Kuluttaja-asiamies Päivi Hentunen julkisti tänään Kilpailu- ja kuluttajaviraston KKV-päivässä kuusi teesiään kuluttajien hyväksi. Samalla hän peräänkuulutti lisää vastuuta yrityksiltä kuluttajan oikeuksien huomioimisessa. Markkinoilla tarvitaan myös tehokkaampia, esimerkiksi finanssi-, viestintä- ja kilpailuvalvonnan puolelta tuttuja keinoja puuttua havaittuihin rikkomuksiin. Helsingissä järjestettyyn seminaariin osallistui lähes 200 viraston sidosryhmien edustajaa.
Kuluttaja-asiamiehellä on näköalapaikka kuluttajien markkinoilla kohtaamiin ongelmiin. Kuluttaja-asiamiehelle on tullut tänä vuonna noin 4 700 yhteydenottoa, minkä lisäksi kuluttajaneuvontaan on tullut noin 69 000 yhteydenottoa. Yhteydenottojen aiheet vaihtelevat suuresti. Niiden taustalta on kuitenkin löydettävissä tietyt samat perusongelmat, jotka toistuvat viestistä toiseen. Kuluttaja-asiamies on nyt kiteyttänyt nämä ongelmat kuuteen teesiin kuluttajien aseman parantamiseksi. ”Näiden eteen teemme töitä ja nämä yritystenkin tulisi huomioida”, toteaa kuluttaja-asiamies Päivi Hentunen.
Kuluttaja-asiamiehen teesit
- Kuluttajien on voitava liikkua markkinoilla vapaasti.
- Välttämättömät palvelut on taattava kuluttajille.
- Mainonta pitää voida tunnistaa.
- Yritysten on laitettava asiakaspalvelunsa kuntoon.
- Huijausten vastainen yhteistyö on saatava toimimaan.
- Kuluttajansuojalain sanktiot on nykyaikaistettava.
Kuluttaja-asiamiehellä on vireillä asioita kaikkiin näihin teeseihin liittyen esimerkiksi lainsäädäntöön vaikuttamisen kautta, kuluttajaoikeudellisten linjauksien tai linjaratkaisujen muodossa, markkinaoikeushakemuksina ja kuluttajille suunnattuina varoituksina. Kuluttaja-asiamies tekee vahvasti töitä näiden teesien toteutumiseksi ja kohdistaa toimintaansa ja resurssejaan lähivuosina niiden mukaan akuuttien markkinaongelmien ratkaisun lisäksi.
”Kuluttajaviranomaiset eivät yksin pysty korjaamaan epäkohtia, vaan tarvitsemme siihen tukea myös elinkeinoelämältä. Yritysten on toteutettava myös käytännössä yhteisesti sovittuja tai lakiin kirjattuja periaatteita ja tehostettava eri alojen itsesääntelyä. Lisäksi kuluttaja-asiamiehen keinovalikoima kaipaa tehostusta ja toimenpiteitä myös päättäjien suunnalta. Nyt mahdollisuutemme puuttua nopeasti markkinoilla havaittuihin epäkohtiin ja suoranaisiin lainrikkomuksiinkin ovat riittämättömät. Tämä haittaa myös yhteiskunnan asettamien sääntöjen mukaan toimivien yritysten kilpailukykyä,” sanoo Hentunen.
Selvitys kilpailupolitiikan ja kuluttajapolitiikan yhtymäkohdista
KKV-päivässä julkistettiin myös viraston apulaisjohtajan, OTT Kalle Määtän selvitys kilpailupolitiikan ja kuluttajapolitiikan yhtymäkohdista (KKV:n selvityksiä 4/2013). Selvitys osoittaa, että kilpailupolitiikalla ja kuluttajapolitiikalla on enemmän yhtymäkohtia kuin usein oletetaan.
Kilpailulaissa kiellettyjen kilpailunrajoitusten torjunta ja muu kilpailun edistäminen hyödyttää ensinnäkin monin tavoin kuluttajia. Toimiva kilpailu varmistaa uusien yritysten pääsyn markkinoille ja kannustaa kaikkia yrityksiä jatkuvaan toimintatapojen tehostamiseen sekä uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen. Näin kuluttajille on tarjolla hinnan ja muiden ominaisuuksien suhteen erilaisia tuotteita ja palveluja, joista he voivat valita haluamansa. Kilpailu auttaa lisäksi pitämään hinnat kurissa ja parantaa yleensä myös tuotteiden laatua.
Toimiva kilpailu ohjaa lisäksi yhteiskunnan taloudelliset resurssit tehokkaimpaan mahdolliseen käyttöön ja luo kannusteita myös kokonaan uusien toimialojen ja tuotantomahdollisuuksien synnyttämiselle. Tätä kautta syntyvästä talouden kilpailukyvyn lisääntymisestä hyötyy viime kädessä koko yhteiskunta.
Aina kilpailu ei kuitenkaan yksinään turvaa kuluttajien asemaa. Kansainvälisissä tutkimuksissa on esimerkiksi havaittu, ettei kilpailun avaaminen energia- ja telemarkkinoilla ole hyödyttänyt kuluttajia odotetulla tavalla, ja kuluttajien asemaa on siksi jouduttu parantamaan erillislainsäädännön avulla. Kilpailupolitiikka voi kuitenkin yleisesti ottaen auttaa osaltaan hahmottamaan sitä, ettei oikeudellista sääntelyä suinkaan aina tarvita, koska markkinat pystyvät usein itsekin ratkaisemaan ongelmansa. Kilpailupoliittinen näkökulma auttaa lisäksi analysoimaan sitä, millaisia haittoja oikeudellinen sääntely sinänsä voi aiheuttaa.
Politiikkalohkojen keskinäinen vuorovaikutus toimii toisaalta myös toisin päin: Kuluttajapolitiikka auttaa kilpailupolitiikkaa hahmottamaan paremmin kuluttajien ja yritysten välisiä suhteita ja kuluttajien tosiasiallista käyttäytymistä sekä havaitsemaan helpommin kilpailun epätoivottavia vaikutuksia. Kuluttajapoliittisia instrumentteja voidaan lisäksi tarvita kilpailun vauhdittamiseksi markkinoilla. Yhteistoiminta kuluttajaviranomaisten kanssa lisää todennäköisesti myös yleisön luottamusta kilpailuviranomaisten aloitteisiin ja muuhun toimintaan sekä kummankin politiikkalohkon yhteiskunnallista painoarvoa ja vaikuttavuutta.
Kilpailupolitiikassa ja kuluttajapolitiikassa on toisaalta uskallettava olla myös eri mieltä; miten muutoin yhdistynyt virasto voi ylipäänsä muodostaa kriittisen massan? Tämä luo puolestaan paineita sekä viraston omalle tutkimus- ja selvitystoiminnalle että yleisemmin tutkimustiedon hyödyntämiselle. Viime kädessähän nimenomaan empiiriseen evidenssiin nojaava tutkimustyö – eivätkä pinttyneet mielipiteet – on keino sovittaa kilpailupoliittiset ja kuluttajapoliittiset tavoitteet yhteen.