Lausunto valtiovarainministeriölle 9.6.2017
Dnro KKV/442/03.02/2017
KKV ei kannata riippumatonta sijoitusneuvontaa koskevaa sääntelyä luonnoksessa ehdotetussa muodossa niiltä osin kuin sallittaisiin se, että toimija voi tarjota ”riippumatonta sijoitusneuvontaa” silloin kun toiminta ei tosiasiassa ole riippumatonta. Termiä ”riippumaton neuvonta” on harhaanjohtavaa käyttää silloin, kun toimija tosiasiassa edistää omien tuotteiden tai palveluiden myyntiä. Ehdotuksen mukaan ”riippumatonta sijoitusneuvontaa” tarjoava toimija saisi tarjota ja arvioida osana valikoimaa myös rahoitusvälineitä, joita on laskenut liikkeelle tai tarjoaa toimija itse tai siihen läheisessä suhteessa oleva. KKV ei kannata ehdotusta näiltä osin.
Kuluttajansuojasääntelyssä on yleisesti pidetty tärkeänä ja huolehdittu eri toimialoja koskevassa lainsäädännössä siitä, että eri toimijoiden roolit pidetään mahdollisimman selkeinä. Esimerkiksi kuluttajaluottosääntelyssä ja kuluttajilla tarjottavia vakuutuksia koskevassa sääntelyssä nämä kysymykset ovat olleet kansallisen täytäntöönpanon yhteydessä esillä myös kuluneen kahden vuoden aikana.
Kuluttajanäkökohdista tärkeänä on pidetty muun muassa sitä, että neuvontaa ja myynninedistämistä ei sekoiteta toisiinsa. Kuluttajan tulee saada muun muassa käytetyn terminologian perusteella helposti selkeä kuva toimijoiden roolista. Lainsäädännössä ei tule legitimoida harhaanjohtavien termien käyttämistä kuluttajille tarjottavien hyödykkeiden yhteydessä. Sijoitusneuvonnan osalta terminologia on kuitenkin jo vanhastaan hieman poikennut muista toimialoista. ”Riippumaton neuvonta” termin suhteen edellytyksiä on kuitenkin syytä tiukentaa vastaavalla tavalla kuin Ruotsissa ehdotetaan (luonnos s. 54).
KKV katsoo, että ehdotettua joukkorahoituslain 10 §:ää tulisi tarkastaa jatkovalmistelussa rahoitusvälineillä tapahtuvan sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen osalta. Asianmukaisuusarviointia koskevat joukkorahoituksen välittäjän velvollisuudet eivät saa supistua suhteessa nykyisin voimassa olevaan säännökseen. Muussa tapauksessa ehdotetusta sääntelystä seuraisi, että sijoittajansuoja heikkenee suhteessa vastikään voimaan tulleeseen sääntelyyn (TaVM 15/2016 vp, s. 11). Joukkorahoituslain 10 §:n 3 momentin 5 kohdassa tulisi viitata myös sijoituspalvelulain 10 luvun 4 §:n 2 momenttiin.
KKV katsoo, että jatkovalmistelussa tulisi vielä harkita sijoittajansuojasääntelyn näkökulmasta, onko kannustinsääntelyn osalta perusteita lisätoimenpiteille. Luonnoksessa (s. 53-55) tuodaan esille, että useassa jäsenvaltiossa on jo nykyisin voimassa direktiivin vähimmäisvaatimuksia tiukempia säännöksiä kannustimien osalta. Lisäksi luonnoksessa selostetaan muun muassa Ruotsin Finanssivalvonnan esille nostamia ongelmia, jotka liittyvät sellaisiin provisioihin, jotka maksetaan samalla, kun asiakas tekee merkinnän. Tällöin sijoitusneuvontaa tarjoavalle sijoituspalveluyritykselle muodostuu houkutus suositella, että asiakas vaihtaa sijoituskohteita usein.