Elämä älykodissa

Sisällys

Johdanto

1. Älykodissa eläminen monipuolistaa arjen hallinnan taitoja
   1.1 Koti, kotitalous, asunto ja älykoti
   1.2 Kotitalouden käsite on laajentunut
   1.3 Kotitalouden roolit ja toimintaympäristöt
2. Kotitalous ja kulutus
   2.1 Kotitalous alustataloudessa
   2.1.1 Kotitalous kuluttaa yhä enemmän palveluita
   2.1.2 Kotitalous ja alustatalous kietoutuvat toisiinsa
   2.2 Alustatalous on liiketoimintaa
   2.3 Mistä alustojen arvo syntyy
   2.4 Alustat perustuvat vaihdantaan
   2.5 Vaihdon välineet digitalisoidussa arjessa
   2.5.1 Raha
   2.5.2 Tieto eli data
   2.5.3 Aika
3. Tietoverkot ja älykoti
   3.1 Digitalisaatio loi uudet ekosysteemit
   3.1.1 Alustatalouden ekosysteemit
   3.1.2 Kotitalouden ekosysteemi
   3.1.3 Kotitalous ekosysteemin asiakkaana
4. Älykodissa käytettävä tekniikka
   4.1 Älylaitteen toimintaperiaatteet
   4.2 Sovellukset ja verkossa olevat kodin laitteet
5. Digitaalisen aikakauden kodinhoito
   5.1 Digitaalisuus muuttaa kotia ja sen toimintaa
   5.2 Arjen toiminnot ovat digitalisoitumassa
6. Älyratkaisut kotitalouden apuna
7. 6.1 Syöminen ja ruokatalouden hoito
   6.2 Asuminen ja puhtaus
   6.3 Kodin tiedonhallintatietohallinta ja asiointi
   6.4 Taloudenpito
   6.4.1 Sovellukset, joilla voi seurata taloutta
   6.5 Viestintä, viihtyminen ja yhdessä eläminen
   6.6 Liikkuminen palvelullistuu ja perustuu digitaaliseen infrastruktuuriin
8. Älykodin hallinta perustuu sopimuksiin
   7.1 Sopiminen on kuluttajataito
   7.2 Sopimukset ovat usein monimutkaisia
   7.3 Kotitalous älykkäiden tuotteiden, palvelujen ja sisältöjen tilaajana
9. Älykodin tietosuoja ja tietoturva
   8.1 Kodin tietoturvan muistilistoja
10. Älykodin asukkaaksi oppimassa
    9.1 Kotikasvatus digitaalisessa arjessa
    9.2 Lapsen kasvu ja kehitys älykkäässä arjessa ja ympäristössä
    9.3 Muuttuva kuluttajakasvatus ja kuluttajataitojen opetus kouluissa

Lähteet

---

Johdanto

OECD:n vuonna 2013 tekemän arvion mukaan vuoteen 2022 mennessä perhe, jossa on kaksi teini-ikäistä lasta omistaa keskimäärin 50 verkkoon liitettyä laitetta. IT-alan tutkimusyritys Gartnerin mukaan kodissa on vuonna 2022 yli 500 älylaitetta. Älylaitteista on matkapuhelimen tavoin tulossa markkinoiden tarjotuin ja suosituin vaihtoehto. Mitkä tahansa kodin esineet tai rakenteet voivat olla verkkoon kytkettyjä älylaitteita kuten kodinkoneet, lelut, lattiat ja sängyt. Samalla kun kuluttaja ostaa laitteen, asunto-osakkeen tai rakentaa talon, hän ostaa myös palvelun.

Digitalisoituminen on muutos, joka vaikuttaa kaikilla elinkeinoelämän ja julkisten palveluiden sektoreilla. Meneillään olevaa murrosta on verrattu aiempiin teollisiin vallankumouksiin, jotka muuttivat paitsi tuotantotapoja, myös elinkeinoelämää, yhteiskuntaa ja kotitalouksia perusteellisesti.

Esineiden internet luo infrastruktuurin, joka mahdollistaa esineiden keräämän ja internetiin välittämän tiedon tallentamisen, hyödyntämisen ja jakamisen. Jatkuva nettiyhteys ja esineiden internetiin liittyvät pilvipalvelut ovat oleellinen osa kokonaisuutta, koska kerättävä data tallennetaan paikkaan, josta se voidaan edelleen jakaa muille laitteille.

Data eli tieto on kokonaisvaltaisten ratkaisujen ja tekoälyyn perustuvan toiminnan moottori. Yritykset ovat oivaltaneet tiedon keskeisen roolin ja arvon. Muutos näkyy jo kuluttajankin arjessa, eikä kyse ole pelkästään kodeissa käytettävästä teknologiasta. Samalla muuttuvat kuluttajille tavaroita ja palveluita tuottavien yritysten liiketoimintamallit ja toimintatavat. Liiketoiminnasta: liiketoiminnasta tulee palveluliiketoimintaa. Kotitalouksille suunnitellaan, markkinoidaan ja myydään tuotteiden sijaan tai niiden yhteydessä yhä enemmän palveluita. Elämme sen seurauksena kodeissa, joissa elämän laadulle omistaminen ei ole tärkeää vaan hyvä ja toimiva arki.

Kuluttajalle tuotettu laadukas palvelu edellyttää yritykseltä paljon enemmän suunnittelua ja kuluttajan huomioon ottamista kuin tavaran myynti. Siksi tiedon kerääminen kotitalouksista ja näiden tietojen hyödyntäminen ovat palvelujen tuottamisessa tärkeitä.

Kulutusyhteiskunta on muuttumassa palveluyhteiskunnaksi ja itseohjautuvuuteen. Tästä esimerkkinä on verkkopankkijärjestelmä tai se, että tulevaisuudessa kaupassa asiakas hoitaa itse koko ostoprosessin. Palveluissa on yhä enemmän näkyvissä merkkejä palvelutapahtuman siirtämisestä asiakkaan tehtäväksi. Voimme myös käyttää sanaa itsepalveluyhteiskunta.

Kotia, jossa kodin toimintoihin käytetään tietoverkkoihin kytkeytyviä laitteita, ohjelmia, järjestelmiä ja palveluita, voidaan kutsua älykodiksi.

Tulevaisuutta on myös tekoälyn ja itseoppivien järjestelmien yleistyminen kodeissa. Tekoäly on laaja kokonaisuus, eikä sille ei ole olemassa yhtä täsmällistä määritelmää. Kun puhutaan tekoälyn soveltamisesta, ei ole tarpeen rajata tekoälyä liian tiukasti, vaan tarkoituksenmukaisesti. Tekoäly tarkoittaa laitteita, ohjelmistoja ja järjestelmiä, jotka kykenevät oppimaan ja tekemään päätöksiä lähes samalla tavalla kuin ihmiset. Tekoälyn avulla ne saadaan toimimaan tehtävän ja tilanteen mukaisesti järkevällä tavalla.

Älykodista on asukkaille paljon hyötyä. Kodin käytännöllisyys lisääntyy, kun älykkäät laitteet toimivat yhdessä automatisoiden kotitöitä. Myös energiatehokkuus ja kustannussäästöt lisääntyvät, sillä älykkäät energialaitteet voivat optimoida kodin energiakulutuksen.

Palveluita valitessaan kuluttaja on muun muassa seuraavien kysymysten äärellä: Mitä palveluita tarvitsen aktiiviseen käyttöön? Minkä suuruinen on kuukausibudjettini ja mihin kaikkeen minulla on varaa? Mitä seurauksia on sillä, jos päivittäiseen elämään vaikuttava palvelu lakkaa yllättäen toimimasta? Älykodin laitteiden ja palveluiden taustalla on joukko sopimuksia. Kuten palvelut myös sopimukset ovat pääasiassa verkossa ja sopimusviidakon hallinta on osa arjen hallintaa.

Kuluttaja voi tunnistaa IoT -laitteen esimerkiksi verkkoliittimistä, SIM-korteista tai siitä, että laite pyytää syöttämään WLANin salasanan. Laite kytkeytyy internetiin pääsääntöisesti langattoman lähiverkon, mobiiliverkon tai kiinteän sisäverkon avulla. Laitetta voi säätää puhelimella, tabletilla tai sen tietoja voi tarkastella selaimella verkkopalvelusta.  Älyä hyödyntävään kotiin liittyy aikaisempaa enemmän tietosuoja- ja tietoturvariskejä. Turvallisuuden laiminlyöminen on jo johtanut kodin laitteiden hakkerointiin, ja tietoturvan puutteita käytetään tietoverkkorikollisuudessa.

Älykodin riskit näkyvät myös laitteiden yhteen toimivuuden puutteissa. Kaupalliset ekosysteemit voivat sitoa kuluttajan teknologian avulla tiettyyn merkkiin, ja näin heikentää valinnanvaraa ja kilpailua. Lisäksi markkinoilla, joilla laitteen toiminnallisuus ja turvallisuus ovat riippuvaisia säännöllisistä ohjelmistopäivityksistä ja tukipalveluista, älylaitteen hankinta voi olla hyödytön tai jopa turvallisuusriski, jos tukea ei ole saatavilla.

1 Älykodissa eläminen monipuolistaa arjen hallinnan taitoja

Ilmaisu arjen hallinta kuvaa arjessa toimimista tai jopa elämässä selviytymistä. Kotitaloustieteessä arjen hallinta määritellään toimintaprosessina, jossa aineellinen ja inhimillinen vuorovaikutus kietoutuvat yhteen. Se on käsite, joka koordinoi toiminnan päämäärää, tietoa, taitoa ja vuorovaikutusta. Arjen hallinta on kuluttajan voimanvarojen ja resurssien yhteensovittamista tarpeiden ja arjen luomien haasteiden kanssa tavoitteena kotitalouden jäsenten hyvinvointi. Älykoti tuo uusia resursseja ja samalla edellyttää muuttuvia arjen hallintaan. Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot ovat osa perusopetuksen laaja-alaisen osaamisen tavoitteita.

Kun neljäs teollinen vallankumous muuttaa kotitalouksien toimintaa merkittävästi. Tällä on vaikutusta myös koulutuksessa toteutettavaan kotitalouden ja yhteiskuntaopin opetukseen. Mukaan tulee opittavana sisältönä digitaalinen palvelutalous eli alustatalous. Alustan omat palvelut ovat pääosin verkossa ja immateriaalisia, mutta alustatalouden muilla toimijoilla on myös perinteistä tavaran kauppaa. Uuden talouden muodoissa arvo ja tuottavuus perustuvat myös digitaalisten alustojen avulla tuotettuihin, välitettyihin ja kulutettuihin immateriaalisiin palveluihin. Palvelukokonaisuudessa on mukana useiden osapuolten tuottamia tuotteita tai palveluita. Älykodin ja samalla myös kuluttajuuden ydin on data ja tieto sekä sen käsittelyyn tarkoitetut sovellukset, alustat, ja niiden ekosysteemit työkaluineen. Alustoihin ja alustatalouteen liittyy paljon käsitteitä, jotka eivät ole vakiintuneet ja eri yhteyksissä saatetaan käsitteet ymmärtää eri tavoin

Alustalla tarkoitetaan yleensä järjestelmää, jossa yksi tai useampi keskeinen yritys hallitsee, hallinnoi, ohjaa ja omistaa kaikille yhteistä alustateknologiaa, kuten esimerkiksi puhelimen tai tietokoneen käyttöjärjestelmää tai kauppapaikkaa.

Ekosysteeminä kuvataan itsestään ohjautuvia yritysryhmiä, asiakkaita ja muita toimijoita. Alustalla tarkoitetaan yleensä järjestelmää, jossa yksi tai useampi keskeinen yritys hallitsee, hallinnoi, ohjaa ja omistaa kaikille yhteistä alustateknologiaa, kuten esimerkiksi puhelimen tai tietokoneen käyttöjärjestelmää tai kauppapaikkaa.

Kun neljäs teollinen vallankumous muuttaa kotitalouksien toimintaa merkittävästi, on sillä suuri vaikutus myös kotitalouden ja yhteiskuntaopin opetukseen. Talouden opetukseen tulee alustatalous, jonka arvo ja tuottavuus perustuvat pääosin digitaalisten alustojen avulla tuotettuihin, välitettyihin ja kulutettuihin palveluihin. Kuluttajuuden opetukseen on otettava mukaan älykodissa eläminen, jonka ydin on toimintojen kytkeytyminen tietoverkkoihin. Keskeistä alustataloudessa on tieto ja sen käsittelyyn tarkoitetut sovellukset, alustat ja ekosysteemit sekä kotitalouden toiminta tiedon (big datan) ympärillä.

Opettajat tarvitsevat kokonaiskäsityksen ja riittävän syvällisen ymmärryksen älykodeista ja esineiden internetistä, jotta he pystyvät opettamaan kuluttajataitoja eri-ikäisille kuluttajille.

• Mitä on älykoti tietoa keräävänä fyysisenä ja teknisenä kokonaisuutena?
• Mitä on digitalisoituva arki?

Opetuksessa tulisi pystyä kuvailemaan seuraavat keskeiset toimintaperiaatteet, jotta ihmiset pystyvät hahmottamaan digitaalisen palvelutalouden ja selviytyvät arjessa:

• tuotteita ja palveluita tuotetaan, välitetään ja kulutetaan digitaalisten alustojen avulla
• digitaalisten alustojen parissa toimii yleensä useampi tuottaja (puhutaan kolmansista osapuolista)
• kodin toiminta automatisoituu tietoverkkojen (tietokoneohjelmat, esineiden internet, robotit) avulla, mikä helpottaa arkea silloin, kun turvallisuudesta huolehditaan asianmukaisesti.

1.1 Koti, kotitalous, asunto ja älykoti 

Koti on samanaikaisesti sekä tilaan liittyvä käsite, että asukkaiden sosiaalisten suhteiden järjestelmä. Kotion asunto, paikka, jossa kuluttajana asutaan. Usein se kuvataan myös paikkana, jossa asuu perhe, jonka jäsenten välillä on tunnesuhde.

Kodin älyominaisuuksia sisältävät laitteet keräävät tietoa asukkaidensa liikkeistä ja kehittyneimmät oppivat siitä. Laitteet ovat internetin kautta yhteydessä laitteiden valmistajiin ja palvelun tuottajiin, jotka voivat hyödyntää kerättyä tietoa laitteiden edelleen kehittämiseksi ja markkinoinnin kohdentamiseksi.

Kun älyä ja tietoa käytetään kodin elämää helpottamaan, perinteinen käsitys tilasta, ajasta ja paikasta muuttuu. Kotia ja asuntoa voidaan hallita etänä, samoin sosiaalinen kanssakäyminen voi toteutua etänä. Yksilön koti voi olla useammassa paikassa tai asunnossa. Kommunikaatioteknologioiden merkitys perheen ja yhteisön rakentumisessa ja muovautumisessa korostuu. Perhe ja koti, samoin kuin identiteettikin ovat mielen rakenteita. Niille varattuja tunteita, kuten yhteenkuuluvuutta, läheisyyttä, ystävyyttä ja rakkautta tyydytetään yhä enemmän teknologian välityksellä.

Tilastokeskuksen mukaan asunnoksi määritellään rakennukset, jotka ovat kokonaan tai ensisijaisesti asumiskäytössä. Niihin luetaan myös kaikki rakennuksiin liittyvät rakenteet, kuten autotallit, sekä kaikki kiinteät kalusteet, jotka asuntoihin asennetaan. Asuntoja ovat myös asuntolaivat, asuntoveneet, asuntoautot ja -perävaunut silloin, kun niitä käytetään kotitalouksien pääasiallisina asuntoina, sekä sellaiset historialliset monumentit, jotka ovat ensisijaisesti asuntokäytössä.

Esimerkkejä asunnoista ovat omakoti- ja paritalot sekä muut asuinrakennukset, jotka on tarkoitettu pysyvään asumiseen. Asunto liittyy useimmiten sähkö, vesi- ja viemäriverkkoon. Lisäksi kaikki asuin- ja vapaa-ajan kiinteistöt ovat velvollisia liittymään järjestettyyn jätehuoltoon.

Asunto ei ole älykäs ilman yhteyttä tietoverkkoon. Asunto voi olla liitetty internetverkkoon joko laajakaistan tai mobiiliverkon kautta. Teknologia tekee asunnosta palvelualustan.

Älykäs asunto toimii niin kuin siellä asuvat ihmiset haluavat, sillä koti opetetaan asukkaidensa tavoille. Älykäs asuminen voidaan pilkkoa kolmeen tekijään: asumiseen, talotekniikkaan ja asuinalueiden rakentamiseen. Kaikkien kohdalla puhutaan nykyään älyasumisesta ja automaatiosta.

