Salassapitosopimukset ovat tuttuja liike-elämästä, jossa sopimuksilla suojataan luottamuksellista tietoa. Salassapitosopimusta tehostetaan usein sopimussakolla. Kuluttaja-asiamies on havainnut, että salassapitosopimuksia on nyt tuotu myös kuluttajakauppaan esimerkiksi autoalalle. Myyjä tai tavaran valmistaja saattaa edellyttää, että kuluttajan ostaman tavaran virhettä ei korjata, ellei kuluttaja sitoudu salassapitosopimukseen. Käytännössä kuluttaja siis lupaa, että ei kerro korjaamisesta kenellekään. Tällaisille sopimuksille on vaikea nähdä aitoa tarvetta tai edes oikeutusta.
Mitä elinkeinonharjoittaja haluaa salata ja miksi?
Mitä tietoa tuotteen korjaamisen salaamista koskevalla ehdolla halutaan kuluttajasopimuksissa suojella? Sitäkö, että elinkeinonharjoittaja toimii reklamaatiotilanteissa sillä tavalla kuin kuluttajansuojalaki sen edellyttää toimivankin? Yhdelläkään maineestaan huolta pitävällä yrityksellä ei uskoisi olevan tarvetta tällaisen menettelytavan salaamiseen. Luulisi, että elinkeinonharjoittajan kannalta olisi pelkästään hyvä asia, jos kuluttajilla olisi siitä yleisesti sellainen käsitys, että se kantaa vastuunsa, jos tuotteessa ilmenee virheitä ja hoitaa mahdolliset reklamaatiotapaukset lainmukaisesti ja tyylikkäästi.
Vai halutaanko kuluttajasopimuksiin kytketyllä salassapitosopimuksella suojella liikesalaisuutta? Mutta minkälaista tietoa halutaan salata ja keneltä? Liikesalaisuudet voivat liikesalaisuuslain mukaan olla hyvin monentyyppistä teknistä tai taloudellista tietoa, kunhan tieto on salaista. Lisäksi tiedolla on oltava taloudellista arvoa ja tiedon haltijan on tullut tehdä kohtuullisia toimenpiteitä pitääkseen tiedon salaisena. Liikesalaisuuksia voivat olla muun muassa valmistustiedot, testitulokset, liikeideat, hinnoittelutiedot, taitotieto, markkinaselvitykset, talousennusteet, kilpailija-analyysit, asiakasrekisterit ja yritysten hallinnollisorganisatoriset tiedot. Myös niin sanottu negatiivinen tieto, eli esimerkiksi jonkin valmistusmenetelmän toimimattomuus, voi olla liikesalaisuus.
Tavoitteena estää kuluttajan oikeuksiin liittyvän tiedon leviäminen?
Voisiko virheellisen tuotteen korjaamiseen liitetyn salassapitosopimuksen tarkoituksena ollakin se, että yrityksen tiedossa on kyseisen tuotteen jonkin osan tai valmistuserän viallisuus tai esimerkiksi tuotteeseen yleisemmin liittyvä tyyppivika? Tällaisella tiedolla on taloudellista arvoa, ja yrityksellä voi olla tarve tehdä kaikkensa, jotta tieto pysyy salaisena eikä leviä laajemmalle.
Elinkeinonharjoittaja ehkä haluaa kiistää virhevastuunsa yleisemminkin ja siksi yhdelle tai useammalle yksittäiselle kuluttajalle annettavan hyvityksen halutaan pysyvän piilossa. Tarkoituksena ehkä on, etteivät muutkin kuluttajat osaisi vaatia oikeuksiaan ja vaatia tarvittaessa hyvitystä tavaran virheestä. Tai ehkä tiedon salaamisella halutaan kilpailuetua muihin alan toimijoihin nähden tai pitää asia salassa viranomaisilta kalliiden takaisinvetokampanjoiden välttämiseksi?
Ehkä kyse onkin vastaavanlaisesta tilanteesta kuin toisinaan kuluttajasuhteisiin liittyvissä oikeudenkäynneissä? Lainvastaisesta menettelystään tietoinen elinkeinonharjoittaja ei tahdo hyvittää kuluttajaa lain edellyttämällä tavalla. Jos kuluttaja kuitenkin vie asian tuomioistuimeen ja näin osoittaa olevansa tosissaan vaatimustensa kanssa, yritys suostuu kuluttajan vaatimuksiin eli niin sanotusti ostaa jutun pois, jotta asiasta ei saataisi yleistettävää tuomioistuimen ennakkoratkaisua. Tarkoituksena ehkä on, etteivät muutkin kuluttajat osaisi vaatia oikeuksiaan ja vaatia tarvittaessa hyvitystä tavaran virheestä.
Salassapitosopimukset eivät sovellu kuluttajasopimuksiin
Kuluttajansuojalain säännökset ovat lähtökohtaisesti pakottavia. Sopimus, jolla vähennetään kuluttajalle kuluttajansuojalain mukaan tulevia oikeuksia, on mitätön.
Esimerkiksi auton kaupassa kuluttajansuojalaki turvaa määrätyt vähimmäisoikeudet, joista ei voi sopimuksin poiketa kuluttajan vahingoksi. Myyjä, jonka vastuulla on auton virheen korjaaminen, ei voi edellyttää oman velvollisuutensa täyttämiseksi minkäänlaista salassapitosopimuksen hyväksymistä. Sama koskee luonnollisesti myös aikaisempia myyntiportaita eli maahantuojaa ja valmistajaa.
Kuluttajan oikeuksien toteutuminen edellyttää myös, että kuluttaja voi saattaa hänen ja myyjän välisen erimielisyyden viranomaisen ratkaistavaksi ilman, että tämä aiheuttaa kuluttajalle esteitä tai kustannuksia. Näistä oikeuksista ei voi tinkiä missään kohdin edes sillä perusteella, että kuluttajalle olisi annettu joltain osin laajemmat oikeudet kuin mitä hänellä tarkasti lain säännösten perusteella vähintään on.
Salassapitosopimukset eivät kuulu kuluttajansuojan piiriin kuuluviin sopimussuhteisiin. Ne ovat ristiriidassa lainsäädännön ja kuluttajien oikeuksien kanssa. Lisäksi salassapitosopimusten käyttö on omiaan herättämään epäilykset siitä, että elinkeinonharjoittajan toiminta ei kaikin osin muutoinkaan kestä päivänvaloa.
