Lapsiasiavaltuutetun huomiota on kiinnitetty elokuvien yhteydessä esitettyihin mainoksiin, joissa esim. K-12 luokitellun elokuvan yhteydessä on mainostettu peliä, joka on luokitukseltaan K-18. Lapsiasiavaltuutettu tiedustelee seuraavaa: ”Miten arvioitte kuvattua asiaa erityisesti lastensuojelullisesta näkökulmasta sekä mihin toimiin olisi mahdollista ja tarpeellista ryhtyä tällaisten tilanteiden välttämiseksi?”
Kuluttaja-asiamies esittää lausuntonaan seuraavaa:
Lainsäädäntö
Kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n mukaan markkinointi ei saa olla hyvän tavan vastaista eikä siinä saa käyttää kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä.
Kuluttajansuojalain 2 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan alaikäisille suunnattua tai alaikäiset yleisesti tavoittavaa markkinointia pidetään hyvän tavan vastaisena erityisesti, jos siinä käytetään hyväksi alaikäisen kokemattomuutta tai herkkäuskoisuutta, jos se on omiaan vaikuttamaan haitallisesti alaikäisen tasapainoiseen kehitykseen tai jos siinä pyritään sivuuttamaan vanhempien mahdollisuus toimia täysipainoisesti lapsensa kasvattajina. Hyvän tavan vastaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon markkinoinnin yleisesti tavoittamien alaikäisten ikä ja kehitystaso sekä muut olosuhteet.
Säännöksen perustelujen (HE 32/2008) mukaan lapsiin kohdistuvaa markkinointia on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti arvosteltava keskimääräistä tiukemmin, koska lapset ovat tietojensa ja kokemustensa rajoittuneisuuden vuoksi tavallista alttiimpia markkinoinnin vaikutuksille. Säännöksiä sovelletaan paitsi alaikäisille suoraan suunnattuun markkinointiin myös heidät yleisesti tavoittavaan markkinointiin. Esimerkiksi ulko- ja näyteikkunamainonta tavoittaa alaikäiset yleisesti, minkä vuoksi momentin erityissäännöksiä sovelletaan tällaiseen markkinointiin, vaikka sitä ei olisi erityisesti alaikäisille suunnattukaan.
Hyvän tavan vastaisena on pidettävänä esimerkiksi sitä, että mainonta tai muu markkinointi sisältää pelottavia elementtejä tai että markkinoinnissa käytetään aggressiivisia vaikutuskeinoja, kuten väkivaltaa tai seksiä. Tällaisten elementtien tai keinojen käyttö ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää silloin, kun kysymys on alaikäisille suunnatusta tai heidät yleisesti tavoittavasta markkinoinnista. Samoin hyvän tavan vastaista on käyttää hyväksi alaikäisen sosiaalista epävarmuutta esittämällä, että jonkun hyödykkeen omistaminen tekee alaikäisestä muita paremman tai vastaavasti jonkin hyödykkeen hankkimatta jättäminen aiheuttaa ystäväpiirin ulkopuolelle jäämisen. Samoin sallittua ei ole käyttää hyväksi vanhempien halua toimia hyvänä kasvattajana esittämällä, että vanhempana voi onnistua vain tarjottavan hyödykkeen ostamalla.
Hyvän tavan vastaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon markkinoinnin yleisesti tavoittamien alaikäisten ikä, kehitystaso ja muut olosuhteet. Mitä nuorempia lapsia markkinointi koskee, sitä tiukemmin markkinointia arvioidaan. Iän ja kehitystason lisäksi arviointiin voi vaikuttaa myös esimerkiksi se, missä markkinointia suoritetaan. Markkinointia, joka aikuisiin kohdistettuna voitaisiin pitää hyvän tavan mukaisena, voi siis alaikäisiin kohdistettuna tai heidät yleisesti tavoittavana olla hyvän tavan vastaista.
Kuluttajansuojain 2 luvun 3 §:n mukaan menettelyä pidetään sopimattomana, jos se on:
- elinkeinotoiminnassa yleisesti hyväksyttävän asianmukaisen menettelytavan vastainen; ja
- omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä tehdä perusteltu ostopäätös tai kulutushyödykkeeseen liittyvä muu päätös ja johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei ilman menettelyä olisi tehnyt.
Jos menettely on suunnattu tietylle kuluttajaryhmälle, menettelyn sopimattomuutta arvioidaan tämän kuluttajaryhmän näkökulmasta. Jos menettely on omiaan heikentämään sellaisten kuluttajien päätöksentekoa, jotka ovat erityisen alttiita vaikuttamiselle ikänsä, vammansa tai herkkäuskoisuutensa vuoksi, ja elinkeinonharjoittajan olisi pitänyt se kohtuudella ymmärtää, menettelyn sopimattomuutta arvioidaan tällaisen kuluttajaryhmän näkökulmasta.
Säännöksen perustelujen (HE 32/2008) mukaan esimerkiksi osoitteellisen suoramarkkinoinnin kohdistaminen alaikäisiin on katsottu oikeuskäytännössä sopimattomaksi, kun elinkeinonharjoittaja ei ollut varmistunut siitä, että alaikäisten huoltajat olivat antaneet suostumuksen suoramarkkinointiin (MAO:80/03).
Valvonta
Alaikäiset ovat ns. heikkona kuluttajaryhmänä olleet kuluttaja-asiamiehen valvontatoiminnassa aina keskeisessä asemassa. Kuluttaja-asiamies on valvonnassaan puuttunut mm. tapauksiin, joissa alaikäisille suunnatussa tai alaikäiset tavoittavassa markkinoissa on ollut esillä alaikäisille heidän ikätasoonsa nähden sopimatonta materiaalia tai alaikäisille on markkinoitu sellaisia tuotteita tai palveluita, joita heidän ei ole mahdollista hankkia. Kuluttaja-asiamiehen linjauksessa Alaikäiset, markkinointi ja ostokset on esimerkkejä sekä markkinaoikeuden ratkaisuista että kuluttaja-asiamiehen valvontatapauksista.