Älykäs talotekniikka tarkoittaa automatisoitua, etäohjattavaa talotekniikkaa, johon kuuluvat esimerkiksi valaisu, lämmitys, ilmanvaihto ja turvallisuus. Älyratkaisut voidaan huomioida jo asunnon rakennus- tai peruskorjausvaiheessa asentamalla erilaisia sensoreita, jotka mittaavat esimerkiksi lämpötilaa, kosteutta ja liikettä. Tietokoneet analysoivat sensorien keräämän tiedon tunnistaakseen asukkaiden toiminnat ja kodin tapahtumat. Älykoti vastaa asukkaiden toimintaan hallitsemalla järjestelmiä, jotka ovat älykodissa. Yksi esimerkki tällaisesta älykodin käytöksestä on valojen syttyminen, kun asukas tulee sisään huoneeseen. Kaikki kauko-ohjattavista pistorasioista lähtien ovat jonkunlaisia älykotiratkaisuja.

Älykodissa elämme teknologian ympäröimänä ja käyttämämme laitteet ovat yhä useammin verkottuneita. Tilastokeskuksen mukaan marraskuussa 2016 lähes jokaisesta Suomen 2,6 miljoonasta kotitaloudesta löytyy vähintään yksi matkapuhelin. Peräti 88 prosenttia 16–89-vuotiaista suomalaisista käytti internetiä vuonna 2017. Tietokonetta ja internetyhteyttä vailla on enää runsaat 10 prosenttia talouksista. Matkapuhelimet ovat valtaosin älypuhelimia. Perinteinen lankapuhelin on yhä käytössä yhdellä kymmenestä taloudesta. Pöytätietokoneen on syrjäyttämässä kannettava tietokone ja tabletti. Yleisiä ovat myös erilaiset päälle puettavat älylaitteet: aktiivisuusranneke, älykello, älylasit, älypaita jne. Joka viidennen talouden jäsenillä oli puettavia älylaitteita käytössä marraskuussa 2016.

Älypuhelimien, tablettien ja läppäreiden kylkiäisenä on yleistynyt liikkuva laajakaista (mobiililaajakaista); kahdella kolmesta taloudesta on jo sellainen. WLAN-lähiverkkokin löytyy lähes yhtä monesta taloudesta.

1.2 Kotitalouden käsite on laajentunut

Kotitalouden toiminta on digitalisoitumisen myötä yhä laaja-alaisempaa ja abstraktimpaa. Kun tavoitellaan vaikkapa kotien ja perheiden hyvinvointia, on entistä vaikeampaa määritellä sitä, mikä on oleellista. Kotitalouden toiminnot koostuvat seuraavista elementeistä:

Kotitalouden toiminnan prosessi koostuu seuraavista elementeistä:

1. ruokahuolto ja syöminen
2. puhtaus ja pukeutuminen
3. asuminen, laitteistojen hoito, huolto ylläpito, päivitys- ja korjaustoimenpiteet
4. huolenpito yhteisön jäsenistä
5. kotitalouden resurssien hallinta, raha, tieto, aika, asiointi, hankinnat ja viestintä
6. nukkuminen, lepääminen, huolenpito itsestä
7. oleminen, sosiaalinen kanssakäyminen ja harrastukset
8. etätyö ja opiskelu
9. yhteiskunnassa toimiminen

Kaikkia edellä mainittuja toimintoja tehdään asunnossa ja kaikkiin niihin on tarjolla helpotukseksi ja viihdykkeeksi älylaitteita, sovelluksia ja palveluita. Teknologia tekee asunnosta palvelualustan, joka elää ja mukautuu käyttäjien, asukkaiden, mukaan. Tiedon avulla asunto oppii ennakoimaan asioita ja palvelun tuottajat tuntevat asukkaiden tarpeet.

Kuva 1. Älykoti.

Kuluttajat tuottavat kodeissaan ja arjen toimissaan tietoa, mikä sekin synnyttää arvoa ja liiketoimintaa. Vaikka emme asuisi älykodeiksi rakennetuissa asunnoissa, kotitalouden toiminnasta eri älylaitteilla kerätty tieto on yritysten suurennuslasien alla. Kuluttajan kannattakin olla tietoinen siitä, ettei ole yhdentekevää:

• miten yritykset hyödyntävät meistä kerättyjä nykyisiä tietovarantoja
• millä tavoin meistä kuluttajista voi kerätä tai ostaa uutta dataa
• miten meistä kerättyä tietovarantoa voi jalostaa

1.3 Kotitalouden roolit ja toimintaympäristöt

Kotitalous on yksinäinen henkilö tai joukko yhdessä asuvia henkilöitä, joilla on yhteinen ruokatalous tai rahankäyttö. Yhtä yleisesti hyväksyttyä määritelmää kotitalouden toiminnasta ei voida esittää, koska kotitalouden toiminnasta ja kotitaloustyöstä on käsitteinä olemassa erilaisia tulkintoja. Kotitalouden toiminnan määritelmät eroavat toisistaan esimerkiksi sen suhteen, sisältyykö kotitaloustyöhön perheenjäsenten hoitoon ja kasvatukseen sekä ihmissuhteisiin liittyvä toiminta. Eroja määritelmissä ilmenee myös siinä, millä tavalla psyykkinen tai henkinen työ sisällytetään mukaan.

Kotitalouksien itselleen tuottamilla palveluilla tarkoitetaan palveluja, jotka tuotetaan yhdistämällä palkatonta kotityötä, pääomaa ja markkinahyödykkeitä. Tuotantoprosessissa pääomaa eli koneita ja laitteita tarvitaan niiden tuottamien palvelujen vuoksi ja jotka siksi määritellään investointiluonteisiksi hyödykkeiksi.

Kotitalouksien tuottamat palvelut kulutetaan useimmiten välittömästi omassa taloudessa. Ne eroavat markkinoilta ostetuista palveluista lähinnä vain siinä, että niille ei muodostu markkinahintaa, koska ne tuotetaan ja kulutetaan samassa yksikössä. Kotitalouksien tuotanto voidaan kuvata esimerkiksi tehtävittäin: asumispalvelut, ravitsemispalvelut, vaatetus- ja hoivapalvelut sekä toisten kotitalouksien auttaminen ja vapaaehtoistyö.

Kotitalouden toiminnalle on ominaista tuotanto, jolla on sosiaalinen tavoite. Mukana on moraalinen ulottuvuus, ja toiminta sitoutuu lähes aina arvoihin. Materiaalisia päämääriä palvelevilla toiminnoilla on yhteys psykologisiin, sosiokulttuurisiin ja jopa poliittisiin tekijöihin. Monimutkaisten kytkentöjen seurauksena kotitalous on sosiaalisen, moraalisen ja taloudellisen toiminnan kudelma.

Kotitalouden kehityskulku on ollut muutosta omavaraistaloudesta kohti yhä enemmän rahataloudesta riippuvaista kuluttajataloutta. Kotitalouden inhimillistä työvoimaa ei enää aikoihin ole käytetty elatuksen hankkimiseen suoraan luonnosta, vaan rahan hankkimiseen ja tarvittavien hyödykkeiden ostamiseen ansaitulla rahalla. Tämä on merkinnyt riippuvuutta tuotannosta ja markkinoista.

Seuraavassa kuviossa kuvataan nykyaikaista kulutuksen kiertoa. Keskellä kuviossa on alustatalous, joka on kummassakin kehässä. Kuvion alaosassa on mainittu kotitalouden resursseja ja vaihdon välineitä.

Kuva 2. ”Kuluttajana kulutuskierrossa” Vuokko Jarvaa 2009, artikkelissa ”Ympäristö tunkeutuu kotiin mukaillen”.

Alustatalous muuttaa kotitaloutta, sillä se tuo palvelut saataville kodeissa. Erityisesti jakamistalous kannustaa myös uudenlaiseen omavarais- ja yhteisötalouteen. Työnteko muuttuu, erilaiset palvelut toimivat kotitaloudenhallinnan apuna, kaupunkipuutarhoja perustetaan ruoan tuotantoon, erilaiset terveyspalvelut tulevat osaksi asumista, isännöinti ja tilaoperaattorit hoitavat asumisen käytännön asioita. Kaikki tällaiset palvelut ovat digitaalista kuluttamista ja riippuvaisia rahatalouden lisäksi datataloudesta.

Datataloudessa dataa hyödynnetään palvelujen, tuotteiden ja liiketoimintojen kehittämisessä. Datatalous on syntynyt, kun datan laajamittainen kerääminen, säilyttäminen ja siirtäminen on tullut teknisesti ja taloudellisesti mahdolliseksi. Esimerkiksi hakukonemainonta ja siitä saatavat tulot ovat datataloutta. Joskus data- ja tietotaloutta käytetään toistensa synonyymeinä.

Digitalisaatio vaikuttaa kuluttajan arkeen kaikessa: talouteen, sosiaalisiin suhteisiin, työmarkkinoihin, ja terveydenhuoltoon kuin myös muihin kuluttajan kannalta keskeisiin palveluihin. Muutoksessa ovat samanaikaisesti talouden instituutiot niin yksityiset yritykset, julkisvalta, kansalaisyhteiskunnan yhteisötalouden instituutiot kuin kotitaloudetkin. Koska talouden instituutiot ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa, muutokset kussakin verkon osassa vaikuttavat kaikkiin toimijoihin.

Koti on arjen hyvinvoinnin keskus. Hyvinvointi on sekä mitattavia asioita että yksilökohtaisista arvostuksia ja tuntemuksia. Mitattavia hyvinvoinnin osatekijöitä ovat mm. terveys, elinolot ja toimeentulo eli hyvinvoinnin aineellinen osa ja siihen kuuluu myös sosiaaliset suhteet, itsensä toteuttaminen ja onnellisuus. Nämä ovat kotitaloudessa toinen toisiaan tukevia osatekijöitä. Asuminen puolestaan mahdollistaa muut hyvinvointia tuottavat toiminnot joita ovat mm. syöminen, taloudellinen suunnittelu, vapaa-ajan viettäminen ja hoiva.

Kodin talous palvelee kuluttajaa ja kotitaloutta sekä sen jäsenyhteisöä tuottamalla hyvinvointia. Kotitalouden hyvinvointi ei ole pelkästään taloudellista hyötyä, joka puolestaan ohjaa esimerkiksi yritystoimintaa. Kansalaisyhteiskunnan taloutta edustavat järjestöt, joiden painopiste on toiminnan sisällössä ja taloudellinen merkitys suhteellisen pieni.

Talouden instituutiot voidaan jakaa seuraavasti

1. yksityiset yritykset
2. julkisvalta
3. kansalaisyhteiskunnan yhteisötalouden instituutiot
4. kotitaloudet

Seuraavassa on kuvattu ne roolit ja toimintaympäristöt, joiden kanssa kotitalous on vuorovaikutuksessa. Näiden keskiössä ovat uutena alustat, jotka kytkevät toimintaympäristöt verkostoiksi Kuva KKV

Kuva 3. Kotitalouden roolit ja toimintaympäristöt.

Perinteiset arjen toimintaympäristöt

1. Kaupanteossa, niin verkossa kuin kivijalkakaupoissa, toimimme kaupallisilla markkinoilla. Siellä myydään ja ostetaan tavaroita ja palveluita, toimitaan kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan rooleissa ja operoidaan hinnoilla. Toiminta perustuu taloudelliseen päätöksentekoon ja kuluttaja on kaupanteon sopimuskumppani. Markkinointia, sopimuskäytäntöjä ja virhetilanteita hoidetaan kuluttajansuojalain mukaan. Samalla toimitaan rekisteröityinä ja rekisterinpitäjinä. 
2. Julkisten palveluiden markkinoilla tuotetaan ja käytetään yhteisiä palveluja (esim. tiet, koulut, sairaalat). Täällä toimitaan kansalaisen roolissa ja palvelujen tuotannosta vastaavat pääosin kunnat ja valtio. Vaihdon välineenä on joko suoraan tai välillisesti raha. Toiminta perustuu verovarojen käyttöön ja demokraattiseen päätöksentekoon.
    Viranomaisten lakisääteiset tehtävät edellyttävät usein henkilötietojen käsittelyä. Esimerkiksi oppilaitokset keräävät opetuksen järjestämisessä tarvittavia tietoja oppilaistaan. Veroviranomaiset puolestaan käsittelevät henkilötietoja huolehtiessaan verotuksen toimittamisesta. 
3. Työmarkkinoilla roolit ovat työntekijän ja työnantajan rooleja. Vaihdon välineenä on raha, joka maksetaan palkkana työsuoritusta vastaan. Oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät työlainsäädännön ja työehtosopimusten mukaan.
    Työnantajat keräävät työnhakijoistaan tarpeellisia tietoja valinnan suorittamiseksi sekä työ- ja palvelussuhteen hoitamiseksi yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain edellyttämällä tavalla. 
4. Vapaaehtoistoiminnan markkinoita käytämme esimerkiksi viedessämme lapsemme jääpalloharjoituksiin, joihin osallistumisen edellytyksenä on jäsenyys jossain urheiluseurassa. Toimintaa ohjaavat järjestön omat säännöt, joiden laatimista ohjaa yhdistyslainsäädäntö.
    Yhdistykset käsittelevät jäsenasioiden hoitamiseksi henkilötietoja jäsenistään sekä järjestämissään palveluissa tarvittavia tietoja asiakkaistaan.

2 Kotitalous ja kulutus

2.1 Kotitalous alustataloudessa

2.1.1 Kotitalous kuluttaa yhä enemmän palveluita

Palvelu on käsitteenä monimutkainen, sillä se voidaan eri yhteyksissä ymmärtää eri tavalla. Palvelulla voidaan viitata esimerkiksi tiettyihin ammatteihin, palvelusektoriin yhtenä talouden osana, eri palvelualoihin tai palveluun tuotteena.

Kuluttajalle luodaan digitaalisia palveluja yhdistämällä eri lähteistä saatavaa tietoa uudenlaisiksi kokonaisuuksiksi ja tarjoamalla sitä reaalimaailman laitteisiin ja tuotteisiin. Digitaalinen palvelu muuttaa "asumisen" osaksi kaikkea henkilökohtaista elämää, johon liittyvät kodin lisäksi läheiset ihmissuhteet.

Markkinoilla syntyy kuluttajien arkeen palveluita, joiden myötä kotitaloudet muuttuvat palveluiden käyttäjiksi. Palveluita käytetään älylaitteilla ja kodit toimivat eräänlaisina palvelualustoina ja kasvupohjana palvelujen alustoille.

Käsite palvelullistaminen tarkoittaa yritysten prosesseja, joissa ne siirtyvät yksittäisten tuotteiden myynnistä sellaisiin tuotteisiin, jotka ovat erottamattomasti kietoutuneet täydentäviin palveluihin.

Taulukko 1.    Aineettoman hyödykkeen eli palvelun ja fyysisen hyödykkeen eli tavaran välisiä tärkeimpiä eroja. Lähde Grönroos 2000 ja Normann 2000.

Tavarat	Palvelut
Pääasiallisesti aineellisia, konkreettisia	Pääasiallisesti aineettomia, abstrakteja
Homogeenisia	Heterogeenisia
Tuotanto ja jakelu erillään	Tuotanto, jakelu ja kulutus ovat samanaikaisia
Asia	Toiminto tai prosessi
Ydinarvo tuotetaan tehtaassa	Ydinarvo tuotetaan ostajan ja myyjän välisessä vuorovaikutuksessa
Asiakkaat eivät (tavallisesti) osallistu tuotantoprosessiin	Asiakkaat osallistuvat tuotantoprosessiin
Voidaan varastoida	Ei voida varastoida
Omistajuus siirtyy	Omistajuus ei siirry
Voidaan myydä uudelleen	Ei voi myydä uudelleen
Voidaan esitellä ennen ostoa	Ei voida esitellä ennen ostoa (palvelua ei ole olemassa ennen kuin se ostetaan)

Kotitalouksien voidaan puolestaan katsoa palvelullistuvan, kun ne esimerkiksi maksavat käyttöoikeudesta tai suorituskyvystä omistamisen sijaan tai siirtyvät käyttämään palveluita kotitaloustöiden tekemisen sijaan. 

2.1.2 Kotitalous ja alustatalous kietoutuvat toisiinsa

Kotitalous hankkii kotitalouden toimintoihin erilaisia palveluita alustojen kautta. Myös verkkokaupasta ostettaessa voidaan asioida alustalla. Alustatalouteen liittyy paljon käsitteitä, jotka eivät ole vakiintuneet ja eri yhteyksissä saatetaan käsitteet ymmärtää eri tavoin. Digitaalisista markkinoista puhuttaessa käytetään mm. käsitteitä jakamis-, kierto-, keikka- ja tilaustalous sekä vaihdanta-, vertais-¬, välitys- tai yhteistyötalous, riippuen missä yhteydessä alustaa käytetään.

