Lääketukkukaupan ja lääkejakelun yksikanavajärjestelmä

Päivämäärä: 16.4.2012
Diaarinumero: 510/61/2008

1 Asia

1. Lääketukkukaupan ja lääkejakelun yksikanavajärjestelmä

2 Osapuoli

Toimenpidepyynnön tekijä

Magnum Medical Finland Oy, Vantaa

3 Ratkaisu

2. Kilpailuvirasto poistaa asian käsittelystä.

4 Asian vireilletulo ja selvittäminen

3. Magnum Medical Finland Oy (MMF) pyysi 6.6.2008 Kilpailuvirastolle toimitetussa toimenpidepyynnössä virastoa tutkimaan, asettaako lääketukkukaupan yksikanavajärjestelmä[1] kilpailunrajoituksia lääkkeiden tukkukaupan markkinoilla sekä ryhtymään toimenpiteisiin kilpailua rajoittavan järjestelmän muuttamiseksi. Toimittamassaan kilpailuoikeudellisessa muistiossa MMF toi esiin yksilöidymmin näkemyksiä markkinoilla esiintyvistä kilpailunrajoituksista. Lisäksi MMF on täydentänyt näkemyksiään viraston päätösluonnokseen antamassaan vastineessa. MMF on harjoittanut Suomessa lääketukkukauppaa vuodesta 2006.

4. MMF katsoo, että yksikanavajärjestelmän soveltaminen lääkevalmistajien ja lääketukkujen välillä heikentää ulkomaalaisten lääketukkukauppojen mahdollisuuksia tulla markkinoille sekä vaikuttaa lääketukkujen neuvotteluasemaa vahvistavasti siten, että ne voivat asettaa syrjiviä ja kohtuuttomia sopimusehtoja. MMF katsoi lisäksi, että lääketukkukauppaa harjoittavilla Oriola Oy:llä (Oriola) ja Tamro Oyj:llä (Tamro) olisi yhteinen määräävä markkina-asema lääketukkukaupan markkinoilla ja että näiden yritysten menettelytavat rajoittavat uusien yritysten toimintamahdollisuuksia kyseisillä markkinoilla. Yksikanavajärjestelmä vaikeuttaa MMF:n mukaan myös rinnakkaislääkevalmistajien pääsyä markkinoille ja vähentää niiden toiminnan kannattavuutta. MMF on lisäksi kiinnittänyt huomiota apteekkien asemaan jakelujärjestelmässä. Lopuksi MMF kiinnittää viraston huomion Oriolan ja Tamron korkeisiin markkinaosuuksiin sekä niiden ja lääkevalmistajien välisten vertikaalisten yksinoikeussopimusten mahdollisiin markkinoille pääsyä rajoittaviin kumulatiivisiin vaikutuksiin markkinoilla.

5. Kilpailuvirasto on selvittänyt MMF:n tekemää toimenpidepyyntöä samanaikaisesti lääkevalmistaja Vitabalans Oy:n (Vitabalans) 2.11.2007 tekemän toimenpidepyynnön kanssa. Vitabalansin toimenpidepyyntö koskee muun muassa Oriola Oy:n epäiltyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Selvitysten aikana virasto on kuullut useita eri markkinaosapuolia, kuten alkuperäis- ja rinnakkaislääkevalmistajien edustajia, rinnakkaistuojien edustajia, apteekkien edustajia sekä lääketukkujen edustajia. Lisäksi se on hankkinut tietoja alan yrityksiltä kirjallisesti.

5 Asiaselostus

5.1 Taustatietoja lääketukkukaupan markkinoista

6. Vuonna 2010 tukkuhinnoin mitattu lääkkeiden myynti oli arvoltaan noin 1,93 miljardia euroa. Suomessa lääkkeiden jakelusta valmistajalta apteekkeihin vastaavat pääsääntöisesti lääketukkukaupat. Suurimmat lääketukkukaupan toimijat ovat Oriola ja Tamro, lisäksi alalla toimii MMF. Vuonna 2010 Tamron markkinaosuus oli noin 54 % Suomen lääketukkukaupasta ja Oriolan markkinaosuus noin 46 %.[2] Lukuisilla lääkevalmistajilla on myös lääketukkukaupan harjoittamisen mahdollistava lupa lääkkeiden maahantuontia varten ja jotkut lääkevalmistajat vastaavat myös tietyin osin itse tuotteidensa suorajakelusta.

