Poikkeuslupa elinkeinonharjoittajien hintayhteistyölle kuluttajille tarkoitettujen tarjouskampanjoiden toteuttamisessa

Päivämäärä

24.2.1998

Diaarinumero

91/67/1998

Osapuolet

Kaupan Keskusliitto ry

Hakija

Kaupan Keskusliitto ry

Hakemus

Kaupan Keskusliitto on hakenut 25.1.1998 päivätyllä kirjeellä kilpailunrajoituslain 19 §:n mukaista poikkeuslupaa lain 6 §:ssä säädetystä hintayhteistyötä koskevasta kiellosta markkinoinnissa käytettävien hintojen sopimiseksi vähittäiskaupan elinkeinonharjoittajien yhteisiä lyhytaikaisia tarjouskampanjoita varten. Poikkeuslupaa on haettu 1.3.1998 alkaen viiden (5) vuoden ajaksi.

Kaupan Keskusliitto on hakenut lupaa jäsenyhdistystensä sekä näiden piirissä toimivien vapaaehtoisten ketjujen ja franchising-ketjujen sekä mainittujen yhteisöjen jäsenten järjestämien tarjouskampanjoiden toteuttamiseksi. Hakijan mukaan poikkeuslupaa tulisi soveltaa myös hakijaliiton ulkopuolisiin ketjuihin.

Yhteismarkkinoinnissa toteutettavat lyhytaikaiset tarjouskampanjat

Hakemuksen mukaan yhteishinnoittelulla tarkoitetaan kahden tai useamman samalla jakeluportaalla toimivan elinkeinonharjoittajan perimän hinnan (ilmoitushinta) yhdenmukaistamista.

Hinta voi olla joko tarjous- tai kampanjahinta. Tarjoushinnalla tarkoitetaan normaalihintaa alhaisempaa, poikkeuksellisesti tiettynä ajanjaksona hyödykkeestä perittävää hintaa. Kampanjahinnalla puolestaan tarkoitetaan markkinointikampanjan yhteydessä ilmoitettavaa ja perittävää hintaa sellaisesta hyödykkeestä, joka ei aikaisemmin ole ollut myynnissä kampanjaan osallistuvissa liikkeissä.

Tarjouskampanjat koskevat kaupan välittämiä yksilöityjä tavaroita tai palveluja. Kampanjahyödykkeiden lukumäärä edustaa yleensä vähäistä osaa kampanjaan osallistuvien liikkeiden hyödykevalikoimasta. Kampanjat ovat joko valtakunnallisia tai alueellisia.

Kampanjaan liittyy osallistuvien liikkeiden yhteinen markkinointi ja hinnan ilmoittaminen kuluttajille. Yhteismarkkinointi voidaan toteuttaa muun muassa sähköisten viestimien, aikakausi- ja sanomalehtien sekä kuluttajille toimitettavien suoramainosten välityksellä.

Valtakunnalliset kampanjat kestävät 1–7 viikkoa ja alueelliset 1–4 viikkoa. Kampanjatuotteiden osuus tuotevalikoimasta on enintään 10 prosenttia. Tuotteita valtakunnallisissa kampanjoissa on enimmillään 250 ja 20 alueellisissa. Vuosittain yhteiskampanjoita järjestetään enintään 20 yhden keskenään kampanjoista sopineen ketjun keskuudessa.

Hakijan mukaan kampanjoiden kestoaikaa ei tulisi rajoittaa, koska erilaiset kilpailutilanteet vaativat erilaisia ratkaisuja. Edelleen hakemuksessa todetaan, että elinkeinonharjoittajat saavat alittaa sovitun hinnan ja mainostaa kampanjahyödykkeitä itsenäisesti. Rajoitukseen ei liity sanktioita.

