Liikenteen palveluista annettuun lakiin liittyvät määräysluonnokset

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi pyytää lausuntoa liikenteen palveluista annetun lain (320/2017) ja ajoneuvolain (1090/2002) nojalla annettavista määräysluonnoksista:

• Taksinkuljettajan kokeen vaatimukset (TRAFI/196242/03.04.03.00/2017)
• Henkilöliikennepalveluista matkustajille ilmoitettavat tiedot ja taksiliikennepalvelun kokonaishinta (TRAFI/196233/03.04.03.00/2017)
• Autojen ja niiden perävaunujen tekniset vaatimukset (TRAFI/196251/03.04.03.00/2017)

Määräysten on tarkoitus tulla voimaan 1.7.2018 samanaikaisesti liikenteen palveluista annetun lain kanssa.

Määräysluonnoksen kohta

2 kohdan 7-alakohta (sama kommentti koskee myös 3-kohdan 4-alakohtaa)

Luonnoksen mukaan ”… tai muu vertailtavuuden mahdollistava hintatieto esimerkiksi kalleimman kilometrihinnan mukaisesti…”. Kun tarkoituksena on, että kuluttaja pystyisi annettujen tietojen pohjalta vertailemaan eri palveluntuottajien hintoja, voi em. esimerkiksi -sana olla ongelmallinen tilanteessa, jossa joku luvan haltija ilmoittaa käyttämänsä kalleimman hinnan ja toinen taas jonkin muun hinnan, esim. halvimman hintansa. Tiedot eivät tällöin ole yhteismitallisia kuluttajan hintavertailua ajatellen.

4 kohta

Kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan ”Hinnan määräytymisen perusteet tulee olla matkustajan nähtävillä taksimatkan aikana” ja perustelumuistion mukaan ko. tiedot voidaan tarjota ”kirjallisesti tai sähköisesti”. Perustelumuistiosta ei käy ilmi, tarkoitetaanko sähköisellä vaihtoehdolla sitä, että autossa olisi jokin sähköinen väline hintojen katsomista varten vai onko kyse siitä, että kuluttaja katsoisi hintoja esim. omasta älypuhelimestaan. Jälkimmäinen, kuluttajan omaan laitteeseen perustuva hinnanilmoittamistapa ei kuitenkaan ole riittävä, koska kaikilla kuluttajilla ei ole mahdollisuutta käyttää ko. älypuhelinvaihtoehtoa, vaan tällöin kuluttajalla tulisi olla mahdollisuus saada hintatiedot kirjallisina.

4 kohta

Taksien vertailuhinnan kuluttajat saattavat helposti mieltää tarkoittavan samaa kuin yksikköhinta (josta määrätään asetuksessa: https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130553, eikä tätä asetusta taksipalveluiden hinnoitteluun sinänsä sovelleta). Yksikköhinta kertoo kuluttajalle aina edullisimman vaihtoehdon esim. kilo- tai litrahinnalla mitaten oli sitten kyse tuotteen normaali- tai tarjoushinnasta.

Määräyksessä tarkoitetun taksimatkan vertailuhinnan osalta mahdollista sen sijaan on, ettei edullisin vertailuhinta välttämättä merkitse kuluttajalle edullisinta palvelua vaan vertailuhinnassa on kyse enimmäishinnasta, jota matkan hinta ei tyyppitapauksessa tule ylittämään. Tämä taksien vertailuhinnan erityisluonne olisi saatettava selkeästi kuluttajien tietoon, jotta väärinkäsityksiä ei asiassa tulisi. Uudessa tilanteessa alalla on yleensäkin tiedotuksellista haastetta siinä, miten vertailuhinnan sisältö ja laskentatapa sekä muutkin hinnoitteluperusteet kerrotaan siten, että kuluttajat ne ymmärtävät.

4 kohta taulukko 1

Taulukon vähimmäiskoko on 16 x 12 cm ja se jakautuu 4 lohkoon ja tekstin kirjasinkoko on myös eri lohkoissa monilta osin määritelty. Kuluttajien kannalta on tärkeää, että erityisesti vertailuhinta mutta myös eri hinnanmääräytymisperusteet lisämaksuineen ovat niin suurella kirjasinkoolla että ne ovat vaivattomasti nähtävissä ja luettavissa kuluttajien tavanomaisissa taksinkäyttötilanteissa (auto otetaan esim. kadulta tai taksin valinta perustuu taksiasemalla olevien autojen kesken tehtävään pikaiseen hintavertailuun). Tällainen taksin valintatilanne hintavertailuineen on kuluttajille jatkossa uusi, mikä myös osaltaan korostaa tarvetta hintamerkintöjen riittävälle koolle vertailun helpottamiseksi ja siihen tottumiseksi.

Perusteltua tällöin olisi, että ainakin vertailuhinnalta edellytettäisiin vielä suurempaa kirjasinkokoa kuin määräysluonnoksessa ehdotetaan. Lohkossa 3 tekstin koko on myös varsin pieni ja epävarmaa näyttäisi lisäksi olevan, kyetäänkö hinnanmääräytymisperusteita lisämaksuineen (ja mahdollisine kielivaihtoehtoineen) ilmoittamaan kuluttajien kannalta riittävän selkeästi hintataulukolle ja lohkolle 3 määritellyt vähimmäiskoot huomioon ottaen.

5 kohta

Määräysluonnoksen mukaista kokonaishintaa 100 euroa voidaan pitää melko suurena kun tarkastellaan kuluttajien tavanomaista taksin käyttöä erilaisilla asiointi- ym. matkoilla kuten lentokenttämatkoilla. Se, mikä on kokonaishinnan ”oikea” taso, tullee kuitenkin selvimmin ilmi vasta kun kokonaishinnan toimivuudesta saadaan aikanaan käytännön kokemuksia eri taksinkäyttötilanteissa ja myös maan eri osissa. Liikenteen palveluista annetun lain mukaan Trafin tulee tarkastella kokonaishintaa vuosittain ja tällöin voidaan arvioida sitä, täyttyykö kokonaishintaa koskeva tavoite yksittäisten kohtuuttomien hintojen käytön estämisestä. Jos ilmeisiä ongelmia tältä osin havaitaan, kokonaishinnan suuruutta on vuoden seurantajakson jälkeen tarpeen tarkastella uudelleen.