7. Lääkkeiden jakelussa apteekkeihin sovelletaan pääsääntöisesti yksikanavajärjestelmää, jossa lääkkeen valmistaja tai maahantuoja keskittää tuotteiden jakelun vain yhdelle lääketukulle ja solmii tuotteiden jakelua koskevan yksinoikeussopimuksen tukun kanssa. Viraston selvityksessä saamien tietojen mukaan sopimukset ovat usein kestoltaan vuodesta muutamaan vuoteen. Sopimusten voimassaolo uusiutuu, ellei niitä irtisanota hyvissä ajoin esimerkiksi 6–12 kk ennen sopimuksen päättymistä. Viraston tietojen mukaan keskimäärin 2–4 valmistajaa vaihtaa vuosittain tuotteidensa jakelijaa. Markkinoille tulee jossain määrin myös uusia toimijoita, joiden tuotteet tarvitsevat jakelijan. Lisäksi osa lääkkeiden valmistajista ja maahantuojista jakelee tuotteensa useamman lääketukun kautta niin sanottuna monikanavajakeluna. Yksikanavajärjestelmä ei ole lain säätelemä, vaan alan omaksuma käytäntö.[3]

8. Lääkkeiden vähittäismyynnistä kuluttajille huolehtivat apteekit. Apteekit hankkivat myymänsä lääkkeet pääosin lääketukuilta. Apteekit ostavat lääkkeet tukkuhinnalla. Lääkkeen valmistaja hakee lääkkeiden hintalautakunnalta hyväksynnän lääkkeen kohtuulliseksi tukkuhinnaksi.[4] Valmistaja neuvottelee lääketukun kanssa siitä, kuinka suuren osuuden tukku saa jakelupalkkiona lääkkeen tukkuhinnasta. Lääkkeen korkein vähittäismyyntihinta lasketaan tukkuhinnasta lääketaksa-asetuksessa määritetyn laskukaavan mukaisesti. Lääketukku perii apteekilta lääkkeiden toimittamisesta toimitusmaksun.

5.2 Alan sääntely

9. Lääkejakelumarkkinoiden toimintaan ja lääkemarkkinoiden toimintaan yleisesti vaikuttaa suuresti alaan kohdistuva erityissääntely. Virasto on kiinnittänyt tähän seikkaan huomiota aiemmissa yksikanavajärjestelmää käsitelleissä päätöksissään.[5]

10. Lääkelaki (395/1987) koskee lääkkeitä, niiden valmistusta, maahantuontia, jakelua ja myyntiä sekä muuta kulutukseen luovutusta. Lailla säädellään lääketehtaiden, lääketukkukauppojen ja apteekkien sekä sairaaloiden ja terveyskeskusten toimintaa. Lain noudattamista valvoo Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea.

11. Lääkelain mukaan lääkkeiden tukkukauppaa saa harjoittaa Fimean luvalla (LääkeL 32 §). Lupa ei ole tarveharkintainen. Lääkkeiden vähittäismyyntiä varten on oltava Fimean myöntämä apteekkilupa, joka on tarveharkintainen (LääkeL 40 §, 41 §). Lääkelain mukaan apteekissa on pidettävä sen tavanomaisen asiakaskunnan tarvetta vastaava määrä lääkkeitä (LääkeL 55 §).

12. Myös lääkkeiden hinnoittelua säädellään. Lääkkeen, kliinisen ravintovalmisteen ja perusvoiteen korvausperusteeksi hyväksyttävän kohtuullisen tukkuhinnan vahvistaa sairausvakuutuslain (1224/2004) perusteella sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva lääkkeiden hintalautakunta. Mahdollisuus antaa lääkkeen tukkuhinnasta alennuksia yksittäisille apteekeille kiellettiin alkuvuodesta 2006 lakiin tehdyllä muutoksella (LääkeL 37 a §).

13. Apteekkien myyntipalkkiot ja lääkkeiden korkeimmat sallitut vähittäismyyntihinnat määräytyvät valtioneuvoston lääketaksa-asetuksen (1087/2002) mukaan. Vähittäismyyntihinta lasketaan taksassa määrättyjen kertoimien ja kiinteiden summien avulla lääkkeen tukkuhinnasta. Lääketaksa-asetuksen mukaan apteekit voivat antaa kanta-asiakasalennuksia.

5.3 Yhteenveto lääketukkukaupan markkinoiden toiminnasta

14. Kilpailuvirasto on aikaisempien yksikanavajärjestelmää koskeneiden selvitysten[6] yhteydessä saanut kattavasti selvitystä alan toimintamalleista ja on myös kuvannut niitä ja muita alan dynamiikkaan vaikuttavia tekijöitä päätöksissään. Virasto ei tehtyjen selvitysten pohjalta ole nähnyt tarpeelliseksi puuttua yksikanavajärjestelmän muodostaviin menettelyihin markkinoilla.

15. Kilpailuviraston asiassa nyt saamien tietojen mukaan vaikuttaa siltä, että lääketukkujen ja lääkevalmistajien välisten yksinoikeussopimusten soveltaminen lääkkeiden jakelussa ja tästä seuraava yksikanavajärjestelmä on pitkälti seurausta lääkevalmistajien toiveista lääkejakelun järjestämisessä.

16. Lääkevalmistajilla on valinnanvapaus sen suhteen, millä tavalla ja minkä toimijan kautta ne jakelevat tuotteensa. Lääkevalmistaja voi sopia tuotteidensa jakelun järjestämisestä usean lääketukun kanssa, mutta usein valmistajan on edullisinta jaella tuotteensa vain yhden tukun kautta, sillä vaikka jakelun volyymi on vain yksi jakelupalkkion määrään vaikuttavista seikoista, vaikuttaa suurempi volyymi monesti jakelupalkkiota alentavasti.[7] Valmistajien tavoitteena jakelupalkkioneuvotteluissa on matalan jakelupalkkiotarjouksen saaminen lääketukulta. Yhden jakelijan valintaan vaikuttaa saatujen tietojen mukaan myös esimerkiksi se seikka, että valmistajan kannalta yhdeltä jakelijalta kootusti saatu raportointi helpottaa yrityksen toiminnan suunnittelua ja seurantaa.

17. Uusien lääketukkujen alalle tulon kannalta lääkevalmistajien ja markkinoilla jo toimivien lääketukkujen väliset yksinoikeussopimukset, niissä käytettävät voimassaoloajat ja sopimusten uusimiskäytännöt saattavat heikentää markkinoille tulon edellytyksiä. Toisaalta markkinoille tullut lääketukkukauppa voi yhdenkin merkittävän lääkepäämiesasiakkaan kanssa solmitun yksinoikeussopimuksen myötä turvata riittävän laajuuden liiketoiminnalleen. Tämä saattaa edesauttaa merkittävästi tukun markkinoilla pysymistä. Viraston selvityksessä saamien tietojen mukaan joissain tapauksissa tukun vaihtamisesta aiheutuva vaiva ja kustannukset saattavat hillitä lääkevalmistajien halua vaihtaa jakelijaa. Lääketukuilta saatujen vastausten mukaan ne ovat sinänsä valmiita tarjoamaan palveluita myös niille lääkeyrityksille, jotka haluavat jaella tuotteitaan useamman tukun kautta. Viraston selvityksessä saamien tietojen mukaan markkinoilla toimii myös lääkeyrityksiä, jotka hyödyntävät toiminnassaan vaihtoehtoisia jakelumuotoja, kuten osittaista suorajakelua tai monikanavajakelua.

18. Lääkevalmistajat kilpailuttavat jakelusopimuksiaan, jolloin markkinoille tulleen lääketukun on mahdollista kilpailla alalla jo toimivien lääketukkujen kanssa lääkevalmistajien tuotteiden jakelun järjestämisestä. Etenkin suuremmilla lääkeyrityksillä on hyvä neuvotteluasema lääketukkujen kanssa käytävissä sopimusneuvotteluissa. Valmistajan neuvotteluasemaa parantaa esimerkiksi se, että sen tuotteet ovat kysyttyjä markkinoilla, jolloin tukku saa valmistajan tuotteiden hyvän myynnin vuoksi enemmän tuloja.

