2.6.2015
Jatkoselvitys tiedottamisen onnistumisesta ja palvelusetelien käytöstä valmistuu syksyllä
Vaikka potilaan oikeus valinnanvapauteen on kirjattu lainsäädäntöön, valinnanvapauden nykyinen, järjestelmälähtöinen toteutustapa mitätöi monin paikoin tosiasiallisen mahdollisuuden hoitopaikan valintaan, todetaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) tuoreessa selvityksessä. Valinnanvapaudesta periaatteessa seuraavat taloudelliset ja terveyspoliittiset hyödyt – kuten uusien innovatiivisten toimintamallien synnyttäminen ja käyttöönotto – ovat siksi toistaiseksi jääneet saavuttamatta.
Potilaat ovat voineet vuoden 2014 alusta Suomessakin valita itse terveysasemansa ja tietyin rajoituksin myös erikoissairaanhoidon hoitopaikkansa kaikista julkisista terveysasemista ja sairaaloista. Hoitopaikan mahdollisuuksien rajoissa heillä on oikeus valita myös itseään hoitava lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattilainen. Lisäksi potilailla on oikeus hakeutua hoitoon mihin tahansa EU- tai Eta-valtioon tai Sveitsiin.
Valinnanvapautta koskevat säädökset ovat kuitenkin hajallaan eri laeissa, eikä yhtenäisiä toimintamalleja ole toistaiseksi saatu aikaan. Mahdollisuudet valinnanvapauden hyödyntämiseen riippuvat siksi olennaisesti muun muassa potilaan terveydentilasta, osaamisesta ja taloudellisista resursseista. Valinnanvapauden toteutumiseen liittyy myös logistisia ongelmia, kuten ongelmat potilastietojen siirtymisessä toimipaikkojen välillä. Suurimmat ongelmat liittyvät rajat ylittävään terveydenhuoltoon; jos lainsäädäntöä ei kehitetä edelleen ja esimerkiksi hoitokustannusten korvaamisperusteita muuteta, hoitopaikan valitseminen ulkomailta uhkaa jatkossakin jäädä vain maksukykyisten henkilöiden oikeudeksi.
Valinnanvapauden aktiivinen hyödyntäminen voisi selvityksen mukaan johtaa parhaimmillaan palveluprosessien, hoidon laadun ja potilasturvallisuuden kehittymiseen. Keskeisin mahdollisuus liittyy siihen, että hoitopaikan voisi valita myös yksityiseltä tai kolmannelta sektorilta. Valinnanvapauden merkitys tulisi ennen kaikkea huomioida tulevassa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksessa ja siihen liittyvässä rahoitusratkaisussa.
Palvelusetelijärjestelmä laajentaa valinnanvapautta
Palvelusetelijärjestelmä laajentaa jo nyt osassa kuntia valinnanvapauden koskemaan myös yksityisiä terveydenhuoltopalveluja ja jopa hoidon sisällöllisiä yksityiskohtia. Jos palveluseteli ei kata kaikkea palvelun tarvetta, potilas voi halutessaan hankkia palveluntuottajalta lisäpalveluja omilla varoillaan. Palvelusetelijärjestelmää voitaisiin jatkossa kehittää edelleen ja hyödyntää nykyistä laajemmin järjestelmälähtöiseen toimintamalliin pohjautuvien kilpailutusten vaihtoehtona. Päätösvaltaa terveydenhuoltopalvelujen tuottajista siirrettäisiin näin osittain myös potilaille.
Palvelusetelien käyttömahdollisuuksia voitaisiin laajentaa myös alueellisesti niin, että palveluja voisi hankkia myös seutukunnallisesti tai valtakunnallisesti hyväksytyiltä palveluntuottajilta oman asuinkunnan hyväksymien palveluntuottajien lisäksi. Kuntien tehtävää yksityisten palveluntuottajien hyväksyjänä voitaisiin lisäksi keventää ja vähentää näin palvelutuotantoon liittyvää byrokratiaa.
Selvityksen jatko-osa valmistuu syksyllä
Selvitysraportin on kirjoittanut KKV:n erikoistutkija, YTT Helena Tuorila, ja selvityksen yhteydessä on haastateltu muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), Kelan, sosiaali- ja terveysministeriön (STM) sekä Suomen Kuntaliiton edustajia. Selvityksen toinen osa, jossa tarkastellaan valinnanvapaudesta tiedottamista ja palvelusetelijärjestelmän hyödyntämistä terveydenhuoltopalveluissa, valmistuu syksyllä. Jatkoselvitys toteutetaan yhteistyössä aluehallintovirastojen kanssa.
Tutustu selvitykseen:
Potilaan valinnanvapaus julkisessa terveydenhuollossa, osa I: Sääntelykehikko kansallisessa ja rajat ylittävässä terveydenhuollossa (pdf, 52 s.)
Lisätietoja: Helena Tuorila, p.029 505 3653,
sähköpostiosoite muotoa etunimi.sukunimi@kkv.fi