Lapsiasiavaltuutetun mainitsemassa tapauksessa K-12 luokitellun elokuvan yhteydessä on mainostettu peliä, joka on luokitukseltaan K-18.
Digitaalisissa peleissä on oltava niiden haitallisista sisällöistä kertovat merkinnät. Käytössä olevat ikärajat 3, 7, 12, 16 ja 18 eivät kerro pelin teknisestä vaikeudesta tai soveltuvuudesta tietyn ikäisille, vaan varoittavat sisällön mahdollisesta haitallisuudesta. Pelien ikärajat ovat sitovia eli niitä täytyy noudattaa.
K-12 luokiteltua elokuvaa voi elokuvateatterissa katsoa 12 vuotta täyttänyt lapsi yksinään tai 9 vuotta täyttänyt lapsi aikuisen seurassa. Ikärajat ovat sitovia eikä elokuvaa saa esittää ikärajaa nuoremmalle. Ennen elokuvaa esitettäviä mainoksia ei sen sijaan luokitella.
Useassa erityislaissa (esim. alkoholi- ja tupakkalaki sekä kuvaohjelmalaki) on määritelty nimenomaisia ikärajoja tiettyjen tuotteiden hankkimiselle. Ikärajojen tarkoituksena on mm. suojata lasten ja nuorten turvallisuutta ja henkistä hyvinvointia.
Kuluttajansuojalain mukaan alaikäisille suunnattua tai alaikäiset yleisesti tavoittavaamarkkinointia pidetään hyvän tavan vastaisena, jos se on omiaan vaikuttamaan haitallisesti alaikäisen tasapainoiseen kehitykseen tai jos siinä pyritään sivuuttamaan vanhempien mahdollisuus toimia täysipainoisesti lapsensa kasvattajina. Alaikäisille ei voi siten markkinoida sellaisia tuotteita, joita he eivät voi lain mukaan ostaa.
Kuluttaja-asiamies on televisiomainosten valvonnassa kiinnittänyt huomiota sisällön lisäksi myös siihen, mihin aikaan mainos on esitetty. Televisioyhtiöiden välinen niin sanottu vedenjakajasopimus määrittelee mihin aikaan ohjelmia televisiossa esitetään. Kaikille sallittuja, yli 7-vuotiaille sallittuja ja yli 12-vuotiaille sallittuja ohjelmia voidaan esittää mihin vuorokauden aikaan tahansa. Yli 16-vuotiaille sallittuja ohjelmia voidaan esittää kello 21 jälkeen ja yli 18-vuotiaille sallittuja ohjelmia kello 23 jälkeen. Tämä mukaisesti kuluttaja-asiamies on katsonut, että myös mainosten sijoittelussa pitää ottaa huomioon samat periaatteet ja esim. alaikäisiltä kiellettyjen tuotteiden tai muuten alaikäisille soveltumatonta aineistoa sisältävät mainokset tulee sijoittaa myöhäisiltaan niin, etteivät ne lähtökohtaisesti tavoita alaikäisiä.
Elokuvateattereissa esittävien mainosten sijoittelussa tulisi ottaa huomioon samat lastensuojelulliset päämäärät. Elokuvateattereissa esitettävät mainokset eivät ole välttämättä elokuvan ikärajaluokittelun mukaiselle kohderyhmälle suunnattuja, mutta ne tavoittavat myös alaikäiset tehokkaasti, jolloin niitä voidaan arvioida kuten alaikäisille suunnattuja mainoksia. Vanhemmilla ei ole elokuvissa mahdollisuutta vaikuttaa siihen, minkälaisille mainoksille heidän lapsensa altistuvat eivätkä he voi suojella lapsiaan sopimattomalta materiaalilta. Kun elokuvan ikärajaluokitus perustuu lainsäädäntöön ja turvaa kohderyhmälle sopivan sisällön esittämisen, vanhemmilla on myös oikeus olettaa, että elokuvateatterissa ei esitetä muutakaan alaikäiselle haitalliseksi katsottavaa materiaalia.
Alaikäisten tasapainoisen kehityksen turvaaminen ja vanhempien kasvatusvastuun kunnioittaminen edellyttävät, että alle 18-vuotialle sallittujen elokuvien yhteydessä markkinoidaan vain sellaisia tuotteita, joita alaikäiset voivat laillisesti ostaa. Mainosten tulee myös olla sisältönsä puolesta elokuvan ikärajaluokituksen mukaiselle kohderyhmille sopivia.
Markkinointi ei saa sisältää pelottavia elementtejä eikä aggressiivisia vaikutuskeinoja, kuten väkivaltaa tai seksiä. Muussa tapauksessa markkinointi on kuluttajansuojalain vastaista. Mitä nuoremmille elokuva on suunnattu, sitä huolellisemmin mainosten sisällön sopivuutta on harkittava.
Toimenpiteet
Kuluttaja-asiamiehen on mahdollista arvioida valvonnassaan markkinoinnin lainmukaisuutta yksittäisen mainoksen osalta. Kuvaohjelmalain mukaan kuvaohjelmien tarjoajat voivat laatia käytännesääntöjä hyvän kuvaohjelmien tarjoamisen tavan ja mediakasvatuksen edistämiseksi. Lastensuojelun kannalta tehokkaampaa olisikin kannustaa elokuvateattereita itsesäätelyn keinoin tarkistamaan toimintaansa niin, että myös mainosten esittämiseen luotaisiin selkeät lain vaatimuksia vastaavat pelisäännöt.