Jakamistaloudella ja vertaistaloudella (Engl. collaborative economy, peer-to-peer exchange, sharing economy) tarkoitetaan kokonaan tai osittain digitaalisesti toimivia palveluja, joissa ihmiset ja yritykset jakavat tai vaihtavat omaisuutta, aikaa tai osaamistaan joko täysin vastikkeetta tai pientä maksua tai vastapalvelusta vastaan. Käsitteellä viitataan yhteiseen tai yhteisölliseen talouteen, sen käyttöön ja tuotantoon. Myös palveluiden jakaminen tai eri palveluihin yhdessä osallistuminen kuuluu jakamistalouteen. Jakamistalous on nimensä mukaisesti yksittäisten ihmisten välistä (consumer-to-consumer, C2C tai peer-to-peer, P2P), verkkoalustan kautta tapahtuvaa ylimääräisten (tai vajaakäytöllä olevien) resurssien tarjoamista muiden käyttöön. Jaettava voi olla kaikkea digitaalisesta sisällöstä autoihin ja tavaroista palveluihin.

Nimitys yhteistyötalous korostaa sitä, että tavoitteena on antaa yhä useammalle mahdollisuus käyttää hyödykkeitä, niin ettei tarvitse itse niitä ostaa. Aikapankissa vaihdetaan palveluita aikaa vastaan. Tavoitteena on sanottu olevan kestävän kehityksen mukainen resurssien käyttö. Jakamistalouteen liitetään myös käsite vuorovaikutustalous.

Keikka- ja tilaustaloudessa (gig economy ja on-demand economy) yksityishenkilöt tarjoavat erilaisia palveluita toisille yksityishenkilöille tai yrityksille välittäjän tarjoaman markkinapaikka-alustan kautta. Alusta on välityspalvelu, jonka kautta työsuoritukset ja korvaukset kulkevat maksua vastaan.

Alustatalouden alustat ja sovellukset ravistelevat työn luonnetta. Keikka- ja tilaustalous on askel digitaalisen työn kehityksessä. Esimerkkinä ovat fillarilähetit ja uberkuskit. Toistaiseksi työsuojelu ei juuri ulotu alustatalouden osallistujiin. Ilmiö tuokin uuden näkökulman kulutusvalintojen eettiseen pohdintaan työolojen ja työntekijöiden oikeuksissa.

Kiertotalous määritellään Sitran mukaan talouden malliksi, jossa materiaalit ja arvo kiertävät. Siinä tuotteille luodaan lisäarvoa palveluilla ja älykkyydellä. Kiertotalous tähtää lähes jätteettömyyteen, jossa materiaalit pysyvät kierrossa ja uusiutumattomia luonnonvaroja korvataan uusiutuvilla. Kiertotalous toteutuu yritysten ja kuluttajien päätöksenteon kautta.

Seuraava kuvio havainnollistaa käsitteiden yhteyksiä ja päällekkäisyyksiä sekä auttaa ymmärtämään käsitteiden käytön moninaisuutta eri yhteyksissään. Esimerkiksi Uberin edustamaa ilmiötä sanotaan jakamis-, alusta- tai vertaistaloudeksi: yksityinen ihminen tilaa palvelun, toinen toimittaa sen ja Uberin tapainen yritys toimii tapaamisen alustana.

2.2 Alustatalous on liiketoimintaa

Digitaaliset alustat (digital platforms) ovat teknologiaratkaisuja, jotka ovat mahdollistaneet kokonaan uudenlaisia taloudellisen toiminnan muotoja ja niihin liittyvää tietojen käsittelyä.  Alustatalous on merkittävä osa digitalisaatiota ja se on muuttanut palveluiden tuotantoa. Esimerkiksi käytetyn tavaran kauppaa käydään sähköisillä markkinapaikoilla, joissa yksityiset henkilöt voivat olla tavaroiden myyjinä ja ostajina. Kauppapaikka voi yksinomaan välittää viestejä kaupan osapuolten välillä. Se voi myös edellyttää, että myyjä tunnistautuu luotettavasti markkinapaikalla, mikä lisää ostajan oikeusturvaa. Silloin kauppapaikan ylläpitäjä vastaa rekisterinpitäjänä myyjien henkilötietojen käsittelystä.

Digitaalisilla alustoilla eri toimijat – käyttäjät, tarjoajat ja muut sidosryhmät yli organisaatiorajojen –tuottavat yhdessä lisäarvoa toimintaan. Alustoille on tyypillistä, että eri toimijat luovat, tarjoavat ja ylläpitävät toisiaan täydentäviä tuotteita ja palveluita eri jakelukanaviin ja markkinoille yhteisten pelisääntöjen ja käyttäjäkokemusten puitteissa. Ne sitouttavat ja houkuttelevat toimijoita verkostovaikutusten tuottamilla taloudellisilla hyödyillä.

Digitaalinen alustatalous tukee usein liiketoimintaa, joka on saavuttanut merkittävän tai määräävän markkina-aseman. Luonteenomaista sille on usein liiketoimintaa, jolle luonteenomaista ovat vähäiset kiinteät investoinnit, alhaiset yksikkö- ja transaktiokustannukset sekä tietoon perustuvat algoritmipohjaiset liiketoimintamallit. Digitaalinen palvelutalous voidaan määritellä alustataloudeksi, jonka tuotokset ovat pääosin digitaalisten alustojen avulla tuotettuja, välitettyjä ja kulutettuja immateriaalisia palveluja, jotka usein rakentuvat kolmansien osapuolten tuottamien tuotteiden tai palvelujen varaan.

Tällä hetkellä ne yritykset, jotka ovat onnistuneet luomaan alustoja, joiden kautta suuret ihmisjoukot ihmiset etsivät tietoa, työtä, palveluja ja tavaroita, ovat kehityksen etulinjassa ja voivat määritellä kokonaisia liiketoimintojen ekosysteemejä. Esimerkkejä tällaisista alustoista ovat:

• Jakamistalous (esim. Airbnb,)
• Sosiaalisen median alustat (esim. Facebook, Twitter)
• Keskitetyt markkinapaikat (esim. matkustaminen)
• Vertailusivustot (esim. vertaa.fi ja hintaseuranta.fi)

Kuluttajan kannalta alusta näyttäytyy mahdollisuutena osallistua. Kyse voi olla kansalaistoiminnasta, joka nojaa vahvasti sosiaaliseen mediaan. Alustalla kansalainen voi yhdistää rahan tienaamisen ja omat sosiaaliset kohtaamisensa. Alustan omistava organisaatio hoitaa tiedonkulun ja maksujen välityksen. Välittäjäorganisaatio pyrkii rakentamaan riittävän luottamuksen verkossa tapahtuvan toiminnan osapuolille. Käyttäjän näkökulmasta alustan tuottama arvo on käyttäjän kokemus.

2.3 Mistä alustojen arvo syntyy

Liiketoiminnassa arvo viittaa taloudelliseen arvoon, asiakasarvoon ja sosiaaliseen arvoon.  Yksilön kulutuksen näkökulmasta arvon käsitteellä on niin yksityistaloudellisia kuin kansantaloudellisia ulottuvuuksia.

Kotitaloudessa perustarpeiden tyydyttämisen lisäksi kulutettavan tuotteen tai palvelun arvolla on sosiaalisen erottautumisen ja oman identiteetin ilmaisun ulottuvuus, jolloin tavoitellaan sosiaalista statusta, yhteenkuuluvuutta ja erottautumista muista. Kulutusyhteiskunnassa monien toimintojen merkkiarvo on korostunut, jolloin arjessa tehtävien kulutusvalintojen arvo on sitä suurempi, mitä paremmin se tukee yksilön identiteettiä ja elämäntyyliä. Kolmas ulottuvuus on käyttö- tai hyötyarvo. Se realisoituu arjessa, ja kysymys on elämän toimintojen mukavuudesta, helppoudesta ja taloudellisuudesta. Hyvin toimiva kotitalous tai ekosysteemi, jossa arjen toiminnot sujuvat jouhevasti, tuottaa arvoa jäsenilleen. Kokemuksellisuus on neljäs arvon muoto. Siihen yhdistyy edellisiä arvoja tuottavia elementtejä, mutta siihen liittyy niin fyysisiä aistikokemuksia, emotionaalisia ja henkisiä kokemuksia kuin mielihyvää ja turvallisuudentunnetta.

Myös palveluja tarjoavien alustojen tavoitteena on saada aikaan käyttäjäryhmille tunne, että alusta palvelee ryhmän tarpeita ja tuottaa arvoa käyttäjälleen. Alustojen markkinat perustuvat suurelta osin käyttäjien itsensä tuottamaan arvoon. Kaupallisille toimijoille arvo mitataan viimekädessä taloudellisena hyötynä.

Parhaiten menestyvät sellaiset alustat, joissa saadaan mahdollisimman monet yrityskäyttäjät kokemaan hyötyä alustasta. Hyöty ilmenee esimerkiksi siten, että käyttäjät vetävät puoleensa sovelluskehittäjiä ja sovellukset vetävät puoleensa kuluttajakäyttäjiä. Eli menestyvä rakentuu pitkälti sen verkostovaikutusten varaan.

Alustalla toimii siis monia sellaisia osapuolia, jotka tuottavat alustalle jotain sellaista, jota alustan käyttäjät voivat hyödyntää. Alustan tuottaja voi olla sekä yksityishenkilö että organisaatio. Tuottajat voivat olla samaan aikaan myös alustan käyttäjiä, kuten vaikkapa Facebookin tai Youtuben tapauksessa, jossa käyttäjät jakavat alustalle sisältöä, täydentävät alustaa, mutta samalla myös kuluttavat alustan sisältöä lukemalla muiden päivityksiä ja katsomalla muiden lataamia videoita.

Perinteisessä liiketoiminnassa yritys pyrkii luomaan arvoa asiakkaalle tuotteiden tai palveluiden avulla. Alustataloudessa liiketalouden arvo syntyy alustan eri käyttäjien ja toimijoiden yhteistoiminnan tuloksena.

2.4 Alustat perustuvat vaihdantaan

Alustataloudessa keskeistä ovat alustalla olevat vaihdon ja etsinnän kohteet: tiedot, työt, palvelut ja tavarat sekä niille muodostunut arvo. Vaihdon välineenä toimivat data eli tieto, raha ja maine.

Alustan kehittäjät ja omistajat hyödyntävät eri käyttäjäryhmiltä kerättyä tietoa ja aktivoivat käyttäjiä jakamaan asiakaskokemuksiaan, luovat sen avulla yhteisöön arvoa ja lisäävät liiketoimintaa.

Sähköisten palvelujen käyttöehdoissa kerrotaan siitä, minkälaiseen omien henkilötietojensa luovutukseen palvelun käyttäjä kulloinkin sitoutuu. Esimerkiksi sosiaalisen median palveluun laitettuja valokuvia saatetaan käyttää myös muihin tarkoituksiin palvelun käyttöehtojen mukaisesti. Vaikka palvelun käyttäjä poistaisi kuvansa palvelusta, ne saattavat päätyä muihin palveluihin säilytettäviksi.

Alustan toiminta tukeutuu aina tiedon keräämiseen ja tiedon välittämiseen alustan käyttäjien kesken; tuottajilta kuluttajille ja kuluttajilta tuottajille, kulloisenkin tarkoituksensa mukaisesti. Jokaisessa tapauksessa tiedonvälitys on monenlaisia toimintoja, jotka ovat alustaan itseensä sisään rakennettua tietoa. Henkilötietojen käsittelyn edellytetään kuitenkin olevan avointa. Sen vuoksi erilaisiin sähköisiin palveluihin kirjautumisen yhteydessä tulee kertoa, miten henkilötietoja käsitellään palvelussa.

Alustan toimintona ja tarkoituksena voi olla myös tavaroiden ja palvelujen vaihto. Tietoa vaihtamalla alustan käyttäjät vaihtavat keskenään sisältöä, tavaroita ja palveluita. Yhtä hyvin varsinainen tavaroiden tai palvelujen vaihtaminen voi tapahtua alustan ulkopuolella. Tieto tästäkin vaihdannasta kerätään yleensä alustalle.

Tavaroiden ja palvelujen vaihtoon liittyy tyypillisesti maksu rahan jossain muodossa. Maksu voi tapahtua rahan siirrolla luottokorttia tai muuta maksuvälinettä tai -kanavaa käyttäen. On myös muita tapoja, joilla käyttäjä maksaa. Käyttäjä voi nostaa tuottajan huomionarvoa verkossa katselukerroilla, suosituksilla jne., jotka kasvattavat tuottajan vaikuttavuutta ja arvoa. Näin huomio, vaikutus, kuuluisuus ja maine ovat alustataloudessa rahan käyttöön verrattavia maksutapoja. Tästä käytetään myös käsitettä huomiotalous. Lisäksi käyttäjä voi maksaa tuotteen joko kokonaan tai osittain antamalla tietoja itsestään. Tiedoista on tullut maksuväline, mikä palvelujen käyttäjien on hyvä ymmärtää.

2.5 Vaihdon välineet digitalisoidussa arjessa

2.5.1 Raha

Raha on laillinen maksuväline, jolla voimme maksaa esimerkiksi velat, verot ja muut maksut. Hyödykkeitä ja tuotannontekijöitä vaihdetaan rahaan ja rahalla hankitaan toisia hyödykkeitä ja tuotannontekijöitä. Raha on myös arvon mitta, jonka avulla hyödykkeiden arvo ilmaistaan ja sen avulla voimme verrata hyödykkeiden arvoja toisiinsa.

2.5.2 Tieto eli data

Verkkoa käyttäessään kuluttajat käyvät päivittäin kauppaa luovuttamalla omia tietojaan, vaikka he eivät sitä välttämättä itse tule ajatelleeksi. Kyse on datasta eli tiedosta, joka on koneellisesti luettavassa, viestittävässä tai käsiteltävässä muodossa. Kuluttaja maksaa esimerkiksi Googlelle, Instagramille, Facebookille ja lukemattomille muille maksuttomille palveluille luovuttamalla niille tietoja itsestään ja selailustaan. Tämä mahdollistaa kehämallin, jossa kuluttajan yrityksille luovuttama tieto palaa kohdennettujen mainosten muodossa takaisin kuluttajille.

Kerättyä tietoa myös käytetään palvelujen ja tuotteiden kehittämiseen. Parhaimmillaan sen avulla kehitetään sitoutuneiden ostajien asiakaskokemusta ja esimerkiksi toimivuuden sujuvuutta. Tiivistetysti voidaan sanoa, että tiedot kuluttajista ovat yritysten kauppatavaraa ja keskeinen osa digitaalisen palveluyhteiskunnan mekanismia.

2.5.3 Aika

Digitaalisessa toimintaympäristössä käytetty aika on yksi vaihdon väline. Katselemalla ja käyttämällä, suosittelemalla ja jakamalla käyttäjä saa sosiaalisessa mediassa yhteisön osallisuuden ja samalla nostaa tuottajan näkyvyyttä verkossa. Toisin sanoen käyttäjä maksaa palvelun käytöstä omalla verkossa viettämällä ajallaan. Ajallaan kuluttaja maksaa myös asioidessaan ja ostaessaan verkossa. Omaa aikaa käytetään esimerkiksi matkan varaamiseen verkossa tai kun toimitaan sisällön tuottajana ja omien resurssien jakajana alustoilla. Myös pelkkä digitaalisten laitteiden ylläpitoon ja päivittämiseen käytetty aika on hinta, jonka maksamme aikana digitalisaatiolle.

3 Tietoverkot ja älykoti

3.1 Digitalisaatio loi uudet ekosysteemit

Kuluttajan toimintaympäristöä eli kotitalouden suhdetta digipalveluiden ja laitteiden toimittajiin voidaan tarkastella ekosysteemiajattelun kautta.

Ekosysteemiajattelu juontaa juurensa James F. Mooren ”Business Ecosystems” -käsitteestä. Perinteisen liiketoiminta-ajattelun mukaan yrityksen toiminta perustuu vain yrityksen ja asiakkaan väliseen suhteeseen. Ajatuksena on ollut, mitä paremmin ja paremmilla ehdoilla yritys pystyy vastaamaan asiakkaansa tarpeeseen, sitä paremmin se menestyy. Perinteinen tuotanto ei kuitenkaan enää ole ainoa tapa tuottaa hyödykkeitä markkinoille, vaan yritykset toimivat yhdessä muodostaen ekosysteemejä. Digitaalisessa taloudessa verkostoituvat toimintatavat ovat kannattavimpia, sillä verkostovaikutukset moninkertaistavat toiminnasta saadut hyödyt.

3.1.1 Alustatalouden ekosysteemit

Silloin kun puhutaan liiketaloudellisista, taloudellisista tai digitaalisista ekosysteemeistä, käsite alusta on lähellä ekosysteemi-käsitettä. Termejä pidetään usein lähes synonyymeinä. Ekosysteeminä kuvataan itsestään ohjautuvia yritysryhmiä, asiakkaita ja muita toimijoita. Alustalla tarkoitetaan yleensä järjestelmää, jossa yksi tai useampi keskeinen yritys hallitsee, hallinnoi, ohjaa ja omistaa kaikille yhteistä alustateknologiaa, kuten esimerkiksi puhelimen tai tietokoneen käyttöjärjestelmää tai kauppapaikkaa.

