Kilpailuviraston lausunto kauppa- ja teollisuusministeriölle 6.9.2001
Dnro 561/72/2001
Kilpailuvirasto esittää pyydettynä lausuntonaan tunnusmerkkilainsäädäntötyöryhmän muistiosta seuraavan:
Kilpailuvirastolla ei ole huomautettavaa uutta tavaramerkkilakia koskevasta ehdotuksesta. Kilpailuvirasto toimenkuvansa mukaisesti valvoo rinnakkaistuonnin toteutumista ja on siinä yhteydessä seurannut tavaramerkkioikeuden sammumisperiaatteesta käytyä keskustelua, mihin liittyen virasto kommentoi eräitä muistiossa esitettyjä päätelmiä.
Suomessa on tavaramerkkien osalta aikaisemmin noudatettu kansainvälisen sammumisen periaatetta. Suomen liityttyä jäseneksi Euroopan Unioniin tavaramerkkilakiin lisättiin huhtikuussa 1996 oikeuksien alueellista sammumista koskeva säännös, joka laadittiin samansisältöiseksi kuin vastaava tavaramerkkidirektiivin artikla.
Tavaramerkkidirektiivissä on oikeuksien sammumisesta todettu, että tavaramerkin haltija ei saa kieltää tavaramerkin käyttämistä niissä tavaroissa, jotka haltija tai hänen suostumuksellaan joku muu on laskenut liikeeseen yhteismarkkinoilla tätä tavaramerkkiä käyttäen. Säännöksen sanamuodosta ei ole voinut suoraan päätellä, onko säännöstä pidettävä ainoastaan minimivaatimuksena vai onko se kaikki muut vaihtoehdot poissulkeva. Yhteisöjen tuomioistuin totesi Silhouette-tapauksessa antamassaan ratkaisussa, että kyseinen säännös on tyhjentävä, eivätkä jäsenvaltiot voi noudattaa laajempaa kansainvälistä sammumisperiaatetta.
Kilpailuviranomaisten tehtävänä on varmistaa, ettei tavaroiden rinnakkaistuontia rajoiteta vastoin kilpailuoikeuden sääntöjä. Euroopan komissio on useassa tapauksessa määrännyt sakkoja useita satoja miljoonia markkoja rinnakkaistuonnin luvattomasta estämisestä. Merkittävimmät tapaukset ovat koskeneet autokauppaa, mutta myös muiden kulutustavoiden rinnakkaistuonnin estämisestä on määrätty huomattavan korkeita sakkoja. Rinnakkaisvientiä ja -tuontia pidetään siis yhteisöoikeuden näkökulmasta tärkeinä markkinoiden integraatiota ja kilpailua edistävinä tekijöinä, ja niiden rajoittamisesta rangaistaan ankarasti.
Sekä rinnakkaistuontia valvovan viranomaisen että etenkin rinnakkaistuontia harjoittavan yrityksen kannalta alueellinen sammumisperiaate aiheuttaa uudentyyppisiä vaikeuksia kansainväliseen sammumisperiaatteeseen verrattuna.
Voidaan perustellusti olettaa, että alueellinen sammumisperiaate estää myös luvallista rinnakkaistuontia. Kansainvälisen sammumisperiaatteen oloissa rinnakkaistuontia harjoittavan yrityksen tarvitsee ainoastaan varmistua siitä, että markkinoitava tuote ei ole tuoteväärennös. Alueellisen sammumisperiaatteen oloissa on lisäksi varmistuttava siitä, että kyseinen tuote on laskettu liikkeeseen yhteismarkkinoiden alueella merkinhaltijan luvalla. Käytännössä tämä voi olla erittäin vaikeata, jos välikäsiä on useampia ja alkulähde joka tapauksessa on ulkomailla. Tästä syystä rinnakkaistuoja saattaa usein pitää parempana luopua tuonnista kuin ottaa riskiä joutua hankaluuksiin merkinhaltijan kanssa. Tavaramerkin haltijan kannalta katsottuna on tästä syystä melko riskitöntä sulkea pois kilpaileva tuoja markkinoilta väittämällä, että tuote on laskettu liikkeeseen ilman merkinhaltijan lupaa. Vasta jos rinnakkaistuoja kieltäytyy väistymästä, merkinhaltija joutuu puntaroimaan riskiä hävitä oikeudessa tai joutua kilpailuviranomaisten tutkittavaksi.
Tunnusmerkkilainsäädäntötyöryhmän muistion kohdassa 2.2.1 selostetaan eräitä näkökohtia joilla on puollettu tavaramerkkioikeuden alueellista sammumista. Muistion mukaan rinnakkaistuonnin rajoittaminen mahdollistaa halpojen lisenssien myynnin kehitysmaihin poistamalla riskin että kehitysmaissa valmistetut tuotteet kulkeutuvat EU:n alueelle. Tätä argumenttia olisi syytä hieman täsmentää. Toimialakohtaisessa tarkastelussa näyttäisi siltä, että se pätee lähinnä lääketeollisuuteen, muttei niinkään muilla rinnakkaistuonnin kannalta keskeisillä aloilla. Rinnakkaistuonnin ensisijaisia hankintalähteitä ovat USA:n markkinat sekä Kauko-Idän kauppakeskukset, eivät siis alhaisten palkkakustannusten maat. Lisäksi rinnakkaistuonnin tyypillisimpiä artikkeleita ovat suurten kansainvälisten yritysten maailmanlaajuisesti tunnetuilla tavaramerkeillä varustetut tuotteet. Vaikkakin on mahdollista, että tuotteiden kokoonpano on tapahtunut halvan työvoiman maissa, ovat niiden markkinointikohteina alunperinkin olleet teollistuneet maat. Yleensä valmistaja valmistuttaa saman tuoteryhmän tuotteet samalla talousalueella, josta ne toimitetaan kansainvälisille markkinoille. Alueellisen sammumisperiaatteen avulla valmistaja pystyy valvomaan ja sääntelemään kauppavirtoja alueittain ja pitämään Euroopan, Pohjois-Amerikan ja Kauko-Idän markkinat toisistaan erillään. Valmistajat ovat yleensä joko EU:sta, Japanista tai Yhdysvalloista. Tätä taustaa vasten esitetyt argumentit, joiden mukaan tavaramerkkioikeuden alueellinen sammumisperiaate voisi tukea EU:n omaa teollisuutta kun taas kansainvälinen sammumisperiaate voisi johtaa tuotteiden pois vetämiseen markkinoilta tai jäsenvaltioiden välisiin kilpailuvääristymiin, eivät ole osuvia.
Yleisellä tasolla on ristiriitaista esittää, että rinnakkaistuonti EU:n sisällä edistää kilpailua, mutta EU:n ulkopuolelta tuleva rinnakkaistuonti ei. Alueellisen sammumisperiaatteen takana ovat lähinnä protektionistiset ajatusmallit. Kilpailupoliittisesta näkökulmasta olisi suotavaa edistää kilpailua siirtymällä soveltamaan tavaramerkkioikeuden kansainvälistä sammumisperiaatetta.