Poikkeuslupa linja-auto- ja taksiliikenteen älykorttien ristiinkäytön mahdollistavalle palvelupalkkion enimmäismäärää koskevalle hintayhteistyölle

Päivämäärä

7.9.2000

Diaarinumero

536/67/1999

Osapuolet

Linja-autoliitto ry / Suomen Taksiliitto ry

Hakijat

  • Linja-autoliitto ry
  • Suomen Taksiliitto ry

Hakemus ja lisäselvitykset

Linja-autoliitto ry, jäljempänä LAL, ja Suomen Taksiliitto ry, jäljempänä STL, hakevat 4.6.1999 päivätyllä yhteisellä hakemuksella kilpailunrajoituslain 19 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdassa säädetystä hintayhteistyön kiellosta. Hakijoiden tarkoituksena on poikkeusluvan nojalla sopia bussi- ja taksiliikenteen harjoittajilta älykortin käytöstä perittävän palvelupalkkion enimmäismäärästä ja antaa sitä koskevia suosituksia palvelun tuottajille ja liikenteen harjoittajille.

Palvelupalkkio on vastasuoritus liikenteen harjoittajille tarjottavista clearingpalveluista, tilityksistä, subventiolaskutuksista, taksiyhtiö- tai yrityskohtaisista tulosteista ja ostoliikenteessä lisäksi myös aikataulu- ja asemapalveluista. Hakemuksen mukaan palvelupalkkion alentaminen sen enimmäismäärästä sopimalla luo edellytykset eri älykorttien ristiinkäytölle ja siirtymiselle avoimiin maksukorttijärjestelmiin.

Hakijoiden mukaan poikkeuslupahakemuksessa tarkoitetut, hakijoiden antamat palkkiosuositukset tulisivat olemaan suosituksia enimmäispalkkioista, joita alemmista palkkioista palvelun tuottaja ja liikenteenharjoittaja voisivat vapaasti sopia. Poikkeusluvan nojalla ei sen sijaan voisi sopia nykyisiä korkeammista palvelupalkkioista.

Hakijat ovat alun perin suunnitelleet myös markkinoiden jakamista niin, että seutuliikenteessä ja lääninhallitusten ostoliikenteessä sekä ns. matkaketjuissa käytettäisiin maksuvälineinä Matkahuollon, jäljempänä MH, älykortteja. Muussa osto- ja tilausliikenteessä voitaisiin käyttää sekä MH:n että STL:n älykortteja. Lisäselvityksessään 17.4.2000 hakijat ovat kuitenkin luopuneet tästä ja katsovat, että poikkeuslupahakemuksen kohteena on pelkästään bussi- ja taksialan palvelupalkkioista sopiminen.

Hakijat ovat täydentäneet hakemustaan 3.11.1999, 11.3.2000, 17.4.2000 ja 17.8.2000 päivätyillä lisäselvityksillä.

Sopijapuolet

Sopimusjärjestelystä, johon myös poikkeuslupahakemuksessa tarkoitettu hintayhteistoiminta tulisi liittymään, hakijat käyttävät nimitystä palvelusopimus. Palvelusopimuksen osapuolia tulisivat olemaan LAL, MH ja STL

LAL on linja-autoliikenteen toimialajärjestö. Siihen kuuluu noin 400 linja-autoliikenteen alalla toimivaa jäsentä eli noin 90 % luvanvaraista linja-autoliikennettä harjoittavista yrityksistä.

MH on LAL:n omistama yhtiö, joka harjoittaa muun ohella linja-autoasematoimintaa. Linja-autoliikenteen alalla on jo pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta käytössä MH:n liikkeelle laskema teknisesti ja kaupallisesti avoin valtakunnallinen älykorttijärjestelmä. MH tuottaa ja ylläpitää tämän älykorttijärjestelmän käyttämisen edellyttämät clearing- ja muut palvelut.

STL on taksiliikenteen toimialajärjestö. Siinä on noin 8000 jäsentä eli noin 90 % kaikista taksiliikenteen harjoittajista.

Markkinat

Hakijoiden mukaan STL:n yleinen matkakortti ei ole vielä käytössä, joten tässä vaiheessa ei ole selvillä, milloin taksikortilla voidaan maksaa bussimatkoja. Vielä ei myöskään tiedetä, minkä tyyppiset matkat tai matkustajat tulevat kuulumaan korttien ristikkäiskäytön piiriin ja mitkä jäävät sen ulkopuolelle. Relevantteja hyödykemarkkinoita, eli sen liikenteen laajuutta, jota palvelupalkkiosta sopiminen koskisi, ei siten voida vielä tarkasti määritellä. Alueellisesti markkinat rajautuisivat lähinnä työssäkäyntialueiden tai seutulippualueiden mukaan.

