Asianosaiset
Suomen Hammaslääkäriliitto ry
Jyväskylän kaupunki
Asian vireilletulo
Suomen Hammaslääkäriliitto pyysi 23.12.1997 päivätyllä kirjeellään Länsi-Suomen lääninhallitusta selvittämään Jyväskylän kaupungin menettelytapoja kunnallisten hammashuoltopalvelujen tarjonnassa. Selvityspyynnön mukaan Jyväskylän kaupunki on suun terveydenhuollon kehittämishankkeen muodossa alkanut tarjota hammashuoltopalveluja ennen vuotta 1956 syntyneille kaupunkilaisille, jotka eivät kuulu terveyskeskuksessa ensisijaisesti hoidettaviin.
Kilpailuvirasto vastaanotti 29.12.1997 selvityspyyntöä täydentävän Suomen Hammaslääkäriliiton kirjelmän, jonka virasto toimitti edelleen Länsi-Suomen lääninhallitukselle. Kirjelmän mukaan Jyväskylän kaupungin hammashuoltopalvelujen tarjonnan laajentaminen vaikeuttaa huomattavasti tai sulkee lähes kokonaan pois yksityisten hammashuoltopalvelujen tarjonnan Jyväskylän kaupungissa. Suomen Hammaslääkäriliiton mukaan paikalliset yksityishammaslääkärit ovat aikaisemmin vastanneet suurimmasta osasta ennen vuotta 1956 syntyneille tarjottavista hammaslääkäripalveluista. Jyväskylän kaupungin lisäksi useissa muissa kaupungeissa/kunnissa toteutettavassa suun terveydenhuollon kehittämishankkeessa ei Suomen Hammaslääkäriliiton mukaan ole otettu riittävästi huomioon yksityistä palvelutarjontaa.
Asian selvittäminen
Asian käsittelyyn liittyvä kirjeenvaihto ja selvitystoimenpiteet
Länsi-Suomen lääninhallitus toimitti suun terveydenhuollon kehittämishanketta koskevan selvityksensä Kilpailuvirastoon 11.11.1998. Länsi-Suomen lääninhallitus oli vastaanottanut selvityksiä Jyväskylän kaupungilta, Sosiaali- ja terveysministeriöltä sekä toimenpidepyynnön tehneeltä Suomen Hammaslääkäriliitolta. Kilpailuvirasto pyysi Länsi-Suomen lääninhallitukselta lisäselvitystä asiasta 15.7.1999; Kilpailuvirasto vastaanotti lisäselvityksen 15.11.1999.
Länsi-Suomen lääninhallituksen selvitys
Jyväskylän kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan selvitys
Länsi-Suomen lääninhallitus sai Jyväskylän kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan selvityksen 16.4.1998. Selvityksen mukaan Jyväskylän kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen hammashuollon tulosyksikkö toimii kahdeksan muun (Jyväskylän) kaupungin tulosyksikön tavoin sopimusohjauksen periaattein. Sopimusohjaus on sosiaali- ja terveystoimen sisäinen ohjausjärjestely, jossa pyritään tuotteistuksen, sisäisen kustannuslaskelman ja vertaisarvioinnin avulla varmistamaan kunnallisen palvelutuotannon taloudellisuus ja tehokkuus.
Kansanterveyslaissa on säädetty kaupungille kokonaisvastuu kansanterveystyöstä, johon kuuluvana tehtävänä kunnan tulee ylläpitää asukkailleen muun muassa hammashuoltoa. Kansanterveysasetus ei Jyväskylän kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan mukaan rajoita kunnan hammashuollon laajuutta, vaan ainoastaan säätää sen, missä järjestyksessä käytettävissä olevat voimavarat tulee suunnata palvelun saajille. Muutoin harkintavalta hammashuollon tarkoituksenmukaisesta järjestämisestä on kunnalla. Sosiaali- ja terveyslautakunnan mukaan Jyväskylän kaupungin ylläpitämiä hammashuoltopalveluja on kohdennettu väestöryhmille näiden terveystarpeiden mukaisesti.
Sosiaali- ja terveysministeriö (jäljempänä STM) tiedusteli 22.10.1997 Jyväskylän kaupungin valmiutta osallistua suun terveydenhuollon kehittämishankkeeseen. Jyväskylän sosiaali- ja terveyslautakunta oli 2.12.1997 ilmoittanut STM:lle kiinnostuksestaan osallistua ko. hankkeeseen ja samalla päättänyt siitä, että kuntakohtainen hankesuunnitelma ja hankemääräraha hyväksytään erikseen hammashuollon tulossopimuksen käsittelyn yhteydessä.
