Dnro 905/72/2006
Työryhmä esittää, että rakennuksille ja niissä oleville irtaimistolle aiheutuvat poikkeukselliset tulvavahingot korvattaisiin kiinteistöjen palovakuutuksiin liitettävän pakollisen tulvavahinkovakuutuksen avulla. Poikkeuksellisena pidettäisiin vedenpinnan nousua tai sadetta, joka toteutuu kerran 30 vuodessa tai sitä harvemmin. Tarkoitusta varten säädettäisiin uusi määräaikaiseksi tarkoitettu tulvavakuutuslaki, joka olisi voimassa 8–12 vuotta, minkä jälkeen vakuutusyhtiöillä ennakoitaisiin olevan riittävästi tilastopohjaa ja kokemusta poikkeuksellisten tulvien vakuuttamiseksi itse kehittämiensä vakuutustuotteiden pohjalta.
Tulvavakuutuslakiehdotuksen arviointi
Yhteistoiminta tulvavakuutuskeskuksessa
Laissa tarkoitettujen, tulvavakuutukseen liittyvien yhteisten asioiden hoitamista varten perustettaisiin tulvavakuutuskeskus, johon kaikki palovakuutustoimintaa harjoittavat vakuutusyhtiöt velvoitettaisiin liittymään. Keskuksen jäsenet vastaisivat yhteisesti lain mukaan korvattavista tulvavahingoista vakuutetun omaisuuden palovakuutusriskiä vastaavan vakuutusmaksutulon suhteessa. Keskus voi hankkia myös jälleenvakuutuksen jäsenyhtiöidensä puolesta laista tulevan vastuun varalle. Lisäksi keskuksessa olisi neuvottelukunta, jonka tehtävänä olisi pitää yllä jäsenyhtiöiden ja tulvavakuutuksen eri sidosryhmien yhteistoimintaa. Työryhmän mietintö ei sisällä yksityiskohtaista esitystä tulvavakuutuskeskukseen kuuluvien vakuutusyhtiöiden välisestä yhteistyöstä, mutta esimerkiksi hintayhteistyöhön viitataan selvästi. Onkin ilmeistä, että tulvavakuutuskeskus olisi vakuutuspoolin luonteinen organisaatio, jonka jäseninä olevien vakuutusyhtiöiden kesken olisi kilpailulainsäädännössä tarkoitettua horisontaalista sopimuksellista yhteistyötä. Tämän johdosta Kilpailuvirasto tuo esille seuraavan.
EY:n kilpailusääntöihin perustuva arviointi
EY:n perustamissopimuksessa kielletään sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy (Artikla 81(1)). Perustamissopimus kieltää myös jäsenvaltiota saattamasta voimaan lainsäädäntöä, jolla luodaan, vahvistetaan tai muuten edistetään yrityksien tai niiden yhteenliittymien mahdollisuuksia rajoittaa niiden keskinäistä kilpailua edellä mainittujen EY:n perustamissopimuksen asettamien velvoitteiden vastaisesti.
Tulvavakuutuskeskuksen ja siihen sisältyvän mahdollisen yhteistyön arviointi komission asetuksen N:o 358/2003 perusteella
Perustamissopimuksen 81 artikla soveltuu, jos kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan jäsenmaiden väliseen kauppaan (ns. kauppavaikutuskriteeri). Tulvavakuutuskeskuksessa toteutettavalla yhteistyöllä olisi ilmeinen vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Artiklan 81(1) tarkoittamasta kiellosta on säädetty legaalipoikkeus Artiklassa 81 (3):
"Voidaan kuitenkin julistaa, että 1 kohdan määräykset eivät koske
- yritysten välistä sopimusta tai yritysten välisten sopimusten ryhmää,
- yritysten yhteenliittymän päätöstä tai yritysten yhteenliittymien päätösten ryhmää,
- yhdenmukaistettua menettelytapaa tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmää,
joka osaltaan tehostaa tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä jättäen kuluttajille kohtuullisen osuuden näin saatavasta hyödystä:
a) asettamatta asianomaisille yrityksille rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi;
b) antamatta näille yrityksille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia tuotteita."