19. Viraston selvitysten yhteydessä ei ole ilmennyt, että lääkevalmistajan markkinoille tulo olisi estynyt siitä syystä, ettei se ole saanut tuotteitaan jaelluksi tai että rinnakkaisvalmisteita valmistaville, pienemmille alkuperäistuotteita valmistaville tai lääkkeiden rinnakkaistuontia Suomeen harjoittaville yrityksille koituisi erityistä haittaa yksikanavajärjestelmästä. Viraston aiemmatkaan selvitykset eivät viitanneet siihen, että lääkevalmistajien tai rinnakkaistuojien markkinoille tulo estyisi yksikanavajärjestelmän seurauksena. Selvityksessä ei ole saatu näyttöä myöskään siitä, että yksikanavajärjestelmän tarkoituksena olisi rinnakkaisviennin estäminen tai että yksikanavajärjestelmän vaikutuksena olisi rinnakkaisviennin estyminen.

20. Apteekkien asemaan lääketukkujen asiakkaina vaikuttaa ennen kaikkea lainsäädännön apteekeille asettama velvollisuus pitää tarvetta vastaava määrä lääkkeitä valikoimissaan. Lääkevalmistajien jaellessa tuotteensa pääsääntöisesti yhden tukun kautta ja vain joissain tapauksissa useamman tukun kautta, apteekkien on tilattava tarvittavaa tuotetta siitä tukusta, jonka valikoimiin se kuuluu. Tukut perivät apteekeilta toimitusmaksun toimituksista. Useasta eri tukusta tulevat toimitukset lisäävät apteekin kustannuksia kunkin tukun veloittaessa tuotteiden toimituksesta oman toimitusmaksunsa mukaisesti. Virastolle on todettu, että monikanavajakelun olosuhteissa kilpailu apteekkien asiakkuuksista mahdollisesti lisääntyisi ja toimitusmaksut poistuisivat. Apteekeille merkittävä seikka on lääketukkujen niille tarjoamien palvelujen laatu ja esimerkiksi kuljetusten toimivuus. Viraston kuulemilla apteekkien edustajilla ei ole ollut kantaa eri jakelujärjestelmien suosituimmuuteen.

6 Oikeudellinen arviointi

6.1 Sovellettavat säännökset

6.1.1 Kilpailulain 5 §

21. Kilpailulain (948/2011) 5 §:ssä kielletään sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy. Kilpailulaki tuli nykymuodossaan voimaan 1.11.2011. Koska tässä tapauksessa käsiteltävänä olevan asian tarkastelu kohdistuu myös kilpailulain voimaantuloa edeltävään aikaan, tulee sitä tarkastella 1.11.2011 edeltäneen ajan osalta kilpailunrajoituslain (480/1992, muut. 318/2004) säännösten mukaan. Kilpailulain 5 § vastaa sisällöltään aikaisemman kilpailunrajoituslain 4 §:ä.

22. Kilpailulain 5 §:n mukainen menettelyn arviointi on kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa tarkastellaan sitä, onko menettelyn tarkoituksena merkittävästi rajoittaa kilpailua tai onko sen vaikutuksena merkittävä kilpailun rajoittuminen. Mikäli menettelyn tarkoituksena katsotaan olevan kilpailun rajoittaminen, on se yleensä kielletty eikä se todennäköisesti myöskään täytä kilpailulain 6 §:n mukaisen poikkeuksen edellytyksiä. Kilpailulain 6 § vastaa sisällöltään aikaisemman kilpailunrajoituslain 5 §:ä. Toinen vaihe on tarpeellinen vain, mikäli menettelyllä havaitaan olevan merkittäviä todellisia tai mahdollisia kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Siinä määritetään menettelyn kilpailua edistävät vaikutukset kilpailulain 6 §:n mukaisesti ja arvioidaan, ylittävätkö kilpailua edistävät vaikutukset kilpailua rajoittavat vaikutukset.

