Kuluttajakasvatus on osa kestävään tulevaisuuteen tähtäävää yhteiskunnallista kasvatusta. Kuluttajakasvatuksen tavoitteena on saada aikaan osaamista, jolla kuluttaja selviytyy muuttuvilla markkinoilla ja eri elämäntilanteissa. Talouskasvatus on osa kuluttajakasvatuksen kokonaisuutta.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto on perustanut käsityksensä kuluttajakasvatuksesta kansainvälisiin linjauksiin. Pohjoismaisen ministerineuvoston alaisuudessa laadittiin kuluttajakasvatuksen tavoiteasiakirjoja on laadittu 1990-luvulta alkaen. Tämä työ jatkuu pohjoismais-virolaisena yhteistyönä ja EU:n työryhmissä.
Viimeisin asiakirja ”Kuluttajakompetenssien oppiminen - kuluttajakasvatuksen strategia” on vuodelta 2009, jonka taustalla käytettiin Brundtlandin komission määrittelemiä neljä kestävän kehityksen ulottuvuutta sekä virkamiestason yhteistä käsitystä kuluttajakasvatuksen tavoitteista ja sisällöistä. Strategia pohjautuu OECD:n kuluttajakasvatuksen suositukseen "Policy Recommendations of the OECD’S Committee on Consumer Policy, 2009".
Vuonna 2014 ilmestyi 2009 asiakirjaan liite ”Consumer competence for children and adolescents – objectives for teaching 2014”, jossa otettiin huomioon YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen vaade, jonka mukaan opetuksen tulee olla ikäkaudelle soveltuvaa lapsen tervettä kasvua ja kehitystä edistävää.
EU:n komissio laati kuluttajien digitaalisia kompetensseja tukemaan Digital Single Market Policy - ohjelman 2016 sekä raportin "The Digital Competence Framework for Consumers 2017". Edellä mainittua Kuluttajaosaamisen kuvausta on hyödynnetty Kilpailu- ja kuluttajaviraston ostopolkumallin mukaan laadituissa harjoituksissa.
Edellä mainittuja julkaisuja suomeksi:
Muita ohjeita: