Lausunto valtiovarainministeriölle 31.3.2026
Diaarinumero KKV/130/03.02/2026
Lausunto toimenpide-ehdotuksista julkisen talouden sopeutustarpeeseen vastaamiseksi ja pitkään jatkuneen velkaantumiskehityksen taittamiseksi (VN/3712/2026)
Valtiovarainministeriö on pyytänyt Kilpailu- ja kuluttajavirastolta (KKV) ehdotuksia toimenpiteistä, joilla julkista taloutta voitaisiin vahvistaa ja pitkään jatkunut velkaantumiskehitys taittaa. KKV kiittää mahdollisuudesta lausua asiaan ja esittää seitsemän markkinoiden toimivuutta parantavaa rakenneuudistusta julkisen talouden vahvistamiseksi:
Parannetaan yritystukien kohdentamista perustamalla vaikutustenarviointitoiminto
Ehdotus: Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) tehtäviin lisätään pysyvä yritystukien vaikutustenarviointitoiminto ja sille osoitetaan pysyvä rahoitus. Yritystuilla voidaan vauhdittaa investointeja ja innovaatioita, mutta tuet voivat myös kohdentua heikosti ja heikentää kilpailupainetta. Tietopohjainen arviointi ja tukikokonaisuuksien priorisointi mahdollistavat julkistaloudelliset säästöt vähentämällä kilpailua heikentäviä tai vaikutuksiltaan heikkoja tukia sekä suuntaamalla resursseja vaikuttavampiin kohteisiin.
Toiminto tuottaa päätöksenteon tueksi jatkuvaa, riippumatonta ja ajantasaista tietoa siitä, mitkä tuet edistävät tuottavuuden kasvua, talouskasvua ja työllisyyttä ja millä tuilla on haitallisia vaikutuksia markkinoiden toimivuuteen. Arviointi kattaa sekä kotimarkkinoilla toimiville yrityksille suunnattujen tukien kilpailu- ja markkinavaikutukset että tarkastelun siitä, kohdistuvatko vientiyrityksille myönnetyt tuet oikein huomioiden tuotteiden maailmanmarkkinakysyntä ja sen kehitys. Toiminto tuottaa kokonaiskuvan yritystukijärjestelmästä sekä priorisoidut suositukset tukien karsintaan, kehittämiseen tai uudelleenkohdentamiseen.
Aikajänne: Välitön vaikutus on päätöksenteon tietopohjan vahvistuminen ja tukijärjestelmän ohjautuminen vaikuttavuusperusteiseksi. Taloudelliset ja julkistaloudelliset vaikutukset realisoituvat sitä mukaa, kun arviointien tuloksia hyödynnetään tukien karsinnassa, uudelleenkohdentamisessa tai ehtojen muuttamisessa.
Pysyvä resursointitarve on arviolta 5 henkilötyövuotta eli noin 550 000 euroa vuodessa (sis. analyysityön sekä välttämättömät aineisto- ja laskentaympäristökulut). Panostus on pieni suhteessa yritystukien kokonaismittaluokkaan, ja jo pienet muutokset tukien kohdentumisessa voivat tuottaa merkittäviä julkistaloudellisia hyötyjä. Toiminto nojaa KKV:n olemassa olevaan markkina- ja kilpailuasiantuntemukseen sekä analyysikapasiteettiin. Arviointi toteutetaan riippumattomasti ilman kytkentää tukien valmisteluun tai myöntämiseen.
Tehostetaan julkisia hankintoja perustamalla pysyvä hankintamarkkinoiden analysointitoiminto
Ehdotus: Kilpailu- ja kuluttajavirastolle (KKV) annetaan pysyväksi tehtäväksi julkisten hankintamarkkinoiden analysointi ja kehittäminen. Toiminto hyödyntää järjestelmällisesti perustettavaa hankintatietovarantoa. Tavoitteena on tuottaa julkistaloudellisia säästöjä parantamalla hankintojen hinta–laatusuhdetta ja lisäämällä kilpailua menettelyissä, joissa kilpailupotentiaali on suurin. Hankintatoiminnon perustaminen edellyttää arviolta viiden henkilötyövuoden pysyvää resursointia, mikä vastaa noin 500 000 euroa vuodessa. Panostus on pieni, sillä jo pienikin parannus kilpailun toimivuudessa voi noin 38 miljardin euron hankintakokonaisuudessa tarkoittaa merkittäviä säästöjä.
