Kuluttajaluoton mainonta verkkosivustolla ja ennen luottosopimuksen tekemistä annettavat tiedot

Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota Oy Netford Capilta Ltd:n (jälj. Netford) myöntämän kuluttajaluoton markkinointiin ja luottoehtojen esittämiseen yrityksen verkkosivuilla. Kuluttaja-asiamies edellytti Netfordilta muutoksia kuluttajansuojalain vastaiseen menettelyyn. Yritys sitoutui muuttamaan toimintaansa kuluttaja-asiamiehen vaatimusten mukaisiksi.

Sovelletut säännökset

Ksl 6 a luvun 5 §, 11 §
Ksl 7 luvun 6 §, 8 §, 9 §, 13 §

Perustelut

Kuluttajaluoton mainonta verkkosivulla

Luoton ja luottokustannusten yhteismäärä

Netford tarjosi verkkosivuillaan ”Ainalaina pikavippi”-nimistä luottotuotetta. Edustavassa esimerkissä luoton määräksi oli valittu 1000 euroa ja luoton ja luottokustannusten yhteismäärä ilmoitettiin seuraavalla tavalla: ”Luottokustannusten kokonaismäärä 310 €.”
Lain mukaan kuluttajalle tulee kertoa luoton ja luottokustannusten yhteismäärä, millä tarkoitetaan sekä luoton että luottokustannusten yhteenlaskettua summaa.

Mainonta ei näin ollen täyttänyt luoton ja luotonkustannusten yhteismäärää koskevan tiedon antamisen osalta kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n vaatimuksia.

Maksuerien määrä

Verkkosivulla esitetyssä edustavassa esimerkissä kerrottiin maksuerien lukumäärä, muttei näiden euromäärää.

Lain mukaan kuluttajaluoton mainonnassa on annettava tieto maksuerien määrästä, millä tarkoitetaan kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan yksittäisten maksuerien euromäärää. Mikäli viimeinen tai jokin muu maksuerä poikkeaa suuruudeltaan muista maksueristä, myös tämän tai näiden maksuerien suuruudet tulee käydä mainonnasta ilmi yhdessä muiden euromääräisten maksuerien kanssa.

Mainonta ei näin ollen täyttänyt maksuerien määrää koskevan tiedon antamisen osalta kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n vaatimuksia.

Luottotyyppi

Yrityksen verkkosivulla ei kerrottu, onko tarjottu luotto kertaluotto vai jatkuva luotto.

Luottomainonnassa tulee huomioida myös kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:ssä säädetty hyvä luotonantotapa, joka täydentää kuluttajansuojalaissa asetettuja tiedonantovelvoitteita. Kuluttaja-asiamies katsoo, että luottotyyppiä voidaan pitää niin keskeisenä tietona luotosta, että siitä tulee antaa tieto selkeästi jo luottomainoksessa muiden kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n mukaisten tietojen yhteydessä.

Luottotyyppiä koskevan tiedon puuttumisen johdosta mainonta ei täyttänyt kuluttajaluottoa koskevien tietojen antamisen osalta kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n vaatimuksia.

Tilinhoitomaksu

Netfordin verkkosivuston etusivulla ei esitetty tilihoitomaksua koskevaa tietoa edustavassa esimerkissä.

Lain mukaan kuluttajaluoton mainonnassa tulee ilmoittaa luottokustannukset, jolla tarkoitetaan yksityiskohtaisia tietoja kaikista sovellettavista maksuista, jotka sisältyvät kuluttajalle aiheutuviin kokonaisluottokustannuksiin. Yleisenä edellytyksenä kustannusten huomioimiselle on, että kustannukset ovat luotonantajan tiedossa. Luotonantajan tiedossa olevilla kustannuksilla ei ole tarkoitettu sulkea todellisen vuosikoron laskemisesta pois sellaisia kustannuksia, joiden lopullinen määrä riippuu kuluttajan tavasta käyttää luottoa sen ehtojen mukaisesti. Tällaiset kustannukset ovat aina luotonantajan tiedossa, sillä ne perustuvat luotonantajan omiin sopimusehtoihin ja hinnoitteluun.