Sosiaali- ja terveyslautakunta toteaa lisäksi ko. sosiaali- ja terveysministeriön kehittämishankkeen paikallisen osa-alueen toteuttamisessa olevan kyse kunnalle säädetyn lakisääteisen tehtävän hoidosta. Jyväskylän osalta hankkeen alkuperäiseksi päätavoitteeksi asetettiin, että vuoden 2000 loppuun mennessä kaikki vuoden 1998 alussa tuetun hammashuoltojärjestelmän ulkopuolella olevat kaupunkilaiset ovat saaneet hankeohjelman mukaisesti halutessaan kerran kolmessa vuodessa välttämättömän terveystarpeensa mukaisen perushammashoidon.
Sosiaali- ja terveysministeriön lausunto
Länsi-Suomen lääninhallitus vastaanotti STM:n lausunnon 2.7.1998. STM toteaa lausunnossaan, että hyväksyessään hammashoidon sairasvakuutuskorvausta koskevan lakimuutoksen eduskunta edellytti sosiaali- ja terveysministeriön selvittävän tarkemmin aikuisten hammashoidon järjestämismahdollisuuksia. Tämän johdosta STM käynnisti hankkeen suun terveydenhuollon kehittämiseksi. Ko. Hanke toteutetaan 1.1.1998-31.12.2000 välisenä aikana yhteistyössä STM:n, Stakesin, hankkeeseen osallistuvien kuntien ja ohjaus- ja seurantaryhmään osallistuvien tahojen kanssa. Hankkeen tavoitteena on selvittää, voidaanko käytettävissä olevat voimavarat suunnata vastaamaan nykyistä kattavammin väestön terveystarpeita suun ja hampaiden terveydenhuollossa, kehittää hammashuollon kustannusvaikuttavuutta ja tiivistää yhteistyötä muun terveydenhuollon kanssa.
Hanke on jaettu neljään osaan: väestövastuinen toimintatapa ja suun terveydenhuolto, suun terveydenhuoltopalvelujen ja hoidon suuntaaminen väestön terveystarpeiden mukaisesti, suun terveydenhuollon henkilöstön työnjako ja koulutus sekä ostopalvelut ja työterveyshuolto suun terveydenhuollossa. Hankkeeseen osallistuivat Vantaa, Seinäjoki, Hämeenlinna, Vaasa, Uusikaupunki, Jyväskylä, Mikkeli, Sipoo ja Posio. Ohjaus- ja seurantaryhmä on lisäksi hyväksynyt Kokkolan mukaan hankkeeseen. Tarvittaessa ohjaus- ja seurantaryhmä voi hyväksyä hankkeeseen myös muita kuntia. Ohjaus- ja seurantaryhmässä ovat edustettuina STM, Stakes, Suomen Kuntaliitto, Suomen Hammaslääkäriliitto ry, Suomen Hammashoitaja- ja hammashuoltajaliitto ry, Kansaneläkelaitos sekä hankkeeseen osallistuvat kunnat.
Hankkeeseen osallistuvat kunnat laativat omat toimintasuunnitelmansa. Ohjaus- ja seurantaryhmän tehtävänä on yhteensovittaa, tukea ja seurata hankkeen edistymistä tarvittaessa ohjaten kuntien suunnitelmia hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi.
STM katsoo, että Jyväskylän kaupungin suunnitelma järjestää hammashuollon palvelut koko väestölleen kuuluu kansanterveyslain 14 § 4 kohdan mukaan kunnan tehtäviin. STM:n mukaan kansanterveysasetuksen 1 §:n säännös ei rajaa vuonna 1955 tai sitä ennen syntyneitä tämän velvoitteen ulkopuolelle, vaan osoittaa sen, mille väestöryhmille palvelut tulee ensisijaisesti kohdentaa, jos palvelujen laajuutta joudutaan rajoittamaan esimerkiksi taloudellisista syistä. STM:n tietoon ei ole tullut sellaisia Jyväskylän kaupungin hammashuollon järjestämiseen liittyviä seikkoja, jotka olisivat terveydenhuollosta annettujen säännösten vastaisia. STM viittasi lausunnossaan lisäksi Kilpailuvirastolle 27.12.1997 antamaansa terveydenhuoltoalan kilpailun edistämistä koskevaan lausuntoon, jossa se painotti terveyspalvelujen saamisen olevan hallitusmuodon 15 a §:n mukaan kansalaisten perusoikeuksia.