KKV:hen perustetaan pysyvä analysointitoiminto, joka tuottaa säännöllisesti ajantasaista tilannekuvaa hankintamarkkinoiden toimivuudesta, tunnistaa kilpailua rajoittavia rakenteita ja käytäntöjä sekä valmistelee havaintoihin perustuvia suosituksia hankintakäytäntöjen ja sääntelyn kehittämiseksi. Toiminnossa analysoidaan systemaattisesti hankintatietovarannosta kertyvää tietoa ja kehittämistoimet priorisoidaan niihin hankintakokonaisuuksiin ja sektoreihin, joissa kilpailu on heikointa ja julkistaloudelliset vaikutukset suurimmat. Samalla tuetaan yritysten kasvua ja markkinoille pääsyä varmistamalla, etteivät julkisiin hankintoihin asetettavat osallistumis- ja laatuvaatimukset perusteettomasti sulje uusia ja pieniä yrityksiä markkinoiden ulkopuolelle.
Perustelut: Julkiset hankinnat ovat merkittävä osa taloutta, ja niihin osallistuu laaja joukko suomalaisia yrityksiä. Hankintakäytäntöjen toimivuus vaikuttaa suoraan markkinoiden dynamiikkaan, yritysten kilpailukykyyn ja julkisten varojen tehokkaaseen käyttöön. Suomessa ei ole tahoa, joka analysoisi hankintamarkkinoita systemaattisesti ja tietopohjaisesti. Hankintatietovaranto luo tälle edellytykset, mutta hyödyt syntyvät vasta, kun tietoa analysoidaan jatkuvasti ja havaintoja hyödynnetään käytännön kehittämistoimissa. Vaikutukset korostuvat sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnoissa, joissa kilpailu on paikoin vähäistä ja joissa hankintojen merkitys kasvaa.
Aikajänne: Lyhyellä aikavälillä vaikutus näkyy tietopohjan vahvistumisena sekä kehittämistoimien parempana kohdentumisena. Säästöt ja tehokkuushyödyt realisoituvat sitä mukaa, kun kilpailua rajoittavia käytäntöjä puretaan ja hankintamenettelyjä parannetaan erityisesti kilpailun kannalta heikoilla aloilla, menettelyjä yhdenmukaistetaan ja hankintayksiköille kohdennetaan tukea niihin kohtiin, joissa kilpailu ja hinta–laatusuhde ovat heikoimmillaan.
Mahdollistetaan kilpailua heikentävien yrityskauppojen tutkinta liikevaihtorajojen alapuolella
Ehdotus: Julkisen sektorin kustannuspaineita kasvavat ja palveluiden laatu heikkenee, kun julkisten hankintojen kohteena olevat markkinat keskittyvät ja kilpailu niillä vähenee. Ehdotetaan, että kilpailulakiin lisätään rajattu otto-oikeus, jonka nojalla Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) voi ottaa tutkittavaksi myös liikevaihtorajojen alle jääviä yrityskauppoja silloin, kun järjestelyyn liittyy riski kilpailun olennaisesta heikkenemisestä. Ennakollinen puuttuminen haitalliseen keskittymiseen auttaa ehkäisemään hintojen nousua ja kustannuspaineiden kasvua sekä julkisissa hankinnoissa että muilla markkinoilla.
Tarve liittyy siihen, että yrityskauppavalvonta kattaa vain kilpailulaissa säädetyt liikevaihtorajat ylittävät järjestelyt, jolloin osa kilpailulle haitallisista yrityskaupoista jää valvonnan ulkopuolelle.
Perustelut: Vaikka liikevaihtorajoja laskettiin vuoden 2023 alussa, valvonnan ulkopuolelle jää edelleen järjestelyjä, joiden on havaittu johtavan merkittäviin hinnankorotuksiin esimerkiksi yksityisissä terveyspalveluissa ja eläinlääkäripalveluissa. Liikevaihtorajojen alla tapahtuva keskittyminen heijastuu suoraan myös julkisen sektorin ostamien palvelujen kustannuksiin erityisesti sote-sektorilla. Otto-oikeus vahvistaa kilpailupainetta, innovointikannustimia ja tuottavuuskehitystä, mikä tukee pitkän aikavälin talouskasvun edellytyksiä ja siten julkista taloutta.
