Epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö maakaasumarkkinoilla

Päivämäärä

22.6.2010

Diaarinumero

233/61/2006

Osapuolet

Gasum Oy

1 Asia

Gasum Oy:n epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö maakaasumarkkinoilla.

2 Osapuolet

Gasum Oy, Espoo

Toimenpidepyynnön tekijät:
Anjalankosken Energia Oy, Anjalankoski
Haminan Energia Oy, Hamina
Kuusankosken Aluelämmitys Oy, Kuusankoski
Lahti Energia Oy, Lahti
Lappeenrannan Lämpövoima Oy, Lappeenranta
Leppäkosken Sähkö Oy, Ikaalinen
Ruusutarhat Suutari Oy, Valkeala
Valkeakaasu Oy, Valkeala
Valkeakosken Energia Oy, Valkeakoski
Vattenfall Kaukolämpö Oy, Hämeenlinna

3 Ratkaisu

1. Toimenpidepyyntö ei anna aihetta toimenpiteisiin ja asia poistetaan käsittelystä.

4 Asian vireilletulo

2. Energiamarkkinavirasto on 1.3.2006 antamallaan päätöksellä siirtänyt Kilpailuviraston käsiteltäväksi hallintolain (434/2003) 21 §:n nojalla Anjalankosken Energia Oy:n, Haminan Energia Oy:n, Kuusankosken Aluelämmitys Oy:n, Lahden Energia Oy:n, Lappeenrannan Lämpövoima Oy:n, Leppäkosken Sähkö Oy:n, Ruusutarhat Suutari Oy:n, Valkeakaasu Oy:n, Valkeakosken Energia Oy:n sekä Vattenfall Kaukolämpö Oy:n Gäljempänä ”Yhtiöt”) 14.11.2005 päivätyt, sisällöltään samanlaiset toimenpidepyynnöt siltä osin kuin niissä on pyydetty tutkimaan, onko Gasum Oy:n Gäljempänä ”Gasum”) hinnoittelujärjestelmä M2006 kilpailunrajoituslain vastainen.

3. Toimenpidepyynnössä on esitetty, että ns. vanhojen sopimusten kustannusten sisällyttäminen uuteen M2006-järjestelmään ja varsinkin siirron hinnoitteluun olisi kilpailulainsäädännön vastaista. Toimenpidepyynnön mukaan vanhojen sopimusten siirto M2006-järjestelmään vääristää kilpailua sähkömarkkinoilla. Hinnoittelumallissa vanhojen sopimusten kustannukset siirretään M2006- järjestelmän käyttäjälle ja seurauksena on se, että maakaasua sähköntuotantoon käyttävien yhtiöiden keskinäinen kilpailuasema vääristyy sähkömarkkinoilla. Toimenpidepyynnössä on lisäksi viitattu siihen, että kilpailunrajoituslain esitöissä on todettu hintojen kohtuullisuuden arvioinnissa pidettävän hintatasoa, joka todennäköisesti saavutettaisiin terveen ja toimivan kilpailun vallitessa.

5 Asiaselostus

5.1 Gasumin hinnoittelu ja toimenpidepyynnön kohteena oleva M2006-hinnoittelujärjestelmä

4. Gasum-konserniin kuuluvat emoyhtiö Gasum Oy, Gasum Paikallisjakelu Oy, Gasum Energiapalvelut ja Kaasupörssi Oy. Gasum Oy tuo maakaasua Suomeen, toimii tukkumyyjänä suurasiakkaille ja omistaa sekä ylläpitää kaasun siirtoverkkoa. Maakaasuputkiverkosto kattaa Suomen kaakkois- ja eteläosan. Suomesta ei ole yhteyttä minkään muun ED-maan kaasuverkkoon.

5. Gasumin maakaasun hinnoittelu perustuu varsinaiseen kaasun eli energian hinnoitteluun ja kaasun siirtohinnoitteluun. Lähes kaikki Gasumin asiakkaat ostavat maakaasun verkkopalveluja ja maakaasua Gasumilta sen tarjoamilla julkisen hinnaston mukaisilla hinnoilla. Gasum myy verkkopalveluja ja maakaasua myös julkisista hinnoista poikkeavilla hinnoilla kolmelle asiakkailleen ns. vanhojen sopimusten perusteella. Nämä vanhat sopimukset ulottuvat vuosiin 2010 ja 2015 saakka.

6. Vanhoissa sopimuksissa ei ole eroteltuna siirtopalvelun ja energian osuutta erikseen, mutta kokonaisuutena ne ovat asiakkailleen selvästi edullisempia kuin Gasumin M2006-hinnoittelujärjestelmän mukaisen julkiset hinnat. Gasum Oy:n oman maakaasun hankintasopimuksen ja vanhojen sopimusten erilaisista indeksisidonnaisuuksista johtuen vanhat sopimukset ovat Gasumille tappiollisia. Tappiot on kirjattu siirtoliiketoiminnan kuluiksi. Toimenpidepyynnössä on esitetty, että näiden vanhojen sopimusten kustannusten sisällyttäminen M2006- järjestelmään ja varsinkin siirron hinnoitteluun olisi kilpailulainsäädännön vastaista.

7. Kaasun energiahinta on sidottu muiden polttoaineiden (raskas polttoöljy, kivihiili) ja kotimaisten energiamuotojen (sähkö, kaukolämpö, biopolttoaineet) hintaan.

8. Yhtiöiden mukaan Gasumin hinnoittelujärjestelmä M2006 aiheuttaa 15-30 %:n korotuksen siirron kustannuksissa ja 5-15 %:n muutoksen energiakustannuksissa. Toimenpidepyynnön mukaan alan yleinen kustannustaso ei kuitenkaan ole noussut merkittävästi.

5.2 Energiamarkkinaviraston päätökset asiaan liittyen

9. Energiamarkkinaviraston tehtävänä on valvoa maakaasumarkkinalain noudattamista sekä edistää kilpailulle perustuvien maakaasumarkkinoiden toimintaa. Energiamarkkinavirasto vahvistaa etukäteen maakaasuverkkotoiminnan tuoton ja maakaasun siirrosta perittävien maksujen laskentamenetelmät neljän vuoden mittaisille valvontajaksoille. Lisäksi Energiamarkkinavirasto on tässä asiassa antanut erikseen päätökset toimenpidepyyntöjen perusteella Gasumin verkkopalveluiden hinnoittelusta ja maakaasun myynnin hinnoittelusta.

5.2.1 Maakaasun siirtoverkkotoiminnan tuoton kriteerien vahvistuspäätös 10.6.2005

10. Energiamarkkinavirasto on 10.6.2005 antamallaan päätöksellä vahvistanut Gasumin verkkotoiminnan tuoton määrittämistä koskevat menetelmät. Menetelmissä ei ole otettu kantaa verkonhaltijan tariffirakenteisiin eikä energian hinnoitteluun, vaan niissä on ainoastaan määritelty verkonhaltijan verkkoliiketoiminnalle sallittu kohtuullinen tuotto.

5.2.2 Päätös Gasumin verkkopalveluiden hinnoittelusta 1.3.2006

11. Energiamarkkinavirasto antoi 1.3.2006 päätöksen koskien Gasum Oy:n M2006-hinnoittelujärjestelmää. Siltä osin kun toimenpidepyynnöissä on viitattu kilpailunrajoituslakiin, Energiamarkkinavirasto siirsi asian Kilpailuviraston käsiteltäväksi. Tämä Energiamarkkinaviraston päätös koskee toimenpidepyyntöjä vain siirtoliiketoiminnan osalta.