Tiedot on ilmoitettava mainonnassa selkeästi, näkyvästi ja tiiviisti ja niiden on vastattava luotonantajan tavanomaisesti tarjoamia luottoehtoja. Vaaditut tiedot eivät saa olla hajallaan eri puolilla verkkosivuja siten, ettei kuluttaja saa niitä vaivatta yhtenä kokonaisuutena. Näin ollen kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:ssä edellytettyjä tietoja, kuten tilinhoitomaksua, ei voida ilmoittaa kuluttajaluoton verkkomainonnassa linkin takana tai muulla mainosviestistä erillisellä välilehdellä.

Netfordin verkkosivujen mainonta ei täyttänyt kuluttajaluottoa koskevien tietojen antamisen osalta kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n vaatimuksia.

Luoton määrä ja todellisen vuosikoron laskennassa käytettävät oletukset

Verkkosivulla olevassa edustavassa esimerkissä oli merkitty luoton määräksi 1000 EUR, joka oli yrityksen mukaan tyypillinen asiakkaiden nostoluokka luottotililtä.

Lain mukaan kuluttajaluoton mainonnassa tulee ilmoittaa luoton todellinen vuosikorko, jos mainonnasta ilmenee luoton korko tai muu luotosta perittäviä kustannuksia kuvaava luku taikka muu luottosopimuksen ehtoja koskeva tieto. Netfordin verkkosivun ja vakiotietolomakkeen mukaan luoton luottoraja on 2000 euroa. Yleismarkkinointivaiheessa oli siten jo tiedossa, minkä suuruisesta luottorajasta yksittäisen kuluttajan kanssa tullaan kulloinkin sopimaan. Näin ollen laskettaessa luoton todellista vuosikorkoa oli yleismarkkinointivaiheessa oletuksena käytettävä 2000 euron luottomäärää.

Netfordin menettely koskien todellisen vuosikoron laskennassa käytettävää luottomäärää oli kuluttajansuojalain 7 luvun 6 §:n ja 8 §:n vastaista.

Ennen luottosopimuksen tekemistä annettavat tiedot

Netfordin verkkosivulla luotonhakija pääsi lukemaan luoton sopimusehdot ja vakiotietokaavakkeen tupas- tunnistautumisen jälkeen. Dokumentit lähetettiin myös hakijan sähköpostiin, kun tämä on täyttänyt yhteystietonsa.

Etäviestimen kautta kuluttajille tarjottavien luottojen myöntämisessä on noudatettava sekä kuluttajaluottoja koskevaa sääntelyä että rahoituspalveluiden etämyyntiä koskevaa sääntelyä. Lain mukaan luotonantajan ja luotonvälittäjän on hyvissä ajoin ennen luottosopimuksen tekemistä annettava kuluttajalle pysyvällä tavalla "Vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot"-lomaketta käyttäen tiedot luotonantajasta, luotosta, luototettavasta hyödykkeestä, sopimusrikkomuksen seuraamuksista ja kuluttajan oikeuksista. Tarkoituksena on, että kuluttaja saa niin hyvissä ajoin etukäteen henkilökohtaisesti pysyvällä tavalla lainmukaiset ennakkotiedot, että hän voi riittävästi perehtyä ja harkita luoton ottamista ja vasta tämän jälkeen tehdä luottopäätöksen, eli antaa tahdonilmaisun luottosopimuksen tekemiseen.

Menettelyä, jossa vakiotietolomakkeen tiedot tarjotaan vasta tunnistautumisten jälkeen, ei voida pitää lainmukaisena. Kuluttaja-asiamies pitää vähimmäisvaatimuksena sitä, että ennakkotiedot ovat kuluttajan käytettävissä pysyvällä tavalla jo ennen kuin kuluttaja tunnistautuu vahvasti luotonhakuprosessissa kuluttajansuojalain 7 luvun 15 §:n 1 momentin mukaisesti, tai antaa muita henkilötietojaan kuin sähköpostiosoitteensa. Näin ollen menettely, jossa kuluttaja sai vakiotietolomakkeen sisältävät tiedot luotosta vasta tupas-tunnistautumisen jälkeen, oli kuluttajansuojalain 7 luvun 9 §:n vastainen.