Suomen Hammaslääkäriliitto ry:n vastine
Suomen Hammaslääkäriliitto ry toimitti 11.8.1998 Länsi-Suomen lääninhallitukselle vastineen Jyväskylän kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan lausuntoon. Suomen Hammaslääkäriliitto ry:n vastineen mukaan Jyväskylässä hammashuollon toteutus tapahtuu ns. tilaaja-tuottajamallin pohjalta. Vuosittainen toiminta ja taloudelliset seikat sovitaan erikseen Jyväskylän kaupungin ja terveyskeskuksen välillä erillisellä sopimuksella. Terveyskeskus perii sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa asetuksessa säädetyt potilasmaksut, jotka kattavat vain osan terveyskeskuksen kustannuksista. Suomen Hammaslääkäriliitto ry:n mukaan edellä mainitussa vuosittaisessa sopimuksessa määritetään se, paljonko Jyväskylän kaupunki maksaa kutakin hoidettua potilasta kohti terveyskeskuksen talouden tasapainottamiseksi. Korvaus on Suomen Hammaslääkäriliiton mukaan eräiden ikäluokkien osalta noin 900 markkaa.
Suomen Hammaslääkäriliiton mukaan terveyskeskuksen suun terveydenhuollon kehittämishankkeessa tarjoamat hammashuollon palvelut on tarkoitus laajentaa verovaroilla koskemaan Jyväskylän koko aikuisväestöä. Kaupunki subventoisi mallissa kunnallista terveyskeskusta, koska potilaalta perittävät terveyskeskusmaksut kattaisivat hoidon kokonaiskustannuksista vain kolmanneksen. Muiden palveluntuottajien on vastaavasti perittävä potilailta hoidon todelliset kustannukset, varsinkin silloin, kun palvelut kohdistuvat niihin ikäluokkiin, joilla ei ole oikeutta sairausvakuutuskorvauksiin. Suomen Hammaslääkäriliitto katsoo meneillään olevien järjestelyjen rajoittavan kilpailua ja haittaavan huomattavasti muiden palveluntarjoajien toimintamahdollisuuksia.
Suomen Hammaslääkäriliitto korostaa vastineessaan lisäksi, että Jyväskylän toimintamallissa ei ole toteutunut terveydenhuollon kehittämishankkeessa mainittu yhteistyötavoite. Suomen Hammaslääkäriliiton mukaan Jyväskylän toimintamallissa yhteistyö on unohtunut suun terveydenhuollon palveluissa, joissa yksityisillä palvelujen tuottajilla on merkittävä rooli nimenomaan peruspalvelujen tuottamisessa. Lisäksi Jyväskylän aikomus tarjota suun terveydenhuollon palveluja koko väestölle merkitsisi Suomen Hammaslääkäriliiton mukaan kuitenkin vain osittaista hammashoitoa, koska potilaalla olisi mahdollisuus hoitoon vain joka kolmas vuosi.
Länsi-Suomen lääninhallituksen lisäselvitys
Länsi-Suomen lääninhallitus suoritti Kilpailuviraston pyynnöstä loppukesästä 1999 lisäselvityksen, jossa kartoitettiin muun muassa Jyväskylän seudun hammashoidon yksityistä palvelutarjontaa, yksityissektorin asiakasjakaumia, kunnallisen hammashoidon laajenemisesta ennen vuotta 1956 syntyneille aiheutuneita määrällisiä ja taloudellisia haittavaikutuksia yksityiselle palvelutarjonnalle sekä hoitoketjuajattelun ja yhteistyön toteutumista yksityissektorin näkökulmasta. Länsi-Suomen lääninhallitus kohdisti selvityksen satunnaisesti valitulle viidelle Jyväskylässä toimivalle yksityiselle hammaslääkäriasemalle sekä Hammaslääkäriliiton Jyväskylässä toimivalle Keski-Suomen paikallisosastolle.