12. Päätöksessä Energiamarkkinavirasto viittaa Gasumille antamaansa lausuntoon, jossa Energiamarkkinavirasto pitää perusteltuna vanhojen sopimuksien sopimuskannan kirjaamista aiheuttamisperiaatteen mukaisesti siirtoliiketoimintaan. Energiamarkkinaviraston mukaan sopimuskanta on perusluonteeltaan siirtoverkon peruskuormaa turvaava ja investoinnin kaltainen, eikä kyseisistä sopimuksista voida erottaa myyntiä ja siirtoa luonnollisella tavalla toisistaan. Edelleen Energiamarkkinaviraston mukaan ilman kyseisiä pitkiä kokonaistoimitussopimuksia maakaasuverkkoon ei olisi saatu riittävää volyymia, mikä on edesauttanut verkoston kehittymistä ja laajenemista nykyiselle alueelle.

13. Energiamarkkinavirasto on päätöksessä todennut, että Gasumin menettely, jossa se myy verkkopalveluja sekä julkisella M2006-hinnoittelujärjestelmän mukaisella tariffilla että vanhoilla julkisen hinnoittelujärjestelmän ulkopuolisilla kokonaistoimitussopimuksilla, syrjii Gasumin julkisella tariffilla ostavia asiakkaita. Koska vanhat sopimukset on tehty ennen maakaasumarkkinalain voimaantuloa ja ne on maakaasumarkkinalain perustelujen mukaan jätetty maakaasumarkkinalain ulkopuolelle, Energiamarkkinaviraston näkemyksen mukaan syrjivään ja epätasapuoliseen menettelyyn ei voida puuttua maakaasumarkkinalain nojalla.

14. Energiamarkkinavirasto toteaa, että se tulee antamaan päätöksen maakaasun siirron hinnoittelun kohtuullisuudesta koko valvontajakson ajalta valvontajakson päätyttyä 31.12.2009.

5.2.3 Päätös Gasumin maakaasun myynnin hinnoittelusta 9.5.2008

15. Energiamarkkinavirasto antoi 9.5.2008 päätöksen Gasumin toimitusvelvollisen maakaasun myynnin hinnoittelun kohtuullisuudesta. Asia tuli Energiamarkkinavirastossa vireille toimenpidepyynnöistä M2006-hinnoittelujärjestelmän aiheuttamista maakaasun hinnankorotuksista.

16. Päätöksessä Gasumin maakaasun myynnin hinnoittelun kohtuullisuutta on arvioitu vuosien 2006 ja 2007 toteutuneiden tilinpäätöstietojen perusteella. Hinnoittelun kohtuullisuutta arvioitiin liikevoittoprosentilla. Energiamarkkinavirasto on päätynyt pitämään 2,5 %:n liikevoittoprosenttia kohtuullisena tasona. Päätöksen mukaan Gasumin maakaasun myynnin hinnoittelu vuosina 2006 ja 2007 johti lähes kaksinkertaiseen liikevoittoprosenttiin Energiamarkkinaviraston määrittelemään kohtuulliseen tasoon verrattuna.

17. Ratkaisunaan Energiamarkkinavirasto katsoo, että Gasumin toimitusvelvollisen maakaasun myynnin hinnoittelu ei vuosina 2006 ja 2007 ole ollut maakaasumarkkinalaissa edellytetyin tavoin kohtuullista. Gasumin tulee muuttaa toimitusvelvollisen maakaasun myynnin hinnoitteluaan 1.1.2008 alkavasta tilikaudesta lähtien siten, että maakaasun myyntiliiketoimillnan vuotuisten liikevoittoprosenttien keskiarvo ei ylitä 2,5 %:ia seuraavan kolmen vuoden tarkastelujaksolla (2008-2010). Päätöksen mukaan liikevoittoprosentin määrittelyssä kaikkien ns. vanhoihin kokonaistoimitussopimuksiin liittyvien erien vaikutus tulee eliminoida kokonaan pois laskelmista.