Alustatalous syntyy kolmenlaisen ekosysteemin kokonaisuudesta:

• Liiketoimintaekosysteemejä ovat yritysten, tutkimusorganisaatioiden ja yksittäisten ihmisten muodostama symbioottinen arvoa luova järjestelmä, joka organisoituu keskeisen idean, toimijan tai alustan – usein digitaalisen – ympärille luodakseen arvoa sekä asiakkailleen että ekosysteemin osapuolille.
• Innovaatioekosysteemit syntyvät, kun edellä kuvattu liiketoimintaekosysteemi tarvitsee tuekseen innovaatioita uusien ratkaisujen kehittämiseen ja kaupallistamiseen. Innovaatioekosysteemi rakentuu tavallisesti useamman idean ja tarpeen ympärille. Se kykenee hyödyntämään dynaamisesti myös muita toimijoita kuin yrityksiä, tutkimusorganisaatioita ja yksittäisiä ihmisiä.
• Edellä kuvatut liiketoiminta- ja innovaatioekosysteemit organisoituvat digitaalisille alustoille. Niitä kutsutaan digitaalisiksi alustaekosysteemeiksi. Ne ovat tietoteknisiä järjestelmiä ja niihin liittyy yhteisiä toimintaperiaatteita, joilla eri toimijat (käyttäjät, tarjoajat ja muut sidosryhmät yli organisaatiorajojen) toteuttavat yhdessä lisäarvoa tuottavaa toimintaa. Digitaaliset alustaekosysteemit ovat laajemman ekosysteemijoukon osa, jota määrittää vahvasti uusi voimavara: digitaalinen tieto sekä sen jalostamiseen pyrkivät teknologiat, erityisesti ohjelmistot ja automaatio.

3.1.2 Kotitalouden ekosysteemi

Kotitaloutta jäsenineen ja yhteyksineen voidaan myös pitää yhdenlaisena ekosysteeminä. Perhe tai yhteisö voi olla ihmisten muodostama symbioottinen arjen hallinnalla arvoa luova järjestelmä, joka organisoituu yhteisen asunnon tai jääkaapin ympärille luodakseen arvoa sekä itselleen että ekosysteemin osapuolille. Kunkin jäsenen hyvinvointi tai toiminnon onnistuminen on riippuvainen muiden jäsenten ja niiden muodostaman ekosysteemin menestymisestä. Lisäksi kotitaloudet verkottuvat yhä useampaan suuntaan niiden siirtyessä kotityön tuottamisesta palveluiden käyttämiseen. Toisaalta erilaiset kotitalouksien yhteiskäyttöratkaisut muodostavat kotitalouksien ekosysteemejä.

Kotitalous on ekosysteemi, vaikka siinä olisi vain yksi jäsen, koska ekosysteemi sisältää kotitalouden toimintojen välisen vuorovaikutuksen.

Perinteisen liiketoimintamalli-ajattelun aikana monia toimijoita ja toimintoja sisältämä kotitalouden ”ekosysteemi” asioi ja kävi kauppaa yksittäisen liikeyrityksen kanssa, jolloin sopimussuhteet olivat selkeitä. Huoltajat tekivät ostopäätökset ja hallinnoivat kotitalouden resursseja.

Liiketoimintamallien lisäksi kotitalous- ja perhemallit ovat suuren muutoksen alla. Lasten ja nuorten kasvava osallistuminen perheen päätöksenteossa ja mediassa on yksi  erimerkki tällaisesta muutoksesta.

3.1.3 Kotitalous ekosysteemin asiakkaana

Kulutustottumuksissa digitaaliset hyödykkeet ovat korvaamassa fyysiset tuotteet, mutta bittien käyttämiseen tarvitaan jokin päätelaite sovelluksineen. Esimerkiksi lukulaitesisältöjen myyminen edellyttää, että joku on myynyt kuluttajalle lukulaitteet. Niiden hankkiminen edellyttää kuluttajalta jonkinlaista käsitystä lukulaitteista. Lukulaitteiden myynti taas edellyttää, että jostain on saatavissa sisältöjä lukulaitteille kuluttajan käyttöön.

Edellisessä esimerkissä kuluttaja käy kauppaa kahden eri toimijan kanssa. Kuluttajan on seurattava niin laitteen kuin sisällönkin suhteen sopimuksia, hinnan muodostusta ja toimitusehtoja. Tyypillinen esimerkki ekosysteemistä on tietokoneliiketoiminta, jossa toisistaan riippumattomat laite- ja ohjelmistotoimittajat myyvät tuotteitaan samoille asiakkaille. Menestyäkseen laitetoimittaja tarvitsee ekosysteemiinsä ohjelmistotoimittajia ja ohjelmistotoimittaja laitetoimittajia.

Kun yritykset toimivat ekosysteeminä, kyseessä on kokonaisuus, jossa jokaisen yrityksen onnistuminen vaikuttaa yhteisen ekosysteemin asiakaskokemukseen. Yritykset ovat toisin sanoen riippuvaisia toistensa menestymisestä ja vastuullisuudesta, vaikka ne eivät välttämättä olisikaan liikesuhteessa keskenään.

Ekosysteemissä toimiva yritys perustaa liiketoimintaansa ajatuksen, että sen kannattaa ottaa huomioon, miten se voi auttaa omaa liiketoimintaansa tukevien muiden yhtiöiden ja toimijoiden toimintaa sekä miten se voi jakaa arvoa ekosysteemissään. Yritys voi esimerkiksi jakaa muille ekosysteemin yrityksille teknologisia tai kaupallisia tietoja. Tästä saattaa yritykselle olla hyötyä siinäkin tapauksessa, että jotkut ekosysteemin yritykset olisivat sen kilpailijoita.

Muutos kotitalouden näkökulmasta aikaisempaan piilee siinä, että kotitalouden ekosysteemi ei enää operoi yksittäisten yritysten kanssa. Kaupan osapuolena on edelleen yksi myyjä, mutta käytettävyyteen tai palvelukokemukseen voi vaikuttaa koko ekosysteemi. Sopimuskumppanina voi olla yksityisiä yrityksiä, julkishallinnon palveluita tai yksittäisiä kuluttajia.

Kaupanteon kohteena voi olla päätelaite, jonka avulla suoritetaan useampia kotitaloustöitä ja jossa käytetään useampia eri sovelluksia. Hyödykkeen ollessa palvelu, kaupanteossa ja palvelun käytössä onkin kaksi ekosysteemiä vuorovaikutuksessa keskenään.

4 Älykodissa käytettävä tekniikka

Olennaiset älykotiin liittyvät toiminnot on usein kytketty yhteiseen käyttöliittymään, jota valvotaan ja käytetään kotitalouden sisäverkon kautta esimerkiksi kännykällä tai tietokoneella ja osin kaukoavaimella. Järjestelmät toimivat myös muualta käsin, internetin kautta, jos niin valitaan.

Samaan käyttöliittymään voi olla yhdistettynä eri toimittajien järjestelmiä, esimerkiksi ohjausautomaatio, maalämpöpumppu, ilmanvaihtojärjestelmä, AV-järjestelmä ja saunan kiuas. Tämä edellyttää hyvää osaamista järjestelmien yhteensovittamiseksi jo asunnon rakennusvaiheessa. Se, minkä käyttöliittymän kuluttaja valitsee, saattaa ohjata yhden ekosysteemin piiriin.

4.1 Älylaitteen toimintaperiaatteet

Älylaitteen perusperiaatteena on, että siihen on sisäänrakennettu pieni tietokone, joka on koko ajan yhteydessä internetiin tai älykodin keskukseen. Älylaitteessa sijaitseva tietokone seuraa sensoreiden havaitsemaa dataa ja siirtää sitä verkkoyhteyden välityksellä älykodin keskukseen tai suoraan internetyhteydellä applikaatioon, jota voi käyttää esimerkiksi älypuhelimella.

Älylaitteen tehtävänä on käytännössä siirtää sensorin keräämää dataa. Laite ei toimita vain perinteistä kodinkoneen virkaa, vaan tietokoneen avulla siihen on yhdistetty useampia palveluita. Älylaite antaa myös sellaista tietoa, jota normaali laite ei anna kuten tietoa esimerkiksi lämmönkulutuksesta tai vikatilanteista reaaliajassa.

4.2 Sovellukset ja verkossa olevat kodin laitteet

Älykotiin kuuluvat myös sovellukset eli applikaatiot, joilla voidaan hallinnoida sähkö- ja elektroniikkalaitteita. Käyttäjä voi kotiin saapuessaan käyttää sovelluksella verkkoon kytkettyjä laitteita esimerkiksi laittaa saunan lämpiämään, säätää kodin lämpötilaa ja ilmastointia, tarkkailla kodin turvalaitteita tai vaikkapa käynnistää pesukoneen haluttuna ajankohtana.

Esineiden internetillä (Internet of Things, IoT) tarkoitetaan internetverkon laajentumista laitteisiin ja koneisiin. Sen seurauksena asunnot muuttuvat esine esineeltä älykkäiksi.

Esineiden internetissä laitteiden anturit keräävät dataa ympäristöstään ja laitteet saattavat myös analysoida siitä tietoa. Esimerkiksi sen jälkeen, kun sängyn päiväpeiton ottaa pois, valot himmenevät ja tabletin kirjasovellus avautuu siitä kohdasta mihin viimeksi jäi. Jääkaappi tekee kauppaan tilauksen ostotottumusten perusteella ja valot sammuvat ja syttyvät automaattisesti sen mukaan, miten huoneissa liikutaan.

Koti jossa asutaan, on ainoastaan yksi osa ihmisen normaalia sosiaalista ympäristöä. Älykoti–asun­nossa olevat verkkoon kytketyt laitteet on mahdollista ohjelmoida kommunikoimaan asukkaan muidenkin datalähteiden kanssa. Niillä voi olla pääsy esimerkiksi asukkaan sähköiseen kalenteriin, auton navigointitietoihin ja sosiaalisen median palveluihin. Kun älykoti tuntee toimintamme myös kodin ulkopuolella, se pystyy organisoimaan asioita puolestamme.

Samalla kun elämä ja asuminen helpottuvat datan ja älyn käytön lisääntyessä, ovat verkkoon kytkeytyneiden kotitalouksien kulutustottumukset ja muut elämisestä kerätyt tiedot ja niiden kerääminen ovat esineiden internetin valuuttaa. Esineiden, asioiden ja ihmisten tuottamasta datasta louhitaan tiedon kokonaisuuksia, joiden mukaan luodaan palveluita ja kohdistetaan markkinointina koteihin takaisin. Avainkysymyksiä ovat se, kuka omistaa datan ja kuka myöntää siihen käyttöoikeuden.

5 Digitaalisen aikakauden kodinhoito

Digitaalisuus muuttaa kuluttajuutta, ja muutokset liittyvät vahvasti kodissa tehtäviin toimintoihin, kun niissä käytettävät laitteet kytkeytyvät verkkoon

5.1 Digitaalisuus muuttaa kotia ja sen toimintaa

Digitalisaation ensimmäiset vaikutukset kodeissa näkyivät 1990-luvun kodin kalusteissa. Silloin ATK-laitteille varattiin oma huone, johon sijoitettiin ATK-pöytä.

Kotitalouden perinteisiin toimintoihin on tullut ulottuvuuksia ja käsitteitä kuten etäläsnäolo, etäkäyttö, etätyö, käyttöliittymät ja tietoverkkojen tekniikka. Kotitaloutta hallitaan sisäisesti tietoverkkojen avulla samanaikaisesti, kun asioidaan ulkomaailman kanssa ja ostetaan palveluja. Tämä älykäs toimintaympäristö on myös kulutusympäristö. Koti on ”mediakoti”, ”älykoti”, ”turvavalvottu koti”. Toisaalta kodin toiminnot perustuvat sen asukkaiden tekemiin palvelusopimuksiin, jotka edellyttävät yhä enemmän tietoturvaa, tietosuojaa, yksityisyyden suojaa sekä tajua kuluttajan oikeuksista ja vastuista.

Älykodissa hoidetaan yhä enemmän asioita, jotka ennen tehtiin kodin ulkopuolella, kuten pankkiasiointi ja sopimusten hallinta sekä ostosten tekeminen ja sosiaalinen yhdessäolo verkon välityksellä. Kotien mediavälineitä käytetään sisällön julkaisuun, sosiaaliseen kanssakäymiseen, kaupankäyntiin ja yhteiskunnassa vaikuttamiseen. Osallistuminen ja reaaliaikaisen median käyttö vaativat kuluttajilta siihen tarvittavien laitteiden omistamista, pääsyä sovelluksiin ja palveluihin sekä niiden teknistä hallitsemista.

Samanaikaisesti kuin kodin toiminnot ovat monimuotoistuneet, tietyt perustehtävät säilyvät. Kodeissa valmistetaan ja kulutetaan ruokaa, pestään ja siivotaan sekä hoidetaan lukuisia muita kotitöitä – aivan kuten ennenkin. Toisaalta perinteisiin kotitalouden toimintoihin syntyy arkea helpottavia palveluita.

Kun digitaalisuus on kaikkialla, kuluttajien on osattava huolehtia kodeissa käytettävistä tuotteista ja palveluista sekä niihin liittyvästä datasta. Se tarkoittaa kykyä arvioida niitä koskevia tietoja monelta eri näkökulmalta.

5.2 Arjen toiminnot ovat digitalisoitumassa

Kodin välttämättömät arkitoiminnot voidaan tehdä joko itse tai ostaa palveluina. Näitä toimintoja ovat ruokatalous ja ateriointi, vaatehuolto, siivous, asiointi ja ostokset, kodin laitteiden ylläpito- ja korjaustyöt sekä hoiva. Kodin muita toimintoja ovat nukkuminen ja lepo, vapaa-ajan vietto, median ja sosiaalisen median seuraaminen ja sisällön julkaisu, seurustelu ja harrastukset sekä opiskelu ja ansiotyö.

Kotitalouden hallinta on monen asian summa. Kun esineiden internet tulee koteihin laite laitteelta helpottamaan arjen toimintoja, on se kuluttajalle, joka älykodin laitteita ja palveluja valitsee, haastava tehtävä. Se on jo pelkästään kodinkoneiden kannalta vaikeasti hallittava kokonaisuus. Valmistajat markkinoivat kokonaisratkaisuja. Kuluttajan on vaikea tietää laitteiden yhteensopivuutta ja käytettävyyttä eri laitevalmistajien kesken. Käytännössä kuluttaja on usein yhden valmistajan varassa ja valinnan vapaus ja kilpailun edut jäävät saamatta. Siihen, että koti toimii yhä itsenäisemmin ja yhden järjestelmän kautta, on kuitenkin vielä pitkä matka.

Arkea helpottamaan tarkoitetun laitteen asetustyöt ovat vielä varsin monimutkaisia ja kuluttajalta odotetaan hyvää tietoteknistä osaamista. Käytössä tarvitaan usein käyttötili ja keskuslaite, joka on yhteydessä nettiin ja sisältää bluetooth-yhteyden. Nykyisin suurin osa kodinkoneista toimii kodin wlan-verkossa, mutta myös kahden laitteen välistä bluetooth-yhteyttä käytetään. Käyttötilin luomisen jälkeen on siis asetettava kaikille laitteille yhteydet kunkin laitteen vaatimalla tavalla. Toimenpiteitä varten tarvitaan selkeitä ohjeita ja kuluttaja joutuu muistamaan monia salasanoja.

6 Älyratkaisut kotitalouden apuna

Seuraavassa esitellään esimerkkejä kotitaloudenhoitoon tarjolla olevista ratkaisuista.

6.1 Syöminen ja ruokatalouden hoito

Palvelullistuminen vie ruokaostokset ja syömisen hallinnoinnin verkkoon. Sovellus ohjaa henkilökohtaista ruokarytmiä, arvioi energiantarvetta ja ravintoaineiden saantia. Älylaitteet mahdollistavat sen, että kuluttaja voi ottaa käyttöönsä omaa syömistä ohjaavan sovelluksen, joka laatii kuluttajan luoman profiilin mukaisesti päivittäisen ruokasuosituksen. Kauppakassi -palvelu voi tuoda tarvittavat raaka-aineet kotiovelle.

Palvelu ja sen ruokasovellus antavat kuluttajalle päivittäisten aterioiden reseptit, valmistusohjeet ja kauppalistan napin painalluksella. Kuluttaja valmistaa päivän ateriat alusta asti itse, käyttää valmiiksi esikäsiteltyjä ja pilkottuja tuotteita tai nauttii aterian lähiympäristön ruokapalveluita tuottavien yrittäjien tiloissa. Palveluun  voidaan yhdistää  myös muita syömiseen liittyviä palveluntarjoajia kutenravintoloita tai kahviloita, joiden palveluita voi käyttää samalla sopimuksella.

Laitteiden sisällä olevat sensorit syöttävät tietoa ohjauskeskukseen, joka tunnistaa miten laitteen pitää säätää itseään. Sen ansiosta voidaan valmistaa ja säilyttää ruokaa ja pestä astioita niin, että esimerkiksi aikaa, energiaa ja vettä kuluu mahdollisimman vähän. Tällainen laite ei kuitenkaan ole kytketty internettiin, vaan älyllä tarkoitetaan sensoritekniikan käyttöä.