Ketju ja muut yhteistoimintaryhmät

Hakija katsoo, että hyötyjen välittyminen edellyttää, että kuluttajat tai asiakkaat kykenevät tunnistamaan yhteistyöhön osallistuvat yritykset muista elinkeinonharjoittajista. Tämä on mahdollista silloin, kun kampanjatoimintaan osallistuvat yritykset muodostavat ketjun tai muun vastavan ryhmän, joka profiloituu kuluttajalle ketjun liikkeiden yhtenäisen ulkoasun, ketjutunnuksen ja/tai yhteismarkkinoinnin välityksellä.

Hakijan mukaan vähittäiskauppayritykset muodostavat ketjun silloin, kun niillä on tunnettu, pitempiaikaisessa käytössä oleva tai sellaiseksi tarkoitettu, selkeästi näkyvä yhteinen ketjutunnus. Ketjumääritelmän tunnusmerkit voivat sisältää myös maininnan siitä, että yhteenliittymän toiminta perustuu sopimukseen, mikäli ilmaisulle ei aseteta ehdottomia rajauksia. Ketjun määritelmään ei sen sijaan pitäisi asettaa ehtoja yhteistoiminnan muodosta. Määritelmän ei tulisi myöskään ottaa kantaa ketjun organisaatioon, koska ketju voi toimia ilman muodollista keskusyksikköäkin.

Ketjujen päätöksentekojärjestelmä yhteiskampanjoiden toteuttamisessa on kaikilla ketjuilla samankaltainen. Päättävä elin on yleensä markkinointiryhmä, kauppiasneuvosto tai vastaava, jonka valitsee ketjun hallitus, vuosikokous tai hallintoneuvosto. Markkinointiryhmään kuuluu 4–6 kauppiasta ja ketjun edustaja tai edustajia.

Hakijan mukaan elinkeinonharjoittajien yhdessä järjestämiin tarjouskampanjoihin kuuluu olennaisena osana yhteisesti hankitut tuotteet, koska yhteisostot saavat aikaan tehokkuusetuja kaikissa eri tuotannon ja jakelun portaissa. Hakija kuitenkin katsoo, etteivät erikseen suoritetut ostot saisi rajoittaa mahdollisuutta järjestää yhteisiä kampanjoita, koska ketjun toimintaa voidaan tehostaa myös ilman yhteisostoja. Yhteismainonta on edullisempaa kuin yhden yrityksen, koska mainosten tuotanto- ja jakelukustannusten yhdistäminen johtaa välittömiin säästöihin.

Markkinaosuus ja kilpailutilanne

Hakija toteaa, että markkinoiden määrittely on käytännössä ongelmallista johtuen vaikeudesta määritellä toisiaan korvaavat tuotteet ja korvaava maantieteellinen hankinta-alue. Luotettavaa tietoa tuote- tai tuoteryhmäkohtaisista markkinaosuuksista voi olla mahdotonta saada. Jos markkinat määritellään hyödykkeiden ja markkina-alueiden laajuuden suhteen, tulee ottaa huomioon kaikki vaihtoehtoiset jakelukanavat.

Paikallistasoilla, jossa kilpailu asiakkaista käydään, eri ketjujen ja ryhmien markkinaosuudet voivat suuresti vaihdella keskiarvoihin verrattuina. Joillakin paikkakunnilla voi yksittäisen ketjun tai ryhmän jäsen olla ainoa tai määräävässä asemassa oleva kauppaliike. Olennaista hakijoiden mukaan on kuitenkin se, että millään ketjulla tai ryhmällä ei ole tällaista asemaa.

Poikkeuslupahakemuksessa tarkoitettujen ketjujen tai vastaavien yhteistyöryhmien markkinaosuudet vaihtelevat valtakunnallisesti 1–24 prosentin välillä. Alueelliset markkinaosuudet vaihtelevat 0–30 prosentin välillä.