18. Gasum valitti Energiamarkkinaviraston päätöksestä markkinaoikeuteen. Päätöksellään 29.5.2009 markkinaoikeus piti Energiamarkkinaviraston päätöksen voimassa ja hylkäsi Gasumin valituksen. Markkinaoikeus katsoi Energiamarkkinaviraston käyttäneen sille kuuluvaa harkintavaltaa velvoittaessaan Gasumin muuttamaan maakaasun myynnin hinnoittelua vuoden 2008 alusta alkavasta tilikaudesta lähtien. Markkinaoikeuden vahvistaman päätöksen mukaisesti Gasumin maakaasun myynnin keskimääräisen liikevoittoprosentin ei tule ylittää. 2,5 prosenttia, seuraavan kolmen vuoden tarkastelujaksolla.

19. Gasum on valittanut markkinaoikeuden päätöksestä korkeinpaan hallintooikeuteen.

5.3 Kilpailuviraston aikaisemmat näkemykset asiasta

20. Maakaasumarkkinoha koskevassa päätöksessään marraskuussa 1992 (dnro 66/61/92) K,llpailuvirasto edellytti, että maakaasun hinnoittelujärjestelmän tulee olla tasapuolinen, kustannusvastaava ja julkinen sekä järjestelmään perustuvat hinnat kohtuullisia. Päätöksen mukaan poikkeuksille julkisesta hinnoittelujärjestelmästä tulee olla erityisen vahvat perustelut.

21. K.ilpailuvirasto katsoi kirjeessään mm. Helsingin Energialle ja Gasumille 23.3.1998 (dnro 477 /61/93), ettei energiayhtiöiden ja -laitosten menettely eli pitkien maakaasun ostosopimusten jatkaminen ole sillä tavalla ristiriidassa K1lpailuviraston edellä mainitun maakaasumarkkinoita koskevan päätöksen kanssa, että yhtiöiden ja laitosten selvitykset antaisivat aihetta jatkotoimenpiteisiin. Kirjeessä todetaan, että pitkäaikaisten sopimusten merkittävä huonontaminen saattaisi vaarantaa tai asettaa kyseenalaiseksi tehdyn suuren investoinnin kannattavuuden.

22. Kilpailuvirasto toteaa 21.12.1998 päivätyssä kirjeessään Gasumille (dnro 441/61/1997), että Helsingin Energian mukaan yhtiö on tehnyt voimalaitosinvestointinsa luottaen Gasumin hinnoitteluperusteiden pysyvyyteen ja mikäli maakaasun hintaa muutettaisiin kesken sopimuskauden, se aiheuttaisi energialaitokselle kohtuutonta vahinkoa. Helsingin Energian mukaan maakaasuvoimalaitoksen rakerltamisen päätöksenteon eräänä tärkdmpänä perusteena oli Neste Oy:n jo voimalaitosvaihtoehtojen vertailuvaiheessa tekemä tarjous maakaasun toimittamisesta. Kirjeessään Kilpailuvirasto kuitenkin toteaa, että mikäli edullinen Helsingin Energian maakaasun hinta heijastuisi kilpailua vääristävänä toimintana sähkö- tai kaukolämpömarkkinoilla, virasto saattaa asian tarvittaessa kilpailuneuvoston käsiteltäväksi.

23. Gasum teki 2001 uuden toimenpidepyynnön (Dnro 121/61/01), jossa se pyysi Kilpailuvirastoa arvioimaan uudelleen maakaasumarkkinoilla vallitsevan tilanteen Gasumin ja Helsingin Energian sopimuksen kannalta nimenomaan sähköja kaukolämpömarkkinoilla syntyneen Helsingin Energian mahdollisen vääristyneen markkinaedun johdosta. Gasum vaati, että sopimus tulisi purkaa ja yhtiön tulisi siirtyä julkisen tariffin piiriin. Kilpailuvirasto ei katsonut aiheelliseksi ryhtyä toimenpiteisiin, koska osapuolten sopimusriita oli menossa välimiesoikeuden käsiteltäväksi. Välimiesoikeus piti Gasumin ja Helsingin Energian välisen toimitussopimuksen voimassa.

