Lausunto maa- ja metsätalousministeriölle 9.4.2026
Diaarinumero KKV/379/03.02/2026
Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi päivittäistavarakauppapalveluiden tuesta monipalvelukeskuksina maaseutualueilla annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (VN/6756/2026)
Maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt Kilpailu- ja kuluttajavirastolta (KKV) lausuntoa koskien luonnosta valtioneuvoston asetukseksi päivittäistavarakauppapalveluiden tuesta monipalvelukeskuksina maaseutualueilla (”kyläkauppatuki”) annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta.
Kyläkauppatukea koskevaa valtioneuvoston asetusta esitetään muutettavaksi. Määrärahan lisääntymisen vuodelle 2026 ja maaseutualueilla jatkuvan rakennemuutoksen johdosta kyläkauppatukea myönnettäisiin asetusluonnoksen mukaan jatkossa kaikille maaseutualueilla sijaitseville kyläkaupoille. Voimassa olevan asetuksen mukaan tukea myönnetään harvaan asutulla maaseudulla ja ydinmaaseudulla sijaitseville kyläkaupoille sekä maaseutualueilla ulko-, väli- ja sisäsaaristossa sijaitseville kyläkaupoille.
Tukialueen laajentamisen yhteydessä alennettaisiin kyläkauppojen vuosittaiselle päivittäistavaroiden myynnille asetettua rajaa 1,3 miljoonaan euroon nykyisen kahden miljoonan euron sijasta. Muutoksella varmistettaisiin tuen pysyminen vaikuttavuuden kannalta tarkoituksenmukaisella tasolla. Asetusluonnoksen mukaan tuki on tarkoitus kohdistaa niihin kyläkauppoihin, joille tuella on suurin merkitys. Kyläkauppatuen oikeudellisena perusteena on Euroopan unionin SGEI (Services of General Economic Interest) de minimis -valtiontukea koskeva sääntely.
KKV:n yleiset huomiot kyläkauppatuesta
SGEI de minimis -tuella tarkoitetaan vähämerkityksistä julkista tukea, joka myönnetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklassa tarkoitettuihin yleisin taloudellisiin tarkoituksiin, ja jonka kokonaismäärä ei ylitä 750 000 euroa kolmen vuoden aikana. [1] Komission SGEI-tiedonannon (2012/C 8/02) periaatteiden mukaan tukea voidaan myöntää kansalaisille merkittävän palvelun tuottamiseksi, jos jo olemassa olevat markkinat eivät pysty sitä tyydyttävästi tuottamaan. Palvelut voidaan määritellä SGEIpalveluksi, jos kyse on kansalaisille tärkeästä tai yhteiskunnan toimivuuden kannalta merkittävästä palvelusta eivätkä yritykset omien taloudellisten etujensa kannalta katsoen ottaisi kyseisiä palveluita hoitaakseen tai eivät ainakaan tuottaisi niitä yleisen edun kannalta riittävissä määrin tai yleisen edun toteutumisen edellyttämillä ehdoilla. [2]
KKV on aiemmissa lausunnoissaan pitänyt epävarmana sitä, voidaanko kyläkauppatukea perustella EU:n SGEI-sääntelyn edellyttämällä markkinapuutetilanteella tukialueen laajentuessa. Tukialueen laajentuessa kilpailua vääristävät vaikutukset ovat entistä todennäköisempiä, sillä tukea saatetaan myöntää toimijoille, jotka pystyisivät toimimaan ilman tukea ja olisivat muutoinkin valmiita investoimaan palveluvelvoitteen mukaisten palvelujen tarjoamiseen. Tällöin vaarana on, että kyläkauppatuki muodostuu yleistueksi maaseutualueella jo nykyään kannattavaa liiketoimintaa harjoittaville päivittäistavarakaupoille. Lisäksi tukialueen laajeneminen voi kasvattaa todennäköisyyttä sille, että asiointia päivittäistavarakaupoissa kohdistuu alueille, joilla sijaitsee sekä tuettuja että ei-tuettuja päivittäistavarakauppoja.
