Lausunto työ- ja elinkeinoministeriölle 24.6.2025
Diaarinumero KKV/668/03.02/2025
Lausunto fossiilittoman jouston työryhmän loppuraportista (KKV/819/00.04.00/2024)
Työryhmä on muodostanut ehdotuksen sähkömarkkina-asetuksen mukaisen fossiilittoman jouston tukimekanismiksi. Mekanismilla jaetaan tukea investoinneille kapasiteettiin, joka asetuksessa mainittujen edellytysten lisäksi täyttää erinäisiä teknisiä, esimerkiksi huoltovarmuuteen liittyviä vaatimuksia. Tuettavan kapasiteetin valmistumisaikataululle ja sen osallistumiselle vuorokausimarkkinalle on asetettu velvoitteet, joiden noudattamatta jättäminen sanktioitaisiin. Tuki ehdotetaan kohdennettavan tarjouskilpailussa, jossa haettavan tuen määrän lisäksi pisteitä saisi sijainnista sekä vähimmäisvaatimuksen ylittävästä kyvykkyydestä osallistua vuorokausimarkkinalle. Arviolta satojen miljoonien eurojen tuki rahoitettaisiin valtion budjetista ja maksettaisiin tuensaajille vuosittain.
Mitä tahansa mekanismia tulisi aina arvioida suhteessa tavoitteeseen, jota mekanismin toivotaan edistävän. Kun kyse on tukimekanismista, tavoitteen tulisi olla tunnistetun markkinahäiriön korjaaminen. Raportilla joustavan kapasiteetin tarve on sidottu tehovajeen odotusarvoon (LOLE), jonka odotetaan ylittävän kansallisen tavoitetason ilman lisäinvestointeja joustavaan kapasiteettiin. Tehovajetta syntyy hetkinä, joina sähköjärjestelmässä kulutusta on tuotantokapasiteettia enemmän. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi, jos vuorokausimarkkinan hintojen jo määräydyttyä tuotannossa tai kulutuksessa tapahtuu odottamaton muutos esimerkiksi sääennusteen pettäessä tai voimalan vikaantuessa. Myös sähkönsiirron pullonkaulat voivat johtaa paikalliseen tehovajeeseen, vaikka hinta valtakunnallisella hinnanmuodostusalueella tasapainottaisi tarjonnan ja kysynnän.
Kapasiteetin tarjoaja ei yksinomaisesti vastaa tuottamansa tehovajeen kustannuksista kuten kuluttajien kokemasta haitasta. Näiden ulkoisvaikutusten myötä markkinoilla saattaisi syntyä esimerkiksi väärään paikkaan tai liian sääherkkää kapasiteettia, jolloin joustokykyisen kapasiteetin investointien tukeminen tehovajeen odotusarvon madaltamiseksi olisi kansantaloudellisesti perusteltua. Sen sijaan esimerkiksi hallitusohjelmassa mainittu sähkön hinnan voimakas vaihtelu voi kieliä vähittäismarkkinan epäonnistumisesta siinä missä tukkumarkkinoiden tehokkaasta toiminnastakin. Mikäli markkinalla ei ole korjattavaa häiriötä tai häiriötä korjataan väärällä instrumentilla, puuttuminen johtaa markkinan vääristymiseen. Jos esimerkiksi kuluttajalla ei ole valittavanaan riittävästi sähkön hintariskiltä suojaavia sopimustyyppejä, häiriö tulisi ratkaista lähtökohtaisesti vähittäismarkkinalla eikä puuttumalla kapasiteetti-investointeihin.
Koska kyse on julkisista varoista, mekanismin tulisi korjata tunnistettu häiriö mahdollisimman kustannustehokkaasti.
Parhaassa tapauksessa tuki kohdennettaisiin vain niukasti kannattamattomille investoinneille; kannattavat investoinnit syntyvät markkinaehtoisestikin ja kannattamattomimmat vaatisivat toteutuakseen runsaasti tukea. Raportissa esitetyssä mekanismissa vähiten tukea investoinnilleen pyytävä osallistuja saa eniten pisteitä, mikä antaa kannattavammille investoinneille etulyöntiaseman. Mitä tarkemmin kannattavimmat ja sen myötä markkinaehtoisestikin syntyvät investoinnit saadaan esimerkiksi teknologiarajauksin suljettua mekanismista, sitä kustannustehokkaampi mekanismista tulee. Mekanismin kustannuksiin olennaisesti vaikuttaa myös kilpailun määrä. Jos potentiaalisia mekanismiin osallistujia ja investointikohteita tunnistetaan niukasti suhteessa hankittavaan kapasiteettiin, mekanismiin olisi tarjoajien kirittämiseksi syytä harkiten asettaa katto haettavan tuen määrälle.
