Lausunto liikenne- ja viestintävaliokunnalle 2.9.2026
Diaarinumero KKV/1142/03.03/2026
Lausunto valtioneuvoston kirjelmästä eduskunnalle ehdotuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksiksi rautatieliikenteen lipunmyynnistä ja matkustajien oikeuksista yhdellä lipulla (U 46/2026 vp)
Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) kiittää mahdollisuudesta lausua komission asetusehdotuksista, joilla pyritään parantamaan rautatielippujen saatavuutta, edistämään toimivaa kilpailua lipunmyynnissä sekä helpottamaan eri liikennemuodoista muodostuvien matkaketjujen varaamista. KKV tarkastelee lausunnossaan kolmea kokonaisuutta.
Ensiksi lausunnossa arvioidaan ehdotusta, jonka mukaan vähintään 50 prosenttia jäsenvaltion rautatiehenkilöliikenteestä henkilökilometreinä mitattuna tarjoavaan rautatieyritykseen integroidun lipunmyyntipalvelun olisi otettava muiden rautatieyritysten tuotteita jakeluun (hosting obligation). Toiseksi tarkastellaan velvoitetta, jonka mukaan rautatieyritysten olisi tarjottava omat lippunsa halukkaiden verkkolipunmyyntipalvelujen myytäviksi oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin (sharing obligation). Kolmanneksi lausunnossa tarkastellaan ehdotusta matkustajien oikeuksien toimeenpanon näkökulmasta. Tässä yhteydessä keskeisiä ovat muun muassa usean rautatieyrityksen matkaosuuksista muodostuvien yhden lipun matkojen vastuusäännökset ja jatkoyhteyden menettämiseen liittyvät oikeudet sekä näiden selkeys, samoin kuin matkustajalle kuuluvien oikeuksien tehokas toteutuminen.
Vakiintuneen, merkittävää markkinavoimaa omaavan rautatieyrityksen lipunmyyntikanavan avaaminen kilpailijoille (hosting obligation, 5 artikla)
KKV yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että merkittävää markkinavoimaa omaaville toimijoille voi olla tarkoituksenmukaista asettaa muita toimijoita laajempia velvoitteita. Raideliikenteen korkeat markkinoille tulon esteet ja markkinalla toimivien yritysten vähäinen määrä voivat ylläpitää yksittäisen toimijan vahvaa asemaa myös markkinoiden oikeudellisen avaamisen jälkeen. Ehdotetulla ennakollisella sääntelyllä voidaan helpottaa uusien toimijoiden markkinoille pääsyä.
Kuten valtioneuvoston U-kirjelmässä todetaan, pääsy vakiintuneisiin lipunmyyntikanaviin voi olla merkittävä markkinoille tulon este. Uuden toimijan on vaikea tavoittaa asiakkaita, jos nämä ovat tottuneet etsimään matkoja tietystä palvelusta eikä uuden toimijan vuoroja ja lippuja ole siellä saatavilla. KKV pitää siksi kilpailun kannalta myönteisenä sitä, että merkittävää markkinavoimaa omaavan rautatieyrityksen lipunmyyntipalvelun olisi otettava myyntiin muiden operaattorien lippuja.
Linja-autojen kaukoliikenteessä lipunmyyntikanaviin pääsy edisti kilpailun vapautumisen hintoja laskevaa vaikutusta. Tutkimuksen perusteella linja-autojen kaukoliikenteen kilpailun vapautuminen johti hintojen laskuun melkein 30 prosentilla.[1] Linja-autojen kaukoliikenteessä alalle tulijat pääsivät lopulta osaksi Matkahuollon lipunmyyntipalveluita. Uudet reittiliikennelupavuorot jätettiin ensin Matkahuollon keskeisten aikataulu- ja lipunmyyntipalvelujen ulkopuolelle. Kilpailuvirasto käynnisti linja-autojen kaukoliikennettä koskevan tutkinnan uusien liikennöitsijöiden yhteydenottojen perusteella. Matkahuolto avasi tutkinnan aikana ensin aikataulupalvelunsa ja vuonna 2012 myös lipunmyyntipalvelunsa uusille reittiliikennelupavuoroille. Myöhemmin KKV katsoi Matkahuollon ja vakiintuneiden linja-autoyritysten menettelyn muodostaneen kilpailua rajoittavan järjestelyn, jolla vaikeutettiin uusien toimijoiden pääsyä markkinoille.
Lipunmyyntikanavien avaamisvelvoitteeseen voi liittyä myös haittoja. Velvoite voi heikentää suuren markkinaosuuden omaavan yrityksen kannustimia investoida oman lipunmyyntipalvelunsa kehittämiseen, koska palveluun tehdyt investoinnit hyödyttävät samalla myös kilpailevia liikennöitsijöitä. Valtioneuvoston kirjelmässä tunnistetaan vastaavasti riski siitä, että sääntely voisi vähentää toimijoiden kannustimia kehittää asiakasystävällisiä lipunmyyntikanavia. Käytännössä vaikutus voi kuitenkin jäädä rajalliseksi, koska vakiintuneen toimijan lipunmyyntipalvelu on jo pitkälle kehittynyt.
Ehdotuksen mukaan rautatieyrityksellä olisi merkittävää markkinavoimaa, jos sen osuus jäsenvaltion rautatiehenkilöliikenteestä on henkilökilometreinä mitattuna vähintään 50 prosenttia. KKV yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että yrityksellä voi olla merkittävää markkinavoimaa myös tätä pienemmällä valtakunnallisella osuudella. Rautatieliikenteessä markkinat voivat olla alueelliset ja rautatieyritys voi olla tietyllä alueella ainoa toimija, vaikka sen osuus valtakunnallisista henkilökilometreistä jäisi alle 50 prosentin.