6 Kilpailuoikeudellinen arviointi

6.1 Relevantit markkinat

24. Kilpailuvirasto on katsonu päätöksessään 9.11.1992 (Dnro 66/61 /92), että relevantit hyödykemarkkinat muodostuvat maakaasumarkkinoista eivätkä polttoainemarkkinoista yleensä. Päätöksen mukaan maakaasumarkkinoita on tarkasteltava erillisinä hyödykemarkkinoina, koska maakaasua käyttävää energian tuotantolaitteistoa ei yleensä voida ilman huomattavia muutoksia ja tästä aiheutuvia kustannuksia siirtää muuta polttoainetta käyttäväksi. Tuotantomuodon valinnan jälkeen maakaasumarkkinat ovat asiakkaan näkökulmasta erilliset, eikä muita polttoaineita voida pitää riittävässä määrin maakaasua korvaavina hyödykkeinä. Relevantit maantieteelliset markkinat koostuvat Suomen maakaasumarkkinoista, sillä suomalaisilla asiakkailla ei ole mahdollisuutta hanklua maakaasua ulkomaisilta toimittajilta.

25. Näin ollen käsillä olevaa tapausta on perusteltua arvioida lähtökohtaisesti siten, että relevanteiksi markkinoiksi katsotaan maakaasun tukkumarkkinat Suomessa. Asian lopputulos huomioon ottaen voidaan relevanttien markkinoiden täsmällinen määritteleminen jättää kuitenkin avoimeksi.

6.2 Määräävä markkina-asema ja Gasumin asema maakaasumarkkinoilla

26. Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla on määräävä markkina-asema, jos sillä on koko maassa tai tietyllä alueella yksinoikeus tai muu sellainen määräävä asema tietyillä hyödykemarkkinoilla, että se merkittävästi ohjaa hyödykkeen hintatasoa tai toimitusehtoja taikka vastaavalla muulla tavalla vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin tietyllä tuotanto- tai jakeluportaalla.

27. Gasum toimii sekä kaasun maahantuojana että tukkumyyjänä. Gasum omistaa ja operoi maakaasun siirtoputkistoa. Maakaasun vähittäismyynllistä ja paikallisjakelusta huolehtivat yleensä alueelliset energiayhtiöt ja paikallisjakeluyhtiöt.

28. Kilpäiluvirasto on todennut päätöksessään 9.11.1992 (Dnro 66/61/92), että Gasumilla (aikaisemmin Neste Oy) on kilpailunrajoituksistä annetun iain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräävä markkina-asema maakaasun markkinoilla.

29. Näin ollen käsillä olevaa tapausta on perusteltua arvioida lähtökohtaisesti määräävän markkina-aseman väärinkäytön näkökulmasta. Asian lopputulos huomioon ottaen voidaan Gasumin markkina-aseman täsmällinen määritteleminen jättää kuitenkin avoimeksi.

6.3 Epäilty määräävän markkina-aseman väärinkäyttö

30. Kilpailunrajoituslain 3 §:n 2 momentissa (480/1992, ml. muutos säädös 318/2004) määritellyn määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on lain 6 §:n mukaan kielletty. Väärinkäyttöä voi olla erityisesti:

  1. kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen suora tai välillinen määrääminen;
  2. tuotannon, markkinoiden tai teknisen kehityksen rajoittaminen kuluttajien vahingoksi;
  3. erilaisten ehtojen soveltaminen eri kauppakumppanien samankaltaisiin suorituksiin kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasetelmaan asettavalla tavalla; tai
  4. sen asettaminen sopimuksen syntymisen edellytykseksi, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.

31. Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä tutkittaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota mahdollisen rikkomuksen vaikutuksiin markkinoilla. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on Microsoftia koskevassa asiassa antamassaan päätöksessä[1] todennut, että vaikka määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskeva EY 82 artikla yleensä ei sisällä viittaus ta kyseisen menettelytavan kilpailun vastaiseen vailmtukseen, periaatteessa menettelytapaa on lmitenkin pidettävä määräävän aseman väärinkäyttönä vain siinä tapauksessa, että se on omiaan rajoittamaan kilpailua.

32. Hintasyrjintä voi olla määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Tällä tarkoitetaan asiakkaiden kohtelemista toisistaan poikkeavalla tavalla ilman kustannusperusteista tai kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävää syytä. Syrjinnässä voi olla kysymys eri hinnan perimisestä samasta hyödykkeestä tai saman hinnan perimisestä eri hyödykkeestä. Syrjinnän osalta keskeistä on arvioida, onko kysymyksessä samanlaiset asiakkaat ja onko eriävälle hinnoittelulle kustannusperusteita tai muuten kilpailuoikeudellisesti hyväksyttävää syytä.

33. Kuten edellä on todettu, ns. vanhojen toimitussopimusten aiheuttamat tappiot on kirjattu Gasumin siirtoliiketoimillnan kuluiksi. Gasumin siirtoliiketoimillta on ollut voitollista näiden sopimusten aiheuttamien tappioiden jälkeenkin. Energiamarkkinavirasto on päätöksessä todennut, että Gasumin menettely, jossa se myy verkkopalveluja sekä julkisella M2006-hinnoittelujärjestelmän mukaisella tariffilla että vanhoilla julkisen hinnoittelujärjestelmän ulkopuolisilla kokonaistoimitussopimuksilla, syrjii Gasumin julkisella tariffilla ostavia asiakkaita. Toimenpidepyynnöissä esitetään, että vanhojen sopimusten kustannusten sisällyttäminen siirron hinnoitteluun olisi kilpailulainsäädännön vastaista.

6.3.1 Hinnoittelujärjestehnän vailmtukset sähkömarkkinoihin

34. Maakaasun osuus energian kokonaiskulutuksesta Suomessa on noin 11 prosenttia. Vajaa puolet kaasusta käytetään teollisuudessa ja yli puolet kaukolämmityksessä sekä siihen liittyvässä sähköntuotannossa. Erilliseen sähköntuotantoon maakaasua käytetään sähkön markkinatilanteen mukaisesti ja osuus vaihtelee prosentista muutamaan prosenttiin maakaasun kokonaiskäytöstä.

35. Maakaasua on viime vuosina käytetty Suomessa noin 4500 milj. m3 vuodessa. Voimalaitokset ja kaukolämpökeskukset käyttävät tästä määrästä noin 46 %. Vuonna 2008 maakaasua käytettiin sähköenergian tuottamiseen n. 10,9 TWh verran. Tämä vastaa n. 12,5 % Suomen sähkön tukkumarkkinoiden koosta (mukaan lukien tuonti).

36. Käsillä olevien ns. pitkien toimitussopimusten osuus maakaasulta tuotetusta sähköstä on noin kolmannes. Näin ollen siis kyseisillä pitkillä toimitussopimuksilla tuotetun sähkön osuus koko Suomen sähkön tukkumarkkinoista on alle viisi prosenttia.

37. Maakaasulta tuotetusta sähköstä merkittävä osa tuotetaan sähkön ja lämmön yhteistuotannolla (CHP). Yhteistuotannossa voimalaitoksella tuotettavan sähkön määrän määrittelee käytännössä tarvittava lämpökuorma.

38. Sähkön tukkumarkkinoilla sähkön myyjän hallussa olevan tuotantokapasiteetin laadul1a on keskeinen merkitys kilpailun kannalta. Sähköpörssissä tukkumarkkinoiden hinnanmuodostuksessa keskeisimmässä asemassa ovat joustavat myyntitarjoukset, joita voivat antaa markkinatilanteen mukaan säädettävissä olevaa tuotantokapasiteettia hallitsevat toimijat. Yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa tuotettava sähkön volyymi ei ole lyhyellä aikavälillä helposti säädettävissä, koska lämpökuorman tarve määrää tuotettavan sähkön määrän.

