Lausunto valtiovarainministeriölle 21.8.2026
Diaarinumero KKV/1018/03.02/2026
Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi hyvinvointialueesta annetun lain 21 §:n muuttamisesta (Maakuntien tilakeskus Oy)
Valtiovarainministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi hyvinvointialueesta annetun lain 21 §:n muuttamisesta (Maakuntien tilakeskus Oy). Ehdotetussa laissa säädettäisiin Maakuntien tilakeskus Oy:tä koskevasta poikkeuksesta voimaan tulleessa hankintalain muutoslaissa säädetystä sidosyksiköitä koskevasta 10 %:n omistusosuusvaatimuksesta. Ehdotetun muutoksen myötä Maakuntien tilakeskus Oy säilyisi jatkossakin valtion, hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUSyhtymän sidosyksikköyhtiönä.
KKV toteaa, että julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1397/2016) uusi 15 §:n 2 momentti, joka koskee sidosyksikön vähimmäisomistusosuutta, on tarkoitettu rajoittamaan suurten ja laajan omistajapohjan omaavien sidosyksiköiden käyttöä. Hankintalain muutosta koskevan lain perusteluissa (HE 2/2026 vp) on todettu, että uudistuksesta syntyy hyötyjä silloin, kun sidosyksikkötoiminta voidaan korvata kilpailullisilta markkinoilta kilpailutetuilla palveluilla. Sama on todettu KKV:n tekemässä selvityksessä sidosyksikköuudistuksen vaikutuksista (https://www.kkv.fi/uploads/sites/2/2024-02-sidosyksikkomarkkina-versio-92024.pdf).
KKV:n näkemyksen mukaan ehdotettu poikkeus 10 %:n vähimmäisomistusosuusvaatimuksesta voi olla kilpailun näkökulmasta perusteltu, jos se rajautuu palveluihin, joissa kyse on julkisen sektorin yhteisestä omasta tuotannosta tai aidosta markkinapuutteesta. KKV korostaa, että sidosyksikköhankinnat ovat poikkeus hankintojen kilpailuttamisen pääsäännöstä. Siksi Maakuntien tilakeskus Oy:tä koskevan poikkeuksen tulee olla tarkkarajainen, perusteltu ja vaikutuksiltaan seurattavissa. Poikkeus ei saa muodostua yleiseksi mahdollisuudeksi hankkia laajasti tila- ja kiinteistöhallinnon tietojärjestelmä-, asiantuntija- ja konsultointipalveluja kilpailuttamatta tilanteissa, joissa markkinoilla on toimivaa tarjontaa.
Hallituksen esitysluonnoksessa poikkeusta perustellaan ennen kaikkea sillä, että hajautetussa mallissa menetettäisiin keskitetyn toiminnan mittakaavaedut ja että kansallisen tilannekuvan muodostaminen vaarantuisi tietopohjan sirpaloitumisen vuoksi. KKV:n näkemyksen mukaan aito markkinapuute voi oikeuttaa sidosyksikön käyttämisen sen sijaan, että jokainen hyvinvointialue tuottaisi tai hankkisi itsenäisesti vastaavia ratkaisuja. Kansallisten ratkaisujen tarve, yhteentoimivuus tai mittakaavaedut eivät sen sijaan ole asioita, joita ei voitaisi saavuttaa myös esimerkiksi yhteishankintana tai yhteishankintayksikköä hyödyntäen. Tämä mahdollisuus on tunnistettu myös esitysluonnoksessa itsessään. Lisäksi esitysluonnoksesta ilmenee, että tilatietojärjestelmän ydinosa on hankittu kilpailluilta markkinoilta hankintalain mukaisesti ja että järjestelmän seuraava kilpailutus ajoittuu vuoteen 2028. Tämä viittaa siihen, että markkinapuute ei koske itse tilatietojärjestelmää, vaan pikemminkin yhtenäistä tietomallia, valtakunnallista tietopohjaa ja siihen liittyvää raportointia. KKV:n näkemyksen mukaan esityksen perusteluja tulisikin täsmentää palvelu- tai palveluryhmäkohtaisesti.
Yhtiön palvelukokonaisuus sisältää sekä lakisääteiseen erityistehtävään kuuluvia palveluja, kuten hyvinvointialueiden yhteisen tilatietojärjestelmän ylläpidon ja valtioneuvostolle annettavan vuosittaisen investointiselvityksen, että erikseen sopimushinnaston mukaisesti laskutettavia lisäpalveluja. Esitysluonnoksen mukaan viimeksi mainittuihin kuuluvat muun muassa hanke- ja investointisuunnittelun palvelut, kiinteistö- ja toimitilastrategiapalvelut, ylläpidon johtamisjärjestelmä, kestävän kehityksen ja energiatehokkuuden palvelut sekä toimitilavuokran määrittelyyn liittyvät palvelut. Näiden kaltaisissa kiinteistö- ja toimitilajohtamisen asiantuntijapalveluissa markkinoilla on todennäköisesti myös yksityistä tarjontaa. Esitysluonnoksesta ei käy riittävän selvästi ilmi, miltä osin nämä palvelut kuuluvat hyvinvointialuelain 21 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin tehtäviin ja siten ehdotetun poikkeuksen soveltamisalaan.