Suomen Hammaslääkäriliiton jäsenrekisteristä (hammaslääkäreistä 98 % liiton jäseniä) ilmenee, että Jyväskylässä toimii 49 päätoimista ja 10 sivutoimista yksityishammaslääkäriä ja julkisella sektorilla puolestaan 29 virkahammaslääkäriä (loppukesästä 1999). Päätoimisia hammaslääkäreitä on Jyväskylän alueella siten yhteensä 78 Jyväskylän asukasluvun ollessa n. 76 000. Hammaslääkäreitä on Jyväskylässä siten asukasta kohden 1/977 eli hieman valtakunnallista keskiarvoa (n. 1/1100) enemmän.
Länsi-Suomen lääninhallituksen selvityksessä ilmeni, että ennen vuotta 1956 syntyneiden asiakkaiden prosentuaalinen osuus yksityisten palveluntarjoajien kokonaisasiakasmääristä vaihtelee 60 %:sta 90 %:iin. Suomen Hammaslääkäriliiton Keski-Suomen paikallisosaston mukaan kunnallinen hammashuolto tavoittaa Jyväskylässä yli 45-vuotiaista vuosittain n. 10 %.
Lääninhallituksen selvityksen mukaan kunnallisen hammashuoltopalvelutarjonnan laajentaminen näkyi alkuvaiheessa yksityisten palvelutarjoajien asiakasmäärien vähentymisenä. Puolen vuoden kuluessa tilanne oli kuitenkin normalisoitunut. Yksityissektorin näkemyksen mukaan kunnallissektorin resurssit eivät kyenneet kattamaan täysimääräisesti lisääntynyttä palvelukysyntää, minkä vuoksi asiakkaita siirtyi takaisin yksityissektorille. Sairauskorvauksen väliaikainen laajentaminen (määrätyin osin) myös ennen vuotta 1956 syntyneille ei ollut juurikaan vaikuttanut yksityissektorin asiakaskäyttäytymiseen. Selvityksen mukaan korvauksen laajentamisen on epäilty johtavan tilanteen huonontumiseen potilaiden hakeutuessa hoitoon korvauskäytännön1 perusteella aikaisempaa harvemmin.
Yksityiset palveluntarjoajat eivät koe aidon hoitoketjuajattelun toteutuneen Jyväskylän seudulla, koska terveyskeskus pyrkii ottamaan vastaan kaikki halukkaat potilaat kapasiteettirajoitteista huolimatta. Yksityiset palveluntarjoajat katsovat lisäksi kunnallisen hammashoidon hoitovälien olevan liian pitkiä. Yhteistyö terveyskeskuksen kanssa ei ole toiminut käytännössä. Yksityissektori ei näe toimivalle yhteistyölle (julkinen sektori hoitaa tietyt asiakasryhmät/palvelutason ja ohjaa muilta osin yksityissektorille) mitään esteitä; yhteistyön on todettu toimivan esim. sairaalan kanssa. Ongelmia voi tosin aiheuttaa yksityisen ja julkisen sektorin erilainen asiakasmaksukäytäntö.
Kehittämisehdotuksina yksityiset palveluntarjoajat esittävät mm. hoitosetelimallia2, jossa potilaalle (asiakkaalle) jäisi palveluntarjoajan valintamahdollisuus. Yksityisten palveluntarjoajien kilpailuttamista3 ei pidetä niinkään hyvänä vaihtoehtona, koska tällöin ei välttämättä toteudu pitkäjänteinen yhteistyö. Sairausvakuutuskorvauksen laajentaminen kattavaksi koko väestölle, toimiva julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö sekä inhimillisen asiakasnäkökulman huomioonottaminen olisivat yksityisten palveluntarjoajien mielestä ensiarvoisen tärkeätä. Maksukäytännöksi yksityiset palveluntarjoajat esittävät mallia, jossa potilas voisi hoidattaa hampaansa yksityisellä sektorilla terveyskeskushintaan kunnan tai kansaneläkelaitoksen maksaessa loppuosan kustannuksista.
Päätös ja sen perustelut
Elinkeinonharjoittajan käsite ja kilpailunrajoituslain soveltaminen
Kilpailunrajoituslaki (480/1992) on tarkoitettu poistamaan elinkeinonharjoittajien aikaansaamat kielletyt tai muuten vahingolliset kilpailunrajoitukset elinkeinotoiminnassa. Lain soveltamisalan rajaava elinkeinonharjoittajan käsite on määritelty sen 3 §:n 1 momentissa. Lainkohdan mukaan elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä, joka ammattimaisesti pitää kaupan, ostaa, myy tai muutoin vastiketta vastaan hankkii tai luovuttaa tavaroita tai palveluksia (hyödyke).
