Dnro 267/71/2001
Aloitteen pohjana oleva selvitystyö
Kilpailuvirasto perusti keväällä 1998 Julkinen valta markkinoilla -hankkeen, jossa virasto on tutkinut julkisen vallan toimintaa elinkeinonharjoittajana ja julkisen vallan oman palvelutuotannon markkinaehtoistamista. Kilpailuviraston hankkeen keskeisenä perusteena on ollut se, että julkisen sektorin toimialojen rakennemuutosten seurauksena useat perinteiset julkisen sektorin monopolit kilpailevat nykyään yksityisten yritysten kanssa. Kilpailuneutraliteetti edellyttää mahdollisten edelleen säädeltyjen tai kilpailulta suojattujen markkinasegmenttien olemassaolon selvittämistä ja niiden aiheuttamien potentiaalisten kilpailuvääristymien poistamista julkisesta monopolista vapautuvilla markkinoilla ja sellaisilla markkinoilla, joilla perinteisesti on toiminut nimenomaan yksityisiä yrityksiä.
Hankkeellaan Kilpailuvirasto on pyrkinyt luomaan kilpailupoliittisesti kestävät periaatteet julkisen elinkeinotoiminnan arvioinnille ottaen huomioon julkisen tuotannon nykyinen muutosvaihe ja sen seuraukset markkinoiden sekä kilpailun toimivuuteen. Kilpailuvirasto on pyrkinyt myötävaikuttamaan siihen, että muutoskehitys lisää talouden tehokkuutta, turvaa kuluttajien edut ja kehittää sekä laajentaa elinkeinonharjoittamisen toimintavapauksia.
Kilpailuvirasto valitsi Ilmatieteen laitoksen (jäljempänä IL) yhdeksi selvityskohteeksi Julkinen valta markkinoilla -hankkeessa. Sääpalvelujen kaupallisen tarjonnan lisäännyttyä Suomen ja koko EU:n alueella on kansallisten ilmatieteen laitosten ja yksityisten sääpalvelujen tuottajien välillä kehittynyt samantyyppinen kilpailuasetelma kuin yllä esitettiin.
IL on ilmakehään, sen ominaisuuksiin ja ilmiöihin erikoistunut havainto-, tutkimus- ja palvelulaitos, joka tuottaa tietoa ilmakehän tilasta yleisen turvallisuuden edistämiseksi sekä elinkeinoelämän ja yleisön tarpeita varten. IL havainnoi ilmakehän fysikaalista tilaa, kemiallista koostumusta, sähkömagneettisia ilmiöitä ja magneettikentän voimakkuutta sekä tekee tutkimusta meteorologian, ilmanlaadun, avaruusfysiikan, kaukokartoituksen ja geomagnetismin alueilla. IL luovuttaa eri kohderyhmille maksuttomia ja maksullisia palveluja, dataa ja tuotteita. Lisäksi IL osallistuu kansainväliseen operatiiviseen ja tutkimukselliseen yhteistyöhön.
IL:n toimintaa säätelevä laki Ilmatieteen laitoksesta (585/1967) astui voimaan vuonna 1968. Laki määrittelee IL:n tehtävät ja oikeuden periä maksua suoritetuista palveluista. Ilmatieteen laitoksesta annetussa asetuksessa (212/1995) annetaan tarkemmat määräykset lain (585/1967) täytäntöönpanosta ja soveltamisesta. Asetuksessa määritellään mm. IL:n tehtävät sekä organisaatio, henkilöstö ja johtokunta. Ilmatieteen laitoksen maksullisista suoritteista annettu päätös (1064/1997) määrittelee maksulliset julkisoikeudelliset suoritteet, jotka ovat valtion maksuperustelain (150/1992) 6 §:ssä tarkoitettuja suoritteita. Ilmatieteen laitoksen maksullisista suoritteista annettu päätös (1064/1997) määrittelee myös liiketaloudellisin perustein hinnoiteltavat suoritteet, jotka ovat valtion maksuperustelain 7 §:ssä tarkoitettuja muita suoritteita. IL:n tuottamien palveluiden hinnoitteluun sovelletaan valtion maksuperustelain lisäksi valtion maksuperusteasetusta (211/1992) ja liikenneministeriön päätöstä IL:n maksullisista suoritteista (1064/1997).