Liikevaihtoa, joka clearingin kautta kulkisi, ei myöskään ole vielä mahdollista tarkasti arvioida, mutta ainakin alkuvaiheessa olisi vuositasolla kysymys selvästi alle 200 milj. markan yhteissummasta. Järjestelyn kautta kulkisi siten vain muutama prosentti bussi- ja taksialan kokonaisliikevaihdosta.

Hakijoiden esittämät perustelut

Hakemukseen liittyen hakijat ovat jättäneet Kilpailuvirastolle alustavan luonnoksen palvelusopimukseksi ja esittävät, että varsinainen sopimus laaditaan vasta sen jälkeen, kun Kilpailuvirasto on ratkaissut poikkeuslupahakemusta koskevan asian.

Luonnoksen mukaan hakijat sopisivat bussi- ja taksialan palvelupalkkioista niin, että MH:n taksiautoilijoilta perimiä palvelupalkkioita suositellaan alennettavaksi nykyisestä, noin 8 %:sta noin 4 %:in silloin, kun tehtyjen matkojen hinnat määräytyvät linja-autotaksan tai muun vastaavan taksan perusteella.

Kilpailuvirasto on myöntänyt 18.12.1995 LAL:lle poikkeusluvan, joka koskee LAL:n MH:lle antamia hinnoitteluohjeita ja Expressbus-liikenteen kampanjahinnoittelua. Poikkeusluvan perusteella LAL voi antaa MH:lle hinnoitteluohjeita, jotka koskevat MH:n myymiä, kaikissa LAL:n jäsenyritysten autoissa kelpaavia matkalippuja. Palvelusopimuksen mukaan palvelupalkkion enimmäismäärä olisi 4 % näiden hinnoitteluohjeiden mukaisten valtakunnallisten lipputuotteiden hinnoista + 0,40 mk.

Silloin, kun matkojen hinnat perustuvat taksitaksaan, suositellaan palvelupalkkioksi 1 % + 1 mk. Vastavuoroisesti, jos busseilla hoidettavassa joukkoliikenteessä käytetään taksiälykorttia, saisi bussiyritys clearingpalvelun taksiyhtiöstä vastaavalla tai sovitulla alemmalla hinnalla. Tämä järjestely lisää valinnan mahdollisuuksia ja siten kilpailua clearingtoiminnassa.

Hakijat ilmoittavat pyrkivänsä palvelupalkkioiden enimmäismääristä sopimalla siihen, etteivät palvelupalkkiot jäisi liian korkealle tasolle ja siten tosiasiassa estäisi palvelusopimuksen tavoitteiden toteutumista. Hakijoiden mukaan palvelupalkkioista sopiminen on myös edellytyksenä kummankin toimialan operaattoreiden sitoutumiselle sellaiseen yhteistoimintaan, jota maksujärjestelmien avoimuuden kehittäminen edellyttää. Avoimien järjestelmien hakijat katsovat edistävän toimivaa kilpailua erityisesti älykorttiteknologian alalla, mitä kautta markkinoiden tehokkuus lisääntyisi.

Hakijoiden mukaan poikkeusluvalla sallittavasta sopimusjärjestelystä koituva taloudellinen hyöty tulisi suurasiakkaille kustannussäästöinä ja valintamahdollisuuksien lisääntymisenä silloin, kun suurasiakas, yritys tai julkisyhteisö, on liikennepalvelujen maksajana.

Myös liikenteen harjoittajat hyötyisivät palvelupalkkion alentamisesta. Clearingpalvelujen tarjonnan oletettava lisääntyminen tulevaisuudessa antaisi niille nykyistä paremmat mahdollisuudet vertailla palvelujen tuottajia ja hankkia clearing- ja muut tarvitsemansa palvelut oman harkintansa mukaan sopivimmaksi katsomaltaan palvelujen tuottajalta.

Kilpailuoikeudellinen arviointi

Hakijat ovat kilpailunrajoituslain 3 §:ssä tarkoitettuja elinkeinonharjoittajien yhteenliittymiä, joiden yhteistoimintaan sovelletaan kilpailunrajoituslakia. Näiden lisäksi palvelusopimuksen allekirjoittajaksi tulisi MH, joka on samassa lainkohdassa tarkoitettu elinkeinonharjoittaja.

Kilpailunrajoituslain 6 §:n mukaan elinkeinonharjoittajat tai näiden yhteenliittymät eivät saa sopimuksella, päätöksellä tai niihin rinnastettavalla menettelyllä
1. määrätä tai suosittaa elinkeinotoiminnassa perittäviä tai maksettavia hintoja ja vastikkeita; tai
2. rajoittaa tuotantoa, jakaa markkinoita tai hankintalähteitä, elleivät ne ole välttämättömiä järjestelyille, jotka tehostavat tuotantoa tai jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä ja joista hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.