Hallituksen esityksen perustelujen (HE 148/87 vp.) mukaan elinkeinonharjoittajan käsite on tarkoitettu laajaksi. Toiminnan tulee määritelmän mukaan olla luonteeltaan ammattimaista. Vaikka elinkeinonharjoittajan toiminnan edellytetään olevan taloudelliseen tulokseen tähtäävää toimintaa, aina ei välttämättä vaadita, että toimintaa harjoitetaan taloudellisen voiton tavoittelemiseksi harjoittajalle itselleen tai toiselle. Elinkeinon harjoittaminen edellyttää kuitenkin yleensä, että toimintaan liittyy ansiotarkoitus. Tavallisesti tämä ilmenee siinä, että tavaroita tai palveluksia myydään vastiketta vastaan.
Elinkeinonharjoittajan käsite sisältää kaikki ne valtion, kuntien ja muiden julkisyhteisöjen toiminnot, jotka on järjestetty liiketaloudellisten periaatteiden mukaisesti yhtiöksi tai liikelaitokseksi tai joiden voidaan muutoin katsoa olevan luonteeltaan ensisijaisesti liiketaloudellisia. Julkisyhteisöjen toimintojen osalta lain perusteluissa todetaan yleisenä arviointiperiaatteena, että jos julkisyhteisö voi uskoa määrätyn toiminnan yksityiselle elinkeinonharjoittajalle tai yksityiset elinkeinonharjoittajat muutoin harjoittavat kyseistä toimintaa, voidaan tätä pitää osoituksena siitä, että kilpailunrajoituslakia voidaan soveltaa myös julkisyhteisön omaan vastaavaan toimintaan. Toisaalta perusteluissa kuitenkin myös todetaan, että terveys- ja sosiaalihuollon tai koulutoimen kaltainen julkisyhteisöjen lakisääteinen toiminta ei ole elinkeinon harjoittamista.
Hallitusmuodossa sanotaan, että julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Kunta on velvollinen huolehtimaan siitä, että sen asukkaat saavat sekä kansanterveyslaissa että erikoissairaanhoitolaissa tarkoitetut terveyden- ja sairaanhoidon palvelut. Kansanterveyslain (66/72) mukaan kansanterveystyöhön kuuluvina tehtävinä kunnan tulee ylläpitää hammashuoltoa, johon luetaan valistus- ja ehkäisytoiminta sekä kunnan asukkaiden hampaiden tutkimus ja hoito siinä laajuudessa kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Kansanterveysasetuksen 1 §:ssä todetaan kansanterveyslain 14 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla, että kunnan tulee järjestää ensisijaisesti vuonna 1956 ja sen jälkeen syntyneiden henkilöiden sekä pään ja kaulan alueelle sädehoitoa saaneiden potilaiden hampaiden tutkimus ja hoito. Laissa ei siten rajata ennen vuotta 1956 syntyneitä velvoitteen ulkopuolelle, vaan osoitetaan väestöryhmät, joille palvelut on ensisijaisesti kohdennettava.
Terveyskeskusten hammashuollosta perimät maksut perustuvat sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettuun lakiin (734/92). Palvelut on annettava alle 19-vuotiaille maksutta ja tätä vanhemmille sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa asetuksessa säädettyyn alennettuun hintaan. Lisäksi henkilöltä, jolla on rintamasotilastunnus, rintamapalvelustunnus, rintamatunnus tai veteraanitunnus, ei saa periä maksua hampaiden tarkastuksesta, ehkäisevästä hoidosta eikä protetiikkaan liittyvästä kliinisestä työstä. Lain 9 §:n mukaan terveyskeskuksessa annetusta suun ja hampaiden tutkimuksesta ja hoidosta voidaan periä perusmaksuna enintään 33 markkaa käynniltä. Erikoishammaslääkärin antamasta hoidosta voidaan kuitenkin periä perusmaksuna enintään 66 markkaa käynniltä. Edellä säädetyn perusmaksun lisäksi voidaan tutkimus- ja hoitotoimenpiteistä periä erillisiä lisämaksuja4. Terveyskeskusmaksut ovat siten luonteeltaan hallinnollisia maksuja eivätkä elinkeinonharjoittamiseen viittaavia markkinaperusteisia maksuja.