39. Toimijoiden, joiden myymä sähkö tuotetaan esimerkiksi yhdistetyllä sähkön ja lämmön tuotannolla, kannattaakin tarjota sähkö markkinoilla lähestulkoon hinnasta riippumatta, koska toimijat haluavat varmistaa, että tuotettu volyymi myydään kokonaisuudessaan.

40. Kilpailuviraston tehtävänä on tutkia kilpailuolosuhteita, selvittää kilpailunrajoituksia ja poistaa niiden vahingollisia vaikutuksia. Jos Kilpailuvirasto katsoo elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän rajoittavan kilpailua, sen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin kilpailunrajoituksen tai sen vahingollisten vaikutusten poistamiseksi. Kilpailuvirasto voi kuitenkin kilpailunrajoituslain 12 §:n mukaan olla ryhtymättä toimenpiteisiin, jos kilpailua kyseisillä markkinoilla voidaan kilpailunrajoituksesta huolimatta pitää toimivana tai jos kilpailunrajoituksella on vain vähäinen vaikutus taloudelliseen kilpailuun. Kilpailuoikeudellisessa tarkastelussa näkökulman tulee olla ensisijaisesti kilpailuprosessin toimivuus eikä niinkään yksittäisen elinkeinonharjoittajan näkökulma.

41. Koska pitkien toimitussopimusten piirissä olevalla maakaasulta on tuotettu alle viisi prosenttia Suomen sähkön tukkumarkkinoiden sähköstä ja tämäkin osuus on lähes kokonaisuudessaan yhdistettyä sähkön ja lämmön tuotantoa, asiassa tarkasteltavana olevilla pitkillä toimitussopimuksilla voidaan katsoa olevan 12 §:n tarkoittamalla tavalla vain vähäinen vaikutus taloudelliseen kilpailuun sähkömarkkinoilla.

6.3.2 Pitkien toimitussopimusten investointiluonteisuus

42. Kuten edellä on todettu, Energiamarkkinaviraston päätöksen mukaan vanhojen pitkien sopimusten sopimuskanta on perusluonteeltaan siirtoverkon peruskuormaa turvaava ja investoinnin kaltainen, eikä kyseisistä sopimuksista voida erottaa myyntiä ja siirtoa luonnollisella tavalla toisistaan. Ilman kyseisiä pitkiä kokonaistoimitussopimuksia maakaasuverkkoon ei olisi saatu riittävää volyymia, mikä on edesauttanut verkoston kehittymistä ja laajenemista nykyiselle alueelle.

43. Rakentamalla Vuosaaren voimalaitokset Helsingin Energia sitoutui samalla pitkäaikaiseen yhteistyöhön Gasumin kanssa, koska varsinaista korvaavaa polttoainetta ei voimalaitoksien toiminnan kannalta ole ilman merkittäviä investointeja. Helsingin Energia on myös todennut, että julkisen tariffin mukaisilla maakaasuhinnoilla voimalaitoksen rakentaminen olisi ollut virheinvestointi.

44. Toimenpidepyynnön kohteena olevat pitkät toimitussopimukset voidaan siis nähdä edellytyksenä toisaalta kyseisille voimalaitosinvestoinneille ja myös toisaalta maakaasuverkon rakentamiselle. Kilpailuviraston nåkemyksen mukaan tässä asiassa ei vailmta olevan kysymyksessä kilpailunrajoituslain kieltämä syrjivä hinnoittelu, koska asiakkaat eivät ole toisiinsa nähden samanlaisessa asemassa ja transaktiot eivät ole keskenään samanlaisia. Kyseiset pitkät toimitussopimukset ovat mahdollistaneet investoinnit verkkoon ja tuotantolaitoksiin. Näin ollen myös niiden erilainen kohtelu hinnoittelussa voi olla perusteltua.