Esimerkkejä

• jääkaappiin tarvitaan lisää jäähdytystehoa, esimerkiksi kun ostokset on juuri laitettu jääkaappiin, ovi on ollut normaalia pidempään auki tai on ollut sähkökatko.
• liesituulettimissa voi olla sensori, joka tunnistaa ruoanvalmistuksesta syntyvän käryn määrän ja säätää tuulettimen tehon sopivaksi käryn poistamiseksi.

Keittiön laitteet verkossa

Kun kodinkoneita liitetään verkkoon, sen sanotaan yksinkertaistavan arjen hallintaa, eli mahdollistavan nopeampia ja tehokkaampia kotitöitä. Kuluttajille suunnitellaan uuneja ja astianpesukoneita, joissa on ominaisuuksia, jotka tähtäävät leipomisen, paistamisen tai astianpesun nopeuttamiseen. Verkkoyhteyden ja sovelluksen kautta laitteita voidaan ohjata mistä vain. Koneet opastavat käyttäjää ruoan valmistuksessa uunissa ja liedellä tai ruoka-aineiden säilyttämisestä jääkaapissa.

Esimerkkejä ruoanvalmistukseen liittyvistä verkossa olevista älylaitteista

Puhelimeen ladatulla sovelluksella voidaan ohjata perinteisiä ruoanvalmistusvälineitä kuten uuneja, keittotasoja, pakastimia ja kahvinkeittimiä. Käyttäjä voi esimerkiksi käynnistää uunin esilämmityksen etänä tai tarkistaa, missä vaiheessa astianpesukoneen pesuohjelma on menossa. Ohjelman voi tarvittaessa katkaista.

Uunit kypsentävät ruoan automaattisesti älypuhelimen reseptikirjasta valitun ohjeen mukaisesti, kunhan vain raaka-aineet on laitettu valmiiksi uuniin. Täysautomaattinen kahvikone osaa puolestaan valmistaa juuri sellaisen juoman, joka siltä sovelluksen valikoimista tilataan.

Sovelluksesta on myös muuta hyötyä. Se tarjoaa ohjeita ja vinkkejä laitteen käyttöön ja raportoi vioista suoraan huoltoliikkeeseen.

Eri laitevalmistajien sovelluksessa voi olla valmiita ruokareseptejä, joiden valmistamisessa sovellus ja uuni ohjaavat ruoan valmistajaa. Kotitalouden koon mukaan voidaan valita haluttu ateriakokonaisuus. Siitä saadaan automaattisesti ostoslista kaupassa käyntiä varten. Sovellus ohjaa ruoan valmistuksessa, ja kun esimerkiksi pääruoka asetetaan uuniin, uuni ottaa oikeat asetukset käyttöön ruokalajin valmistamiseksi

Laitteissa voi olla omatoiminen energiankulutus ja vikadiagnostiikka. Laite seuraa omaa energiankäyttöään ja säätää sitä tarpeen mukaan. Samalla se säästää sähköä. Ongelmatilanteessa jääkaappi osaa kertoa korjaajalle mikä on vikana. Hoitaako laite myös yhteyden ottamisen korjaajaan? Jos jääkaappiin on muodostunut jääkertymiä, se osaa sulattaa ne automaattisesti.

Jääkaappi voi lähettää puhelimeesi muistutuksen käydä kaupassa. Tai, jos kauppakassipalvelu on otettu käyttöön, jääkaappi voi lähettää tekemänsä puutelistan kauppaasi, jolloin kauppa tuo ruoat ovellesi. Jääkaapin tietokoneelta saat käyttöösi koko internetin reseptivalikoiman. Ihannetilanteessa jääkaappi voi ehdottaa sinulle päivän ateriaa perustuen havaintoihin, joita se on tehnyt ruokailutottumuksistasi. Kylmälaitteen ominaisuuksien lisäksi jääkaapissa voi olla muitakin arkea helpottavia toimintoja. Pyydettäessä jääkaappi ilmoittaa säätilan, päivän uutiset ja perheenjäsenten kalenterimerkinnät.

6.2 Asuminen ja puhtaus

Asumisen kokonaisuuteen liittyy talotekniikka, turvallisuus, puhtaanapito, vaatteet ja tekstiilit, siivouskoneet ja laitteet. Laitekohtainen energiankulutuksen seuranta kertoo, paljonko esimerkiksi jääkaappi, pesukone tai kuivausrumpu kuluttavat energiaa. Järjestelmä seuraa myös vedenkulutusta.

Talo- ja turvatekniikka

Valaistuksen energiatehokkuus otetaan nykyisin huomioon esimerkiksi käyttämällä led-valoja. Älykodissa valaistusta voidaan ohjata langattomasti samasta järjestelmästä kuin muutakin asumiseen liittyvää tekniikkaa. Seinillä olevat napit, joista valoja säädetään, voidaan rakentaa ilman johtoja, langattomin yhteyksin. 

Videotykin käyttö voi olla kytketty samaan käyttöliittymään kuin valaistus: kun videotykki otetaan käyttöön, järjestelmä himmentää valot, laskee verhot, kytkee videotykin ja laittaa DVD:n päälle. Kun videotykki on poissa käytöstä, seinälle on heijastettu kuva tauluksi. AV-järjestelmä pystyy jakamaan eri puolille taloa asennettujen kaiuttimien kautta viihdettä eri äänilähteistä.

Lämmitykseen voi olla vaihtoehtoja vaikkapa maalämpö ja aurinkolämpö, jota kerätään aurinkopaneelien avulla. Järjestelmä päättää automaattisesti, kumpaa lämmitystapaa se kulloinkin käyttää. Asukas voi valvoa järjestelmästä, että pumppu toimii, ja halutessaan säädellä päälämmitysmuotoa saman käyttöliittymän kautta.

Turvaratkaisut ovat käytettävissä samaisen järjestelmän kautta. Se hälyttää, jos esimerkiksi pesukoneen alla olevat vuotoanturit saavat vihiä kosteudesta, liiketunnistimet murrosta tai palohälyttimet savusta. Ulko-ovet avataan ja lukitaan järjestelmään kytketyn kaukoavaimen avulla. Kaukoavaimesta voidaan kytkeä myös muu talotekniikka kotona- tai poissa-tilaan.

Kodinhoito

Tekstiilit ja pintamateriaalit omaavat älykkäitä ominaisuuksia. Esimerkiksi lattiapinnoista voidaan kehittää likaantumattomia.

Älytekstiili vastaanottaa informaatiota ympäristöstä ja reagoi tähän informaatioon. Käytännössä tuotteisiin joko liitetään antureita ja elektroniikkaa tai tuotteissa käytetään älykkäitä materiaaleja, joiden ominaisuudet muuttuvat ympäristön muutosten mukaan. Puettava teknologia voi olla myös yhteydessä verkkoon ja erilaisiin palveluihin.

Laitteet opastavat käyttäjää vaatteiden oikeaan puhdistamiseen pesukoneessa ja kuivurissa. Pesukoneelle annetaan tietoa, kuinka likaista pyykki on. Jos vaatetta on pidetty vain kerran pari, kone käyttää vähemmän pesuainetta, vettä ja aikaa. Jos vaatteissa on normaalia enemmän likaa tai tietyn tyyppistä likaa, siitä annetaan tietoa koneelle ja silloin vaatteita käsitellään tehokkaammin.

Pesukone ja kuivausrumpu ovat yhteydessä toisiinsa, jolloin kuivausrumpu on saanut verkon kautta tietoa, millaista pyykkiä pesukoneesta on tulossa, ja asettaa sopivan kuivausohjelman automaattisesti.

Robottipölynimureita on myös älyllä varustettuna. Niitä varten sovelluskaupasta voi ladata applikaation eri käyttöjärjestelmien puhelimiin. Applikaatioiden avulla robotti-imureille voi antaa siivouskäskyn mistä tahansa ja käynnistää laitteen työskentelemään ja puhdistamaan kodin lattiat.

Applikaatioista saa muutakin tietoa robotin liikkeistä. Niistä löytyy esimerkiksi historia, milloin robotti on siivonnut, miten kauan ja kuinka monta neliötä se on siivonnut. Niissä voi olla jopa toiminto, jossa robotti-imuri piirtää kartan ja näyttää alueen mistä imuri on siivonnut.

6.3 Kodin tiedonhallintatietohallinta ja asiointi

Älykodin ja sen asukkaiden tiedot, kuten esimerkiksi valokuvat ovat tallessa pilvissä – ja ilman pilvipalveluita on vaikea tulla toimeen.

Kun kodin tiedot tai ohjelmat ovat pilvessä, ne eivät ole kotitalouden omilla tietokoneilla tai laitteilla vaan pilvipalvelun tarjoavan yrityksen palvelimella. Kodin asukkaat tai ne, joille on annettu käyttöoikeus, pääsevät käsiksi tietoihinsa tietokoneella ja mobiililaitteella internetin kautta melkeinpä mistä vain ja milloin vain. Pilvi tarkoittaa siis käytännössä palvelua tarjoavien palvelimien verkostoa.

Pilven kautta kotitalouksille tarjotaan palveluita, ohjelmia ja tietoa. Tutuin pilvipalvelu on sähköposti. Silloin sähköpostit on tallennettu palveluntarjoajan palvelimelle, josta niitä voidaan lukea internetin kautta niin läppärillä, tabletilla kuin älypuhelimella tai ladata koneelle.

Älykodin sähköiset kalenterit, sosiaalisen median sovellukset, Office 365, OneDrive, Dropbox sekä muut erilaiset tiedostojen ja tietojen säilyttämiseen tai siirtämiseen tarkoitetut palvelut toimivat pilven avulla.

Myös monien hyvinvointia seuraavien puettavien laitteiden keräämä tieto tallentuu pilveen, josta esimerkiksi päivittäistä askelmäärää voi seurata älylaitteesta tai vaikkapa kannettavalta tietokoneelta.

Automaattiset varmuuskopioinnitkin ovat usein osa pilvipalvelua.  Tietoihin pääsee käsiksi, kunhan muistaa olla järjestelmällinen tunnusten ja salasanojen hallinnassa. Pilvipalvelua markkinoidaan sillä, että tiedot ja ohjelmat ovat turvassa, vaikka laitteet rikkoutuisivat tai ne varastettaisiin.

Pilvipalveluita käytetään älykodissa tiedon jakamiseen tai kotitalouden sisäiseen työnjakoon. Kun tiedostot ja ohjelmistot ovat pilvipalvelussa, niitä voivat katsoa ja käyttää kaikki ne ihmiset, joille käyttöoikeus on jaettu. Esimerkiksi Google Drivessa jaettuja tekstidokumentteja voivat käsitellä useat ihmiset samaan aikaan, vaikka perheen jäsenet olisivat eri puolilla maapalloa.

Useimmille kotitalouksille pilvipalvelut ovat nimenomaan varasto. Tallennuspalveluun tallennettuja kuvia ja videoita voivat katsoa kaikki, joilla on pääsy pilvipalvelun kuvakansioihin. Omat kuvat ja videot voi asettaa julkisesti nähtäviksi tai suojata salasanan taakse.

Kuluttajan on tärkeää arvioida omat tietonsa, niiden yksityisyys ja suojauksen tarpeet pilvipalveluita valittaessa. Esimerkiksi YouTubeen ladatut videot ovat verkossa, ja ne saatetaan haluta kaikille näkyviksi, jolloin suojausta ei tarvita sisällöille vaan ainoastaan käyttäjätilille. Kun kyse on henkilökohtaisesta sähköpostista, yksityisistä kuvista ja dokumenteista tai ohjelmistoista, ne on suojattava käyttäjätunnuksen ja salasanan taakse.

Jos tarvitaan vielä vahvempaa suojaa, pilvipalveluihin voi valita kaksivaiheisen tunnistuksen, jolloin vaikkapa uudelta laitteelta kirjautuminen on mahdollista vain puhelinnumeroon tulevan koodin turvin.

Älykodin yksi keskeisimmistä kysymyksistä on se, voiko kuluttaja itse valita, ladataanko tietoja pilvipalveluun vai pysyvätkö ne täysin omassa hallussa. Älykodin pilvipalveluita käyttöön otettaessa ja sopimuksia tehtäessä kannatta huomioida

• palvelun luotettavuus ja pitkäikäisyys
• pilvipalvelun tietoturva
• pilvipalvelun sopimusehdot ja hinnat
• pilvipalvelun kotimaa, koska sillä on merkitystä tietosuojaa ja yksityisyyttä noudattavann lainsäädännön kannalta

Pilvipalvelut mahdollistavat etätyöskentelyn ja -opiskelun.

6.4 Taloudenpito

Pankkipalveluiden digitalisoituminen tuo palvelun tarjoajiksi sekä pankkeja, että finanssiteknologian yrityksiä.

”Maksaminen on 2020-luvulla siirtynyt sovellusten ja järjestelmien tehtäväksi, minkä myötä ”me” emme enää maksa. Älykkäät ratkaisut hoitavat maksamisen puolestamme häiriöttömämmin, sujuvammin ja varautuen maksukykymme heilahteluihin.”

Vielä nykyisin pankkipalveluihin kuuluvat perusmaksutili ja siihen liittyvä tilinkäyttöväline (kuten debit-kortti ja verkkopankkitunnukset), mahdollisuus nostaa käteistä, maksutapahtumien toteuttaminen sekä sähköinen tunnistusväline.

Pankit tarjoavat monia palveluita verkkopankin ja nettiyhteyden kautta. Verkkopankissa voi maksaa laskuja ja seurata tilinsä tapahtumia. Palvelu perustuu pankin kanssa tehtävään verkkopankki- sopimukseen, jonka mukaisesti asiakas saa tunnukset ja salasanat asioidakseen verkkopankissa tietokoneen tai älylaitteen kautta.

Pankin perusmaksutilipalvelun eli vahvan sähköisen tunnistuspalvelun voi evätä vain  sellaiselta asiakkaalta, jolla ei ole henkilötunnusta tai häntä ei ole merkitty väestötietojärjestelmään. Näissä tapauksissa pankin on tarjottava rajoitetumpaa, vain perusmaksutiliin ja siihen liittyvien palveluiden käyttämiseen soveltuvaa sähköistä tunnistusmenetelmää.

Maksutapoja eivät tarjoa enää ainoastaan pankit. Muutokset teknologiassa ja lainsäädännössä tuovat uudenlaisia toimintamalleja ja uusia yrityksiä, jotka tarjoavat niin sanottuja maksutoimeksiantopalveluita ja tilitietopalveluita.

Pikamaksuominaisuus on älypuhelimen mobiilisovellusten ominaisuus, jota voi yksityisten ihmisten välisten tilisiirtojen lisäksi käyttää kaupan kassoilla ja nettikaupassa maksamisessa. Ideana on, että raha siirtyy reaaliaikaisesti pankkitililtä toiselle, vaikka maksaja ja maksun vastaanottaja olisivatkin eri pankkien asiakkaita.

Älylaitteella voidaan käyttää digitaalista lompakkoa. Siihen käyttäjä voi ladata sovelluksia, jotka mahdollistavat erilaisia maksutapoja. Sähköisessä lompakossa voi olla samalla tavalla kuin perinteisessä lompakossa monenlaisia maksukortteja erilaisin ominaisuuksin.

Älylaitteella olevia maksusovelluksia kehitetään koko ajan kohti reaaliaikaista maksamista. Tulevaisuudessa kuluttajan mobiililompakko voi olla sovellus tai sovellusryhmittymä, joka integroi kuluttajan tekemän valinnan, vertailun, ostoksen sekä kuitin ja takuun samaan paikkaan.

Sähköisiä maksutapoja ovat:

• Liittymän laskulla maksaminen
• Maksutavalla voi maksaa erilaisia tuotteita tai palveluita, ja ostokset veloitetaan liittymän laskussa.         
• Maksusovellus (maksusovellukset ovat älypuhelimeen ladattavia sovelluksia, joiden kautta rahaa voi siirtää maksajalta saajalle.)
• Kauppa- tai palvelukohtainen maksukorttitietojen tallennus
• Tallennetuilla tiedoilla tehdyt käyttö- tai aikaperusteiset veloitukset
•  Lähimaksu (lähimaksamisessa on kyse maksutavasta, jossa pienet ostokset maksetaan näyttämällä NFC-lähimaksuominaisuudella varustettua maksukorttia tai matkapuhelinta lähimaksuun soveltuvalle maksupäätelaitteelle.)                       

Lähimaksamista varten kuluttaja tarvitsee jonkin seuraavista maksuvälineistä: Debit-kortin, puhelimen lähimaksusovelluksen tai rannekkeen.