Kilpailunrajoituslain 19 §:n 1 momentin mukaan Kilpailuvirasto voi elinkeinonharjoittajan tai elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän hakemuksesta määrätä, ettei 4–6 §:n säännöksiä sovelleta kilpailunrajoitukseen, jos se osaltaan tehostaa tuotantoa tai hyödykkeiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä ja jos hyöty pääosaltaan tulee asiakkaille tai kuluttajille.

Hakijoiden tarkoituksena on poikkeusluvan perusteella sopia liikenteen harjoittajilta perittävän palvelupalkkion enimmäismäärästä. Palkkiosta sopiminen on kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdassa säädetyn kiellon vastaista toimintaa.

Hakijat toteavat, että poikkeusluvan nojalla suositeltavat palvelupalkkiot ovat enimmäispalkkioita, joita alemmista palkkioista on poikkeusluvan nojalla mahdollisuus sopia.

Palvelusopimuksessa osapuolet sopivat palvelupalkkioiden alentamisesta nykyisestään. Tästä hyötyvät ensisijassa ne julkisyhteisöt ja yritykset, jotka ovat yhteiskunnan ostamien liikennepalvelujen maksajina. Myös asiakkaat, jotka maksavat käyttämänsä liikennepalvelut itse, hyötyvät palvelupalkkioiden alentamisesta.

Hakemuksessa tarkoitettu siirtyminen avoimiin älykorttijärjestelmiin edistää yhteensopivien järjestelmien kehitystä ja edistää kilpailua älykorttiteknologian alalla. Siirtyminen avoimiin järjestelmiin mahdollistaa kilpailun myös clearing-palveluissa. Se lisäisi myös todellista hinta- ja palvelutasokilpailua eri liikennemuotojen ja yksittäisten liikenneyrittäjien välillä erityisesti yhteiskunnan kustantamissa kuljetuksissa mutta ristiinkäyttömahdollisuuden ansiosta myös niissä kuljetuksissa, joissa palvelun käyttäjä maksaa kuljetuksen itse. Tämän seurauksena olisi älykorttituotannon ja kuljetuspalvelujen tarjonnan sekä jakelun tehostuminen.

Järjestelyllä saavutettava hyöty tulee asiakkaille myös niin, että asiakas voi tulevaisuudessa valita itselleen parhaiten soveltuvan kulkutavan, eivätkä linja-auto- ja taksialan erilaiset maksukortit ja maksujärjestelmät muodostaisi tälle estettä.

Päätös

Kilpailuvirasto määrää, ettei kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohdassa säädettyä kieltoa sovelleta hakijoiden harjoittamaan hintayhteistyöhön, jonka tarkoituksena on sopia liikenteen harjoittajilta clearingpalveluista, tilityksistä, subventiolaskutuksesta, taksiyhtiö- tai yrittäjäkohtaisista tulosteista ja ostoliikenteessä lisäksi aikataulu- ja asemapalveluista perittävien palvelupalkkioiden enimmäismääristä.

Poikkeusluvan ehdot

Palvelupalkkioista sopimisen tavoitteena on alentaa näitä palkkioita nykyisestä tasostaan. Tämän vuoksi poikkeuslupa on voimassa vain, jos kysymyksessä on sopiminen nykyisiä palkkioita alemmista palvelupalkkioista.

Yritystä ei saa estää vaihtamasta kysymyksessä olevaa palvelujen tuottajaa.

Poikkeuslupa annetaan määräajaksi. Jatkuvalla pitkäaikaisella hintayhteistyöllä saattaa olla hintatasoa jäykistävää vaikutusta, jonka vuoksi yhteistyön tehokkuushyötyjä ja niiden välittymistä asiakkaille ja kuluttajille on tietyn ajan kuluttua tarkasteltava uudelleen.

Poikkeuslupa annetaan määräajaksi myös siksi, että relevanttien markkinoiden määrittelyä on tarkasteltava uudelleen sen jälkeen, kun myös taksialan älykorttijärjestelmä on käytössä.

Poikkeusluvan voimassaoloaika

Poikkeuslupa on voimassa 31.12.2003 asti.

Sovelletut säännökset

Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 6 § ja 19 §

Muutoksenhaku

Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan ratkaisuun saa hakea muutosta kilpailunrajoituslain mukaan kilpailuneuvostolta siinä järjestyksessä kuin hallintolainkäyttölaissa (586/96) säädetään. Valitusosoitus on liitteenä.