Lausunto oikeusministeriölle 4.8.2026
Diaarinumero KKV/702/03.02/2026
Lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle uudeksi Ahvenanmaan itsehallintolaiksi (VN/35482/2024)
Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) keskittyy lausunnossaan hallituksen esityksen luonnoksessa ja työryhmän mietinnössä kuluttajansuojan osalta esitettyyn. KKV ei kannata kuluttajansuojan osalta lainsäädäntövallan siirtämisen mahdollistamista Ahvenanmaan maakuntapäiville eikä yksityisoikeuden alan lainsäädäntövallan hajauttamista. Ehdotettuja muutoksia ei voida pitää tarkoituksenmukaisina. Toisaalta näin väljästi muotoiltuna ehdotuksella tavoiteltu oikeustila jää epäselväksi ja kuluttajansuojajärjestelmälle aiheutuvien vaikutusten osalta olisi esitettävä tarkempia perusteluja.
Kuluttajansuoja on EU-oikeutta ja kansallista lainsäädäntöä ohjaava tavoite
KKV korostaa, että ’kuluttajansuoja’ on laaja kuluttajapoliittinen tavoite, mutta ei yksiselitteisesti tai tarkkarajaisesti yksi oikeudenala. Mikäli mahdollistettaisiin sääntelyvallan siirtäminen Ahvenanmaan maakuntapäiville ’kuluttajansuojan’ alalla, ehdotetussa muodossa lain sanamuoto olisi liian epätarkka. Ehdotetusta 28 §:n 14 kohdasta ei käy ilmi, miltä osin kuluttajansuoja kuuluisi Ahvenanmaalle siirrettäväksi mahdollistettavan lainsäädäntövallan alaan. Kun kyse on lainsäädäntövallan siirrosta, maakunnan toimivalta olisi yksilöitävä täsmällisesti.
Kuluttajansuojalla voidaan tarkoittaa yleisiä kuluttajan asemasta ja oikeuksista annettuja säädöksiä, kuten kuluttajansuojalakia (38/1978, KSL) ja sen taustalla olevia EU-säädöksiä. EU:ssa kuluttajien suojaamisen tavoite on kuitenkin huomioitu mm. yleisessä tuoteturvallisuusasetuksessa (GPSR) ja tietosuoja-asetuksessa (GDPR) sekä digipalvelusäädöksessä (DSA) ja tekoälysäädöksessä (AIA). Tämän lisäksi useilla toimialoilla on kuluttajia turvaavaa EU-taustaista lainsäädäntöä. Näin on esimerkiksi työryhmän muistiossa mainituilla pankki- ja teletoiminnan aloilla. Kuluttajien suojaaminen on keskeinen tavoite myös hyödykekohtaisessa kansallisessa erityislainsäädännössä, kuten esimerkiksi alkoholi- ja rahapelilaeissa.
Tulevaisuudessakin EU:n lainsäädäntökehitys tulee ohjaamaan merkittävästi kansallista kuluttajansuojan tasoa ja siitä annettuja säädöksiä. Euroopan Unioni on sitoutunut huomioimaan kuluttajansuojan poikkileikkaavasti kaikissa politiikoissaan ja lainvalmistelussaan. Näin edellyttävät Sopimus Euroopan Unionista 12 artikla: ”Kuluttajansuojaa koskevat vaatimukset otetaan huomioon unionin muita politiikkoja ja muuta toimintaa määriteltäessä ja toteutettaessa” sekä Euroopan Unionin perusoikeuskirjan 38 artikla: ”Unionin politiikoissa varmistetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja”.
Työryhmän mietinnössä on eduskunnalle kuuluvan lainsäädäntövallan siirtämisestä Ahvenanmaalle myös 28 §:n 16 kohdassa epätarkka muotoilu ”muut kuin tässä laissa erityisesti mainitut yksityisoikeudelliset asiat, jos ne eivät suoraan liity oikeudenalaan, joka tämän lain mukaan kuuluu maakuntapäivien toimivaltaan”. Kuluttajasuhteissa merkittäviä säännöksiä on useissa yksityisoikeudellisissa säädöksissä, esimerkiksi laissa varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (228/1929). Lisäksi kuluttaja-asiamiehelle kuuluu useisiin lakeihin perustuvia valvontatehtäviä, esimerkiksi velkasuhteisiin liittyvän perintälain osalta.
Kuluttajansuojalaki on keskeisiltä osin EU-harmonisoitu
Sikäli kuin työryhmän mietinnössä tarkoitettaisiin ’kuluttajansuojalla’ vain kuluttajansuojalain yleissäännösten alaan kuuluvia kysymyksiä, KKV toteaa, että yleiseen kuluttajansuojaan liittyvää lainsäädäntöä laadittaessa on toimittava EU-säädösten antaman kansallisen liikkumavaran puitteissa.