Edellä esitetyillä perusteilla Kilpailuvirasto katsoo, ettei Jyväskylän kaupungin hammashuollon palvelutarjontaa ennen vuotta 1956 syntyneille kuntalaisille voida pitää kilpailunrajoituslain 3 §:ssä tarkoitettuna elinkeinonharjoittamisena. Kilpailuvirastolla ei näin ollen ole oikeutta puuttua suun terveydenhuollon kehittämishankkeeseen kilpailunrajoituslain perusteella.
Kilpailunrajoituslain (480/92) 1 §:ssä todetaan, että lain tarkoituksena on terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaaminen vahingollisilta kilpailunrajoituksilta. Lakia koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa (HE 162/91) todetaan, että kilpailua voivat vahingollisesti rajoittaa yksittäisten elinkeinonharjoittajien aikaansaamien järjestelyjen lisäksi myös julkisen vallan aikaansaamat rajoitukset ja että tällaiset rajoitukset voivat johtua säädöksistä, hallinnollisista määräyksistä tai hallintotoimista. Kyseisten rajoitusten osalta Kilpailuvirastolla on käytettävissään vain aloitteenteko- ja lausunnonantomahdollisuus kilpailua rajoittavien säännösten, määräysten tai menettelytapojen purkamiseksi.
Julkisen vallan aikaansaamia kilpailunrajoituksia koskevia aloitteita tehdessään ja lausuntoja antaessaan Kilpailuvirasto on tarkastellut ko. rajoituksia käyttäen hyväksi kilpailunrajoituslain 9 §:n yleislauseketta. Lainkohdan tunnusmerkit täyttävistä kilpailua vahingollisesti rajoittavista julkisen vallan menettelytavoista voidaan mainita esimerkiksi tapaukset, joissa julkisyhteisö lakisääteistä tehtäväänsä hoitaessaan pyrkii keinotekoisesti poissulkemaan tai vaikeuttamaan vaihtoehtoisen kilpailevan elinkeinotoiminnan harjoittamista.
Suun terveydenhuollon kehittämishanke
Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 1998 käynnistämän suun terveydenhuollon kehittämishankkeen periaatteellisena tavoitteena on selvittää, voidaanko hammashuoltoon käytettävissä olevilla voimavaroilla aikaansaada kattavammat ja kustannusvaikuttavuudeltaan paremmat suun terveydenhuollon palvelut. Hankkeessa on mukana 10 erityyppistä kuntaa tai kuntayhtymää, mukaan lukien Jyväskylän kaupunki. Hankkeen ohjaus- ja seurantaryhmässä ovat edustettuina STM, Stakes, Suomen Kuntaliitto, Suomen Hammaslääkäriliitto ry, Suomen Hammashoitaja- ja hammashuoltajaliitto ry, Kansaneläkelaitos sekä hankkeeseen osallistuvat kunnat.
Järjestelmällisen hammashuollon piiriin kuuluvat saavat sairausvakuutuskorvausta yksityissektorilta ostamistaan hammashuoltopalveluista. Vuonna 1956 syntyneille ja sitä nuoremmille korvataan hammashoidon kustannuksista 60 %. Tutkimuksen ja ennaltaehkäisevän hoidon kustannuksista korvataan 75 % ja muusta hammashoidosta enintään 60 % kansaneläkelaitoksen vahvistaman korvaustaksan määrästä. Ennen vuotta 1956 syntyneille on korvattu 60 % kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet muun sairauden kuin hammassairauden parantamiseksi välttämättömästä hoidosta tai sytostaatti- tai sädehoidon vuoksi tarpeellisesta hammashoidosta. Lisäksi heille on korvattu joka kolmas kalenterivuosi tutkimuksen ja ennalta ehkäisevän hammashoidon kustannuksista 75 % enintään mainitun korvaustaksan määrästä. Oikomishoitoa, proteettisia toimenpiteitä tai hammasteknisiä kustannuksia ei ole korvattu sairausvakuutuksesta. Sairausvakuutuksen hammashuoltokorvaukset jatkuvat samanlaisina vuoden 2000 loppuun. STM:n mukaan tarkoituksena on vuoden 2001 alusta ulottaa yhteisistä varoista tuettu hammashuolto koskemaan koko väestöä sairausvakuutusjärjestelmän ja kunnallisen palvelujärjestelmän avulla.5 Julkisen sektorin tarjoama järjestelmällinen hammashuolto ja yksityissektorilta ostetuista palveluista myönnetyt sairausvakuutuskorvaukset kohdistuvat siten samoihin ikä- ja kohderyhmiin. Jyväskylän seudun yksityiset elinkeinonharjoittajat näkivät sairausvakuutusjärjestelmän laajennuksesta olevan käytännössä kuitenkin melko vähän vaikutusta ennen vuotta 1956 syntyneiden asiakaskäyttäytymiseen.
