Seuraamusmaksu

Elin­kei­non­har­joit­ta­jal­le tai näi­den yh­teen­liit­ty­mäl­le, jo­ka rik­koo kil­pai­lu­lain 5 tai 7 §:n tai Eu­roo­pan unio­nin toi­min­nas­ta teh­dyn so­pi­muk­sen 101 tai 102 artiklan sään­nök­siä, mää­rä­tään seu­raa­mus­mak­su, jol­lei me­net­te­lyä ole pi­det­tä­vä vä­häi­se­nä tai seu­raa­mus­mak­sun mää­rää­mis­tä kil­pai­lun tur­vaa­mi­sen kan­nal­ta muu­toin pi­de­tä pe­rus­teet­to­ma­na (KL 12 §:n 1 mom.).


Samaan konserniin kuuluvat eri yhtiöt muodostavat yhden taloudellisen yksikön. Seuraamusmaksu voidaan määrätä rikkomukseen osallistuneen yrityksen emoyhtiölle esimerkiksi silloin, jos emoyhtiö käyttää tytäryhtiössään tosiasiallisesti määräysvaltaa. Jos kilpailunrikkomukseen osallistuneen elinkeinonharjoittajan emoyhtiön katsotaan olevan vastuussa rikkomuksesta, seuraamusmaksu esitetään ja määrätään pääsääntöisesti sekä emoyhtiölle että tytäryhtiölle niin, että ne vastaavat seuraamusmaksusta yhteisvastuullisesti (HE 88/2010 vp, s. 57)

Seuraamusmaksun määrääminen elinkeinonharjoittajien yhteenliittymälle ei estä sitä, että seuraamusmaksu määrättäisiin myös yksittäisille elinkeinonharjoittajille, jotka ovat olleet aikaansaamassa tai ylläpitämässä rikkomusta (HE 88/2010 vp, s. 57).

Seu­raa­mus­mak­su voi­daan mää­rä­tä myös sel­lai­sel­le elin­kei­non­har­joit­ta­jal­le tai näi­den yh­teen­liit­ty­mäl­le, jol­le rik­ko­muk­seen osal­lis­tu­nut elin­kei­no­toi­min­ta on siir­ty­nyt yri­tys­kau­pan tai muun yri­tys­jär­jes­te­lyn seu­rauk­se­na (KL 12 §:n 2 mom.). Rikkomukseen osallistunut elinkeinonharjoittaja tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä ei voi vapautua vastuusta muuttamalla yhtiömuotoa tai nimeään. Vastuu ei myöskään häviä, vaikka rikkomukseen osallistunut taho on siirtynyt yrityskaupan seurauksena uudelle omistajalle. Taho, joka vastaa kilpailunrikkomuksesta, määritellään tapauskohtaisesti (HE 88/2010 vp, s. 58).

Seu­raa­mus­mak­sun mää­rää Kil­pai­lu- ja ku­lut­ta­ja­vi­ras­ton esi­tyk­ses­tä mark­ki­na­oi­keus. Mak­su mää­rä­tään mak­set­ta­vak­si val­tiol­le. (KL 12 §:n 3 mom.).

Lähtökohtana seuraamusmaksun määräämisessä on, että sillä tulee olla riittävä erityis- ja yleisestävä vaikutus. Seu­raa­mus­mak­sun suu­ruus pe­rus­tuu ko­ko­nai­sar­vioin­tiin, ja si­tä mää­rät­täes­sä on otet­ta­va huo­mioon rik­ko­muk­sen laa­tu ja laa­juus, moi­tit­ta­vuu­den as­te se­kä rik­ko­muk­sen kes­toai­ka (KL 13 §). Seu­raa­mus­mak­su saa ol­la enin­tään 10 pro­sent­tia kun­kin kil­pai­lun­ra­joi­tuk­seen osal­lis­tu­van elin­kei­non­har­joit­ta­jan tai näi­den yh­teen­liit­ty­män lii­ke­vaih­dos­ta sil­tä vuo­del­ta, jo­na elin­kei­non­har­joit­ta­ja tai elin­kei­non­har­joit­ta­jien yh­teen­liit­ty­mä vii­mek­si osal­lis­tui rik­ko­muk­seen (KL 13 §).

Kil­pai­lu- ja kuluttaja­vi­ras­to on ku­van­nut seu­raa­mus­mak­sun mää­rän ar­vioin­nis­ta vuon­na 2011 an­ta­mis­saan suun­ta­vii­vois­sa nii­tä seik­ko­ja, joi­ta ­vi­rasto ot­taa huo­mioon esi­tet­tä­vän seu­raa­mus­mak­sun suu­ruut­ta mää­ri­tet­täes­sä.