KKV toteaa lisäksi, että SGEI-sääntely edellyttää julkisen palveluvelvoitteen sisällön ja velvoitteiden riittävän tarkkaa määrittelyä. Näin ollen myös palveluvelvoitteeseen kuuluvat oheispalvelut tulisi asetuksessa määritellä riittävän selvästi. Esimerkiksi epäselväksi jää se, tarkoitetaanko asetuksessa postipalvelulla ainoastaan postilaissa (415/2011) säänneltyjä postipalveluja vai laajemminkin myös esimerkiksi pakettipalveluja. Tällä voi olla oleellinen merkitys palveluvelvoitteen sisällön kannalta, koska kotimaan pakettipalvelut ja Suomeen saapuvat ulkomaan paketit eivät ole postilain soveltamisalan piirissä.
Asetusehdotuksen perusteluista ei myöskään ilmene, miksi tukea ei voitaisi myöntää esimerkiksi huoltoaseman yhteydessä toimiville myymälöille. Vaarana siten on, että tuki kohtelisi eri tavoin päivittäistavarakaupan erikoistumista ja esimerkiksi huoltamoiden yhteydessä toimivia päivittäistavarakauppoja ja kannustaisi näiden toimintojen eriyttämiseen, vaikka pienemmän asiakaspohjan vuoksi tehokkaampaa markkinoiden kannalta saattaisi olla erilaisten vähittäismyyntitoimintojen, kuten huoltamon ja päivittäistavarakaupan yhdistäminen.
KKV toistaa aiempien lausuntojensa tavoin, että tuen tulisi olla vain toimintaympäristön murrostilanteeseen liittyvä siirtymävaiheen väline. KKV muistuttaa, että tuella tulisi olla kannustavia vaikutuksia tuensaajan toiminnalle ja erityisesti uusien liiketoimintamallien kehittämiselle. Tuen tarkoituksena ei ole olemassa olevan toiminnan tukeminen, vaan kyläkauppojen on uudistuttava ja haettava uusia kilpailutekijöitä menestyäkseen esimerkiksi kaupan suuryksiköiden ja verkkokaupan muodostamassa markkinapaineessa. [3]
Arviomuistiossa tarkastellaan pääosin tuen jakautumista eri toimijoiden kesken tukialueen laajentumisen ja myyntirajan laskemisen seurauksena. Arviomuistiossa ei kuitenkaan juurikaan tarkastella sitä, miten ehdotetut muutokset vaikuttavat palvelutasoon maaseutualueilla tai tukeen oikeutettujen toimipisteiden kykyyn kehittää toimintaansa. KKV katsoo, että muistiota tulisi täydentää tarkastelemalla eri toteuttamisvaihtoehtojen vaikutuksia palvelutasoon ja palveluiden saatavuuteen sekä sitä, mitä muutoksia tukijärjestelmän voidaan odottaa tuottavan nykytilaan verrattuna.
KKV toteaa, että tuen tulisi kannustaa kyläkauppoja parantamaan toimintaedellytyksiään siten, että ne kykenevät toimimaan kannattavasti myös ilman sitä. Tuki ei myöskään saisi vaarantaa toimijoiden tasapuolisia kilpailuedellytyksiä esimerkiksi uusien alalle tulijoiden kannalta. Edellä todetuista syistä KKV pitää edelleen tärkeänä, että kyläkauppatuen markkinoihin kohdistuvia vaikutuksia seurataan ja tuen tarpeellisuutta arvioidaan.
[1] Komission asetus (EU) 2023/2832 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille myönnettävään vähämerkityksiseen tukeen (ns. SGEI de minimis -asetus).
[2] Ks. SGEI-tiedonanto 2012/C8/03.
[3] Ks. Hirvonen, Timo; Rautiainen, Simo; Lemponen, Virpi; Jolkkonen, Arja; Kahila, Petri; Rannanpää, Sari. Kuinka monta meitä on jäljellä viiden vuoden kuluttua? : Kyläkauppojen tukikauden 2022–2023 arviointi. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:4. (https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-366-864-5).