Otto-oikeutta sovellettaisiin arviolta keskimäärin 1–2 järjestelyyn vuodessa, mutta sen keskeisin vaikutus on ennaltaehkäisevä: jo mahdollisuus ottaa yrityskauppa tutkittavaksi vähentää todennäköisyyttä kilpailulle haitallisten järjestelyjen toteuttamiselle. Haitallisista yritysjärjestelyistä johtuvia hinnankorotuksia estyisi vuosittain arviolta kymmenien miljoonien eurojen edestä, ja hyödyt kumuloituvat ajan myötä. Toimenpiteen kustannus on suhteessa tähän pieni, sillä KKV:n yrityskauppavalvonnan resurssitarve kasvaisi viidellä henkilötyövuodella (noin 0,5 milj. euroa).
Yritysten oikeusturva ja ennakoitavuus turvataan selkeillä määräajoilla (otto-oikeutta käytettävä kolmen kuukauden sisällä yrityskaupan julkistamisesta) sekä mahdollisuudella hakea ennakkokantaa otto-oikeuden käyttämisestä lyhyellä käsittelyajalla. Rajattu ottooikeus on kustannustehokkain ja kohdennetuin tapa puuttua liikevaihtorajojen alla tapahtuvaan haitalliseen keskittymiseen. Liikevaihtorajojen yleinen alentaminen lisäisi ilmoitusmääriä ja hallinnollista taakkaa laajasti. Yrityskauppoihin voidaan tietyissä tilanteissa puuttua myös jälkikäteisesti, mutta tämä on ennakollista valvontaa tehottomampaa ja pidempikestoista, ja siihen liittyy merkittävää oikeudellista epävarmuutta yrityksille.
Panostetaan kuluttajariitojen kustannustehokkaaseen ratkaisuun
Ehdotus: Vahvistetaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) kuluttajaneuvontaa pysyvästi yhteensä noin 10 henkilötyövuodella (arviolta noin 1 milj. €/vuosi). Toimenpide tehostaa julkisen sektorin prosesseja siirtämällä asioiden käsittelyä varhaisempaan ja kustannuksiltaan kevyempään vaiheeseen. Kuluttajaneuvonta on riitojen ratkaisuun “kevyin” kanava, ja neuvontaan päätyvistä tapauksista vain noin 10 % etenee kuluttajariitalautakuntaan. Yhden asian käsittely kuluttajaneuvonnassa maksaa noin 71 euroa, kun vastaava kustannus kuluttajariitalautakunnassa on noin 420 euroa ja käräjäoikeudessa tätä huomattavasti suurempi. Lisäresursointi vähentää raskaampien käsittelykanavien käyttöä ja hillitsee näin julkisen sektorin kustannuksia.
Perustelut: Tarve on kasvanut nopeasti. Digitalisaatio on tuonut markkinoille uusia, käteviä kaupankäynnin muotoja, mutta samalla ongelmatilanteet ovat usein kuluttajaoikeudellisesti aiempaa monitahoisempia, kun prosessiin voi liittyä useita sopimussuhteita ja vastuutahoja. Kuluttajaneuvonnan puhelinpalveluun pääsee nykyisin vain noin 30 % soittajista, minkä vuoksi merkittävä osa kuluttajista jää ilman neuvontaa ja riitoja pitkittyy tai siirtyy kalliimpiin käsittelykanaviin.
Aikajänne: Toimenpiteen vaikutukset näkyvät lyhyellä aikavälillä neuvontaan pääsyn paranemisena, riitojen nopeampana ratkaisuna ja raskaampien prosessien kuormituksen vähenemisenä. Samalla parannetaan rehellisesti toimivien yritysten kilpailuedellytyksiä ja vahvistetaan kuluttajien luottamusta markkinoihin, mikä tukee tuottavuuden kehitystä ja talouskasvun edellytyksiä pitkällä aikavälillä.
Uudistetaan Kela-korvausjärjestelmää kustannustehokkaammaksi
Ehdotus: Uudistetaan Kela-korvausjärjestelmää kustannustehokkaammaksi siten, että julkisia varoja kohdennetaan systemaattisesti hoitoihin, joissa terveyshyöty on suuri ja kustannusvaikuttavuus osoitettu. Tämä mahdollistaa menojen hillinnän ja säästöt luopumalla kustannusvaikuttavuudeltaan heikoista korvauksista. Yksityislääkärin vastaanottokäynneistä maksetaan miljoonien edestä Kela-korvauksia, vaikka asiakassiirtymä julkiselta yksityiselle on ollut vähäistä ja korotukset ovat valuneet merkittäviltä osin palveluntarjoajien hintoihin.