6.1.2 Kilpailulain 7 §

23. Kilpailulain 7 §:ssä kielletään määräävän markkina-aseman väärinkäyttö. Määräävä markkina-asema katsotaan kilpailulain 4 §:n 2 kohdan perusteella olevan yhdellä tai useammalla elinkeinonharjoittajalla taikka elinkeinonharjoittajien yhteenliittymällä, jolla koko maassa tai tietyllä alueella on yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se voi tai ne voivat merkittävästi ohjata hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla. Kilpailulain 7 § vastaa sisällöltään aikaisemman kilpailunrajoituslain 6 §:ä. Kilpailulain 4 §:n 2 kohdan mukainen määräävän markkina-aseman määritelmä vastaa aiemman kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin määritelmää.

24. Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on kiellettyä sekä kilpailulain 7 §:n että Euroopan Unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 102 artiklan perusteella. Hallituksen esityksen mukaan (HE 11/2004) kilpailunrajoituslain 6 § (nykyisin kilpailulain 7 §) on yhdenmukainen EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan kanssa (nykyisin SEUT 102 artikla) ja sitä on tulkittava 82 artiklan (SEUT 102 artiklan) soveltamiskäytännön mukaisesti. Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä ovat erityisesti menettelytavat, joilla elinkeinonharjoittaja pyrkii keinotekoisesti sulkemaan pois sen kanssa kilpailevia elinkeinonharjoittajia taikka heikentämään merkittävästi niiden mahdollisuuksia kilpailla markkinoilla.

6.1.3 Kilpailulain 31 §

25. Kilpailulain 31 §:n mukaan Kilpailuvirasto ryhtyy toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen tai sen vahingollisten vaikutusten poistamiseksi, jos se katsoo elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän rajoittavan kilpailua lain 5 tai 7 §:ssä taikka SEUT 101 tai 102 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja toimenpiteisiin ryhtyminen on tarpeen terveen ja toimivan kilpailun turvaamiseksi markkinoilla. Kilpailulain 31 § vastaa pääosin aiemman kilpailunrajoituslain 12 §:n 1 momenttia.

26. Hallituksen esityksen (HE 88/2010) mukaan Kilpailuviraston tehtävät ja toimintavelvoitteet liittyvät kilpailulain 1 §:ssä tarkoitettuun lain tavoitteeseen. Lain säännöksiä tulkittaessa on otettava huomioon ensisijaisesti markkinaprosessin toimivuuden ja talouden tehokkuuden näkökulma. Lain tarkoitus ei ole tarjota oikeuskeinoja yksittäisten sopimusriitojen ratkaisuun tai suojata elinkeinonharjoittajaa kilpailijan tai kauppakumppanin kohtuuttomilta tai mielivaltaisilta menettelytavoilta, ellei kysymys samalla ole menettelystä, jonka tutkiminen on tarpeen terveen ja toimivan kilpailun turvaamiseksi markkinoilla.

6.2 Yksikanavajärjestelmä

27. Eräänä yksinoikeussopimusten, kuten yksikanavajärjestelmän muodostavien lääkevalmistajien ja lääketukkujen välisten jakelusopimusten ja niiden mahdollisesti sisältämien yksinmyyntiehtojen ja yksinomaisten toimitusvelvoite-ehtojen aikaansaamana vahingollisena vaikutuksena pidetään tavallisesti sitä, että ne saattavat estää uusien yritysten alalle tuloa. On mahdollista, että lääkevalmistajien ja lääketukkujen väliset yksinoikeussopimukset ja niiden uusiutuminen jossain määrin vaikuttavat siihen, kuinka helppoa uusien toimijoiden on tulla markkinoille. Toisaalta viraston selvitysten mukaan joissain tapauksissa myös lääketukun vaihtamisesta aiheutuva vaiva ja kustannukset saattavat hillitä lääkevalmistajien halua vaihtaa jakelijaa. Yksinoikeussopimusten tuotemerkin sisäiseen kilpailuun kohdistuvia mahdollisia haitallisia vaikutuksia lieventää myös se seikka, että hintalautakunnan hyväksyessä lääkevalmistajan hakemuksesta tuotteelle kohtuullisen tukkuhinnan ja lääketaksa-asetuksen määrittäessä tämän jälkeen tuotteen hinnanmuodostuksen jää yksinoikeussopimuksen vaikutus tuotteen hintatasoon todennäköisesti hyvin rajoitetuksi. Lisäksi tuotteiden saatavuus esimerkiksi apteekeista ei ole omiaan rajoittumaan yksinoikeussopimusten seurauksena lainsäädännön asettaessa lääkevalmisteita koskevia saatavuusvelvoitteita sekä lääketukuille että apteekeille.