Suuntaviivat seuraamusmaksun määrän arvioinnista

Seuraamusmaksun alentaminen muissa kuin kartellitapauksissa

Elinkeinoharjoittajalle määrättävää seuraamusmaksua voidaan alentaa, mikäli elinkeinonharjoittaja avustaa merkittävästi Kilpailu- ja kuluttajavirastoa rajoituksen selvittämisessä. Elinkeinonharjoittaja voi siten pyrkiä vaikuttamaan sille määrättävän seuraamusmaksun määrään, jos se avustaa Kilpailu- ja kuluttajavirastoa kilpailunrajoituksen selvittämisessä.

Kilpailulain 18 §:n mukaan Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi esittää, että elinkeinonharjoittajalle tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymälle määrätään pienempi seuraamusmaksu kuin se muuten olisi, tai jättää seuraamusmaksuesityksen tekemättä, jos elinkeinonharjoittaja tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä on merkittävästi avustanut Kilpailu- ja kuluttajavirastoa kilpailunrajoituksen selvittämisessä. Markkinaoikeus voi tällöin määrätä pienemmän seuraamusmaksun kuin se muuten olisi tehnyt tai jättää seuraamusmaksun määräämättä.

Kilpailulain 18 §:ää sovelletaan muihin kuin kartellitapauksiin. Kartellitapauksiin sovellettavia seuraamusmaksusta vapautumista ja sen alentamista koskevia kilpailulain säännöksiä käsitellään jäljempänä.

Seuraamusmaksusta vapautuminen ja sen alentaminen kartellitapauksissa

Kilpailulain säännökset antavat salaisiin kartelleihin osallisille elinkeinonharjoittajille mahdollisuuden vapautua seuraamusmaksusta tai saada alennusta kilpailunrajoituksen vuoksi määrättävästä seuraamusmaksusta. Edellytyksenä on, että elinkeinonharjoittaja irrottautuu kartellista ja täyttää kilpailulaissa vapautukselle tai alennukselle asetetut edellytykset.Irrottaudu kartellista ensimmäisenä ja vapaudu seuraamusmaksusta

Esimerkkejä määrätyistä seuraamusmaksuista

Asfaltti

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Suomessa toimi vuosina 1994–2002 valtakunnallinen asfalttikartelli, johon osallistuivat kaikki alan suurimmat ja keskeisimmät toimijat. Yritysten todettiin syyllistyneen vakavaan, pitkäkestoiseen ja laajaan kilpailunrajoituslain vastaiseen markkinoidenjakoon ja tarjousyhteistyöhön. KHO määräsi Lemminkäinen Oyj:n, VLT Trading Oy:n (ent. Valtatie Oy), NCC Roads Oy:n, Skanska Asfaltti Oy:n, SA-Capital Oy:n, Rudus Asfaltti Oy:n ja Super Asfaltti Oy:n maksamaan seuraamusmaksuja yhteensä 82,55 miljoonaa euroa. KHO arvioi rikkomuksen laatua, laajuutta ja sen kestoa yrityskohtaisesti. KHO kiinnitti seuraamusmaksutasoa määrittäessään huomiota mm. seuraaviin seikkoihin:

1) liittyikö yritys kartelliin omaehtoisesti;
2) kuinka aktiivisesti yritys toimi kartellissa;
3) painostiko yritys muita liittymään kartelliin, pyrkikö se vaikeuttamaan uusien yrittäjien alalle tuloa;
4) oliko yrityksellä markkinavoimaa ja siitä seuraavaa todellista mahdollisuutta vaikuttaa olennaisesti asfalttimarkkinoiden toimivuuteen ja muiden asfalttiyhtiöiden asemaan;
5) mikä oli yrityksen asfalttiliiketoiminnan liikevaihdon suuruus;
6) mikä oli yrityksen kartellissa mukanaolon alueellinen ja ajallinen ulottuvuus

KHO otti huomioon myös kartellin vahingollisuudesta esitetyn näytön todeten kuitenkin, ettei kartellista aiheutuneen vahingon määrän tai toisaalta kartellista siihen osallistuneille aiheutuneen taloudellisen hyödyn selvittäminen ole edellytyksenä seuraamusmaksun määräämiselle. Sen sijaan mainitut seikat voivat vaikuttaa määrättävän seuraamusmaksun suuruuteen

KHO totesi myös:

1) Koska kyseessä oli laadultaan, laajuudeltaan ja kestoajaltaan tähän saakka vakavin tuomioistuimessa käsiteltävä kilpailunrajoitus Suomessa, aikaisemmista seuraamusmaksua koskevista päätöksistä ei ole voinut muodostua oikeutettua odotusta vallitsevasta seuraamusmaksutasosta nyt kyseessä olevan tyyppisissä kilpailunrajoitusasioissa.

