Kilpailuviraston lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle 3.5.2002
Dnro 326/72/2002
Kilpailuvirasto esittää pyydettynä lausuntonaan ajoneuvolainsäädännön kokonaisuudistuksesta seuraavan.
Virasto kiinnittää liikenne- ja viestintäministeriön huomiota kahteen ajoneuvojen tuontiin liittyvään kysymykseen, joita ajoneuvolaki osittain suorasti ja osittain epäsuorasti säätelee ja jotka ovat toistuvasti nousseet esille Kilpailuviraston tapauskäsittelyn yhteydessä.
Ehdotettu ajoneuvolaki määrittelee nykyisen säännöstön tavoin valmistajan edustajan Suomessa (mm. esityksen 3 §:n 21 kohta). Tässä asemassa oleva yritys saa lain mukaan eräitä oikeuksia, jotka mm. mahdollistavat ajoneuvojen tyyppihyväksynnän ja tekevät siten rekisteröinnin helpommaksi kuin mitä se on niille muille tuojille, jotka tuovat samanlaisia ajoneuvoja joko myyntiin tai omaan käyttöön.
Kilpailuvirasto katsoo, että valmistajan edustajan aseman haluava yritys pitäisi laissa velvoittaa tarjoamaan kuluttajille ja muille yrityksille niitä palveluja, jotka Euroopan yhteisöjen oikeuskäytännön mukaan kuuluvat valmistajien velvoitteisiin tavaroiden vapaan liikkuvuuden takaamiseksi. Kilpailuvirastolle tehtyjen toimenpidepyyntöjen perusteella Suomessa näet on yhä sellaisia valmistajan edustajan asemassa olevia yrityksiä, jotka joko kieltäytyvät myöntämästä vaatimuksenmukaisuustodistuksia tai jotka perivät niistä moninkertaisia korvauksia Euroopan komission ilmoittamaan ylimpään hyväksyttävään korvaukseen verrattuna. Ajoneuvohallintokeskuksen mukaan heillä ei ole nykyisen lainsäädännön perusteella keinoja vaatia, että valmistajan edustajat Suomessa noudattaisivat yhteisöoikeutta tässä asiassa.
Edellä todettuun liittyen lakiuudistuksen yhteydessä pitäisi myös tarkistaa, miten kaupalliseen rinnakkaistuojaan kohdistuva rekisteröintikatsastus toimeenpannaan. Rinnakkaistuoja ei voi saada hyväkseen tyyppikatsastusmenettelyä, vaikka hän toisi ison määrän keskenään identtisiä ajoneuvoja maahan. Tuntuisi perustellulta, että tällaisessa tilanteessa rekisteröintikatsastus käsittelisi identtisten ajoneuvojen joukkoa yhdessä eikä kappaleittain.
Toinen virastoa askarruttava kysymys on kotimaisen tyyppihyväksyntäjärjestelmän asema yhteisöoikeuteen nähden. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen yleinen kanta on, että tuotetta, joka on toisen jäsenmaan viranomaisen hyväksymä, voidaan markkinoida ja käyttää myös muissa yhteisön jäsenmaissa. Tyyppihyväksyntäjärjestelmä, siten kuin sitä tällä hetkellä sovelletaan, näyttäisi kuitenkin tekevän tässä suhteessa poikkeuksen.
Esimerkkinä voidaan mainita moottorikelkat, joille ei ole olemassa yhteisiä tyyppihyväksyntävaatimuksia, vaan joiden vaatimukset asetetaan jäsenmaakohtaisesti. Ruotsissa tyyppihyväksyttyä uutta moottorikelkkaa ei siten nykyisen käytännön mukaan voida rekisteröidä Suomessa ruotsalaista tyyppihyväksyntää osoittavan merkinnän tai asiakirjan nojalla, vaan maahantuojan tulee ensinnäkin esittää vaatimuksenmukaisuustodistus, ja jos siitä ilmenee, että maakohtaiset vaatimukset poikkeavat toisistaan, hänet voidaan lisäksi velvoittaa teettämään ajoneuvoon muutoksia, joilla se saadaan vastaamaan kotimaisia normeja. Koska Ruotsin viranomaiset ovat omalta kannaltaan selvittäneet kyseisen ajoneuvomallin turvallisuusnäkökohdat sekä päästövaatimukset, on Kilpailuviraston mielestä vaikea perustella muutosvaatimuksia pakottavilla kuluttajansuojanäkökohdilla tai kansanterveydellisillä syillä. Kilpailuvirasto esittääkin, että asian oikeudellinen perusta selvitettäisiin lakiuudistuksen yhteydessä ja käytäntöä tarvittaessa korjattaisiin.