• Debit-kortti tai yhdistelmäkortti, jossa on lähimaksuominaisuus. Tällaisen ilman tunnuslukua tai allekirjoitusta suoritetun lähimaksutapahtuman enimmäissumma on 25 €.
• Puhelimen, jossa on lähimaksusovelluksen käyttämiseen tarvittavat ominaisuudet.
• Ranneke, joka voi olla käytössä esimerkiksi erilaisissa tapahtumissa, kuten festivaaleilla. Rannekkeeseen liitettyjä varoja voi yleensä hallinnoida verkkosovelluksessa.

Lähimaksuun soveltuvat maksupäätteet voivat turvallisuussyistä vaatia tietyin väliajoin PIN-koodin tai muun pääsykoodin näppäilyä ennen maksamista.

Maksunvälityspalvelulle voidaan siirtää rahaa pankkisiirrolla tai luottokortilla. Maksunvälityspalveluiden käyttö voi olla kannattavaa silloin, jos et halua antaa myyjälle luottokorttitietojasi tai jos sinulla ei ole luottokorttia.

Kuluttaja voi maksaa ostoksensa maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan (PISP) välityksellä suoraan pankissa olevalta maksutililtään, jos maksutilille on pääsy verkon kautta. Maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan pääsy kuluttajan tileille edellyttää kuluttajan nimenomaista suostumusta ja palveluntarjoajan on pääsääntöisesti tunnistettava kuluttaja vahvasti maksupalvelulain vahvaa tunnistamista koskevien vaatimusten mukaisesti maksutoimeksiantopalveluiden käytön yhteydessä.

6.4.1 Sovellukset, joilla voi seurata taloutta                 

Älypuhelimelle ja tabletille on tarjolla useita sovelluksia, jotka on tarkoitettu oman talouden hallintaa helpottamaan.

Mobiilisovelluksia oman talouden seurantaan ovat esimerkiksi suomenkieliset Penno ja Pivo. Penno on suunnattu erityisesti budjetointiin eli omien menojen ja tulojen seurantaan ja analysointiin. Sen on tuottanut Takuu-säätiö. Pivo on OP Ryhmän kehittämä mobiilimaksamisen sovellus, jossa on talouden hallinnan lisäksi myös kuluttajalle suunnattuja tarjouksia.

Taloudenhallinnan sovellusten käyttöön, valintaan ja maksamiseen liittyvissä päätöksissä ei ole yhdentekevää kenelle luovutamme tilitietomme, tunnistetietomme ja bigdataa kulutustottumuksistamme. Maksusovellukset ovat näppäriä, mutta pelkän tekniikan ei kannata antaa sokaista. Ennen kuin antaa tietoja itsestään kannattaa pohtia

• mitä on lataamassa?
• mistä on lataamassa?
• mihin aikoo käyttää lataamaansa?

Jos ei pysty vastaamaan johonkin edellä mainituista, kannattaa miettiä onko palvelu vain hauska lisä vai onko se arjen raha-asioiden hoidon kannalta välttämätön.

6.5 Viestintä, viihtyminen ja yhdessä eläminen

Sosiaalisen median käyttö kotona nähdään sekä uhkana että mahdollisuutena. Mediasta voi lukea, että ’’Sosiaalinen media auttaa ehkäisemään kotona asuvien vanhusten yksinäisyyttä’’ ja toisaalta ’’Näin sosiaalinen media voi aiheuttaa masennusta’’. Kaikkea sosiaalisen median tuomia muutoksia on vaikea arvottaa paremmaksi tai huonommaksi. Tavat toimia ovat kuitenkin erilaiset kuin ennen.

Perinteisesti perheiden on ajateltu vaihtavan päivän kuulumiset kokoontuessaan yhteen iltaruoan äärelle. Nykyisin päivän tapahtumia kerrotaan ehkäpä pitkin päivää perheen yhteisessä ryhmäkeskustelussa WhatsAppissa tai Messengerissä. Kuulumisten reaaliaikainen vaihtaminen on ollut mahdollista myös tekstiviestillä, jo ennen älypuhelimien pikaviestipalveluita. Pikaviestipalvelut ovat tekstiviesteistä poiketen maksuttomia ja mahdollistavat ryhmien luomisen.

Toisaalta viestiä aina ei osoiteta erityisesti perheelle tai tietylle kaverille, vaan päivän kohokohta jaetaan visuaalisessa muodossa Instagramissa tai Snapchatissä tai tarinan muodossa Facebookissa. Keskustelu tapahtumasta käydään julkaisussa, eikä siihen välttämättä enää palata kasvotusten.

Aiempina vuosikymmeninä ruokailun lisäksi perheen yhteisiin hetkiin saattoi kuulua illan tv-visan tai perheystävällisen sarjan seuraaminen. Nykyisin tv-kanavien ja tilausvideopalveluiden omat sovellukset mahdollistavat ohjelmien katsomisen kunkin perheen jäsenen käytössä olevalta älylaitteelta kunkin itse valitsemana hetkenä. Harva enää kiirehtii tv:n ääreen tietyllä kellon lyömällä, vaan vetäytyy mieluummin omaan rauhaansa itselleen parhaalla hetkellä.

Aiemmin oli tyypillistä, että lasten vapaa-aika kului naapurin lasten kanssa. Nyt sen lisäksi, että lapset viestittelevät ja sopivat keskenään, kaverusten huoltajat hyödyntävät pikaviestipalveluiden ryhmä-ominaisuutta. Ryhmässä voi helposti kysyä lapselleen luistelu- tai hiekkalaatikkoseuraa.

Sosiaalinen media on muuttanut kanssakäymistä naapureiden kanssa muutenkin kuin leikkiseuran haussa. Asuinalueen Facebook-kirppikset ja Naapuriapu-ryhmät ovat jopa saattaneet aktivoida muuten niin omaan asuntoon sulkeutunutta elämää. Sosiaalinen media madaltaa kynnystä ja tekee yksinkertaisemmaksi viestinnän.

Arjenhallinnassa sosiaalisesta mediasta voi inspiroitua, mutta se voi myös luoda paineita ja kateellisuutta. Kun ei millään keksi, mitä tehdä lounaaksi, on sosiaalinen media täynnä ruokabloggaajia, -vlogaajia ja -instagrammaajia.  Sopivan reseptin löytämisen haasteena on oikeastaan enää valinnan vaikeus. Asukuvat, juuri remontoidut asunnot ja lemmikkikoirat saattavat nekin inspiroida, mutta voivat myös synnyttää tunteen, että itseltä puuttuu jotain tai on ihmisenä riittämätön. Kuluttajan mediataidot osana arjenhallinnantaitoja korostuvat.

Kasvatukseen ja huolenpitoon etsitään hyviä käytänteitä, uuden ajan malleja. Sosiaalisen median käytön rajoittamiseksi on ehdotettu offline-aikaa klo 22 jälkeen ja somesta vapaata kuukautta.  Laitteiden käytön ähkyä on suitsittu esimerkiksi ’’Yksi laite kerrallaan’’ -haasteella, jossa kannustetaan välttämään puhelimen selaamista samalla kun katsotaan ohjelmaa läppäriltä.  Vuorovaikutuksen rytmi on muuttunut ja siitä irrottautuakseen pitää ponnistella. Kotitalouden ajanhallinta on yhteydessä median ja viihteen käyttöön.

6.6 Liikkuminen palvelullistuu ja perustuu digitaaliseen infrastruktuuriin

Liikkuminen on yksi kotitalouden toiminnoista ja kulueristä. Digitaalisuus muuttaa liikkumista oleellisesti. Tulevaisuudessa voitaneen liikkua itsenäisesti ajavalla autolla. Autolla liikkuminen perustuu sensorointiin ja paikannukseen, ajajaa korvaa objektien hahmotus eli konenäkö, reitin suunnittelu, ja varsinainen ajaminen ohjauksineen ja jarrutuksineen. Autosta tulee merkittävin IoTpäätelaite, joka kerää sensoreillaan ja mittareillaan 4000 gigabittiä dataa vuorokaudessa, toteaa tietojenkäsittelytieteen asiantuntija lehtihaastattelussa.

Matkaketjuyhteistyö tähtää sujuvampaan julkiseen liikenteeseen. Esimerkkinä tästä on hiljattain pääkaupunkiseudulla käyttöönotettu Whim-liikkumissovellus, jolla voi maksaa ja tilata niin joukkoliikenteen kuin taksin ja vuokra-autojen palveluista. Kysymys on pääkaupunkiseudun kaupunkien ja kaupallisen toimijan toteuttamasta matkaketjuyhteistyöstä, jolla tarjotaan liikkumispalvelua kuluttajille kuukausihintaan.

Tavoitteena on tarjota autonomistajille vaihtoehtoja, joiden avulla joukkoliikennettä ja erilaisia autopalveluita voi yhdistellä käyttäjän omien tarpeiden mukaan. Liikkumispalveluihin kuuluu esimerkiksi joukkoliikenne-, autoilu-, pyöräily- ja kuljetuspalveluja. Liikkumisesta pyritään saamaan mahdollisimman saumaton ja helppo kokonaisuus.

Liikkumiseen palveluna viitataan yleisesti myös termillä MaaS, joka tulee englanninkielisistä sanoista Mobility as a Service.

Liikkumista palveluna voidaan ajatella liikkumisen all-in-one -paketteina tai "liikenteen Spotifyna", johon käyttäjä sisällyttää kaiken sen, minkä kokee itselleen tarpeelliseksi. Valittujen liikennepalveluiden ja operaattori muodostaa käyttäjälle esimerkiksi kuukausihintaisen liikkumispaketin hänen valintoihin ja sopimukseen perustuen.

kotitalouksia palvelevat ”liikkumisen operaattorit”, termi ei ole virallinen tai vakiintunut, mutta sitä käytetään tässä helpottamaan kokonaisuuden hahmottamista. ”Liikkumisoperaattoreille” (joka siis voi ”matkapalvelun” osalta olla pelkkä välittäjä) tulee mahdollisuus asioida kuluttajan puolesta. Eli kuluttaja antaa solmimassaan sopimuksessa myös valtakirjan.  

Laki erottelee palvelut seuraavasti:

1. kuljetuspalvelulla henkilöiden tai tavaroiden kuljettamista ammattimaisesti;
2. välityspalvelulla kuljetusten välittämistä korvausta vastaan, ei kuitenkaan palvelua, jossa välitetään vain palveluntarjoajan omia kuljetuksia, eikä valmismatkalaissa (1079/1994) tarkoitettua valmismatkaa;
3. liikennepalvelulla julkista tai yksityistä liikenteeseen liittyvää palvelua ja palveluyhdistelmää,jota tarjotaan yleisölle tai yksityiseen käyttöön;
4. liikkumispalvelulla liikennepalvelua ja siihen välittömästi liittyvää välityspalvelua, tietopalvelua ja pysäköintipalvelua ja muuta tukipalvelua;

Palveluoperaattori yhdistelee asiakkaan toiveiden mukaan liikkumispalvelut ja laatii sen jälkeen kokonaisuudesta asiakkaalle tarjouksen. Näitä valintoja ja sopimuksia kuluttaja voi jatkossa tehdä esimerkiksi mobiilisovelluksen eli appsin avustuksella.

Matkaketjuilla tarkoitetaan esimerkiksi taksi- juna- pyörä tai pyörä- joukkoliikenne­vuokra-auto -tyylisiä palveluyhdistelmiä, joista kuluttaja saisi yhden kokonaishinnan ja lipun.

Liikenne tarvitsee aina infrastruktuurin. Matkaketjujen rakentamisessa se on paljon enemmän kuin kiinteiden rakenteiden kuvaamista digitaalisessa muodossa. Liikkumiseen käytettävä infrastruktuuri ja data ovat muuttuvaa tietoa liikenteestä, liikkumisesta, sijainnista ja olosuhteista. Tiedot palvelevat kuljetusten optimointia ja vaiheistamista.

Jotta liikkumisoperaattori voisi yhdistellä olemassa olevia liikkumispalveluita, nykyisten liikenneoperaattorien (esim. rautatie, taksit, paikallisliikenneoperaattorit) tulee tarjota avoimet rajapinnat aikataulutietoihin, reaaliaikaisiin liikkumisvälineiden sijaintitietoihin ja maksujärjestelmiin.

Kuluttajalle liikkuminen palveluna voisi toteutua verkkosivuna tai mobiilisovelluksena eli appsina, jossa siirtymisen alkupisteestä määränpäähän voisi valita useista eri vaihtoehdoista omien mieltymystensä mukaisesti mahdollisimman joustavasti. Kuluttaja voi myös halutessaan määrittää esimerkiksi kilometrimääräisesti, kuinka paljon tarvitsee kuukaudessa taksia tai vuokra-autoa.

Liikkumispalveluita, joista kuukausipaketti voi koostua ovat julkinen liikenne, junaliikenne, bussiliikenne, taksiliikenne ja muut taksisovellukset, kutsujoukkoliikenne, kaupunkipyörä ja muut vuokrapyörät, vuokra-autot ja kaupunkiautot, yhteiskäyttöautot, leasing autot, pysäköinti, car bnb eli autoilun Air Bnb, kimppakyydit, lentoliikenne, meriliikenne, tavarakuljetukset sekä muut palvelukerrokset kuten vaikkapa kauppakassit.

Liikkuminen palveluna nähdään tärkeänä osana kestävää kehitystä. Liikenteen palvelullistumisen vaikutuksina nähdään liikenneruuhkien, parkkiongelmien ja päästöjen väheneminen. Samalla kun palveluvalikoima lisääntyy, kuluttajalle syntyy myös haaste tunnistaa ja löytää itselleen sopivimmat liikkumismuodot sekä sopia niiden käyttämisestä ja hinnoista.

Tässä ratkaisussa kuluttajalle tarjotaan erilaisia liikkumispalveluita yhden brändinalla erilaisiin päivittäisiin tarpeisiin.  Samalla kuluttajalle tarjotaan valinnan vapautta. Kun palvelut muodostavat ekosysteemin, se hyödyttää myös palveluntarjoajia, sillä MaaSin avulla palveluntarjoajille aukeaa nopeampi pääsy asiakasryhmiin.

Lähellä kuluttajaa olevat personoidut mobiilisovellukset mahdollistavat erilaiset arviointijärjestelmät, joiden kautta kuluttaja saa helpommin tietoonsa tarjolla olevien yksittäisten kuljettajien tai kyytien palvelutason. Arviointijärjestelmässä sekä asiakas että kuljettaja voivat arvioida toisensa.

Omistaminen on muuttumassa aiempaa enemmän siihen, että autoa käytetään erilaisten palveluntarjoajien kautta (From ownership to usership).

Jakamistalous on voimakkaassa nousussa ja yhä useampi on valmis jakamaan kyytinsä muiden kyytiä tarvitsevien kanssa. Tästä esimerkkinä ovat:

• Kimppakyydit, säännöllinen ”liftaus” toisen kyytiin esimerkiksi työmatkoiksi
• Car sharing eli, lainaaminen suoraan toiselta yksityishenkilöltä tai yritykseltä, jossa  voi olla alusta tai sovellus apuna. Vuokraaja voi olla joko yksi käyttäjä tai esimerkiksi taloyhtiö, joka hankkii auton yhteiskäyttöä varten.

Liikkumisessa palveluna halutaan mahdollistaa helppo ja nopea mobiilimaksaminen, joka on nykypäiväinen ja aikaa säästävä keino hallita omaa liikkumista. Mobiilimaksu turvaa maksun myös palveluntarjoajalle, sillä tällä voidaan ehkäistä esimerkiksi juoksukyytejä.

Haja-asutusalueilla ajaa päivittäin linja-autoja lähes tyhjillään ja moni käyttää oman auton antamaa palvelutason ja turvaa. Matkan tilaamisen muuttuessa kutsupohjaiseksi, tämä mahdollistaisi esimerkiksi takseille uudenlaista liiketoimintaa. Tällä voitaisiin lisätä taksien jatkuvaa ajoa ja palvelutason säilymistä haja-asutusalueilla markkinoiden vapautuessa.

7 Älykodin hallinta perustuu sopimuksiin

Mitkä tahansa kodin esineet voivat olla verkkoon kytkettyjä älylaitteita – niin kodinkoneet, lelut, lattiat kuin sängytkin. Samalla kun ihminen ostaa laitteen, hän ostaa myös palvelun. Älykodin laitteiden ja palveluiden taustalla on useita sopimuksia. Myös ne ovat pääasiassa verkossa.

Ennen sopimuksen hyväksymistä kuluttajalla on vapaus valita ja kilpailuttaa palveluita. Vapaus valita erilaisten laitteiden ja palveluiden kirjosta on kuitenkin näennäinen. Jos tarjolla on ainoastaan älylaitteita, kuluttajalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ostaa älylaite, joka on kytketty internetiin.

7.1 Sopiminen on kuluttajataito

Kodin älylaitteet eivät ole henkilökohtaisia samalla tavalla kuin älypuhelin. Älyjääkaapit, älypesukoneet ja muut älylaitteet hankitaan kodin yhteiskäyttöä varten. Asukkaiden tulee sopia keskenään siitä, kenen kanssa ja millaisin käyttöehdoin yhteiset sopimukset solmitaan.