Hakija katsoo, että vähittäiskaupan piirissä ei ole olemassa sellaisen markkinaosuuden omaavia liikkeitä, että yhteismarkkinointi muodostuisi kilpailua rajoittavaksi. Jos poikkeuslupapäätöksessä asetetaan markkinaosuusraja, tarkastelu tulisi tehdä koko valtakunnan tasolla. Markkinaosuusraja tulisi asettaa vähintään 30 prosentiksi.

Yhteistoiminnasta aiheutuvat hyödyt

Hakijan mukaan yhteismarkkinoinnissa elinkeinonharjoittajat hankkivat tuotteita yhdessä, jolloin sisäänostohinnat ovat alemmat kuin, jos kukin elinkeinonharjoittaja hankkisi tuotteet yksittäisostoina. Samoin rahti-, jakelu- ja varastointikustannukset alenevat yhteishankintojen myötä. Hakijan mukaan näillä tekijöillä on tuotantoa ja hyödykkeiden jakelua tehostavia vaikutuksia. Ilmoitus- ja muut markkinointikustannukset ovat yhteismarkkinoinnissa pienemmät ja näin edistetään taloudellista tehokkuutta ja kehitystä. Useimmissa tapauksissa myös kauppa alentaa omaa palkkiotasoaan.

Hakemuksessa todetaan, että yhteisostojen ja yhteisen ilmoittelun vaikutuksesta yritykset pystyvät myymään kuluttajille hyödykkeitä halvemmilla hinnoilla kuin ilman yhteistoimintaa. Asiakkaalle välittyvä yhteistoiminnasta aiheutuva hyöty ilmenee usein myös tuotteiden parempana laatuna tai laajempana tuotevalikoimana. Yhteismarkkinointi lisää ketjujen ja muiden yritysten välistä kilpailua. Yhteismarkkinointi onkin pienten yritysten lähes ainoa kilpailukeino niiden kilpaillessa suuryrityksien ja keskitetysti omistettujen monimyymäläyritysten kanssa.

Lausunnot

Päivittäis- ja erikoistavarakaupan tarjouskampanjoinnista pyydettiin heinäkuussa 1997 lausunto muun muassa päivittäis- ja erikoistavaroita valmistavalta teollisuudelta ja niiden etujärjestöiltä, tukku- ja vähittäiskauppaa edustavilta järjestöiltä sekä kuluttajia edustavilta viranomaisilta (35 kpl). Lausuntopyyntöön vastasivat Elintarviketeollisuusliitto ry, K-kauppiasliitto, Kuluttajavirasto, Päivittäistavarakauppa ry ja Öljyalan Keskusliitto.

Vastausmäärän vähäisyys antoi viitteitä siitä, että muutaman vuoden voimassa ollut poikkeuslupakäytäntö ja sen sallima elinkeinonharjoittajien välinen yhteistyö ovat pääsääntöisesti olleet toimivia ja saaneet eri osapuolten hyväksymisen. Myös annetut lausunnot hyväksyivät poikkeuslupakäytännön, mutta erilaisia mielipiteitä esitettiin muun muassa kampanjan kestoajasta, ketjumääritelmästä, ostoyhteistyöstä ja kampanjahyödykkeistä.

Kilpailuvirasto on tässä päätöksessä pyrkinyt huomioimaan lausunnonantajien esittämät mielipiteet.

Päätös

Kilpailuvirasto määrää, että kilpailunrajoituslain 6 §:n 1 kohtaa ei sovelleta kaikkien jäljempänä mainittujen ehtojen vallitessa sellaiseen samalla jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien hintayhteistoimintaan, joka koskee yhteisissä mainoksissa käytettävistä hinnoista sopimista yhteisen lyhytaikaisen valtakunnallisen tai alueellisen tarjouskampanjan toteuttamiseksi eikä sellaisten hyödykkeiden (tavaroiden ja palveluiden) ostohinnoista sopimiseen, jotka hankitaan myytäväksi tässä poikkeuslupapäätöksessä tarkoitettujen elinkeinonharjoittajien tarjouskampanjoissa.