Käytännössä tulee selvittää ja valmistella ratkaisu, jossa lääkärikäyntien yleinen 8 euron Kela-korvaus voidaan poistaa kokonaan, ja samalla arvioidaan hammashuollon sekä nykyisen korvaustason ylittävien erikoislääkärikäyntien tarkoituksenmukainen korvaustaso ja kohdentaminen. Taustalla on, että lääkärikäyntien korvaus laskettiin vuoden 2026 alussa takaisin 30 eurosta 8 euroon, eikä ole varmaa, laskeeko muutos palveluntarjoajien hintoja. Tämän vuoksi jatkotoimissa on perusteltua painottaa nimenomaan vaikuttavuus- ja kohdentumisperusteita sekä hintavaikutusten seurantaa. Lisäksi vuosina 2024–2025 psykiatrian, gynekologian, fysioterapian ja hedelmöityshoitojen asemaa Kelakorvausjärjestelmässä on vahvistettu, minkä vuoksi mahdolliset jatkomuutokset on vaikutusarvioitava huolellisesti terveyshyötyjen, kohdentumisen ja kustannusten osalta.
Osana kokonaisuutta tulee arvioida myös Kelan 65+ valinnanvapauskokeilun kustannusvaikuttavuutta ja vaikutuksia palvelujen hintoihin ja julkisten varojen käyttöön. Kokeiluun liittyvät korkeat hintakatot ja hoidon tarpeen arvioinnin puuttuminen korostavat tarvetta arvioida vaikutukset systemaattisesti ennen kokeilun jatkamista tai laajentamista.
Siirretään lääkinnällisten kuntoutuspalveluiden järjestämisvastuu hyvinvointialueille
Ehdotus: Siirretään lääkinnällisten kuntoutuspalveluiden järjestämisvastuu hyvinvointialueille osana julkisten menojen ohjattavuuden vahvistamista ja rahoitusvastuun selkeyttämistä. Kela hankkii edelleen noin 500 miljoonalla eurolla lääkinnällisiä kuntoutuspalveluita, vaikka hyvinvointialueilla on järjestämisvastuu sotepalveluista. Tämä päällekkäinen rakenne heikentää kustannusohjausta ja lisää julkisen talouden menoja, kun palveluita kilpailutetaan ja ostetaan rinnakkain samoilta tarjoajilta. Järjestämisvastuun kokoaminen hyvinvointialueille mahdollistaa yhtenäisen priorisoinnin ja hankinnan, mikä parantaa kustannustehokkuutta ja hillitsee menojen kasvupaineita.
Toimenpiteen vaikutusmekanismi on kolmiosainen. Ensinnäkin se poistaa tehottomuutta, joka syntyy siitä, että hyvinvointialueet ja Kela hankkivat rinnakkaisia kuntoutuspalveluita samoilta markkinoilta. Toiseksi se korjaa kannustinongelman: hyvinvointialueella ei ole nykyisin riittävää kannustinta tarjota kevyempiä terapiapalveluita, jos asiakas voidaan ohjata Kelan rahoittamiin vaativampiin palveluihin. Kolmanneksi Kelan rahoitusmalli poikkeaa hyvinvointialueiden budjettiohjauksesta: budjettirajoitteen puute heikentää erityisesti harkinnanvaraisen kuntoutuksen priorisointia ja kustannuskuria. Kun järjestämisvastuu on yhdellä taholla, palveluketjuja voidaan ohjata kokonaisuutena ja resurssit kohdentaa tarkoituksenmukaisemmin.
Lisäksi hyvinvointialueet voisivat järjestää osan palveluista tarvittaessa myös omana tuotantonaan. Mahdollisuus omaan tuotantoon vahvistaa neuvotteluasemaa hankinnoissa ja voi siten tukea kustannustehokkuutta ja kilpailun toimivuutta keskittyneillä palvelumarkkinoilla.
Aikajänne: Lyhyellä aikavälillä vaikutus näkyy hankinnan ja ohjauksen yksinkertaistumisena sekä päällekkäisten kilpailutusten vähenemisenä. Keskipitkällä aikavälillä hyödyt realisoituvat kustannusvastuun selkeytymisenä ja palvelujen tarkoituksenmukaisempana kohdentumisena. Toteutuksessa on olennaista varmistaa selkeä vastuunjako ja tarvittavat järjestelyt sopimusten siirron, tietojärjestelmien ja palvelukriteerien osalta, jotta palvelujen jatkuvuus turvataan ja päällekkäinen rahoitus poistuu. Samalla on syytä määritellä seuranta, jolla arvioidaan muutoksen vaikutus kustannuksiin, palvelujen saatavuuteen ja kilpailun toimivuuteen.