2) Yhtiöt eivät voi erilaisin vapaaehtoisin yritysjärjestelyin vapautua kilpailuoikeudellisesta vastuustaan.


Metsä

Markkinaoikeus katsoi, että Metsäliitto Osuuskunta, Stora Enso Oyj ja UPM-Kymmene Oyj olivat syyllistyneet vuosina 1997–2004 valtakunnalliseen kiellettyyn hintayhteistyöhön ja tietojenvaihtoon raakapuun hankinnassa. Kyse oli ostajatahon muodostamasta hintakartellista. Markkinaoikeus määräsi Kilpailuviraston seuraamusmaksuesityksen mukaisesti Stora Enso Oyj:lle 30 miljoonan euron ja Metsäliitto Osuuskunnalle 21 miljoonan euron seuraamusmaksut. UPM-Kymmene Oyj kertoi virastolle ensimmäisenä kartellista ja sai vapautuksen seuraamusmaksusta täytettyään kaikki sakkovapautusjärjestelmän edellytykset. Metsäliitto Osuuskunta avusti virastoa asian selvittämisessä, minkä johdosta sen seuraamusmaksua alennettiin 30 prosentilla.

Markkinaoikeus kiinnitti seuraamusmaksua määrätessään huomiota mm. seuraaviin seikkoihin:

1) yritysten edustajat olivat 1997–2004 tietoisia kilpailulainsäädännön yritystoiminnalle asettamista vaatimuksista
2) kilpailunrajoituslain tulkinnassa ei ollut sellaista epäselvyyttä, ettei yritysten edustajilla olisi ollut edellytyksiä tietää, mikä on kilpailusäännösten vastaista toimintaa
3) yhtiöille määrättiin 2001 seuraamusmaksu samantapaisesta toiminnasta, mutta yhtiöt jatkoivat kiellettyä toimintaa
4) rikkomus kesti yli seitsemän vuotta, toiminta oli valtakunnallista
5) kyse oli kansainvälisesti toimivista ja liikevaihdoltaan huomattavista suuryrityksistä, joilla oli hallitseva markkinaosuus Suomen raakapuun ostomarkkinoista


Tilaajayhteydet

Kilpailuneuvosto otti Elisa Communications Oyj:n määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevassa päätöksessään seuraamusmaksuharkinnassa lieventävänä seikkana huomioon sen, että tilaajayhteyksien markkinat ovat käytännössä syntyneet vasta kun lainsäädännössä asetettiin velvollisuus vuokrata niitä kilpailijoille, joten hinnoittelulle ei ollut valmiita kustannusperusteita. Toisaalta kohtuullisen ja kustannusvastaavan hinnoittelun periaatteet on kirjattu lainsäädäntöön jo vuonna 1992 ja Elisan menettely kuvasti pyrkimystä kilpailijoiden poissuljentaan. Raskauttavana tekijänä neuvosto piti sitä, että Elisa oli samanaikaisesti suosinut itseään saman hyödykkeen osalta, joka kilpailijoille oli ylihinnoiteltu, mikä oli estänyt kilpailijoiden markkinoille pääsyn. Kilpailunrajoituksen vakavuutta korosti myös se, että rajoitus kohdistui koko telelainsäädännön kulmakivenä olevaan verkon avaamisvelvoitteeseen. Elisa oli lisäksi jatkanut lainvastaisia menettelytapojaan senkin jälkeen, kun Kilpailuvirasto oli kirjallisesti ilmoittanut yhtiölle perusteet, joiden nojalla virasto katsoi menettelyn olevan kiellettyä. – Kilpailuneuvosto totesi päätöksessään, että arvio kilpailunrajoituksen tuomasta hyödystä kuuluu oleellisena osana seuraamusmaksuharkintaan. Elisan menettelyllä oli ollut olennaista merkitystä sille, ettei paikalliskilpailu juurikaan ollut avautunut ja että yhtiö oli kyennyt säilyttämään toimialueellaan korkean markkinaosuuden telepalveluissa. Elisan menettelystään saama taloudellinen hyöty arvioitiin huomattavaksi. Kun konsernin vuotuinen liikevaihto kohoaa lisäksi useisiin miljardeihin markkoihin, yleis- ja erityisestävyyteen liittyvät näkökohdat edellyttivät perusasteikon ylittävän seuraamusmaksun määräämistä. Kilpailuneuvosto määräsi Elisalle 25 000 000 markan suuruisen seuraamusmaksun. (Kilpailuneuvoston päätös 18.5.2001, dnro 150/690/1999.)

Päivitetty 19.4.2014 Tulosta