Hyödykkeiden yhteisostot eivät kuitenkaan ole edellytyksenä tämän päätöksen soveltamiselle, vaan tarjouskampanjoiden järjestämiseksi elinkeinonharjoittajat voivat hankkia myytävät hyödykkeet myös muualta kuin mahdollisesti yhteisesti sovituista ostopaikoista.

Poikkeusluvan voimassaoloaika

Poikkeuslupa on voimassa 1.3.1998 ja 28.2.2003 välisen ajan.

Poikkeusluvan ehdot

Poikkeuslupa koskee kampanjahinnoista sopimista edellyttäen, että

  1. kampanjahinnoista sovitaan sellaisen tarjouskampanjan toteuttamiseksi, johon kuuluu myytävän hyödykkeen hinnanalennus tai erityinen edullisuus
  2. kampanjahinnoista sovitaan enintään kahden kuukauden ajaksi
  3. yhteistyöhön osallistuva elinkeinonharjoittaja voi alittaa sovitun hinnan ja mainostaa kampanjahyödykkeitä itsenäisesti
  4. yhteisesti markkinoitavat palvelut ja tuotteet on standardisoitu siten, että niiden sisältö ja laatu on kaikissa kampanjaan osallistuvissa yrityksissä samanlainen
  5. elinkeinonharjoittajat kuuluvat samaan ketjuun tai yhteistyöryhmään siten, että asiakkaat tai kuluttajat voivat erottaa ketjuun tai ryhmään kuuluvat elinkeinonharjoittajat kilpailevista elinkeinonharjoittajista
  6. kampanjahinnoista sopivien yritysten yhteinen markkinaosuus ei ylitä 30 prosenttia niillä markkinoilla, joita hintayhteistoiminta koskee.

Päätöksen perustelut

Kilpailunrajoituksen määrittely

Lyhytaikaisiin tarjouskampanjoihin liittyvässä yhteismarkkinoinnissa kaksi tai useampaa samaan ketjuun tai vastaavaan yhteistyöryhmään kuuluvaa elinkeinonharjoittajaa sopii keskenään kuluttajilta tai muilta asiakkailta perittävistä hinnoista (ns. ilmoitushinnoista). Hintayhteistyöhön voi kuulua myös kampanjassa tarjottavien hyödykkeiden ostohinnoista sopiminen. Yhteistyötä harjoitetaan joko suoraan elinkeinonharjoittajien välillä tai näiden yhteenliittymien kautta. Yhteismarkkinointikampanjat voivat olla valtakunnallisia tai alueellisia. Tällainen tarjouskampanjoita koskeva hintayhteistyö on kilpailunrajoituslain 6 §:ssä kiellettyä toimintaa.

Relevantit markkinat

Kulloinkin kysymyksessä olevat eli relevantit markkinat määritellään toisaalta hyödykkeiden ja toisaalta markkina-alueen maantieteellisen laajuuden suhteen. Maantieteellisten markkinoiden määrittelyssä ketju ei voi markkinaosuutta arvioidessaan ottaa huomioon sellaista tarjontaa, joka ei ole kohtuullisin kustannuksin ketjun vaikutusalueella olevien ostajien hyödynnettävissä esimerkiksi etäisyyden tai kuljetuskustannusten vuoksi.

Hyödykemarkkinoiden määrittelyssä on ratkaisevaa se, onko hyödyke asiakkaiden tai kuluttajien näkökulmasta tarkasteltuna kohtuullisesti korvattavissa jollakin toisella hyödykkeellä hintansa, laatunsa, saatavuutensa ja käyttötarkoituksena suhteen. Hyödykemarkkinoiden yksityiskohtainen määrittely ei kuitenkaan aina ole mahdollista, koska hyödykekohtaisia markkinaosuustietoja ei ole helposti saatavissa. Tämän vuoksi elinkeinonharjoittajat voivat käyttää määrittelyn apuvälineenä ketjun hyödykeryhmäkohtaista markkinaosuutta sillä edellytyksellä, että se vastaa kohtuullisella varmuudella hyödykekohtaista markkinaosuutta. Ajallisessa suhteessa markkinaosuutta tarkastellaan ennen kunkin kampanjan aloittamista vallinneen tilanteen mukaan.