IL:n toiminnan rahoitukseen käytettiin vuonna 1998 216,7 Mmk ja vuonna 1999 222,3 Mmk. IL:n toiminta jakaantuu maksulliseen toimintaan, viranomaistoimintaan ja tutkimukseen. Maksullinen toiminta jakaantuu julkisoikeudelliseen ja liiketoiminnalliseen, ja näiden yhteenlasketut tulot vuonna 1998 olivat 50,4 Mmk ja vuonna 1999 48,9 Mmk.
IL sai vuonna 1997 valtion talousarvion mukaisesti perusrahoitusta 132,2 Mmk (66 % laitoksen toiminnallisista kokonaismenoista) ja vuonna 1998 133,6 Mmk (62 % laitoksen toiminnallisista kokonaismenoista) ja vuonna 1999 145,9 Mmk (66 % laitoksen toiminnallisista kokonaismenoista). Muina rahoituslähteinä ovat olleet tulorahoitus (v. 1997 56,7 Mmk, 29 %, v. 1998 69,5 Mmk, 32 %, v. 1999 66,4 Mmk, 30 %) sekä ulkopuolinen rahoitus (v. 1997 10,4 Mmk, 5 %, v. 1998 13,6 Mmk, 6 % ja v. 1999 10,4 Mmk, 4 %). Tulorahoitus koostuu maksullisen toiminnan tuloista, yhteistutkimustuloista ja muista tuloista. IL myy tuottamiaan kaupallisia sääpalveluja useille eri asiakassektoreille, joita ovat mm. ilmaliikenne, maaliikenne, radio- ja TV-toiminta, maatalous, lehdistö ja vesiliikenne.
Hankkeeseen liittyvässä IL:sta koskevassa selvitystyössään Kilpailuvirasto on käynyt läpi IL:n organisaatiota, kustannuslaskentajärjestelmää ja hinnoittelua sekä IL:n kilpailuasemaa ja toimintaa säämarkkinoilla. Kilpailuvirasto on selvittänyt IL:n tuottamien sääpalveluiden hinnoittelua markkinasegmenteittäin ja asiakkaittain. Lisäksi virasto on selvittänyt, miten IL:n hinnoitteluohjetta sovelletaan käytännössä, miten IL:n maksullinen palvelutoiminta jakaantuu markkinoiden eri segmentteihin ja miten korvaavia IL:n ja sen kilpailijoiden tuottamat sääpalvelut keskenään ovat. Selvitystyössään virasto on kuullut IL:n lisäksi sen kilpailijoita sekä sääpalvelusektorin asiakkaita.
Kilpailuviraston oli IL:n osalta alunperin tarkoitus suorittaa rajattu ja lyhytkestoinen selvitystyö, joka olisi tullut saattaa päätökseen vuoden 1998 lopussa. Selvitystyössään virasto kuitenkin havaitsi, että meteorologinen sektori on tällä hetkellä Suomessa ja koko Euroopassa voimakkaassa murrosvaiheessa niin säädatan saannin kuin sääpalveluiden tuotannon järjestämisen osalta. Säädata- ja sääpalvelumarkkinat ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja muodostavat yhdessä hyvin laajan kokonaisuuden, minkä vuoksi viraston selvitystyö laajeni huomattavasti alun perin suunniteltua kattavammaksi.
Kilpailuvirasto on havainnut julkisen tuotannon organisoinnin keskeisen merkityksen koko meteorologisen sektorin kehittymisen kannalta. Vaikka Kilpailuvirasto on hankkeessaan useilla sektoreilla, myös meteorologisella sektorilla, pystynyt kilpailupoliittisten työkalujen avulla poistamaan potentiaalisia kilpailuongelmia, on meteorologisella sektorilla kilpailuneutraliteettiin liittyvien ongelmien perimmäinen syy julkisen tuotannon organisoinnissa. Näin ollen ainoa kestävä tapa kehittää meteorologista sektoria on uudistaa julkisen tuotannon organisointia. Aloitteeseen sisältyvien esitysten toteuttaminen poistaisi kilpailuneutraliteettiin liittyvät ongelmat, ja tekisi kilpailunrikkomusten valvonnan helpommaksi. Meteorologinen sektori on ekspansiivinen ja innovatiivinen sektori, jolle on ominaista uudet palvelut, palveluiden toimitustavat ja asiakasryhmät. Meteorologisen sektorin pitkän aikavälin näkymät ovat kaikille markkinoilla toimiville osapuolille myönteiset, kunhan toimivan kilpailun edellytykset tällä sektorilla turvataan.
