Kilpailuviraston lausunto Verohallitukselle 21.3.2002
Dnro 294/72/02
Verohallitus on 21.3.2002 pyytänyt Kilpailuvirastolta lausuntoa siitä, vaikuttavatko sen eräiden yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuksista annetun lain (680/1976) perusteella myöntämät veronhuojennukset haitallisesti kilpailuneutraliteettiin ja millainen on lausuntopyynnössä tarkoitettujen toimintojen ja palveluiden kilpailutilanne. Lausuntopyynnössä tuodaan erityisesti esiin veronhuojennukset sosiaalialan yhteisöille, jotka tarjoavat joko pelkkiä asumispalveluja vanhuksille ja vammaisille tai näiden lisäksi erilaisia ateria-, kylvetys- ja pesulapalveluja sekä terveysalan yhteisöille, jotka tarjoavat esimerkiksi lääkäri- ja röntgenpalveluita tai laboratoriopalveluita yksityisille henkilöille. Lisäksi kysytään, vaikuttaako yhteisön mahdollinen ostopalvelusopimus kunnan kanssa arviointiin.
Seuraavassa arviossaan Kilpailuvirasto käsittelee asiaa periaatetasolla. Lausuntopyynnön tarkoittamissa sosiaali- ja terveysalan palveluissa on myös yksityisen sektorin palveluntuottajia mukana toiminnassa, jolloin kysymys saattaa olla toimivista markkinoista tai ainakin kilpailullisten markkinoiden syntyedellytyksistä.
Eri markkinatoimijoiden tasapuoliset kilpailumahdollisuudet on eräs terveen, toimivan taloudellisen kilpailun perusedellytys. Siten periaatteessa kaikki tuet, joita kilpailluilla markkinoilla tarjotaan vain joillekin alalla toimivista kilpailijoista, voivat vaikuttaa haitallisesti toimialan kilpailun neutraliteettiin. Ministeri Sasin johtama kilpailupolitiikan ohjelmatyöryhmäkin piti loppuraportissaan tärkeänä, että myös verotus kohtelee kilpailijoita neutraalilla tavalla riippumatta siitä, mitä tuottajasektoria nämä edustavat.[1]
Vanhusväestölle tarkoitettujen palvelujen kysyntä kasvaa tulevaisuudessa suomalaisten ikärakenteen muuttuessa, ja samalla syntyy tilaa vaihtoehtoiselle palvelutuotannolle. Vanhusten palvelut tuotetaan toistaiseksi valtaosin kuntien omana palvelutuotantona, mutta kuntien hankinnat lisääntyvät yrityskyselyjen mukaan lähivuosina tuntuvasti ympäristöhuollossa, siivouspalveluissa ja sosiaalipalveluissa. Kohtalaista kasvua on odotettavissa muun muassa terveydenhuollon (ml. fysioterapia), tietotekniikan ja koulutuspalvelujen osalta.[2] Suomen Kuntaliiton viimeisimmissä strategisissa linjauksissa lähdetään siitä, että kunnilla tulee olla kokonaisstrategiassaan selkeä näkemys palvelujärjestelmänsä tulevaisuudesta eli siitä, miten kunta vastaa palvelujen järjestämisestä kuntalaisille.
Vaikka tuleva kehityssuunta näyttää siten selvältä, Kilpailuvirasto ei ole voinut systemaattisesti selvittää lausuntopyynnön tarkoittamien toimintojen ja palveluiden kilpailutilannetta. Kilpailuvirasto on kuitenkin arvioinut yhdessä raha-automaattiyhdistyksen (RAY) kanssa yhdistyksen tukien kilpailuvaikutuksia. Kilpailunäkökohtien huomioon ottamisen tehostamiseksi virasto esitti RAY:lle muun muassa lausuntomenettelyn kehittämistä. Tätä yhdistys piti sinänsä hyvänä ajatuksena, mutta korosti kuntien kanssa tehtävää yhteistyötä palvelutarpeen kartoituksessa ja avustusten suuntaamisessa. Kesällä 2001 Kilpailuvirasto julkaisi myös kuntien tuotantotoiminnan markkinaehtoistumista koskeneen selvityksensä loppuraportin. Markkinaehtoistumisselvitys tehtiin yhdessä lääninhallitusten kanssa. [3]
Yleishyödylliselle yhteisölle myönnettävän veronhuojennuksen tarpeen arvioinnissa pitäisi Kilpailuviraston mielestä ottaa huomioon paitsi markkinaolosuhteet myös toiminnan tosiasiallinen luonne. Mikäli yleishyödyllisen yhteisön toiminta tapahtuu markkinaehtoisessa ympäristössä, jossa muutkin elinkeinonharjoittajat tuottavat samoja palveluita, ja yleishyödyllisen yhteisön palvelutuotanto on järjestetty liiketaloudellisin periaattein toimivaksi, ei veronhuojennukselle ole perusteita kilpailuneutraliteetin vaatimus huomioon ottaen. Toiminta voi olla luonteeltaan elinkeinotoimintaa, vaikka voittotavoite puuttuisikin. Toisaalta eräänä osoituksena siitä, että yleishyödyllinen yhteisö toimii markkinaehtoisesti, voidaan pitää myös yleishyödyllisen yhteisön ja kunnan välistä ostosopimusta. Aitoon vapaaehtoisuuteen perustuva järjestötoiminta, jota voidaan tukea verohuojennuksin, on siten erotettava markkinaehtoisesta liiketoiminnasta tai ainakin liiketoimintaa vastaavasta toiminnasta, johon ei tulisi kohdistua erityisiä kilpailuneutraliteetin vaarantavia verotuksellisia etuja.
[1] Kilpailupolitiikan ohjelmatyöryhmän loppuraportti "Kotimarkkinoiden toimivuus ja kansainvälinen kilpailukyky", KTM:n työryhmä- ja toimikuntaraportteja 3/2002.
[2] Pekka Lith: "Markkinoiden toimivuus I: Kuntien hankintamarkkinoiden toimivuus – palvelun tuottajan näkökulma", KTM:n tutkimuksia ja raportteja 23/2000.
[3] "Markkinat ja kilpailu kuntien tuotantotoiminnassa", Kilpailuviraston selvityksiä 1/2001.