Kilpailuviraston lausunto ympäristöministeriölle 3.7.2003
Dnro 512/72/2003
Ympäristöministeriö on pyytänyt Kilpailuvirastolta lausuntoa toiminnanharjoittajien ehdotuksesta ns. LCP-asetuksen[1] 12 §:ssä tarkoitetuksi valtioneuvoston päätökseksi, joka koskee tiettyjen olemassa olevien yli 50 megawatin polttolaitosten ympäristönsuojeluvaatimuksia rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen vähentämiseksi. Toiminnanharjoittajia edustavien toimialajärjestöjen (Energia-alan Keskusliitto ry Finergy, Kemianteollisuus ry, Metsäteollisuus ry, Suomen Kaukolämpö ry) ympäristöministeriölle toimittaman ehdotuksen piiriin kuuluvat ne yli 50 megawatin polttolaitokset, joille lupa toiminnan aloittamiseksi on myönnetty ennen 1.7.1987 ja jotka olivat toiminnassa vuonna 2000.
LCP-direktiivi[2], ympäristönsuojelulaki (2000/86) ja LCP-asetus mahdollistavat sen, että valtioneuvosto voi päättää toiminnanharjoittajien ehdotuksen pohjalta em. polttolaitosten osalta toiminnanharjoittajiin kohdistuvasta yhteisestä velvoitteesta vähentää rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjä sekä velvoitteen yksityiskohtaisesta kohdistumisesta kuhunkin toiminnanharjoittajaan. Jos valtioneuvosto ei tee tällaista päätöstä, toiminnanharjoittajien velvoitteet vähentää päästöjä perustuvat LCP-direktiivin täytäntöönpanemiseksi annetussa LCP-asetuksessa olemassa oleville laitoksille määrättyihin päästöraja-arvoihin.
Toiminnanharjoittajien ehdotukseen perustuva valtioneuvoston päätös tarjoaa siten elinkeinonharjoittajille vaihtoehtoisen tavan vähentää päästöjään ennen 1.7.1987 luvan saaneiden laitosten osalta ("vanhat polttolaitokset"). Toiminnanharjoittajien ehdotukseen sisältyvän perustelumuistion mukaan Suomessa rikkidioksidi-, typenoksidi ja hiukkaspäästöt vanhoissa polttolaitoksissa alittavat jo keskimäärin LCP-direktiivin ja -asetuksen raja-arvot. Kuitenkin tiettyjen perustelumuistiossa esitettyjen erityispiirteiden (jo toteutettujen päästöjen vähentämistoimenpiteiden kohdentuminen; vähäisen vuosittaisen keskimääräisen käyttömäärän laitokset ja tuotannon vaihtelut) vuoksi direktiivin ja asetuksen raja-arvot osittain johtaisivat yksittäisissä laitoksissa kohtuuttomiin vaatimuksiin ja valtioneuvoston päätös on ehdotuksen mukaan siksi tarpeellinen.
Kilpailuvirasto arvioi lausunnossaan toiminnanharjoittajien päästöjen vähentämistä koskevaa ehdotusta sen kilpailuvaikutusten kannalta. Ehdotuksen ympäristövaikutusten tai ehdotuksen perusteiden arviointi kuuluu ympäristöministeriölle ja LCP-direktiivin mukaisesti viime kädessä Euroopan komissiolle.
LCP-asetuksessa on asetettu erilaiset päästöraja-arvot uusille eli asetuksen voimaantulon 9.12.2002 jälkeen luvan saaneille laitoksille ja toisaalta ennen asetuksen voimaantuloa olemassa olleille laitoksille. Toiminnanharjoittajien ehdotuksen pohjalta annettava valtioneuvoston päätös merkitsee näiden asetuksessa määrättyjen päästöraja-arvojen lisäksi vielä erillisiä raja-arvoja vanhoille polttolaitoksille.
Erityistä huomiota tulisikin kiinnittää elinkeinonharjoittajien kilpailuaseman tasapuolisuuteen eli siihen, etteivät erilaiset päästöraja-arvot ja niistä aiheutuvat kustannukset johda toiminnanharjoittajien kilpailuaseman vääristymiseen. Tämä koskee niin kilpailua olemassa olevien elinkeinonharjoittajien kesken kuin kilpailua olemassa olevien ja uusien, potentiaalisten toimijoiden välillä. Yleisenä periaatteena uutta sääntelyä luotaessa tulisi olla, että sääntelyn tavoitteet, tässä tapauksessa ympäristönsuojelutavoitteet, saavutetaan taloudellista kilpailua mahdollisimman vähän rajoittavalla ja vääristävällä tavalla.
Voimassa olevat säädökset mahdollistavat erilaiset päästöraja-arvot eri ikäisille polttolaitoksille. Tässä tilanteessa kilpailun tasapuolisuuden voidaan vähintään katsoa edellyttävän sitä, että vanhoja laitoksia koskevan toiminnanharjoittajien ehdotuksen piiriin kuuluvat kaikki ennen 1.7.1987 luvan saaneet polttolaitokset, mikä ehdotuksen mukaan toteutuukin.
Ehdotuksen perustelumuistion mukaan osa ehdotuksen päästöraja-arvoista kuitenkin on tiukempia ja osa lievempiä kuin LCP-asetuksen raja-arvot. Asetusta lievempien päästörajojen polttolaitokset ja tätä koskevat perustelut on esitetty perustelumuistion liitteessä 1; lievempiä päästöraja-arvoja on erityisesti perusteltu muutoin tarvittavilla, kustannuksiltaan korkeilla investoinneilla. Kilpailunäkökulmasta on erityisen tärkeää, että polttolaitoksia koskevien raja-arvojen määrittämiskriteerit ovat johdonmukaisia, tasapuolisia ja syrjimättömiä; lievempien raja-arvojen määrääminen korkeiden investointikustannusten välttämiseksi ei saa tuoda joillekin toiminnanharjoittajille perusteetonta kilpailuetua muihin vastaaviin toiminnanharjoittajiin verrattuna.
Tärkeänä edellytyksenä ehdotuksen tasapuolisuuden varmistamisessa on luonnollisesti myös se, että kaikkia ehdotuksen laatineiden järjestöjen jäseninä on tasavertaisesti kuultu ehdotuksen valmistelussa. Toisaalta, kun elinkeinonharjoittajat horisontaalisessa yhteistyössä laativat päästöraja-arvoja koskevia määräyksiä, tulee kiinnittää huomiota myös siihen, ettei yhteistyö päästöjen rajoittamisessa mahdollista kilpailunrajoituslaissa kiellettyjen tai vahingollisina pidettävien kilpailunrajoitusten toteuttamista.
[1] Valtioneuvoston asetus polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitosten ja kaasuturbiinien rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen rajoittamisesta (1017/2002)
[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta (2001/80/EY)