Dnro 1133/61/98
Kilpailuvirasto on saanut käsiteltäväkseen kaksi autoverotusta koskevaa valitusta, joista toinen koskee uusien autojen vientiä Suomesta ja toinen käytettyjen autojen kaupallista tuontia EU-maista Suomeen.
Kuluttajat ovat tehneet myös EU:n komissiolle useita valituksia koskien uusien autojen hankintaa Suomesta.
Yhteinen tekijä edellä mainituille valituksille on Suomen autoverotusjärjestelmän läpinäkymättömyys ja sen aiheuttama erilaisten yritysmuotojen verotuksellinen syrjintä.
Seuraavassa käsitellään lyhyesti Kilpailuviraston saamien valitusten pohjalta autoverotuksen vinoutumia. On huomautettava, että valituksista ilmenevien vääristymien lisäksi nykyinen verotustapa ehkäisee tehokkaasti myös uusien autojen rinnakkaistuonnin. Vaikka autonvalmistajilla on EU:n ryhmäpoikkeusasetuksen mukainen oikeus keskittää autojen jälleenmyynti EU-maissa omalle jakeluverkostolleen, toimii esim. Saksassa useita autojen rinnakkaistuontiin erikoistuneita yrityksiä. Myös Suomeen on käynnistynyt rinnakkaistuontia sellaisissa ajoneuvoissa, joista ei suoriteta autoveroa. Autoverollisten uusien ajoneuvojen rinnakkaistuonnin Suomen verotusjärjestelmä sen sijaan tekee kannattamattomaksi.
Käytettyjen autojen kaupallinen tuonti
Autoverolain (1482/1994) 7 §:n 1 momentin (1160/1998) mukaan käytettynä maahantuodusta ajoneuvosta kannetaan vastaavan uuden ajoneuvon vero alennettuna lainkohdassa säädetyillä prosenttiosuuksilla ajoneuvon käyttökuukautta kohden.
Tullihallituksen Kilpailuvirastolle toimittamassa selvityksessä todetaan mm, että "mikäli käytettyjen autojen maahantuoja tuo maahan samanlaisia uusia autoja, käytettyjen autojen verotusarvoksi voidaan ottaa maahantuojan uusista autoista maksama hinta. Mikäli maahantuoja ei itse tuo maahan uusia autoja, käytettyjen autojen verotusarvoksi ei kuitenkaan voida ottaa ko. merkkimaahantuojan uusista autoista maksamaa hintaa". Eräiden käytännön seikkojen ohella Tullihallitus toteaa syyksi sen, että "joka tapauksessa käytettyjen autojen maahantuoja saisi selville myös merkkimaahantuojan uusista autoista maksaman hinnan, joka on liikesalaisuus". Maahantuojan status, eli onko hän merkkimaahantuoja vai ei, siis määrää mitä arvoa sovelletaan verotuksen pohjana.
Korvaavana arvonmääritysmenetelmänä on käytetty mm. uuden ajoneuvon verotonta listahintaa (ns. tax free -hintaa) joko vienti- tai lähtömaassa tai Suomen verottomassa myynnissä. Listahinnat voivat kuitenkin poiketa huomattavastikin todellisista hinnoista, joiden tulisi olla verotuksen pohjana. Eri autonvalmistajilla on erilaisia myyntistrategioita, joihin toisilla kuuluu suuren alennuksen myöntäminen listahinnasta. Tax free -hinnat sisältävät lisäksi sekä maahantuojan että jälleenmyyjän myyntipalkkion, kun taas Suomessa autoverotus toimeenpannaan cif -hinnan perusteella, johon palkkioita ei sisälly lainkaan. Tällainen verotusasetelma on omiaan syrjimään valuutetun maahantuojan kanssa kilpailevia yrityksiä.
Tullikoodeksin 31 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määrätään, että jos käytettävissä on useita arvonmääritysmenetelmiä, ei vaihtoehdoista arvoltaan korkeampaa saa valita, vaan on valittava tuojan kannalta edullisin. Tämä säädös ei kuitenkaan käytännössä ole merkinnyt sitä, että cif -hintaa, joka on valtuutettuihin maahantuojiin sovellettava arvonmääritysmenetelmä, voitaisiin käyttää muiden maahantuojien verotuksen pohjana.