KKV kiinnittää huomiota myös siihen, että hyvinvointialuelain 21 §:n 1 momentin nojalla hyvinvointialueet voivat antaa osaamiskeskukselle muita toimitila- tai kiinteistöhallintoa koskevia tehtäviä, ja pykälän 2 momentin mukainen käyttövelvoite voi hyvinvointialueiden niin sopiessa laajentua muihin osaamiskeskuksen tuottamiin palveluihin. Ehdotetun poikkeuksen tosiasiallinen soveltamisala määräytyisi siten osin omistajien päätöksin eikä laissa tarkkarajaisesti. KKV toteaa, että sidosyksikköpoikkeuksen soveltamisalaan tulevat yhtiön tehtävät tulisi rajata vain välttämättömiin ja määritellä laissa mahdollisimman tarkkarajaisesti, eli lähtökohtaisesti yhtiön lakisääteiseen erityistehtävään. Siten yhtiön harjoittama toiminta ei tarpeettomasti laajenisi alueille, joilla on jo toimivat yksityiset markkinat tilanteessa, jossa sidosyksikköyhtiön käyttöä ei voitaisi myöskään perustella esimerkiksi yleiseen etuun liittyvillä syillä. Tehtävien tarkkarajainen määrittäminen selkeyttäisi sidosyksikköpoikkeuksen soveltamisalan lisäksi myös julkisyhteisön eri rooleja yhtäältä omistajiaan palvelevana yhtiönä ja toisaalta markkinatoimijana.
KKV pitää tärkeänä, että Maakuntien tilakeskus Oy:n omistajien tosiasiallista määräysvaltaa kuvattaisiin esityksessä nykyistä konkreettisemmin. Esitysluonnoksessa määräysvallan katsotaan perustuvan yhtiöjärjestykseen, osakassopimukseen, omistajastrategisiin tavoitteisiin, hallituksen muodostamisen periaatteisiin sekä asiakasneuvottelukuntaan. Esitysluonnoksessa on itsessään tuotu esiin Valtiontalouden tarkastusviraston havainto, jonka mukaan hankintayksikön osallistuminen sidosyksikköyhtiön neuvoa-antavan toimielimen toimintaan ei oikeuskäytännön perusteella välttämättä riitä täyttämään määräysvallan käytön tunnusmerkkejä. Perusteluissa olisi syytä selventää, miten yksittäinen, erityisesti omistusosuudeltaan pieni hyvinvointialue, voi tosiasiallisesti vaikuttaa yhtiön strategisiin tavoitteisiin, palveluvalikoimaan, hinnoitteluun ja keskeisiin investointipäätöksiin.
Koska peruspalvelusopimuksen omistajakohtainen hinta määräytyy esitysluonnoksen mukaan omistusosuuksien perusteella eikä palvelujen tosiasiallisen käytön tai aiheutuneiden kustannusten perusteella, ja koska yhtiön palveluihin liittyy lakisääteinen käyttövelvoite, kilpailupaine ei ohjaa yhtiön hinnoittelua tai kustannustehokkuutta. Tämä korostaa omistajaohjauksen, hinnoittelun läpinäkyvyyden ja kustannusvastaavuuden merkitystä. KKV katsoo, että esitystä tulisi täydentää täsmentämällä poikkeuksen palvelukohtaista rajausta ja markkinapuutetta koskevaa arviota sekä kuvaamalla, miten poikkeuksen kilpailu- ja kustannusvaikutuksia seurataan.
KKV toteaa lisäksi, että koska tila- ja kiinteistöhallinnon tietojärjestelmien ja asiantuntijapalvelujen markkina sekä tekniset ratkaisut voivat kehittyä, olisi perusteltua harkita myös poikkeuksen määräaikaisuutta tai vähintään sen vaikutusten määräajoin tehtävää arviointia. Luontevan tarkastelupisteen tarjoaisi esimerkiksi tilatietojärjestelmän ydinosan seuraava kilpailutus.
KKV myös huomauttaa, että jos Maakuntien tilakeskukselle annetaan poikkeus poiketa vähimmäisomistusvaatimuksesta, olisi syytä arvioida ovatko nämä perusteet sellaisia, että ne tulisi ottaa huomioon hankintalaissa yleisempänä poikkeusperusteena. Kilpailun toimivuuden näkökulmasta ei ole perustetta kohdella samanlaisessa tilanteessa olevia sidosyksiköitä eri tavoin sen perusteella, mistä yhtiöstä tai toimialasta on kyse.