Säämarkkinat ja kilpailu
Säämarkkinat voidaan jakaa kahteen relevanttiin osaan siten, että säädata ja -tuotteet muodostavat ensimmäiset osamarkkinat, ja toiset osamarkkinat muodostuvat sääpalvelumarkkinoista. Kukin ilmatieteen laitos hallinnoi omalla kansallisella toiminta-alueellaan havaintoverkostoa, jonka avulla kerätään säädataa. Säädata sisältää sääpalveluiden ja -tuotteiden tuottamiseen tarvittavan havaintoinformaation. Säätuotteet ovat säädatasta transformoituja tai prosessoituja johdannaisia, jotka on tarkoitettu ainoastaan meteorologien käyttöön. Kansalliset ilmatieteen laitokset ja yksityiset sääpalveluyritykset käyttävät säädataa ja -tuotteita tuotantopanoksina sääpalveluiden tuotannossa. Sääpalveluita käyttävät useiden eri toimialojen elinkeinonharjoittajat ja yksittäiset kansalaiset eri jakeluteiden välityksellä. Koska yksityiset sääpalveluyritykset eivät hallinnoi säädatan keräämiseksi tarkoitettuja havaintoverkkoja, ne ostavat tarvitsemansa säädatan kansallisilta ilmatieteen laitoksilta.
Maailman Ilmatieteen Järjestö (World Meteorological Organisation, WMO) on jakanut GTS-verkossa (Global Telecommunication System; maailmanlaajuinen televiestintäjärjestelmä, jonka kautta ilmatieteen laitokset välittävät toisilleen meteorologista informaatiota) kulkevan säädatan kahteen luokkaan: perusdata ja lisädata. Perusdata käsittää globaalisti tärkeimpien sääasemien päähavaintoaikoina tekemät havainnot, joita ovat 00, 06, 12 ja 18 kansainväliseen standardiaikaan (Universal Time Coordinated) tehdyt havainnot. Lisädata käsittää globaalisti tärkeimpien sääasemien tekemät välihavainnot, joita ovat 03, 09, 15 ja 21 kansainväliseen standardiaikaan tehdyt havainnot. Lisädata käsittää myös kaikki alueellisesti tai kansallisesti tärkeiden sääasemien tekemät havainnot, jotka kulkevat GTS-verkossa, havaintoajasta riippumatta.
Vuonna 1996 perustettiin Euroopassa voittoa tavoittelematon taloudellinen intressiryhmä ECOMET (European Cooperation in Meteorology), jonka päätavoitteena on edistää datatiedostojen ja tuotteiden vapaata vaihtoa ryhmän jäsenten välillä. Tällä hetkellä ECOMETilla on jäseninään 20 maan kansallista ilmatieteen laitosta, mm. Suomen, Ruotsin ja Norjan ilmatieteen laitokset. ECOMETin jäseninä olevat kansalliset ilmatieteen laitokset toimittavat tiedot tuottamastaan säädatasta ja -tuotteista ECOMET-luetteloon, josta yksityiset sääpalveluyritykset voivat ostaa em. dataa ja tuotteita minkä tahansa ECOMETin jäsenenä olevan kansallisen ilmatieteen laitoksen kautta.
ECOMET-luettelossa noudatetaan Maailman Ilmatieteen Järjestön noudattamaa jakoa datan suhteen, mutta lisädata käsittää kaikki kaupallisesti käytetyt havainnot, ei vain GTS-verkossa kulkevat havainnot. ECOMETin jäsenten tuottaman lisädatan hinnat ilmoitetaan ECOMET-luettelossa. Perusdata on kaikille ilmaista, mutta sen välittämisestä asiakkaalle voidaan veloittaa todelliset käsittely- ja lähetyskulut. Lisädataa myyvän ilmatieteen laitoksen tulee noudattaa ECOMET-luettelossa mainittua hinnoittelua ja palauttaa lisädatan hinnasta tietty osa datan alkuperäiselle tuottajalle.
Jokaisen ECOMETin jäsenenä olevan ilmatieteen laitoksen tuottama lisädata on ilmaiseksi kaikkien ECOMETin jäsenten saatavilla viranomaisvelvoitteiden hoitamista varten. Lisäksi jokainen ECOMETin jäsen voi toimia itsensä ja muiden jäsenten tuottaman lisädatan välittäjänä yksityisille sääpalveluyrityksille, jotka tuottavat kaupallisia sääpalveluja. Hankkiessaan käyttöönsä lisädataa yksityinen sääpalveluyritys hankkii jonkin ECOMETin jäsenen kautta ko. lisädataa koskevan alilisenssin, jota koskevasta alilisenssimaksusta kuuluvat tietynsuuruiset maksuosuudet lisädatan välittäjälle, tuottajalle ja ECOMETille. Kansallisen ilmatieteen laitoksen käyttäessä itsensä tai muiden ECOMETin jäsenten tuottamaa lisädataa omien kaupallisten palveluiden tuotannossa se joutuu sisällyttämään ko. lisädatan alilisenssien hinnat tuottamiensa kaupallisten palveluiden tuotantokustannuksiin, jottei kilpailu ilmatieteen laitosten ja yksityisten sääpalveluiden tuottajien välillä vääristyisi.