Suun terveydenhuollon palvelut ovat jakautuneet epätasaisesti niin alueellisesti kuin ikäryhmittäin. Etelä-Suomessa on runsaasti palvelujen tarjontaa, erityisesti yksityispalveluja, kun taas Pohjois-Suomessa on pulaa palveluista, erityisesti erikoishammashoidosta. Pohjois-Suomessa julkinen terveydenhuolto tuottaa useissa kunnissa palvelut koko väestölle, kun taas Etelä-Suomen kunnissa, erityisesti suurissa asutuskeskuksissa, julkinen sektori tuottaa vain minimipalvelut.6 Hampaiden tutkimuksen ja hoidon täsmällistä sisältöä ja laajuutta ei ole säädetty laissa. Kunnat voivat siten pääosin itse päättää kunnallisen hammashuollon sisällöstä ja laajuudesta.
Asian ratkaisu
Jyväskylän kaupunkia ei voida pitää Suun terveydenhuollon kehittämishankkeen muodossa tarjoamiensa hammashuoltopalveluiden suhteen kilpailunrajoituslain 3 §:n tarkoittamana elinkeinonharjoittajana. Jyväskylän kaupungin hammashuollon palvelutarjonnan laajentamisesta paikallisille yksityisille ammatinharjoittajille aiheutuneet tosiasialliset haitalliset vaikutukset osoittautuivat tehdyn selvityksen pohjalta lopulta melko vähäisiksi. Kunnallisen hammashuollon olennainen laajentaminen voisi kuitenkin merkittävällä tavalla vaikuttaa julkisen ja yksityisen hammashoitotoiminnan väliseen työnjakoon. Kilpailuvirasto katsoo, että suun terveydenhuollon kehittämishanke sekä tuleva hammashuoltojärjestelmän kehittäminen tulisi toteuttaa nimenomaan ylläpitämällä ja kehittämällä palvelutuotannon eri vaihtoehtoja ja toimintamahdollisuuksia, ottaen tällöin kokonaisvaltaisesti huomioon jo olemassa olevat julkisen ja yksityisen sektorin hammashuoltoresurssit.
Kilpailuvirasto poistaa asian enemmästä käsittelystä.
Sovelletut säännökset
Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 1 § ja 3 §.
Muutoksenhaku
Kilpailunrajoituslain 21 §:n mukaan Kilpailuviraston tähän päätökseen saa hakea muutosta kilpailuneuvostolta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.
Alaviitteet:
1 Ennen vuotta 1956 syntyneille korvataan joka kolmas kalenterivuosi tutkimuksen ja ennalta ehkäisevän hammashoidon kustannuksista 75 % enintään mainitun korvaustaksan määrästä.
2 Suomen Hammaslääkäriliitto esittää kuntien yksityissektorilta ostopalveluina hankkimien hammashuoltopalveluiden käyttöperiaatteeksi kuntalaisille jaettavia palveluseteleitä, jolloin palveluntuottajan valintamahdollisuus jäisi loppuasiakkaalle. Esimerkiksi omaishoidon suhteen on harjoitettu vastaavia palvelusetelikokeiluja (STM: tiedote 197/99).
3 Esim. pääkaupunkiseudulla on eräiden kunnalliseen hammashuoltoon lisättyjen uusien ikäluokkien hammashuolto hankittu ostopalveluina yksityissektorilta. Yhtenä vaihtoehtona ostopalveluiden hankinnassa on esitetty alueellisten hammashuollon palvelukokonaisuuksien kilpailuttamista yksityisten palveluntarjoajien kesken palveluiden järjestämisvastuun säilyessä alueen terveyskeskuksella.
4 Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista, 9 §.
5 STM:n tiedote 168/99
6 STM:n työryhmämuistioita 1998:2. Terveydenhuollon kehittämisprojekti.