Ketjut

Tässä poikkeusluvassa ketjuna pidetään vähittäisportaassa toimivien elinkeinonharjoittajien ja näiden yhteiselimenä toimivan keskusyksikön muodostamaa vapaaehtoiseen sopimukseen perustuvaa yhteenliittymää, jonka toimintaan kuuluvat ainakin yhteismarkkinointi, jäsenliikkeiden samankaltainen tavaravalikoima ja yhteinen liiketunnus.

Ketjuna pidetään myös Franchising-ketjua, jossa luvakkeenantaja antaa luvakkeensaajalle vastiketta vastaan käyttöön liiketoimintamallin tiettyjen tavaroiden ja/tai palvelujen markkinoimiseksi (luvakesopimus).

Lisäksi kilpailuneuvosto on 30.11.1993 K-ryhmän yhteismarkkinointia koskevassa päätöksessään (ks. d:o 4/359/93) katsonut ketjumaiseksi yhteistyöryhmäksi sellaiset itsenäisten elinkeinonharjoittajien muodostamat ryhmät, joilla on keskitettyä ostotoimintaa, yhteismarkkinointia ja yhteinen liiketunnus, mutta ei samankaltaista tavaravalikoimaa. (kilpailuneuvoston K-ryhmää koskevaan tulkintaan on päätöksen mukaan vaikuttanut osaltaan myös K-ryhmässä kauppapaikkasopimusten avulla suoritettava koordinointi).

Kilpailuviraston käsityksen mukaan ketjujen välinen kilpailu voi olla toimivaa yleensä silloin, kun kuluttajat tai asiakkaat kykenevät yksiselitteisesti erottamaan yhteistyötä harjoittavat elinkeinonharjoittajat muista yrityksistä. Koska vähittäiskaupan eri aloilla toimivissa ketjuissa ja yhteistyöryhmissä on erilaisia ja toisistaan tavaravalikoimiltaan vaihtelevasti poikkeavia liikkeitä, vaatimusta tavaravalikoimien samankaltaisuudesta on tulkittava joustavasti siten, että poikkeusluvan ehdot täyttyvät myös silloin, kun kampanjayhteistyötä harjoittavien liikkeiden pääasiallinen tavaravalikoima ja liikeidea ovat samanlaisia. Yhteiskampanjaan osallistuvat eri alueilla sijaitsevat liikkeet voivat siten tarvittaessa eriyttää hyödykevalikoimiaan asiakkaidensa tarpeiden mukaisiksi.

Yhteistyön tehokkuushyödyt

Hintayhteistyöllä saattaa olla kilpailun kannalta myönteisiä vaikutuksia poikkeuslupahakemuksessa tarkoitetuissa tilanteissa, joissa samaan ketjuun tai yhteistyöryhmään kuuluvat elinkeinonharjoittajat hankkivat hyödykkeitä joko yhdessä tai erikseen ja/tai mainostavat niitä yhteisissä kampanjailmoituksissa.

Periaatteessa tällainen yhteistoiminta ei välttämättä vaatisi hinnoista sopimista, mutta yhteisestä kampanjahinnasta sopiminen kuuluu käytännössä oleellisena osana yhteisilmoitteluun. Tämä johtuu ensiksikin siitä, että mainonnassa käytettävistä hinnoista sopimalla elinkeinonharjoittajilla on mahdollisuus asettaa hinnat sellaiselle tasolle, joka varmistaa hyödykkeiden kysynnän. Toiseksi elinkeinonharjoittajien yhteisilmoittelun ei voida olettaa käytännössä toteutuvan, jos kukin yksittäinen yhteistyöhön osallistuva yritys ilmoittaisi yhteismainoksessa omia hintojaan.