Kuluttajansuojaoikeus on pääosin yhdenmukaistettu Euroopan unionin alueella. Vaikka harmonisointi ei ole täydellisen kattavaa, kuluttajansuojalain keskeiset säännökset kuitenkin perustuvat EU-säädöksiin: – KSL 2 luku sopimattomien kaupallisten menettelyjen direktiivi 2005/29/EC,
- KSL 3 luku kohtuuttomien sopimusehtojen direktiivi 93/13/EEC,
- KSL 5 luku tavarankauppadirektiivi (EU) 2019/771,
- KSL 5a luku digitaalista sisältöä ja digitaalisia palveluja koskevaan direktiivi (EU) 2019/770,
- KSL 6 luku kuluttajan oikeuksien direktiivi 2011/83/EU, jossa säädetään etä- ja kotimyynnistä,
- KSL 6a luku rahoituspalvelujen etämyyntidirektiivi (EU) 2023/2673 (aiempi 2002/65/EY),
- KSL 7 luku pääosin kulutusluottodirektiivi (EU) 2023/225 (aiempi 2008/28/EY).
Kuluttajasuojalain täytäntöönpano on valvontaa ja riidanratkaisua
KKV pitää tärkeänä sitä, että yleisen kuluttajansuojan kysymyksissä säilytetään valtakunnallinen valvontamalli ja kuluttaja-asiamies toimii keskitettynä valvontaviranomaisena, joka huolehtii myös näihin kysymyksiin liittyvästä viranomaisyhteistyöstä.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston yhteydessä toimiva kuluttaja-asiamies valvoo kollektiivista kuluttajansuojaa, kuten kuluttajansuojalain 2 luvun sopimattomien kaupallisten menettelyjen, 3 luvun kohtuuttomien sopimusehtojen ja 6 luvun etämyynnin säännösten noudattamista. Kuluttaja-asiamiehen valvoo elinkeinonharjoittajien menettelyjä kuluttajasuhteissa perustuen tähän yleistoimivaltaan, joka on toimiala-, hyödyke- ja teknologianeutraali. Kuluttaja-asiamies ei ratkaise yksittäisiä riitatilanteita vaan valvonta tähtää markkinahäiriöiden poistamiseen ja kuluttajien oikeuksien parempaan toteutumiseen, jotta luottamus kuluttajamarkkinoilla säilyisi. Näin turvataan kuluttajansuojan yhtenäistä tasoa ja samalla elinkeinonharjoittajien yhdenvertaisia toimintamahdollisuuksia.
Valvontaviranomaisen on noudatettava EU:n kuluttajansuojaviranomaisten yhteistyöasetusta eli ns. CPC-asetusta (EU-asetus 2017/2394). CPC-asetus luo puitteet, joilla eri EU-maiden viranomaiset tekevät yhteistyötä rajat ylittävissä kuluttajaoikeuden rikkomistapauksissa. CPC-asetuksessa on säädetty myös niistä minimikeinoista, jotka kuluttajansuojan valvontaviranomaisilla on oltava.
Kuluttaja-asiamiehellä on valvojana käytettävissään useita eri keinoja, joista on säädetty kolmessa eri laissa: kuluttajansuojalaissa, CPC-asetuksen toimeen-panolaissa (laki kuluttajansuojaviranomaisten eräistä toimivaltuuksista 566/2020) ja KKV-laissa (laki kilpailu- ja kuluttajavirastosta 661/2012).
Yksittäisten kuluttajariitojen osalta KKV pitää tarkoituksenmukaisena nykyistä tapaa järjestää kuluttajaneuvonnan palvelut. Neuvonnan toimivuuden ja tehokkaan järjestämisen näkökulmasta ei ole tarvetta muuttaa sen pohjalla olevaa lainsäädäntömallia. Kuluttajaneuvontapalvelut kuuluvat käytännössä kiinteästi kuluttajansuojalain toimeenpanojärjestelmään, ja palvelujen tasapuolisen saatavuuden näkökulmasta on tärkeää, että neuvontapalvelua ei voida esimerkiksi toteuttaa Ahvenanmaalla merkittävästi eri tavalla kuin muualla Suomessa. Valtakunnallisella tasolla kuluttajaneuvonnalle on luotu sellaiset puitteet, joissa kuluttajaneuvontaa tarjotaan tasapuolisesti ja kielilain mukaisesti koko maassa.
Tiedonantovelvoitteet ja kielikysymykset
Työryhmän mietinnön mukaan uudistuksen yhtenä tavoitteena on turvata ruotsin kielen käyttö Ahvenanmaalla. Maakuntapäivälailla olisi mahdollista säätää ruotsinkielistä tietoa koskevista vaatimuksista esimerkiksi käyttöohjeiden, takuiden, kuittien, laskujen, etikettien, kotisivujen, luetteloiden ja esitteiden osalta. Tämä mahdollisuus olisi myös tilanteissa, joissa kyse voi olla valtakunnan toimivaltaan kuuluvista asioista, kuten kuluttajaoikeudesta.
KKV pitää ruotsinkielisen tiedon saatavuuden turvaamista tärkeänä ja hyväksyttävänä tavoitteena.
KKV toteaa, että ehdotuksessa on tältä osin kyse elinkeinonharjoittajien tiedonantovelvoitteiden toteuttamisesta, mikä kuuluu kuluttajansuojalain, tuoteturvallisuuslainsäädännön ja useiden kulutushyödykkeiden osalta erityislakien alaan. Ottaen huomioon nykysääntelyn EU-tausta kielivaatimuksen säätämisen mahdollisuutta olisi tarkasteltava ensin siitä näkökulmasta, millaisen liikkumavaran EU-oikeus antaa.