Päivämäärä: 5.6.2003
Diaarinumero: 884/61/2000
Osapuolet
Estonian Shipping Company LTD / Suomen Lastauttajain Liitto SLL ry
Asianosaiset
Estonian Shipping Company LTD
Suomen Lastauttajain Liitto SLL ry
Asian vireilletulo
EU:n komissio toimitti 8.10.1999 Kilpailuvirastolle jäljennöksen Estonian Shipping Company LTD:n, jäljempänä Esco, komissiolle tekemästä valituksesta, jossa Esco toi esille muun ohella väitteen, että Suomen Lastauttajain Liitto SLL ry, jäljempänä SLL, ylläpitää liiton sääntöihin sisältyvän määräyksen perusteella kilpailunrajoitusta, jonka mukaan liiton jäsenen tulee saada liiton hallitukselta lupa, mikäli jäsen aikoo siirtyä harjoittamaan toimintaa uudelle paikkakunnalle.
Asian selvittäminen
Kilpailuvirasto hankki asiasta selvityksen SLL:ltä ja totesi liiton sääntöihin sisältyvän seuraavanlaisia liiton jäsenyritysten keskinäistä taloudellista kilpailua rajoittavia sääntömääräyksiä.
Sääntöjen 6 §:n mukaan jäsenen tulee saada liiton hallitukselta lupa, mikäli jäsen aikoo siirtyä harjoittamaan toimintaa uudelle paikkakunnalle.
Sääntöjen 10 §:n mukaan liiton hallituksen tulee antaa ohjeita noudatettavista toimeksiantojen ja työtehtävien tariffioinneista ja päättää yleisistä ehdoista.
Kilpailunrajoituslain (480/92) 6 §:n mukaan samalla tuotanto- tai jakeluportaalla toimivat elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä:
- määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja tai vastikkeita; tai
- rajoittaa tuotantoa, jakaa markkinoita tai hankintalähteitä, elleivät ne ole välttämättömiä järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa tai jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä ja hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.
Kilpailuvirasto hankki SLL:ltä selvityksen lisäksi siitä, miten em. sääntömääräyksiä on käytännössä liiton toiminnassa sovellettu. Liiton 13.9.2001 päivätyllä kirjeellä Kilpailuvirastolle toimittaman selvityksen mukaan em. sääntöjen 6 §:n määräys on viimeisten kymmenen vuoden aikana ollut käytännössä esillä vain yhden kerran. Tämä tapahtui 17.1.1996 pidetyssä hallituksen kokouksessa, jolloin eräs liiton jäsenyritys oli hakenut liiton hallituksen hyväksymistä toimintansa laajentamiselle uusille paikkakunnille. Liiton hallitus oli katsonut, että jäsenyrityksen toiminnan laajentamiselle yhtiön esittämässä laajuudessa ei ollut esteitä. Myöskään Kilpailuviraston suorittamissa liiton hallituksen kokousten pöytäkirjojen tarkastuksissa ei ole tullut esille muita tapauksia, joissa ko. 6 §:n määräystä olisi sovellettu.
SLL:n jäsenyritystensä tariffiointeja koskeva yhteistoiminta on ollut Kilpailuviraston käsiteltävänä vuonna 1990 ja virasto on tällöin päätöksellään 23.4.1990 dn:o 21/281/90 poistanut asian enemmästä käsittelystä, koska hintayhteistyö on lakannut viraston puututtua asiaan. SLL on Kilpailuvirastolle toimittamassaan 13.9.2001 päivätyssä selvityksessä ilmoittanut, että sääntöjen määräystä siitä, että liiton hallitus antaisi ohjeita tariffioinneista ei ole sovellettu millään tavoin enää vuoden 1989 jälkeen em. Kilpailuviraston päätöksen mukaisesti. Palvelujen hinnoittelut ovat liiton mukaan olleet vuodesta 1990 alkaen täysin yrityskohtaisia.
SLL on sittemmin vuosikokouksessaan 9.5.2003 hyväksynyt liiton sääntöihin muutokset, joilla edellä selostetut jäsenyritysten keskinäistä kilpailua rajoittavat sääntömääräykset on poistettu säännöistä.
Päätös ja sen perustelut
Kilpailuviraston asiassa tekemissä selvityksissä on ilmennyt, että SLL:n hallitus on liiton sääntöihin sisältyvän määräyksen perusteella kokouksessaan 17.1.1996 päättänyt antaa suostumuksensa eräälle liiton jäsenyritykselle siihen, että tämä saa hakemuksensa mukaisesti laajentaa toimintaansa nimeämilleen uusille paikkakunnille. Virasto katsoo, että SLL on tällä menettelyllä toiminut kilpailunrajoituslain 6 §:n vastaisesti soveltamalla käytäntöön määräystä, jolla samalla tuotantoportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien yhteenliittymä rajoittaa tuotantoa. Kyseinen kilpailunrajoituslain 6 §:n vastainen menettely on selvityksen mukaan tapahtunut vain yhden kerran ja on ollut kilpailuvaikutuksiltaan vähäinen ja liitto on muuttanut sääntöjään siten, että tämän kaltainen menettely ei enää ole liiton sääntöjen mukaan mahdollista. Sen vuoksi Kilpailuvirasto ei tee asian johdosta kilpailunrajoituslain 8 §:ssä tarkoitettua seuraamusmaksuesitystä markkinaoikeudelle.
SLL:n sääntöihin sisältyneen hintayhteistyötä koskeneen sääntömääräyksen soveltamisesta käytäntöön Kilpailuviraston asiasta 23.4.1990 tekemän päätöksen jälkeiseltä ajalta ei ole selvityksissä tullut esille näyttöä ja ko. säännös on nyttemmin poistettu säännöistä. Sen vuoksi asia ei anna aihetta viraston enempiin toimenpiteisiin myöskään tältä osin.
Asia poistetaan käsittelystä.
Sovelletut säännokset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92, muutettu 303/98) 6 §
Muutoksenhaku
Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään.
Valitusosoitus on liitteenä.