Asiantuntijakuuleminen eduskunnan talousvaliokunnassa 7.12.2017
Dnro KKV/1179/03.03/2017
Kilpailunäkökulmasta KKV kiinnittää huomiota 1. lakiehdotuksen 57 §:n mukaiseen vakuutusmeklarille asetettuun kieltoon ottaa vastaan palkkiota muulta taholta kuin toimeksiantajaltaan. KKV katsoo, että lausuntokierroksella Finanssivalvonnan esiintuomaa vaihtoehtoa vakuutusmeklareiden palkkionottokiellon rajaamiseksi vain kuluttaja-asiakkaisiin olisi tullut harkita. Tämän lausuntokierroksella esitetyn ehdotuksen mukaan silloin, kun asiakas on muu kuin kuluttaja, vakuutusmeklari voisi ottaa palkkion vastaan myös vakuutusyhtiöltä. Toimivat vakuutusmeklarimarkkinat voivat parantaa asiakkaiden neuvotteluvoimaa suhteessa vakuutusyhtiöihin ja lisätä näin vakuutusyhtiöiden välistä kilpailua. Vakuutusmeklarimarkkinoiden toimivuudelle palkkionottokielto on ollut joustamaton ratkaisu. Sopimusvapaus palkkion perimisessä voisi tuoda Suomen vakuutusmeklarimarkkinoille uusia toimintamahdollisuuksia.
Kuluttajanäkökulmasta KKV pitää vakuutusmeklareille asetettua palkkionottokieltoa perusteltuna. Palkkionottokiellolla varmistetaan vakuutusmeklarin riippumattomuus vakuutuksenantajista. On tärkeää, että kaikessa kuluttajille tarjottavia hyödykkeitä koskevassa lainsäädännössä eri toimijoiden roolit pidetään mahdollisimman selkeinä.
Kuluttajanäkökulmasta KKV pitää tärkeänä myös sitä, että vakuutustarpeen selvittämistä koskevasta velvollisuudesta säädetään kattavasti. Vastaavasti KKV pitää kannatettavana, että direktiivin 30 artiklan 3 kohdassa säädettyä mahdollisuutta sallia tiettyjen vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden tarjoaminen siten, että vakuutuksentarjoaja ei anna arviota vakuutuksen asianmukaisuudesta ja soveltuvuudesta asiakkaalle ei hyödynnetä Suomessa. Muussa tapauksessa kyse olisi heikennyksestä voimassa olevaan kuluttajansuojaan, jos riskiltään ja rakenteeltaan vaikeasti hahmotettavia sijoitusvakuutuksia voitaisiin myydä heikommassa asemassa oleville kuluttaja-asiakkaille ilman asianmukaisuus- ja soveltuvuusarviointia.
KKV kiinnittää huomiota ehdotettuun sääntelyyn niiltä osin kuin vakuutuksenantajan ja tämän asiamiehen osalta säädetään henkilökohtaisen suosituksen antamisesta maksua vastaan. Sääntely voi olla omiaan hämärtämään lakisääteisten velvoitteiden eli vakuutustarpeen selvittämistä koskevan velvoitteen ja sijoitusvakuutusten osalta asianmukaisuuden ja soveltuvuuden arviointia koskevan velvoitteen suhdetta maksua vastaan tarjottavaan henkilökohtaisen suosituksen antamiseen. On selvää, että kuluttajalle ei saa antaa kuvaa siitä, että hänen on sovittava henkilökohtaisen suosituksen antamisesta saadakseen riittävät ja asianmukaiset tiedot. On hyvä, että tämä lähtökohta on lisätty vakuutussopimuslain 5 b §:n yksityiskohtaisiin perusteluihin. Erityisesti ehdotettu vakuutussopimuslain 5 c § sijoitusvakuutusten asianmukaisuuden ja soveltuvuuden arvioinnista herättää kuitenkin huolta siitä, miten lakisääteisten velvoitteiden ja maksua vastaan tarjottavan suosituksen välille tehdään käytännön tasolla ero siten, että kuluttajalle ei synny harhaanjohtavaa kuvaa osapuolten oikeuksista, velvoitteista ja rooleista.
KKV kannattaa kuluttajakaupan kytkykauppaa koskevan vakuutusten tarjoamisesta annetun lain 40 §:n osalta sitä, että sääntelyssä ei selkeyden ja kuluttajansuojan vuoksi ole tehty direktiivin mukaista epäselvyyksiä aiheuttavaa jakoa pää- ja sivutuotteisiin, vaan vakuutusten osalta kytkykauppa on aina kiellettyä.