Mikäli kansallinen laitos käyttää itsensä tai toisten ECOMETin jäsenten tuottamaa lisädataa omien kaupallisten palveluidensa tuottamiseen ja tarjoamiseen omalla kansallisella toiminta-alueellaan, kansallisen laitoksen maksamaa ECOMET-sääntöjen mukaista korvausta lisädatan käytöstä ei siirretä ECOMET-järjestelmän kautta laitoksen budjettirahoitetulle havaintotoiminnalle, vaan tämä toteutetaan laitoksen sisäisenä siirtona. Mikäli kansallinen ilmatieteen laitos käyttää toisten ECOMETin jäsenten tuottamaa lisädataa kaupallisiin tarkoituksiin omalla kansallisella toiminta-alueellaan, sen ei tarvitse palauttaa ECOMET-sääntöjen mukaisia maksuosuuksia toisille ECOMETin jäsenille niiden tuottaman lisädatan käytöstä. Mikäli kansallinen ilmatieteen laitos käyttää toisten ECOMETin jäsenten tuottamaa lisädataa kaupallisiin tarkoituksiin oman kansallisen toiminta-alueensa ulkopuolella, sen on palautettava ECOMET-sääntöjen mukaiset maksuosuudet toisille ECOMETin jäsenille niiden tuottaman lisädatan käytöstä.
Kansallisen ilmatieteen laitoksen tai yksityisen sääpalveluyrityksen kaupallisessa toiminnassaan käyttämä säädatan ja tuotteiden määrä ei ole suoraan riippuvainen asiakkaiden määrästä, koska säädataa ja tuotteita voidaan käyttää moninkertaisesti tuottaessa kaupallisia palveluita useille eri asiakkaille. Datan ja tuotteiden ostosta aiheutuneet kustannukset ovatkin luonteeltaan yhteiskustannuksia, joiden kohdentamisessa palveluihin joudutaan käyttämään liiketaloudellisesti perusteltuja kustannusten kohdentamismenetelmiä.
Varsinaiset säädatamarkkinat ovat olleet EU:n alueella olemassa vain lyhyen ajan eli oikeastaan vasta sitten kun yksinomaisesta ilmatieteen laitosten tuottaman säähavaintoinformaation vastavuoroisesta ja ilmaisesta luovuttamisesta on ECOMETin perustamisen myötä siirrytty järjestelmään, jossa ainakin ulkopuolisille toimijoille myydään säähavaintoinformaatiota korvausta vastaan.
Meteorologinen sektori on perinteisesti ollut julkisen toiminnan alue. Suomessa ja koko Euroopassa on tässä vaiheessa meneillään murrosvaihe, jolle on ominaista yksityisten yritysten sääpalvelutarjonnan markkinoille tulo ja laajeneminen ja sen yhä selvempi kilpailu julkisten laitosten kanssa. Samalla julkiset laitokset ovat kaupallistaneet sääpalvelutoimintaansa ja myös laajentaneet toimintaansa perinteisten kansallisten rajojen ulkopuolelle. Tämä kehitys lähti liikkeelle siitä, että ECOMET-järjestelmän avulla mahdollistettiin eri maita koskevan säädatan saatavuus myös yksityisille sääpalvelujen tuottajille. Vaikka vain IL harjoittaa säädatan tuotantoa Suomessa, ECOMETin kautta muut palveluiden tarjoajat saavat Suomea koskevia havaintoja. Suomen sääpalvelumarkkinoilla on syntynyt todellinen kilpailutilanne yksityisten palveluiden tarjoajien ja IL:n välillä. Uudessa tilanteessa kansalliset laitokset myös jossain määrin kilpailevat keskenään; tästä on esimerkkinä Ruotsin ilmatieteen laitoksen (Sveriges meteorologiska och hydrologiska institut, jäljempänä SMHI) toiminnan laajeneminen Suomeen. IL:n kansainvälinen toiminta kaupallisten sääpalveluiden tarjonnan osalta on tässä vaiheessa ilmeisesti vielä hyvin vähäistä.