Lisäksi tietyille sopimustyypeille tai taloudellisen toiminnan sektoreille on säädetty erilliset ryhmäpoikkeusasetukset, joiden perusteella taloudenpitäjät voivat asetuksissa mainitut edellytykset täyttäessään varmistua siitä, että heidän yhteistyöjärjestelynsä on artiklassa 81(3) säädetyn poikkeuksen mukainen. Vakuutusalalla kyseinen ryhmäpoikkeusasetus on komission asetus N:o 358/2003, jossa käsitellään vakuutusalan sopimuksia ja päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja.
Asetuksen johdannossa todetaan, että aivan uusien riskien osalta ei voida ennakolta tietää minkälainen vakuutuskapasiteetti on tarpeen riskin kattamiseksi, eikä sitä, voiko kaksi tai useampi vakuutuksen tarjoajien ryhmittymää toimia samanaikaisesti tarjotakseen kyseisiä vakuutuspalveluja. Poolijärjestelyille yksinomaan tällaisten uusien riskien rinnakkaisvakuuttamiseksi tai rinnakkaiseksi jälleenvakuuttamiseksi voidaan tästä syystä myöntää määräaikainen poikkeus. Kolme vuotta on asetuksen mukaan sopiva aika riittävien vahinkotilastojen muodostamiselle, jotta voidaan arvioida tarvitaanko vain yksi pooli. Tästä syystä tällä asetuksella (Artikla 7) myönnetään poikkeus kolmeksi ensimmäiseksi toimintavuodeksi markkinaosuudesta riippumatta kaikille ryhmittymille, jotka on vasta perustettu uuden riskin kattamiseksi.
Artikla 8 mukaan poikkeusta sovelletaan, jos a) jokaisella osallistuvalla yrityksellä on oikeus vetäytyä ryhmittymästä seuraamuksitta tekemällä vetäytymisestään ilmoituksen enintään vuosi etukäteen b) ryhmittymän säännöt ei velvoita jäseniä vakuuttamaan tai jälleenvakuuttamaan kokonaan tai osaksi ryhmittymän kautta samantyyppisiä riskejä kuin joita ryhmittymä kattaa c) ryhmittymän säännöt eivät rajoita ryhmittymän tai sen jäsenten toimintaa tietyllä Euroopan unionin maantieteellisellä alueella sijaitsevien riskien vakuuttamiseen tai jälleenvakuuttamiseen d) sopimus ei rajoita tuotantoa tai myyntiä e) sopimuksella ei jaeta markkinoita eikä asiakkaita f) rinnakkaisen jälleenvakuutusryhmittymän jäsenet eivät sovi ensivakuutuksesta veloittamista bruttovakuutusmaksuista ja g) yksikään ryhmittymän jäsen tai yritys, jolla on määräävä vaikutus ryhmittymän liiketoimintapolitiikkaan, ei ole myös toisen samoilla merkityksellisillä markkinoilla toimivan ryhmittymän jäsen eikä sillä ole määräävää vaikutusta toisen niillä toimivan yrityksen liiketoimintapolitiikkaan.
Tulvavakuutuskeskuksessa toteutettava yhteistyö näyttäisi menevän pidemmälle kuin asetuksen 8 artikla mahdollistaa vakuutusyhtiöitten vapaaehtoiselle yhteistyölle. Jos vakuutusyhtiöiden yhteistyö ylittää ryhmäpoikkeusasetuksessa sallitun, ko. yhteistyötä tulee arvioida tapauskohtaisesti yllä mainittujen, Artiklassa 81 (3) säädetyn poikkeuksen ehtojen kannalta.
Kilpailuvirasto kiinnittää lopuksi maa- ja maatalousministeriön huomiota siihen, että EY-tuomioistuin on ratkaisukäytännössään katsonut EY:n perustamissopimuksen kanssa ristiriidassa oleviksi sellaiset kauppavaikutuskriteerin täyttävät kilpailunrajoitukset, joissa valtion toimenpitein yrityksiä edellytetään tai suostutellaan tekemään perustamissopimuksen 81 artiklan kieltämiä sopimuksia.[1] Tällaisissa tapauksissa toimivaltaisen kilpailuviranomaisen velvollisuutena on ryhtyä toimenpiteisiin kielletyn menettelyn lopettamiseksi siitä riippumatta, että ne perustuisivat kansalliseen lainsäädäntöön.
[1] C-245/91 Ohra Schadeverzekeringen NV, kohta 10 ja 11; C-267/86 Pascal Van Eycke v ASPA NV, kohta 1 ja 16, C-198/01 Consorzio Industerie Fiammiferi (CIF) v Autorita Garante della Concorrennza e del Mercato.