28. Lääketukkukauppojen on mahdollista käydä valmistajien jakelusopimusten kilpailuttamisen yhteydessä keskenään hintakilpailua antamillaan jakelupalkkiotarjouksilla. Tämä on mahdollista sekä lääkkeiden jakelun yksikanavajärjestelmän että lääkkeiden monikanavajakelun vallitessa eikä yksikanavajärjestelmä sulje pois tukkujen välistä hintakilpailua. Mainitun kilpailun myötä saavutettavat kustannussäästöt voivat molemmissa tilanteissa välittyä kuluttajille asti.

29. Viraston selvityksessä saamien tietojen mukaan osa lääkevalmistajista jakelee tuotteensa usean tukun kautta monikanavajakeluna, jolloin markkinoille pyrkivän uuden tukkukaupan on periaatteessa helpompi saada osa lääkevalmistajan valikoimasta jaeltavakseen. Lisäksi yksikanavajärjestelmässä toimiva lääketukkukauppa voi yhdenkin merkittävän lääkepäämiesasiakkaan kanssa solmitun yksinoikeussopimuksen myötä turvata riittävän laajuuden liiketoiminnalleen. Tämä saattaa edesauttaa merkittävästi uuden tukun markkinoilla pysymistä. Alalle tulon kannalta merkityksellistä on myös, että lääkeyhtiöt kilpailuttavat toistuvasti jakelusopimuksiaan. Tällöin markkinoille tulevilla uusilla lääketukkukaupoilla on mahdollisuus kilpailla lääkeyhtiöiden tuotteiden jakelun järjestämisestä. Esimerkiksi MMF pääsi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan yhteisymmärrykseen suuren kansainvälisen lääkevalmistajan tuotteiden jakelun järjestämisestä Suomessa, vaikkakin lääkevalmistaja päätyi lopulta valitsemaan toisen lääketukun yhteistyökumppanikseen.

30. Kilpailuvirasto katsoo, että edellä todetun perusteella ja huolimatta alan sopimusmenettelyjen mahdollisesta vaikutuksesta markkinoille tulon edellytyksiin uutena toimijana markkinoille pyrkivän lääketukun on mahdollista päästä markkinoille. Viraston selvityksessä ei ole saatu näyttöä kilpailulain 5 §:n vastaisista merkittävästi kilpailua rajoittavista poissulkevista vaikutuksista, kuten siitä, ettei uuden lääketukun olisi mahdollista päästä lääkejakelumarkkinoille.

31. Viraston selvitysten aikana ei ole saatu sellaisia tietoja, jotka viittaisivat siihen, että lääkevalmistajien markkinoille tulo olisi estynyt siitä syystä, etteivät ne ole saaneet tuotteitaan jaelluksi tai että rinnakkaisvalmisteita valmistavien, pienempien alkuperäistuotteita valmistavien tai lääkkeiden rinnakkaistuontia Suomeen harjoittavien yritysten toiminta vaarantuisi yksikanavajärjestelmän seurauksena. Viraston kuuleman rinnakkaislääketeollisuutta edustavan tahon mukaan yksikanavajärjestelmä ei olisi este rinnakkaisvalmistajien markkinoille tulolle. Selvitysten yhteydessä ei ole saatu myöskään näyttöä menettelytavoista, joiden tarkoituksena tai seurauksena olisi estää lääketukkukauppoja myymästä lääkkeitä yrityksille, jotka harjoittavat rinnakkaisvientiä Suomen alueen ulkopuolelle.