IL:n kaupallinen sääpalvelutoiminta käsittää liiketaloudellisten palveluiden tuotannon ja tarjonnan. Sääpalvelujen markkinat olivat 1990-luvun alkupuolelle saakka kutakuinkin IL:n kaupallisen toiminnan suuruiset. IL:n mukaan ulkomaiset sääpalvelujen tuottajat olivat kuitenkin jo tarjoamassa palvelujaan, mutta tämä toiminta ei johtanut IL:n osalta asiakasmenetyksiin. Vuoden 1996 joulukuussa perustettiin Suomen ensimmäinen yksityinen sääpalveluyritys Oy Weather Service Finland ltd. (vuodesta 2000 alkaen Foreca Oy, jäljempänä kuitenkin koko tekstissä WSF), joka aloitti sääpalveluiden myynnin 1997. SMHI on tarjonnut tuottamiaan sääpalveluja suomalaisille asiakkaille vuodesta 1997 lähtien. Keväällä 1999 perustettiin Suomeen SMHI:n sivuliike SMHI Finland, joka myy Suomessa SMHI:n sääpalveluja. Vuodesta 1997 alkaen IL:n kilpailijat, SMHI ja WSF, ovat onnistuneet hankkimaan markkinoilta sekä uusia että IL:n entisiä asiakkaita. Kuitenkin samaan aikaan myös IL:n tulot ovat kasvaneet, ja sääpalveluiden kokonaismarkkinatkin ovat kasvaneet. IL tuottaa edelleen valtaosan suomalaisille asiakkaille suunnatuista kaupallisista sääpalveluista.
Säädatan tuotanto Suomessa on edelleen IL:n yksinomaisena toiminta-alueena. Suomea koskevaa säädataa voidaan kuitenkin ECOMETin kautta ostaa muilta välittäjinä toimivilta ilmatieteen laitoksilta. Vaikka ECOMET tarjoaa säädataa yksityisille sääpalveluiden tuottajille, koko Euroopassa yksityiset sääpalveluiden tuottajat kokevat enenevässä määrin epävarmaksi datan saannin ylipäätään. On esiintynyt jatkuvasti epäilyjä, etteivät laitokset tarjoa kaikkea tuottamaansa, kaupallisessa toiminnassaan käyttämäänsä dataa yksityisille yrityksille. Lisäksi yksityiset sääpalveluiden tuottajat kokevat epävarmaksi sen, saavatko ne käyttöönsä säädataa julkisten laitosten käyttämiä ehtoja vastaavilla ehdoilla. Yksityisten tuottajien keskuudessa vallitsee huomattavaa tyytymättömyyttä erityisesti ECOMETin määrittämästä säädatan hintatasosta, jolla on ratkaiseva vaikutus sääpalvelujen tuottajien keskinäisiin kilpailuedellytyksiin. Lisäksi on olemassa epäilyjä, käyttävätkö kansalliset laitokset lopultakaan ECOMETin tarjoaman säädatan noteerauksia omissa hinnoissaan ja voivatko julkiset laitokset suosia omaa palvelutuotantoaan yritysten kustannuksella.
Luonteeltaan markkinatyyppisestä säädatan tarjonnasta ja kysynnästä on EU:n alueella toistaiseksi saatu varsin vähän kokemuksia. Eurooppaan on viime vuosina syntynyt useita yksityisiä sääpalveluyrityksiä, jotka ovat perustaneet yhteenliittymän "The Association of Environmental Data Users" (AEDUE). Yhteenliittymä edustaa 17 yksityistä sääalan yritystä. WSF on 31.7.2000 saattanut Kilpailuviraston tietoon yhteenliittymän 12.7.2000 päiväämän toimenpidepyynnön Euroopan komissiolle. Toimenpidepyynnössä katsotaan - viitaten Suomen ohella yksityisten sääpalveluyritysten mahdollisuuksiin hankkia käyttöönsä säädataa monissa EU:n jäsenmaissa ja ETA-maissa - kansallisten ilmatieteen laitosten rajoittavan tuottamansa ja kilpailun kannalta relevantin säädatan tarjontaa yksityisille sääpalveluyrityksille ja ECOMETin erittäin kalliiden hintojen vielä rajaavan tehokkaasti yksityisten yritysten mahdollisuuksia hankkia käyttöönsä edes sitä asiakkaiden palvelemiseksi tärkeää säädataa, joka on asianmukaisesti saatettu ECOMETin luetteloon. Toimenpidepyynnössä todetaan, että samaan aikaan voivat kansalliset laitokset rajoituksetta käyttää kaikkea itse tuottamaansa ja muiden kansallisten ilmatieteen laitoksen tuottamaa dataa. Toimenpidepyyntöön osallistuva WSF on Kilpailuvirastolle omien toimintaedellytystensä osalta ilmoittanut virastolle vastaavaa.