Yhteismarkkinoinnissa ilmoitus- ja muut markkinointikustannukset ovat pienemmät kuin yksittäisten kauppiaiden markkinoidessa hyödykkeitänsä yksin. Keskittämällä ketjun jäsenten markkinointia voidaan saavuttaa suurempi ilmoitusvolyymi. Yhteisilmoittelu on tärkeää senkin vuoksi, että pienet ja keskisuuret yritykset voivat näin markkinoida hyödykkeitään samoilla edellytyksillä kuin suuret monimyymäläyritykset.

Samaan ketjuun kuuluvien elinkeinonharjoittajien ilmoitushintoja koskeva yhteistyö voi olla kilpailua tehostavaa lähinnä seuraavista syistä. Ketjujen ensisijainen tavoite ei ole niinkään kilpailun rajoittaminen ketjun jäsenten välillä, vaan yksittäisten jäsenten toimintaedellytysten parantaminen muita elinkeinonharjoittajia tai näiden yhteenliittymiä vastaan. Kilpailu asiakkaista tapahtuu siis ketjujen tai itsenäisesti toimivien yritysten välillä eikä niinkään samaan yhteenliittymään kuuluvien yritysten kesken. Usein ketjuun kuuluvat yritykset ovat vielä sijoittuneet niin, että niiden voidaan katsoa vain rajoitetusti kilpailevan samoista asiakkaista. Ketjumainen toimintatapa ja siihen liittyvä yhteismarkkinointi lisäävät ketjujen ja ryhmien sekä monimyymäläyritysten välistä kilpailua ja siten parantavat pienyritysten mahdollisuuksia kilpailla suurempien yritysten kanssa.

Yhteisen markkinoinnin lisäksi ketjujen yhteistyöllä on saavutettavissa mittakaavaetuja myös ostotoiminnassa. Ostoyhteistyöllä saavutetaan suuremmat ostovolyymit, rationalisoidaan kuljetusta ja varastointia sekä yleensäkin vähennetään ostoprosessiin liittyviä vaihdantakustannuksia. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta ketjun ja mahdollisesti myös tavarantoimittajien jakelukustannukset alenevat. Suurten yhteistilausten vaikutuksesta tavarantoimittaja voi joissakin tapauksissa saavuttaa myös tuotannon mittakaavaetuja.

Ketjumainen toimintatapa ja kampanjayhteistoiminta lisäävät kilpailua kaupan eri sektoreilla ja luovat alalla toimiville kaupan ryhmille, ketjuille ja yksittäisille vähittäiskauppiaille kannusteita toimintansa tehostamiseen. Eri liiketoimintaideoilla toimivilla ketjuilla on myös uusien yrittäjien markkinoille tuloa helpottavia vaikutuksia. Ketjuyhteistyön kautta markkinoille tulee myös uusia liiketoimintamuotoja, jotka tehostavat hyödykkeiden jakelua ja lisäävät kuluttajien valintamahdollisuuksia.

Hyödyn välittyminen asiakkaille tai kuluttajille

Lain 19 §:n mukaan poikkeusluvan edellytyksenä on tehokkuuden lisääntymisen ohella se, että tehokkuushyödyt välittyvät pääosin asiakkaille tai kuluttajille. Tarjouskampanjayhteistoiminnan ansiosta on mahdollista, että kuluttajat tai asiakkaat saavat sekä edullisempia hyödykkeitä että laajemmat hyödykevalikoimat. Poikkeusluvan ehtona on, että hinnoista sopiminen voi koskea vain kaupan kampanjatuotteita tai muuten erityisen edullisesti hinnoiteltuja hyödykkeitä. Kilpailun toimivuuden kannalta ei ole perusteltua, että ketjun jäsenet voisivat sopia tätä laajemmin yhdenmukaisten hintojen käytöstä.