Edellä selostetusta ilmenee ristiriita lain tavoitteiden ja lopputuloksen välillä. Laki määrää, että käytetystä autosta kannetaan vastaavan uuden ajoneuvon vero korjattuna tietyn vähennystaulukon mukaan. Kuitenkin verotusjärjestelmä on rakennettu siten, että vastaavan uuden ajoneuvon vero (tai sen laskentaperusta, joka on maahantuontihinta) on määritelty liikesalaisuudeksi. Kilpailuviraston mielestä tullihallituksen kehittämät mallit ristiriidan ratkaisemiseksi eivät takaa verovelvollisten tasapuolista kohtelua. Sovellettavia käytäntöjä voitaneen jossain määrin korjata syrjinnän vähentämiseksi. Tämä ei kuitenkaan poista perusongelmaa: verotus tulisi edelleen nojaamaan kahdelta eri perustalta laskettuun arvoon maahantuojan statuksesta riippuen.
Kilpailevien yritysten–valtuutettujen maahantuojien, käytettyjen autojen maahantuojien sekä uusien autojen rinnakkaistuojien–tasapuolinen kohtelu verotuksessa voidaan viraston käsityksen mukaan saavuttaa vain muuttamalla autoveron laskentatapa läpinäkyväksi siten, että vero lasketaan loppuhinnan perusteella.
Uusien autojen vienti Suomesta
Verotietojen salaisuus aiheuttaa ongelmia myös myytäessä uusia autoja Suomesta ulkomaisille asiakkaille. Vain autojen valtuutetut maahantuojat voivat vaikeuksitta harjoittaa autojen vientiä, koska vain he ovat rekisteröityjä verovelvollisia, joille autovero hankaluuksitta voidaan palauttaa.
Autoverolain 4 §:n mukaan velvollinen suorittamaan autoveroa on ajoneuvon maahantuoja tai Suomessa valmistetun ajoneuvon valmistaja. Autoverolain 43 §:n 3 momentissa säädetään, että jos rekisteröity verovelvollinen on suorittanut autoveron ajoneuvosta, jota ei ole rekisteröity tai otettu käyttöön Suomessa, vero voidaan hakemuksesta palauttaa tälle edellyttäen, että ajoneuvoa ei ole luovutettu Suomessa vakituisesti asuvalle kuluttajalle.
Tullihallituksen selvityksen mukaan rekisteröidyllä verovelvollisella on oikeus kieltäytyä luovuttamasta valtakirjaa, jolla toiselle myönnettäisiin oikeus hakea ja saada autoveropalautus yhtiön puolesta.
Tämä tarkoittaa käytännössä, että yritys, joka haluaisi harjoittaa autovientiä ostamalla autoja suomalaisilta jälleenmyyjiltä, ei voi vapaasti harjoittaa tätä toimintaa, koska hänellä ei ole maahantuojan päätöksestä riippumatonta oikeutta saada maksamaansa autoveroa takaisin, kun auto viedään ulkomaille.
Muiden jäsenmaiden kuluttajien hankinnat Suomesta
Myös lukuisat muiden EU-maiden kuluttajien kilpailuviranomaisille tekemät valitukset autojen myynnin estämisestä liittyvät Suomen verotusjärjestelmän läpinäkymättömyyteen. Kuluttajan on mahdoton tarkistaa, onko suomalaisen autokauppiaan hänelle tekemä tarjous asianmukainen vai onko kyseessä kaksoishinnoittelu, ts. menettelytapa, jossa muiden EU-maiden kansalaisille sovelletaan eri laskentaperusteita kuin myytäessä kotimaisille asiakkaille. Verotuksen ollessa läpinäkyvää jokaisen olisi itse helppo tarkistaa tarjouksen asianmukaisuus.
Aloite
Nykyinen autoverotusjärjestelmä on luotu aikana, jolloin Suomessa ei osattu varautua siihen, että autokauppa vapautuisi ja että sitä voisivat harjoittaa muutkin yritykset kuin valmistajien oma myyntiorganisaatio tai että Suomi kuuluisi talousyhteisöön, jonka kuluttajilla on oikeus ostaa autonsa haluamastaan jäsenmaasta. Suomi on kuitenkin nyt EU:n jäsenmaana velvollinen purkamaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta yhteismarkkinoilla estävät tekijät.
Kilpailuvirasto esittää, että valtionvarainministeriö ryhtyisi toimenpiteisiin autoverotusjärjestelmän muuttamiseksi arvonlisäverotuksen tavoin läpinäkyväksi, jotta eri yritysmuotojen syrjintä samoin kuin EU:n eri jäsenmaiden yritysten ja kuluttajien syrjintä loppuisi.