32. Selvityksen yhteydessä ei ole saatu näyttöä siitä, että yksikanavajärjestelmästä aiheutuisi kilpailulain 5 §:n vastaisia, kilpailua merkittävästi rajoittavia poissulkevia vaikutuksia siten että se estäisi rinnakkaislääkevalmistajia, muita lääkevalmistajia tai lääkkeiden rinnakkaistuojia pääsemästä Suomen lääkemarkkinoille. Näyttöä ei ole saatu myöskään siitä, että yksikanavajärjestelmä estäisi lääkkeiden rinnakkaisvientiä.

33. Virasto toteaa, että apteekkien asemaan lääkkeiden jakelujärjestelmän osana vaikuttaa voimakkaasti apteekkeja koskeva erityislainsäädäntö. Lääkelaki asettaa tietyt vaatimukset apteekkien valikoimalle. Tästä syystä apteekkien on riittävän valikoiman ylläpitämiseksi tilattava myytäväksi tarkoitettuja tuotteita useammalta lääketukulta. Selvityksessä saatujen tietojen mukaan lääkevalmistajat kilpailuttavat tuotteidensa jakelun ja ne yleensä jakelevat tuotteensa yhden lääketukun kautta. Apteekkien on tilattava tarvittavaa tuotetta siitä tukusta, jonka valikoimiin se kuuluu, ja toimituksesta tukut perivät toimitusmaksun. Selvityksen yhteydessä virastolle on esitetty, että monikanavajakelun olosuhteissa kilpailu apteekkien asiakkuuksista mahdollisesti lisääntyisi ja esimerkiksi toimitusmaksut poistuisivat.

34. MMF:n toimenpidepyynnössään esiin tuoman apteekkien asemaa koskeneen väitteen osalta Kilpailuvirasto arvioi, että selvityksessä ei ole tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella ja alaa koskeva erityislainsäädäntö (lääkkeiden hinnoittelu, apteekin valikoimassa pitäminen) huomioiden olisi tarpeen tarkastella lähemmin apteekkien asemaa yksikanavajärjestelmässä.

35. Viraston nyt tekemissä selvityksessä ei ole saatu viitteitä yksikanavajärjestelmän aikaansaamista merkittävistä markkinoille tulon esteistä, jotka rajoittaisivat kilpailua. Viitteitä ei ole saatu siitäkään, että yksikanavajärjestelmästä seuraisi merkittäviä haitallisia vaikutuksia kuluttajille, kuten tarjolla olevan lääkevalikoiman supistumista. Lisäksi ja riippumatta siitä, hyödynnetäänkö lääkevalmisteiden jakelussa monikanavajakelua vai yksikanavajärjestelmää lääkkeiden hinnoitteluun liittyvä erityislainsäädäntö koskee molemmissa tapauksissa samalla tavalla lääkevalmisteita. Tällöin lääketaksa-asetus määrittää tuotteen hinnanmuodostuksen tuotteen kohtuullisen tukkuhinnan asettamisen jälkeen.

6.3 Epäily Oriolan ja Tamron asettamista kohtuuttomista ja syrjivistä sopimusehdoista

36. Toimenpidepyynnön tekijä on esittänyt, että Oriola ja Tamro voisivat asettaa jakelusopimusneuvotteluissa sopimusehtoja, jotka ovat kohtuuttomia ja syrjiviä. Lisäksi se on esittänyt virastolle Oriolan ja Tamron olevan yhteisessä määräävässä markkina-asemassa lääkkeiden tukkumarkkinoilla ja että lääketukut olisivat apteekkien kannalta pakollisia kauppakumppaneita.

37. Kilpailuvirasto toteaa, ettei toimenpidepyynnön tekijä ole esittänyt virastolle selkeää Oriolan ja Tamron menettelyä, jonka toimenpidepyynnön tekijä katsoo rikkovan määräävän markkina-aseman väärinkäyttökieltoa. Virasto toteaa, ettei tässä selvityksessä tai muissa sen tekemissä selvityksissä ole tullut ilmi seikkoja, jotka tukisivat toimenpidepyynnön tekijän väitettä siitä, että tukut asettaisivat jakelusopimusneuvotteluissa kohtuuttomia ja syrjiviä ehtoja. Koska virasto ei selvityksissään ole saanut näyttöä menettelyistä, joita voitaisiin pitää kilpailulain 7 §:n määräävän markkina-aseman väärinkäyttökiellon vastaisina, ei sen ole tarpeen ottaa kantaa esitettyyn väitteeseen Oriolan ja Tamron yhteisestä määräävästä markkina-asemasta tai väitteeseen siitä, että Oriola tai Tamro olisivat apteekkien pakollisia kauppakumppaneita.