Lisätään puitejärjestelyjen kustannustehokkuutta käyttämällä etusijajärjestystä
Ehdotus: Otetaan puitesopimuksissa järjestelmällisesti käyttöön etusijajärjestys, joka ohjaa palvelujen kysyntää edullisimmalle laatuvaatimukset täyttävälle toimittajalle. Tämä on julkistalouden kannalta kustannustehokas keino tehostaa erityisesti sote-palvelujen hankintoja, joita tehdään usein puitejärjestelyillä useilta toimittajilta. Etusijajärjestys hillitsee menoja suoraan, koska palvelujen käyttö kohdentuu järjestelmällisesti kustannustehokkaimmille tuottajille. Samalla se luo toimittajien välille jatkuvan kannusteen kilpailla sijoituksesta puitejärjestelyn sisällä, mikä hillitsee hintoja ja vähentää julkisten varojen käyttöä saman palvelutason tuottamiseen.
Ilman etusijajärjestystä puitejärjestely on kustannustehoton, koska asiakkaan valinnat eivät ohjaudu hinnan perusteella. Esimerkiksi Kelan kuntoutuspalveluissa asiakkaalla on laaja valinnanvapaus ilman etusijajärjestystä eikä asiakkaalla ole omavastuuta. Tutkimusnäytön mukaan tällöin valinnat kohdistuvat usein kalliimpaan tuottajaan, mikä nostaa kokonaiskustannuksia. Etusijajärjestys muuttaa asetelman: kun ohjaus kohdistuu edullisimpaan toimittajaan, kysyntä ja laskutus siirtyvät automaattisesti kohti kustannustehokkaimpia tuottajia, ja samalla toimittajille syntyy aito kannustin pitää hinnat kurissa ja parantaa tarjouksensa kilpailukykyä.
Aikajänne: Vaikutukset voivat näkyä nopeasti uusissa kilpailutuksissa ja sopimuskauden aikana, koska ohjaus vaikuttaa suoraan palveluiden kohdentumiseen puitesopimustoimittajien välillä. Toteutuksessa on keskeistä, että etusijajärjestys määritellään selkeästi (esim. hinta tai hinta–laatu) ja että hankintayksikkö käyttää sitä johdonmukaisesti palvelujen ohjauksessa, jotta puitejärjestelyn kilpailua ja kustannustehokkuutta parantava vaikutus toteutuu käytännössä.
Vahvistetaan kartellivalvontaa
Ehdotus: Vahvistetaan kartellivalvontaa lisäämällä KKV:n tutkinta- ja analyysiresursseja, antamalla virastolle oikeus toimia ensimmäisen asteen päätöksentekijänä ja parantamalla kartellivalvonnan tutkintavaltuuksia. Tämä tehostaa kartellien havaitsemista ja tutkintaa sekä lisää niiden paljastumisen todennäköisyyttä. Vahva valvonta myös ennaltaehkäisee kartellien syntymistä.
Perustelut: Kartellit heikentävät markkinoiden toimivuutta, nostavat kustannuksia, vähentävät innovaatioita sekä hidastavat tuottavuuskehitystä. Suomen heikko tuottavuuskehitys ja julkisen talouden kiristyvä tilanne korostavat tarvetta vahvistaa kilpailun toimivuutta ja talouskasvun edellytyksiä.
Kartellivalvonta on kustannustehokas keino vahvistaa julkista taloutta: se alentaa hankintojen kustannuksia, ehkäisee pitkäaikaisia kustannuspaineita ja tukee kilpailun kautta tuottavuuden kasvua. Vahvistettu kartellivalvonta parantaa hankintojen vaikuttavuutta, kun vähemmillä kustannuksilla voidaan hankkia enemmän tai parempaa.
Toimivat markkinat ovat talouskasvun välttämätön edellytys. Vahvistettu kartellivalvonta varmistaa kilpailun toimivuuden. Toimiva kilpailu alentaa hintoja ja edistää tehokkuutta, innovaatioiden syntymistä ja siten myös tuottavuuden kasvua. Kartellivalvonnan vahvistaminen onkin kustannustehokas keino edistää talouskasvun edellytyksiä. Kartellivalvonnan pysyvä vahvistaminen edellyttää arviolta 10 henkilötyövuotta, mikä vastaa noin yhtä miljoonaa euroa vuodessa.