Sääpalvelumarkkinoiden avauduttua kilpailulle IL on pyrkinyt kehittämään laskentajärjestelmiään ja organisaatiotaan budjettirahoitetun julkisen toiminnan ja oman kaupallisen sääpalvelutoimintansa välisen rajan selkiyttämiseksi. IL on perustanut laitoksen sisälle Liiketoiminnan tulosalueen, joka koostuu maksullisen toiminnan asiakaspalvelusta, tuotekehityksestä ja maksullisesta sääpalvelutuotannosta. Tämä järjestely eriyttää IL:n kaupallisen sääpalvelutoiminnan muusta toiminnasta henkilöstön ja muiden resurssien osalta ja selventää toimintojen välistä rajaa.
Kilpailuvirasto pitää tältä osin kehitystä myönteisenä. Niin kauan kuin IL:n kaupallinen sääpalvelutoiminta kuitenkin toimii IL:n organisaation osana, kaupallinen sääpalvelutoiminta ja budjettirahoitettu toiminta eivät ole riittävän läpinäkyvästi erotettavissa toisistaan. IL:lla on myös aina olemassa kannustin käyttää tätä asetelmaa palvelukilpailun kannalta kielteisellä tavalla. IL:n omassa kaupallisessa toiminnassaan käyttämän säädatan ja tuotteiden hankinta perustuu IL:n Liiketoiminnan tulosalueen ja IL:n budjettirahoitetun havaintotoiminnan väliseen sopimukseen, jonka sisällön oikeellisuudesta ulkopuolisilla on vaikeaa saada tietoa. Koska IL:n kaupallinen toiminta on osa nettobudjetoitua virastoa, sen liiketaloudellinen asema ei ole samanlainen kuin muilla kaupallisilla toimijoilla. Meteorologisen sektorin luonteen vuoksi sääpalvelujen hinnoittelu on luonnostaan ulkopuolisille heikosti läpinäkyvää. Yllä mainituista syistä on ulkopuolisen valvontaviranomaisen vaikeaa seurata sääpalveluiden hinnoittelun kautta kaupallisen sääpalvelukilpailun asianmukaisuutta.
Meteorologisen sektorin rakenteen uudistaminen
Toimivan kilpailun turvaaminen meteorologisella sektorilla edellyttää edellä mainituista syistä IL:n kaupallisen palvelutoiminnan yhtiöittämistä omaksi erilliseksi yhtiöksi. Valtion omistamalle yhtiöitetylle sääpalvelujen tarjoajalle tulisi tällöin joka suhteessa antaa samat toimintaedellytykset kuin yksityisille toimijoille. WSF:n esimerkki osoittaa, että yhtiöitetty liikeyritys olisi täysin elinvoimainen toimija sääpalvelumarkkinoilla. Yhtiöitetty liikeyritys hankkisi tarvitsemansa säädatan ja tuotteet tuottajilta samaan tapaan kuin yksityiset sääpalveluyritykset. Julkiselle laitokselle jäisivät tutkimus- ja havaintotoiminnan lisäksi viranomaispalveluiden tuotanto ja jakelu.
Em. ratkaisu on ainoa tapa varmistaa, ettei julkiselle kaupallisten sääpalveluiden tarjoajalle synny kannusteita kilpailua vääristäviin menettelyihin. Ratkaisu olisi läpinäkyvä kaikille toimijoille ja vapauttaisi kaiken julkiselle sektorille akkumuloituneen pääoman mahdollisimman laajaan ja tehokkaaseen käyttöön. Kilpailuvirasto pitää selvänä, että myös muualla Euroopassa meteorologista sektoria tullaan uudistamaan vastaavalla tavalla. Uudistuksen pikainen toteuttaminen Suomessa antaa suomalaisille palvelutuottajille mahdollisuuden päästä hyötymään meteorologisen sektorin kehittymisen antamista mahdollisuuksista sekä vastaamaan niihin kilpailun haasteisiin, joita säämarkkinoiden kehittyminen myöhemmin tuo mukanaan.