7 Ratkaisu ja sen perustelut

38. Kilpailuvirasto on selvittänyt toimenpidepyynnön tekijän esiin nostamien seikkojen perusteella kilpailutilannetta lääketukkukaupan markkinoilla. Selvityksessä ei ole saatu näyttöä menettelytavoista, joiden tarkoituksena olisi kilpailun rajoittaminen. Viraston selvityksessä ei ole saatu näyttöä myöskään siitä, että lääkevalmistajien tai lääketukkukauppojen markkinoille tulo estyisi yksikanavajärjestelmän vuoksi ja että järjestelmällä olisi kilpailulain 5 §:n vastaisia merkittävästi kilpailua rajoittavia poissulkevia vaikutuksia. Menettelyistä, joita voitaisiin pitää kilpailulain 7 §:n määräävän markkina-aseman väärinkäyttökiellon vastaisina, ei viraston selvityksessä ole myöskään saatu näyttöä.

39. Kilpailuvirasto ei ole selvityksissään saanut kilpailulain 5 §:n tai 7 §:n vastaiseen rikkomukseen viittaavaa näyttöä. Asia ei lain 31§:n nojalla anna aihetta enempiin toimenpiteisiin ja näin ollen virasto poistaa asian käsittelystä.

8 Sovelletut säännökset

40. Kilpailulaki (948/2011), 31 §.

9 Muutoksenhaku

41. Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailulain 44 §:n perusteella siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.

10 Lisätiedot

42. Lisätietoja päätöksestä antavat erikoistutkija Ville Terävä, puh. 029 505 3617, sähköposti: etunimi.sukunimi@kkv.fi ja johtaja Kirsi Leivo, puh. 029 505 3351.


[1] Yksikanavajärjestelmässä lääkkeen valmistaja tai maahantuoja sopii tuotteidensa jakelusta vain yhden lääketukkukaupan kanssa.

[2] Lähteet: Tamro Suomen vuosikertomus 2010 ja Oriola-KD:n tilinpäätös 2010.

[3] Kilpailuvirasto on käsitellyt yksikanavajärjestelmään päätymisen taustaa lähemmin viraston päätöksessä dnro 372/61/92, 3.4.1997.

[4] Korvausjärjestelmän piiriin kuuluvat pääasiallisesti reseptilääkkeet. Kohtuullisella tukkuhinnalla tarkoitetaan enimmäishintaa, jolla lääkkeitä myydään apteekeille. Lääkevalmistaja voi myös olla hakematta lääkkeelle kohtuullista tukkuhintaa, jolloin lääke ei kuulu hintasääntelyn piiriin. Sairausvakuutuslain mukaisen korvauksen saamiseksi tuotteelle täytyy kuitenkin hyväksyä sekä korvattavuus että tukkuhinta. Lisätietoa lääkekorvausjärjestelmästä ja lääkkeiden hinnan hyväksymisestä on saatavilla esimerkiksi Fimean ja Kelan julkaisemasta Suomen lääketilastosta.

[5] Kilpailuviraston päätös dnro 372/61/92, 3.4.1997 ja Kilpailuviraston päätös dnro 213/61/99, 1.2.2000.

[6] Ibid.

[7] Lisäksi esimerkiksi valmistajan tuotteiden hinta voi vaikuttaa palkkiotasoon: lääketukku ei yleensä peri hinnaltaan kalliimmista tuotteista suhteessa yhtä suurta jakelupalkkiota kuin halvemmista tuotteista. Kalliimmasta tuotteesta perittävä, suhteessa pienempi palkkio kattaa vastaavankokoiset kuljetus- tai muut sellaiset kustannukset samalla tavalla kuin edullisesta tuotteesta perittävä suhteessa suurempi jakelupalkkio.

Päivitetty 1.7.2014 Tulosta