Lausunto valtioneuvoston kirjelmästä eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi multimodaalivarauksista ja asetuksen (EY) N:o 80/2009 kumoamisesta (U 45/2026 vp)

Diaarinumero KKV/1141/03.03/2026

Lausunto valtioneuvoston kirjelmästä eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi multimodaalivarauksista ja asetuksen (EY) N:o 80/2009 kumoamisesta (U 45/2026 vp)

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) kiittää mahdollisuudesta lausua komission asetusehdotuksesta, jolla pyritään parantamaan liikenteen digitaalisten lippupalvelujen läpinäkyvyyttä ja tasapuolisia toimintaedellytyksiä sekä ehkäisemään kilpailun vääristymistä.

Ehdotuksessa asetettaisiin digitaalisille liikkumispalveluille velvoitteita, jotka koskevat muun muassa liikenteenharjoittajien kanssa tehtävien sopimusten ehtoja, hakutulosten puolueetonta esittämistä ja tietojen jakamista. Merkittävää markkinavoimaa omaavat kuluttajille suunnatut lippupalvelut sekä yrityksille suunnatut lippupalvelut eivät saisi käyttää kohtuuttomia tai yksinoikeuteen perustuvia sopimusehtoja, ja mahdollisten myyntipalkkioiden olisi perustuttava oikeudenmukaisiin, kohtuullisiin ja syrjimättömiin ehtoihin.

Ehdotuksen välittömät vaikutukset Suomessa jäisivät todennäköisesti melko vähäisiksi. Valtioneuvoston arvion mukaan suomalaiset palveluntarjoajat, joita sääntely voisi potentiaalisesti koskea ovat pääosin pieniä tai keskisuuria yrityksiä, ja merkittävän markkinavoiman määrittelyssä käytettävät kansalliset kynnysarvot ovat niin korkeita, että on melko epätodennäköistä, että yksikään suomalainen palveluntarjoaja täyttäisi ne. Näin ollen erityisesti merkittävää markkinavoimaa omaaville B2C MDMS -palveluntarjoajille asetettujen velvoitteiden käytännön merkitys jäisi Suomessa ainakin nykyisessä markkinatilanteessa rajalliseksi.

Suomen osalta olisi perusteltua arvioida vielä tarkemmin asetusehdotuksessa määriteltyjen kansallisten kynnysarvojen tasoa ja sitä, vastaavatko ne riittävän hyvin kansallisten markkinoiden kokoa ja rakennetta. Esimerkiksi linjaautoliikenteessä Suomen kansallinen kynnysarvo on 11,45 miljoonaa myytyä liikennetuotetta vuodessa (ks. COM(2026) 231 final, Annex I, Table 1). Kynnys vaikuttaa korkealta, kun sitä verrataan Suomen pitkän matkan linja-autoliikenteen kokonaisvolyymiin. Tämä herättää kysymyksen siitä, voisiko käytännössä kansallisesti merkittävässä asemassa oleva lippupalvelu jäädä kynnysarvon vuoksi sääntelyn ulkopuolelle. Jatkovalmistelussa olisi tämän vuoksi perusteltua arvioida, ovatko jäsenvaltiokohtaiset kynnysarvot oikeassa suhteessa kansallisten markkinoiden kokoon ja rakenteeseen.

Ehdotuksessa kielletään muun muassa liikenteenharjoittajien syrjivä kohtelu, tiettyjen tuotteiden suosiminen sekä kohtuuttomien tai perusteettomien sopimusehtojen käyttäminen. Tällaiset menettelyt voivat tietyissä olosuhteissa tulla arvioitaviksi myös kilpailulain ja SEUT 102 artiklan mukaisena määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Sääntelyyn liittyy siten jonkin verran päällekkäisyyttä yleisen kilpailuoikeuden kanssa. Suomen osalta päällekkäisyyden käytännön merkitys jäänee kuitenkin vähäiseksi, jos kotimaiset palveluntarjoajat eivät ylitä asetuksessa säädettyjä kynnysarvoja. Tältä osin sääntely muistuttaa jossain määrin digimarkkinasäädöstä (DMA), jossa markkinavoimaisille digitaalisille alustoille asetetaan ennakollisia velvoitteita, vaikka osa samoista menettelyistä voisi yksittäistapauksissa tulla arvioitavaksi myös kilpailuoikeuden nojalla.