Älylaitteet voidaan hankkia yksittäin tai pakettina, joka sisältää useampia laitteita ja palveluita. Ennen sopimuksen hyväksymistä on hyvä selvittää uuden palvelun yhteensopivuus muiden kodin laitteiden kanssa.

Valintojen tekeminen ja sopimusviidakon hallinta ovat osa arjen hallintaa. Kuluttaja on seuraavien kysymysten äärellä:

• Mistä kaikesta kannattaa sopia?
• Minkä suuruinen on kuukausibudjettini?
• Mihin kaikkeen on varaa?
• Mitä seurauksia on sillä, jos päivittäiseen elämään vaikuttava palvelu lakkaa yllättäen toimimasta?

Sopimus on sitoumus käyttöehdoista. Tiedosta ensin omat tarpeesi ja käyttötapasi. Vasta sen jälkeen voit arvioida, sopiiko älylaite ja palvelu sinulle.

Keskeisiä asioita sopimuksessa ovat palvelun hinta ja maksamisen ehdot. Sopimuksen perusteella maksut veloitetaan joko automaattisesti tililtä tai niistä lähetetään lasku. 

Palveluiden käytöstä ei välttämättä veloiteta rahaa, vaan myös data voi olla vaihdon väline. Sopimuksissa pitäisi olla maininta siitä, jos älylaite kerää käyttötietoja, joita valmistaja hyödyntää analytiikassa ja markkinoinnissa. Kerätyn datan avulla valmistajat voivat myös tehdä yksilöllisempiä ja paremmin kuluttajan tarpeita vastaavia laitteita.

Vakioidun tuotteen ja palvelun sopimus on sama kaikille. Personoitujen, jatkuvasti muuntuvien palveluiden sopimukset ovat monimutkaisempia, kuten jääkaapin, joka tuntee ruokailutottumuksesi.

Kuluttajan kannattaa katsoa sopimuksesta, kenellä on vastuu tietoturvasta ja palvelun päivityksistä.Kuluttajan on myös tärkeä selvittää, miten, milloin ja millä hinnalla sopimus on mahdollista irtisanoa ja palvelu tai tuote vaihtaa toiseen. Määräaikaisessa sopimuksessa on omat erityispiirteensä, koska sitä ei voi muuttaa eikä irtisanoa sopimuksen voimassa ollessa. Kuluttajalla tulee olla taito tulkita sopimusehtoja.

7.2 Sopimukset ovat usein monimutkaisia

Monimutkaisten sopimusten kanssa niin nuoret kuin kokeneemmatkin kuluttajat saattavat tarvita ulkopuolista apua.

Seuraavassa on esimerkki tyypillisestä ehdosta, johon asiakas joutuu sitoutumaan monessa tilanteessa ottaessaan käyttöön jonkin palvelun: ”Kirjautumalla sisään ja käyttämällä palvelua, ilmoitat, että olet lukenut ja ymmärtänyt käyttöehdot sekä olet niistä samaa mieltä mukaan lukien lisenssisopimukset ja tietosuojakäytäntö sekä kaikki muut ehdot, joita mahdollisesti ilmoitetaan verkkosivuillamme.”

Kuluttajat eivät aina ole tietoisia käyttämiensä palveluiden ehtojen sisällöstä. Ehdoissa on monia tekijöitä, jotka vähentävät läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. Esimerkkejä sopimusehtoihin liittyvistä käytänteistä:

• sopimusehdot voivat olla pitkiä ja vaikeita ymmärtää
• ehdot voivat sisältää epämääräistä kieltä tai teknistä tai oikeudellista ammattikieltä, joka on keskivertokuluttajan vaikea ymmärtää
• ehdot voivat olla piilotettuna pitkiin dokumentteihin tai vaatia kuluttajaa klikkaamaan tai selaamaan läpi useita linkkejä tai sivuja
• kuluttajille olennaiset ehdot voivat olla pienellä tai epäselvällä fontilla
• kuluttajat saatetaan ylikuormittaa tiedolla, jolloin on vaikea tunnistaa ehtojen olennaisimpia kohtia
• kuluttajat eivät välttämättä pääse tutustumaan ehtoihin ennen kuin kirjautuvat palveluun

Läpinäkyvyyden ja avoimuuden puute saattaa aiheuttaa taloudellisia ja ei-taloudellisia vahinkoja kuluttajille. Mutta miten tilannetta voi parantaa? Mitkä muutokset käyttöehdoissa voivat auttaa kuluttajia arvioimaan sopimuksen hyväksymisen seurauksia ja tekemään tietoisia päätöksiä?

7.3 Kotitalous älykkäiden tuotteiden, palvelujen ja sisältöjen tilaajana

Kun kotitaloudet hyödyntävät digitalisaation tuomia mahdollisuuksia, tarvitaan käyttöön yleensä sekä laite että palvelu. Myyjällä on velvollisuus kertoa laitteiden ja palveluiden sekä tekniikan yhteensopivuudesta. Myyjän on annettava asiakkaalle selkeää, kattavaa ja ajankohtaista tietoa laitteiden ominaisuuksista ja mahdollisista rajoituksista niihin liittyvien palveluiden saatavuudelle.

Digitaalisten palveluiden ostaminen on usein etämyyntiä, eli kaupankäyntiä, jossa ostaja ja myyjä eivät ole samanaikaisesti läsnä. Kauppa ja sitä edeltävä markkinointi tapahtuu kokonaan digitaalisesti.

Seuraavassa on esitelty linkkejä sivuille, joissa on eri viranomaisten tuottamaa tietoa kuluttajan suojasta liittyen digitaalisiin tuotteisiin ja palveluihin sekä niiden ostamiseen:

• Puhelin- ja laajakaistaliittymät
• Television myynti ja ostaminen
  
• Sähkösopimukset
• Verkkokauppa, posti- ja puhelinmyynti
  

8 Älykodin tietosuoja ja tietoturva

Älykodin tietosuojaa ja tietoturvaa käsittelevästä kappaleesta on vastannut Viestintävirasto.

Älylaitteiden ja sovellusten käyttäjän tulisi saada tietää, mitä tietoja hänestä kerätään ja mihin tarkoitukseen. Myydäänkö käyttäjätietoja eteenpäin? Käyttäjälle pitäisi myös antaa mahdollisuus estää tietojensa kerääminen, tallentaminen ja jakaminen, jos hän niin haluaisi. Tämän ei pitäisi estää laitteen käyttöä siinä tarkoituksessa, johon se on hankittu.

Olisi hyvä, että yksityisiä tietoja kerättäisiin vain tarpeen mukaan. Tavoitteena voisi olla esimerkiksi kunnan tai kaupungin terveyspalvelujen turvaaminen ja kehittäminen. Tietojen kerääminen vain varmuuden vuoksi tai jälleenmyyntitarkoituksessa ei auta laitteen käyttäjää. Kun tietoja kerätään, tallennetaan ja säilytetään fiksusti, identiteettivarkauden riski pienenee, jos älylaitteen sisältämät yksityiset tiedot päätyisivät rikollisten käsiin.

Tietosuojasta enemmän tietoa löytyy tietosuojavaltuutetun toimiston verkkosivuilta. 

Kun kotitalouteen hankitaan arkea helpottamaan älylaite, hyötyjen lisäksi sen on oltava turvallinen ja näppäräkäyttöinen. Kuluttajan on hyvä vaatia IoT-tuotteisiin tietoturvallisuutta itsestään selvänä ominaisuutena, jonka perusteella hän tekee lopullisen ostopäätöksen.

Tietoturvallisuudella pyritään seuraaviin tavoitteisiin:

• Tiedon luottamuksellisuus. Tiedon tarkastelu on estetty sellaisilta tahoilta, jotka voisivat käyttää tietoa sen omistajaa vastaan.
• Tiedon ja palvelun eheys. Tiedon hallitsemattomat muutokset on estetty. Tietotekniikka tekee sitä, mitä sen pitääkin tehdä.
• Tiedon ja palvelun saatavuus. Tiedot ja tietotekniset palvelut ovat niiden käyttöön oikeutettujen saatavilla silloin, kun he niitä tarvitsevat.

Tietoturvallisuutta pidetään yllä tietoturvakontrolleilla eli toimintatavoilla ja tekniikalla. Jos tietotekniikan käyttäjät luottavat toisiinsa paljon, muodollisia tietoturvakontrolleja ei tarvita. IoT-tuotteet ovat kuitenkin lähtökohtaisesti tietoverkkoon kytkettyjä ja useimmiten ne tarvitsevat oikein toimiakseen internetiä. Internetissä on aina tahoja, joihin ei voi luottaa.

Tyypillisesti kotitalouden tietoturvaa pyrkivät loukkaamaan rikolliset. He eivät välitä, kuka joutuu heidän uhrikseen ja mihin uhri tietotekniikkaa ja IoT:tä käyttää. Rikolliset etsivät yleisesti käytetystä tietotekniikasta virheitä, joita he voivat käyttää pahantahtoisesti hyväkseen. He käyttävät ohjelmistoja, jotka automaattisesti kartoittavat internetin kautta saavutettavia laitteita ja yrittävät käyttää tuntemiaan hyväksikäyttömenetelmiä niihin murtautumiseksi. Internetiin kytkettyyn haavoittuvaan IoT-laitteeseen murtaudutaan noin 60 sekunnissa laitteen kytkemisestä.

Älykodin asukkaalle tietoturvaloukkauksesta voi olla seuraavia seurauksia:

• Älylaite lakkaa toimimasta. Sitä ei välttämättä saa enää palautettua toimivaksi.
• Älylaitteen tiedot vuotavat internetiin, mikä loukkaa asukkaan yksityisyyttä. Esimerkiksi kuka tahansa voi katsoa asukkaan murretun web-kameran näyttämää kuvaa.
• Älylaite toimii tavanomaista hitaammin tai jättää joitakin toimintoja tekemättä.
• Rikolliset kiristävät asukkaalta rahaa, jotta he palauttaisivat tälle älylaitteen hallinnan.
• Asukkaan teleyritys ottaa yhteyttä sen selvittämiseksi, mistä asukkaan liittymästä lähteväksi havaittu haitallinen viestiliikenne johtuu. Jos asukas ei saa poistettua haitallisen liikenteen syytä tai lähteenä olevaa laitetta, teleyritys voi estää liikenteen liittymään.

Rikolliset voivat päästä kuluttajan laitteisiin, jollei kodin laitteiden tieturvasta huolehdita. Tavallisimpia kuluttajan vastuulla olevia laiminlyöntejä ovat esimerkiksi: Laitteissa olevia tehtaalla asetettuja salasanoja ei ole vaihdettu tai käyttäjät asettavat laitteisiin heikkoja, helposti arvattavia salasanoja.

Käyttäjän pitäisi vaihtaa kaikki oletusarvoiset salasanat vahvoihin yksilöllisiin salasanoihin, mutta kaikki käyttäjät eivät niin tee. Näin ollen maailmalla on paljon laitteita, joiden hallintaan käy sama salasana. Rikolliset saavat oletusarvoiset salasanat tietoonsa laitteiden käyttöoppaita lukemalla tai analysoimalla laitteiden ohjelmistoja. Kun rikolliset tietävät hallintakäyttöliittymän salasanan, he voivat tehdä laitteella mitä haluavat.

Rikolliset käyttävät ohjelmia, jotka automaattisesti kokeilevat lyhyitä ja yleisiä salasanoja (kuten ”password” tai ”abc123”) laitteiden hallintakäyttöliittymään kirjautuakseen.

Harva IoT-laite päivittää ohjelmistoaan automaattisesti; käyttäjän on tavallisesti painettava ainakin ”päivitä ohjelmisto nyt” -nappia laitteen hallintakäyttöliittymässä. Käyttäjän on vaikea saada tietoa, milloin hänen olisi päivitettävä laitteen ohjelmisto. Kun rikolliset keksivät, miten jotakin haavoittuvuutta käytetään hyväksi, he voivat pahimmillaan tehdä laitteella mitä haluavat.

Laitteiden ohjelmistoissa voi olla tunnettujakin haavoittuvuuksia, mutta laitteiden valmistajat eivät aseta korjaavia päivityksiä saataville. Valmistajat saattavat myös korjata osanhaavoittuvuuksista, mutta jättää toiset korjaamatta. Rikolliset voivat jopa ujuttaa haittaohjelman laitteen ohjelmistoon tehtaalla. He saattavat lahjoa jonkun tehtaan työntekijän laittamaan haittaohjelman ohjelmistoon, josta ne kopioituvat kaikkiin tehtaalta valmistuviin laitteisiin, tai he saattavat murtautua tehtaan tietojärjestelmään ja lisäävät haittaohjelman sinne itse.
(Edellä olevan kappaleen sisällön on tuottanut Viestintävirasto.)

8.1 Kodin tietoturvan muistilistoja 

Ennen kuin ostat älylaitteen

• Valitse tuote, jonka valmistaja lupaa julkaista haavoittuvuuksia korjaavia ohjelmistopäivityksiä. Kaikissa ohjelmistoissa on haavoittuvuuksia. Merkittävää on se, mitä haavoittuvuuksille tehdään niiden löydyttyä.
• Valitse tuote, jossa on vain ne toiminnot ja ominaisuudet, joita tarvitset. Käyttäjällä on suuri kiusaus tehdä tarpeettomien ominaisuuksien suojaaminen huonosti. Lisäksi tarpeettomat ominaisuudet lisäävät turhaan haavoittuvuuksien riskiä.
• Valitse tuote, jonka mukana saat ymmärrettävät käyttöohjeet.
• Mieti, mihin tietoverkkoon kytket laitteen. Kodin tavallisesta internetliittymästä erillinen internetliittymä ja sisäverkko IoT-laitteita varten voi olla hyvä ratkaisu. Näin mahdollinen tietoturvaloukkaus toisessa verkossa ei häiritse toisen verkon käyttöä.

Ohjeita älylaitteen käyttöönottajalle:

• Lue käyttöohjeet. Noudata niitä.
• Jos valmistaja ei ole tarkoittanut laitetta kytkettäväksi suoraan internetiin, älä tee sitä. Kytke älylaite verkkoon, jossa sen ja internetin välissä on palomuurina toimiva laite.
• Vaihda kaikki salasanat, jotka voit vaihtaa. Jos luotat perheenjäseniisi ja kotonasi käyviin vieraisiin, voit kirjoittaa uudet salasanat muistilapuille ja teipata ne vaikkapa laitteiden kylkeen. Turvallisempi, mutta enemmän huolellisuutta vaativa tapa on käyttää salasanojen säilyttämiseen tehtyä ohjelmistoa (ns. salasanaholvi- tai password manager -ohjelmisto).
• Päivitä laitteen ohjelmisto käyttöohjeen mukaisesti. Jos laite on mahdollista asettaa päivittämään jatkossa itsensä automaattisesti, tee se.
• Kytke laitteesta pois päältä ominaisuudet, joita et käytä.
• Jos älytuotteeseen liittyy verkkopalvelu, vaihda myös sitä koskevat salasanat ja varmista, että sen suojaukset ovat päällä.

Tee käyttöön liittyvät huolto- ja ylläpitotoimenpiteet

• Tarkasta laitteen ohjelmiston päivitykset säännöllisesti. Jos olet asettanut laitteen päivittymään automaattisesti, tarkasta, että päivityksissä ei ole tapahtunut virheitä. Jos automaattinen päivittäminen ei ole mahdollista, asenna tarjolla olevat päivitykset säännöllisesti.
• Suhtaudu vakavasti laitteen antamiin ilmoituksiin. Jos laite ilmoittaa viasta tai virheestä, selvitä sen syy.
• Valmistajien tuki laitteille päättyy aikanaan. Poista laite käytöstä viimeistään sitten, kun valmistaja ei enää tarjoa sen ohjelmistoon päivityksiä.

Tyhjennä älylaite tiedoista, kun luovut siitä

• Ota siitä talteen tiedot, joita vielä tarvitset.
• Jos laitteessa on käsin irrotettavia muisteja, irrota ne. Voit halutessasi käyttää muisteja uudelleen muualla tai tuhota ne tietoturvallisesti.

Lapsille suunnattuja älylaitteita hankittaessa kannattaa olla erityisen tarkkana. Esimerkiksi tietyt lelut saattavat tallentaa niille puhuttua puhetta ja lähettää tiedot internetiin analysoitaviksi niin, että lelu näyttää reagoivan, kun sille puhutaan. Tällainen järjestely on mahdollista toteuttaa tietoturvallisesti ja yksityisyyttä kunnioittaen, mutta valitettavan usein molemmissa on huomattu olevan puutteita.

Niissä älylaitteissa, joiden avulla vanhemmat voivat esimerkiksi paikantaa lapsensa, turvallisuuden ja yksityisyydensuojan on oltava testauksin todistettua.