Jos elinkeinonharjoittajat sopivat ilmoitushinnat pitkäaikaisesti on vaarana, että hinnat jäykistyvät tarpeettomasti. Tästä syystä ilmoitushinnoista voidaan sopia enintään kahdeksi kuukaudeksi.

Asiakkaiden tai kuluttajien hyödyn varmistamiseksi on niin ikään välttämätöntä, että ketjun tai siihen rinnastettavan yhteistyöryhmän jäsenellä on mahdollisuus myydä hyödyke tarvittaessa sovittua kampanjahintaa halvemmalla ja myös esittää halvempi hinta omissa mainoksissaan.

Kampanjahinnoista sopiminen on kuitenkin vain erityisten edellytysten vallitessa asiakkaiden ja kuluttajien kannalta parempi vaihtoehto kuin elinkeinonharjoittajien vapaa hintakilpailu. Yksi edellytys on, että yhteistoimintaa harjoittava ketju joutuu kilpailemaan tehokkaasti muita yrityksiä vastaan. Tämän vuoksi Kilpailuvirasto on asettanut poikkeusluvan ehdoksi 30 prosentin markkinaosuusrajan. Jos yhteenliittymällä on suurempi markkinaosuus on vaarana, että yhteistyön kustannussäästöt eivät enää välity lain tarkoittamalla tavalla ostajille pelkästään ketjujen välisen kilpailun vaikutuksesta. Kilpailupoliittisesti on perusteltua, että 30 prosenttia suuremman markkinaosuuden omaavien ketjujen osalta vaaditaan enemmän ketjun sisäistä kilpailua myös kampanjahinnoittelussa. Enemmän kuin 30 %:n markkinaosuutta hallitsevien yritysten yhteistoimintaa Kilpailuvirasto arvioi kussakin yksittäistapauksessa erikseen eikä näitä tapauksia ole syytä liittää laajan poikkeusluvan piiriin.

Markkinaosuuden laskennassa otetaan huomioon kaikkien sellaisten ketjujen markkinointi, joiden toimintaa yhteen sovitetaan. Tämä vaatimus on otettu sen vuoksi, ettei tässä päätöksessä mainittua 30 prosentin markkinaosuutta voida kiertää jakamalla samanlaisia hyödykeryhmiä markkinoivia ketjuja siten, että kunkin ketjun markkinaosuus alittaisi tässä päätöksessä markkinaosuusrajaksi määrätyn 30 prosenttia.

Kampanjahintojen sopimisen kilpailuoikeudellinen arviointi perustuu yksin taloudellisiin seikkoihin eikä elinkeinonharjoittajien jäsenyys hakijaliitoissa tai niiden jäsenyhdistyksissä voi vaikuttaa poikkeuslupaharkinnan lopputulokseen. Tästä syystä poikkeuslupa koskee muitakin kuin hakijaliittoihin kuuluvia elinkeinonharjoittajia.

Poikkeuslupa koskee vain samalla jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien yhteistyötä. Lupa ei koske tapauksia, joissa ylempi kaupan porras asettaa jälleenmyyjille ohjeellisia tai velvoittavia hintoja. Pelkästään se, että elinkeinonharjoittajat ovat jonkun maahantuojan tai valmistajan valtuuttamia jälleenmyyjiä ei täytä poikkeusluvan ehtoja.

Poikkeusluvassa ei ole otettu kantaa muihin mahdollisiin kilpailunrajoituksiin, joita ketjumaisessa yhteistyössä saattaa esiintyä.

Sovelletut säännökset

Laki kilpailunrajoituksista (480/92) 6 §:n 1 kohta 19 § 1 momentti

Muutoksenhaku

Kilpailunrajoituslain (480/92) 21 §:n 3 momentin mukaan Kilpailuviraston tässä asiassa antamaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.