Työryhmän ehdotuksessa haettavan tuen määrä pisteytetään käänteisesti suhteessa edullisimpaan tarjoukseen. Raportti jättää eksaktin laskukaavan suhteen hieman tulkinnanvaraa, mutta oletetaan hakijan pisteiden P määräytyvän kaavalla 𝑃𝑃(𝑋𝑋; 𝐿𝐿) = 80 𝐿𝐿/𝑋𝑋, jossa L on edullisin mekanismiin jätetty tarjous ja X hakijan oma tarjous. Edullisin tarjous 𝑋𝑋 = 𝐿𝐿 saa raportissa mainitut maksimipisteet, 80 pistettä. Muista pisteytettävistä tekijöistä, sijainnista ja ajoaikakyvykkyydestä, myönnetään ennalta määrätyllä tavalla kummastakin enintään 10 pistettä.
Vaikka sisällytettyjen tekijöiden huomioimiselle on perustelut, pisteytyksen toteutus on ongelmallinen. Mitä korkeampia tukimääriä haetaan, sitä vähemmän haettavan tukimäärän nostaminen laskee hakijan saamia pisteitä. [1] Tällöin sijainti- ja ajoaikakyvykkyyden merkitys korostuu, sillä näiden pisteytystä ei ole suhteutettu mihinkään. Mekanismi on myös altis manipulaatiolle. Jos ääriesimerkkinä mekanismiin jätetään yksittäinen, erittäin edullinen hakemus 𝐿𝐿≈ 0, tukahduttaa se hintakilpailun muiden tarjousten välillä: nämä saavat haettavan tuen määrästä 𝑃𝑃(𝑋𝑋; 0) = 0 pistettä riippumatta siitä, kuinka paljon nollaa suurempaa tukea hakevat, jolloin vain sijainnilla ja ajoaikakyvykkyydellä on pisteytyksen kannalta merkitystä. Ongelmien juurisyy ei ole tietty laskentakaava pisteille vaan haettavan tuen määrän painoarvon määräytyminen mekanismin sisällä.
Ongelmat voidaan ratkaista määrittämällä pisteytystekijöille euromääräiset arvot pisteiden asemesta. Tehovajeen vähenemisen synnyttämä ylijäämä esimerkiksi siirrettäessä megawatti kapasiteettia Lapista Etelä-Suomeen ei ole 10 pistettä vaan esimerkiksi satatuhatta euroa. Tätä lukua voidaan suoraan verrata haettavan tuen määrään, ja vastaavasti voidaan toimia myös ajoaikakyvykkyyden suhteen. Kun kaikki pisteytystekijät ovat euromääräisiä, poistuu tarve muuntaa haetun tuen määrä pisteiksi suhteuttamalla sitä muiden hakemiin summiin.
Mekanismissa ei pisteytetä kapasiteetin aktivointikustannusta, joskin vaatimus kapasiteetin tarjoamisesta markkinalle pitää sisällään ylärajan aktivointikustannukselle. Sikäli kuin mekanismin tavoite on vain tehovajeen välttäminen, tämä ei liene ongelmallista. Kustannuksen huomiotta jättäminen johtaa kuitenkin siihen, että mekanismilla tuettaneen aktivointikustannuksiltaan tarpeettoman kallista kapasiteettia. Mikäli toimijalla on markkinavoimansa myötä kannustin kapasiteetin pidättämiseen, on sillä myös kannustin tarjota mekanismiin aktivointikustannuksiltaan mahdollisimman kallista, ei edullista kapasiteettia.
Kapasiteettia hankitaan mahdollisesti usealla perättäisellä hankintakierroksella. Mikäli jälkimmäisille hankintakierroksille mekanismia muutetaan aiempien perusteella, on olemassa riski mekanismin manipulaatiolle etenkin, jos potentiaalisia tarjoajia on vähän: jos tarjoaja esimerkiksi tietää myönnettävälle tukimäärälle asetettua kattoa nostettavan, mikäli ensimmäisellä hankintakierroksella ei saada tarpeeksi kapasiteettia, voi syntyä kannustin olla tarjoamatta ensimmäisellä hankintakierroksella. Näin sama kapasiteetti saadaan markkinoille myöhemmin ja kalliimmalla. Tarjouksille asetettuja vaatimuksia tulisi siis jälkimmäisille hankintakierroksille höllentää hyvin harkiten.
Tuen vaikutuksista ei ole tehty vaikutusarviointia, vaikka kyseessä on satojen miljoonien eurojen tukisumma. Ennen mekanismin toteutusta tehtävien selvitystoimenpiteiden tulisi kohdistua korjattavien markkinahäiriöiden aiheuttamien hyvinvointitappioiden arviointiin, jotta varmistuttaisiin tuen tarkoituksenmukaisuudesta ja tuen määrän oikeasuhtaisuudesta häiriön aiheuttaman vahingon määrään.