45. Kilpailuneuvosto on ratkaisussaan[2] koskien Imatran Voima Oy:n sähkösopimuksia todennut, että puuttuminen sovittuihin toimitusehtoihin kesken sopimuskauden on omiaan horjuttamaan sopimustasapainoa ja sillä saattaa olla, erityisesti jakeluyhtiöiden kysymyksessä ollen, monenlaisia heijastusvaikutuksia jatkosopimuksiin ja kuluttajien asemaan. Asiassa Kilpailuneuvosto edelleen toteaa, että pitkäaikaisten ja vakiintuneiden oikeus suhteiden horjuttamiselle tulee olla selvät perusteet.

7 Ratkaisun perustelut

46. Energiamarkkinavirasto valvoo maakaasumarkkinalain nojalla maakaasun siirtoverkkotoiminnan ja maakaasun toimitusvelvollisen myynnin hinnoittelua. Energiamarkkinavirasto on edellä mainitulla päätöksellään ottanut kantaa maakaasun toimitusvelvolliseen myyntiin ja tulee ottamaan kantaa siirron hinnoittelun kohtuullisuudesta koko valvontajakson ajalta: Näin ollen Energiamarkkinavirasto on maakaasumarkkinalakia valvovana viranomaisena ensisijainen taho asiassa valvomaan hinnoittelun tason kohtuullisuutta.

47. Asiassa kyseessä olevat pitkät toinutussopimukset ovat mahdollistaneet investoinnit verkkoon ja tuotantolaitoksiin ja toisaalta olleet myös edellytyksenä näille investoinneille. Näin ollen niitä ei voida suoraan verrata muihin sopimuksiin. Kilpailuviraston näkemyksen mukaan tässä asiassa ei vaikuta olevan kysymyksessä kilpailunrajoituslain kieltämä syrjivä hinnoittelu, koska asiakkaat eivät ole toisiinsa nähden samanlaisessa asemassa ja transaktiot eivät ole keskenään samanlaisia.

48. Pitkäaikaisiin ja vakiintuneisiin oikeus suhteisiin puuttumisella saattaa olla huomattavia heijastevaikutuksia markkinoilla ja puuttumiseen tulee olla selkeät perusteet. Kilpailuviraston arvion mukaan tässä tapauksessa ei puuttumiselle riittäviä perusteita ole esitetty.

49. Kilpailuviraston näkemyksen mukaan edellä esitetyillä perusteilla kyseessä olevilla pitkillä maakaasun toimitussopimuksilla voidaan joka tapauksessa katsoa olevan vain vähäinen vaikutus taloudelliseen kilpailuun sähkömarkkinoilla. Näin ollen myöskään kilpailunrajoituslain 12 §:n näkökulmasta Kilpailuviraston ei ole aihetta ryhtyä asiassa enempiin toimenpiteisiin.

50. Edellä esitetty huomoon ottaen asian tarkempi selvittäminen ei ole perusteltua. Virasto ei sen vuoksi pidä tarpeellisena tarkemmin määritellä tapauksen merkityksellisiä markkinoita tai yritysten asemaa näillä markkinoilla. Asia poistetaan käsittelystä.

8 Sovelletut säännökset

51. Laki kilpailunrajoituksista (480/1992, ml. muutos säädös 318/2004) 3 §:n 2 momentti, 6 § ja 12 §.

9 Muutoksenhaku

52. Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta markkinaoikeudelta kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n mukaan siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.

10 Lisätiedot

53. Lisätietoja antaa apulaisjohtaja Timo Mattila.


[1] Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätös 17.9.2007, T-201/04, kappale 867.

[2] Kilpailuneuvoston päätös, 24.8.1994, Imatran Voima Oy (d:o 14/359/93).