• Tietoturva nyt! 
• Ota esineiden internetin suojauskeinot haltuun
• Näistä aineksista syntyy toimivaa IoT:tä
• Omakynä: Meidän täytyy keksiä säännöt IoT:lle
• Tietoturvaohjeet ja -vinkit
• Langattomasti, mutta turvallisesti. Langattomien lähiverkkojen tietoturvallisuudessta (pdf)
• Tietoturvavinkkejä henkilökohtaisten pilvitallennuslaitteiden turvallisempaan käyttöön (pdf) 
• Verkossa liikkujan työkalupakki – Toimi turvallisesti ja vastuullisesti (pdf) 
• Palveluiden turvallinen käyttö 

9 Älykodin asukkaaksi oppimassa

Opetuksen, kasvatuksen ja elinikäisen oppimisen kannalta suurin haaste on, että osa ihmisistä voi olla vaarassa syrjäytyä, jos heillä ei ole riittäviä tekoälyyn perustuvan tietoyhteiskunnan vaatimia valmiuksia viestintään ja arjenhallintaan.

Älykodin asukas kohtaa verkkokaupoissa, sosiaalisen median yhteisöissä, sisältö- ja viihdepalveluissa, ruokapalveluissa ja tiedonhakupalveluissa surffatessaan koukuttavia ja houkuttavia tuotteita ja palveluita, ja olemme edelleen yhtä alttiita vaikutuksille kuin ennenkin.

Mitä opetamme tekoälyn toiminnasta tai verkossa olemisesta ja minkälaisia verkkokäyttäytymisen ja kuluttamisen malleja annamme lapsille? Lapset tarvitsevat valmiuksia digimaailmassa toimimiseen, koska ei ole olemassa diginatiiveja, jotka oppisivat kaiken itsestään.

9.1 Kotikasvatus digitaalisessa arjessa

Missä arjen valmiudet syntyvät? Ihmisellä on syvään juurtunut ajatus, että kotiin liittyvät asiat opitaan kotona ja kodin kulttuurin kautta. On vanhempien ja huoltajien velvollisuus ja oikeus kasvattaa lapsensa ja huolehtia apua tarvitsevista perheenjäsenistä. Meillä on kasvatusperinne, jonka kautta olemme toimineet jopa vuosituhansia. Arjen taidot on opittu kotona ja tekemällä on opittu. Kaikki tämä toimii hyvin, kun yhteiskunnan muutokset ovat hitaita.

Koulujärjestelmä on osaltaan huolehtinut uusien tai kodin ulkopuolella tarvittavien taitojen opettamisesta. Kotitalouden oppiaineessakin on perusajatuksena ollut, että arjessa on jo opittu perusteita ja kotitalouden opetus on rakentunut arkikokemusten pohjalle.

Monien tutkimusten mukaan suomalaislasten hyvinvoinnin pitkään jatkunut suotuisa kehitys on taittunut 1990-luvun laman jälkeen. Taloudellinen tilanne perheessä voi aiheuttaa sen, että lapset syrjäytyvät tavanomaisena pidetystä elämäntavasta ja toiminnoista. Lapselle hänen oma kulutuksensa merkitsee sosiaalista voimaa. Lapset ostavat, vaihtavat ja antavat toisilleen erilaisia tavaroita. Kaupankäynnin vastavuoroisuudet ja vaihtosuhteet kuuluvat leikki- ja toveriyhteisöihin. Jos kulutuksen merkitys kasvaa, mahdollisuuksien puute, kuten lapsen osattomuus digitalisuudesta, marginalisoi hänet.

Samaan aikaan kotien kasvatusmahdollisuudet ovat vaikeutuneet. Kasvatukseen ja lasten kanssa olemiseen jää entistä vähemmän aikaa. Toisaalta pohditaan, onko käsitys siitä, miten paljon aikaa lasten kanssa tulisi viettää, muuttunut.  Etätyö mahdollistaa kotona tehtävän työn ja myös korvaukseton kotona tehtävä ylityö on lisääntynyt. Se voi syödä perheeltä aikaa ja emotionaalista läsnäoloa, jolloin lapset viettävät enemmän aikaa yksin ja keskenään.

Digitaalisen ajan valintoja tekevän lapsen haluja ja tarpeita tarkkaillaan, tietoa käytetään lasten osallistamiseen, halujen synnyttämiseen ja tekemisten ohjailuun.

Kaupalliset toimijat eivät pyri hillitsemään lasten haluja, vaan päinvastoin myötäilemään niitä. Lasten ja yritysten väliset suhteet herättävät myös eettisiä pohdintoja. Älyarjessa kasvattajille ei ole vielä ehtinyt muodostua valmista toimintamallia, ei myöskään psykologista kasvatusperinnettä.  Jokaisen aikuisen ja kasvattajan on parhaan kykynsä mukaan pohdittava itse, minkälainen lapsen arki älylaitteen kanssa on, ja päätettävä millaiseen kuluttajuuteen lapsia ohjaa

Kasvatuksessa ja huolenpidossa on mukana teknisiä apuvälineitä, jotka ovat hyväksi avuksi, mutta niiden käyttö edellyttää eettistä pohdintaa ja vastuullisuutta. Lasten hoidon ja ohjaamisen tueksi on syntynyt (paikka)tietoon perustuvaa seurantaa ja vanhemman etäläsnäoloa. Vanhusten ja muiden huolenpitoa tarvitsevien elämään ovat niin ikään tulleet erilaiset valvontalaitteet, joiden avulla voidaan parantaa henkilöiden turvallisuutta.

Lapsuus ja kodin arki muuttuvat siksi, että yhteiskunta muuttuu. Digitaaliset pelit, verkko ja puhelimet avaavat lapsille toiminnallisen kentän, jolla he voivat liikkua aikuisen valvonnan ulkopuolella. Samaan aikaan kun digitaalinen media tuo lasten ulottuville sisältöä, jonka käsittelyyn he tarvitsevat apua, se mahdollistaa myös yhteydenpidon vanhempiin ja turvan hakemiseen.

9.2 Lapsen kasvu ja kehitys älykkäässä arjessa ja ympäristössä

Kotikasvatuksessa on tarpeen pohtia, millaiset ovat kasvatusta ohjaavat arvomme maailman digitalisoituessa. Millaiseksi aikuiseksi haluamme lapsiemme kasvavan?  Millaisia tavoitteita meillä on lapsille?

Kun digitalisaatio tuo epävarmuutta myös kasvattajille, on tarpeen kirkastaa käsitystä hyvään elämään valmentavasta kuluttajakasvatuksesta, sen päämäärästä ja parhaimmista keinoista.

Digitaalisuus on muuttanut ja muuttaa vielä lähivuosina lisää kotien arkielämää niin paljon, ettei ole itsestään selvää, kuka tai mikä lapsia ja kotia hoitaa ja niistä huolehtii. Media, joka on älylaitteiden kautta läsnä lapsen arjessa jatkuvasti, on yksi digitalisaation ajan kasvattajista.

Perushoito muuttuu, kun lapsen unta, ruokailua, ulkoilua jne. voidaan seurata laittein. Uusia lasten hoitoon ja viihdyttämiseen tarkoitettuja laitteita kehitetään jatkuvasti.

Kodissa tehdään yhä enemmän toimintoja, joita aiemmin tehtiin kodin ulkopuolella. Sellaisia ovat esimerkiksi ostokset, raha-asioiden hallinta, tutustuminen uusin ihmisiin. Aikuisen on arvioitava, mitkä älyteknologian vaikutteista ja malleista ovat sellaisia, joilta lapsia tulisi suojella Kasvattajan pitää pystyä arvioimaan, miten lapsen kehitystä tuetaan ikäkauteen sopivalla tavalla, mitä asioita lapselle opetetaan missäkin iässä ja millaisia kokemuksia hänelle järjestetään. Tämän arvioinnin päätteeksi tulisi syntyä näkemys, mitä älylaitteita tarjotaan missäkin iässä.

Kasvattajien asenteet digitaalisuuteen vaihtelevat. Osa haluaa antaa lasten käyttöön uusimmat laitteet ja sisällöt mahdollisimman varhain. Toiset taas haluavat suojella perinteistä digivapaata lapsuutta. Kasvatuksen näkökulmasta on tarpeen pohtia – ihan niin kuin aina ennenkin: Mitkä ovat digitaalisessa yhteiskunnassa hyödyllisiä taitoja ja miten lapsia harjaannutetaan niihin. Arjen taitoja opetettaessa joudutaan pohtimaan millaiset kotityöt ja arjen tehtävät valmentavat lasta selviytymäänaikuisuudessa. Digitaalisuus vaikuttaa jopa käytöstapoihin, jotka opitaan paljolti aikuisten näyttämän mallin mukaisesti. Myös koulun ja kodin välinen yhteistyö on verkossa, joten perheessä on sovittava miten lapsen koulutyötä seurataan.

Mikä kasvatuksen keinovalikoima on käytössä digitalisoituneessa maailmassa? Miten siinä kannustetaan toimimaan ja käyttäytymään ”oikein”? Miten toimitaan, kun lapsi käyttäytyy vaarallisesti tai huonosti digitaalisessa toimintaympäristössä?

Lasten hyvinvointia on tutkittu tarinallisen tutkimuksen menetelmillä, lasten kerronnassa on havaittu neljä heidän hyvinvointiaan rakentavaa tekijää, jotka ovat:

• lasten keskinäiset suhteet
• monipuolinen ja innostava toiminta- ja oppimisympäristö
• sensitiiviset aikuiset
• lasten aloitteiden kuunteleminen ja niiden huomioon ottaminen toiminnassa

Kun digitaalisen ajan kasvatuskulttuuria luodaan, voisi lasten hyvinvointia tarkastella noiden neljän ulottuvuuden kautta.

9.3 Muuttuva kuluttajakasvatus ja kuluttajataitojen opetus kouluissa

Kuluttajakasvatuksessa osaamisen aihealueina on 2010-luvulta alkaen pidetty seuraavia kuutta aihealuetta: 

 

• Kestävä kulutus
• Digitaalinen lukutaito (aikaisemmin: Media- ja teknologia lukutaito)
• Kotitalouden hallinta
• Kuluttajan oikeudet ja vastuut
• Taloustaidot 
• Kaupallisen viestinnän lukutaito

Lähde: Kuluttajakompetenssien oppiminen – kuluttajakasvatuksen strategia, Ehdotus kuluttajakasvatuksen tavoitteiksi ja sisällöiksi TemaNord 2010:568

Van Deursenin ja van Dijkin mukaan digitaalisen osaamisen seitsemän ydinaluetta ovat tekninen käyttö, tiedonhallinta, viestintä, yhteistoiminta, luovuus, kriittinen ajattelu ja ongelmanratkaisu. Näihin kiinnittyvät sisältötaidot ovat eettinen tietoisuus, kulttuurinen tietoisuus, ajattelun joustavuus, itsensä johtamisen taito sekä kyky elinikäiseen oppimiseen.

Asumisen muuttuessa älykkääksi edellä mainitut taitoluokat kietoutuvat yhteen. Kuluttajataidoista tai arjen taidoista ei enää voi edes puhua ilman digitaalisia taitoja, koska kuluttajataitomme perustuvat kykyyn käyttää digitaalisia teknologioita. Siksi kouluissa pitää voida käyttää ja harjoitella digitalista teknologiaa kotitalouden ja arjenhallinnan opetuksessa ja opettajilla tulee olla valmiuksia opettaa niiden käyttöä.

Tutkimusten mukaan digiteknologioiden käyttötiheys ja kokemus kartuttavat erityisesti operationaalisia käyttötaitoja. Tästä voidaan vetää johtopäätös, että jos kotona tai koulun kotitalouden opetuksessa harjoitellaan käyttämään tekoälyyn perustuvia kotitalouden eri toimintoihin suunniteltuja laitteita, opitaan toimimaan älykodissa. Arjen hallinta on kuitenkin laajempi kokonaisuus. Yhdessä elämisen taidot edellyttävät myös sosiaalisia ja tiedollisia taitoja. Tämän takia digiajan kuluttajakasvatukselle on edelleen tarvetta

Kuluttajuudessa pelkkä välinetaito ei riitä, koska älykodissa kuluttaja tarvitsee sen lisäksi tiedonhallinta- ja medianlukutaitoja, neuvottelu- ja argumentointitaitoja, taloustaitoja, kuluttajan oikeudellista ja eettistä tietoisuutta, kulttuurista tietoisuutta, ajattelun joustavuutta, itsensä johtamisen taitoa sekä kykyä elinikäiseen oppimiseen.

Kuluttaja-asioita opetettaessa on hyödyllistä katsoa älykodissa toimimista edellä mainittujen kuuden taidon kautta ja soveltaa niitä ostoprosessin kolmeen vaiheeseen a) ennen ostamista b) ostamisen aikana ja c) ostamisen jälkeen. Ostoprosessin vaiheet on tarkemmin esitelty verkkosivuilla. 

Lähteet

Aineistoa varten luettu mm. seuraavia lähteitä:

Blogit, julkaisut ja verkkosivut

• Asiakkuus ja palvelut nostettava digiratkaisujen kehittämisen kärkeen, Huovinen, Anna. VTT:n Blogi 19.9.2017.
• Digiajan peruskoulu 2017 – Tilannearvio ja toimenpidesuositukset, Kaarakainen, Meri-Tuulia; Kaarakainen, Suvi-Sadetta; Tanhua-Piironen, Erika; Viteli, Jarmo; Syvänen, Antti; Kivinen, Antero. Valtioneuvoston kanslia (2017)
• Eettiset kysymykset osana tekniikan kehitystä, Korpinen, Leena (2007).
• Euroopan parlamentin mietintö: tuotteiden käyttöiän pidentämisestä: kuluttajien ja yritysten saama hyöty. Euroopan parlamentti (2017).
• Finanssivalvonta, peruspankkipalvelut, Finanssivalvonta.
• International Consumer Protection and Enforcement Network, Terms & Conditions in the digital economy, Handbook for ICEPEN network (2017)
• Internet of things ajoneuvovakuutusten kehityksessä ja tulevaisuudessa, Turunen, Jussi. Tampereen yliopisto (2017)
• Ite wiki, liiketoiminnan digitalisoinnin opas, ekosysteemit. Ite wiki Oy.  
• Kodin arki, Janhonen-Abruquah, Hille (toim.). Helsingin yliopisto (2009)
• Kotitalouksien palkaton tuotanto ja sen muutokset 2001–2009. Varjonen, Johanna; Aalto, Kristiina. Kuluttajatutkimuskeskus (2013)
• Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018. Lapsiasiainvaltuutettu.
• Liikkuminen palveluna, ITS Finland, Älykkään liikenteen verkosto – ITS Finland ry.
• Onko Suomi jäämässä alustatalouden junasta?, Juhanko, Jari (toim.). Valtioneuvoston kanslia (2016)
• Suomen tekoälyaika Suomi tekoälyn soveltamisen kärkimaaksi: Tavoite ja toimenpidesuositukset  
• Tietoa digitaalisen kaupankäynnin ilmiöistä, Kilpailu- ja kuluttajavirasto (2017)
• Tietotekniikan termitalkoot, Sanastokeskus TSK ry.
• Älykoti mahdollisuutena - Näkökulmia älykodin käsitteeseen -harjoitustyöraportti, Hyvönen, Pirkko; Järvinen, Katja; Soukka, Asko. CONNET Tietoverkot oppivassa organisaatiossa (2002).
• Älykoti mahdollisuutena -Tietoturvallisuuden tutkimus ja opetus, Nykytilanne ja kehittämismahdollisuudet, Helenius, Marko. Tampereen yliopisto (2005).
• Älykäs ympäristö kotona, Kajaste, Enni. Oulun yliopisto (2014).
• Älyteknologiaratkaisut ikääntyneiden kotona asumisen tukena, ympäristöministeriön tiedote 9.3.2017.

Muut lähteet

• Itse ajavilla autoilla on yllättäviä vaikutuksia yllättäviin toimialoihin, Kauppalehti 21.11.2017.
• Jääkaappi täällä, hei! – älykkäät kodinkoneet helpottavat kiireisen arkea. Savon Voima Oy:n asiakaslehti.  
• Miten älykäs kodinteknologia vaikuttaa tulevaisuuden asumiseen?. Kiinteistövälitystoimisto kahdeksas päivä Oy:n asiakaslehti.
• Testissä applikaatio-ohjattavat robottipölynimurit: Vaivattomuutta päivittäissiivoukseen, Energiaviesti-asiakaslehti. Adato Oy.
• Älykkäät kodinkoneet mullistavat suomalaisten arjen – oletko valmis?  MTV.fi  (kaupallinen yhteistyö)
• Älykodissa eletään huolettomammin – tällaisia ominaisuuksia kotiin saa kahdella eri budjetilla. MTV.fi (kaupallinen yhteistyö)
• Älykoti onkin suuri kupla - "Monimutkainen käyttää ja tietoturva nolla", Kauppalehti 12.4.2017.
• Ärsyttääkö heti käsiin hajoava elektroniikka? Asia voi kohta muuttua, Ilta-Sanomat 12.7.2017.