Kansallisen markkinaosuusrajan keskeinen etu on sen selkeys ja hallinnollinen yksinkertaisuus. Kansalliseen markkinaosuuteen perustuvaa kynnys ei edellytä viranomaiselta maantieteellisten markkinoiden määrittelyä. Suomen tilanteessa, jossa yhden yrityksen markkinaosuus on tällä hetkellä sata prosenttia, ei 40 ja 50 prosentin markkinaosuusrajojen välisellä erolla ole myöskään ratkaisevaa käytännön merkitystä. Ehdotettu 50 prosentin kansallinen raja voisi siten olla Suomen näkökulmasta ainakin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä toimiva ratkaisu.
Rautatieyrityksen on annettava omat lippunsa muiden verkkolipunmyyntipalvelujen myytäviksi (sharing obligation, 4 artikla)
KKV suhtautuu myönteisesti myös ehdotukseen, jonka mukaan rautatiepalvelujen tarjoajien olisi annettava lippunsa halukkaiden verkkolipunmyyntipalvelujen myytäviksi oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin. Jotta velvoite toteutuisi tehokkaasti myös käytännössä, on tärkeää varmistaa, ettei lippujen saatavuutta muissa myyntikanavissa voida rajoittaa syrjivillä kaupallisilla, teknisillä tai muilla ehdoilla. Tämän vuoksi sääntelyn noudattamista valvovalla viranomaisella tulee olla riittävät toimivaltuudet ja resurssit puuttua tehokkaasti velvoitteiden kiertämiseen ja syrjiviin menettelyihin. Huomionarvoista on, että velvoite koskisi lähtökohtaisesti kaikkia asetuksen soveltamisalaan kuuluvia rautatiepalvelujen tarjoajia eikä ainoastaan niitä rautatieyrityksiä, joiden markkinaosuus ylittää 50 prosenttia. Tältä osin velvoite on siten laajempi kuin merkittävää markkinavoimaa omaavan rautatieyrityksen lipunmyyntipalvelua koskeva velvollisuus ottaa muiden operaattorien tuotteita jakeluun.
Matkustajien oikeuksista yhdellä lipulla
Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) kuluttaja-asiamies on rautatiematkustajien oikeuksien täytäntöönpanoa valvova viranomainen kuluttajamatkustajien kannalta. KKV kannattaa valtioneuvoston tavoin matkustajien oikeuksien yhdenmukaistamista ja suojan vahvistamista tilanteessa, joissa junamatka muodostuu usean eri rautatieyrityksen matkaosuuksista. Erityisen tärkeänä KKV pitää sitä, asetuksessa on kuluttajien kannalta selkeät säännökset rautatieyritysten vastuiden jaosta. KKV yhtyy myös valtioneuvoston näkemykseen määritelmien selkeyden tärkeydestä.
KKV haluaa myös kiinnittää huomiota tiettyjen artikloiden toimivuuteen ja johdonmukaisuuteen suhteessa voimassa olevaan rautatievastuuasetukseen 2021/782. Ehdotuksen 12 artiklan 2 kohdan mukaan yhden lipun matkakokonaisuuden sisältävien rautatieyritysten olisi annettava matkustajille mahdollisuus jatkaa matkaa seuraavalla palvelullaan paikkojen saatavuuden mukaan, jos yhden lipun mukaiset palvelut jäisivät väliin jatkoyhteyden menettämisen vuoksi. Voimassa olevan asetuksen 18 artiklan 3 kohdan mukaan, jos käytettävissä olevista uudelleenreitityksen vaihtoehdoista ei tiedoteta matkustajalle 100 minuutin kuluessa viivästyneen tai peruutetun palvelun tai menetetyn jatkoyhteyden aikataulun mukaisesta lähtöajasta, matkustajalla on oikeus tehdä tällainen sopimus muiden julkisia liikennepalveluja rautateitse tai linja-autolla tarjoavien toimijoiden kanssa. Tällöin rautatieyrityksen on palautettava matkustajalle hänelle aiheutuneet tarpeelliset, asianmukaiset ja kohtuulliset kustannukset. KKV korostaa, että yhden lipun matkakokonaisuudessa tapahtuvia jatkoyhteyden menetystilanteita koskevan artiklan alakohtia tulisi selkeyttää ja huomioiden voimassa oleva asetus, varmistaa, että matkustajalla olisi yhtäläisesti oikeus tehdä tarvittaessa sopimus muiden julkisia liikennepalveluja rautateitse tai linja-autolla tarjoavien toimijoiden kanssa, jos matkustajalle ei tarjota asetuksessa mainitussa aikarajassa uudelleenreititystä.
Lisäksi KKV kiinnittää erityisesti huomiota esimerkiksi 12 artiklan 5 kohdan a alakohtaan, jossa säädetään rautatieyrityksen vastuusta vähimmäisvaihtoaikojen noudattamisesta. KKV pitää tärkeänä, että artiklassa ilmaistaisiin kuluttajien kannalta selkeästi rautatieyrityksen vastuu, mikäli rautatieyritys ei ole noudattanut vähimmäisaikoja myydessään yhden lipun ja liikennöidessään vähintään yhden kyseiseen lippuun kuuluvan palvelun. Samoin KKV pitää tärkeänä, että rautatieyrityksen antaessa 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti asetuksen mukaisten oikeuksien käsittelyn toisen rautatieyrityksen, lipunmyyjän tai matkanjärjestäjän tehtäväksi, ettei menettely viivästytä matkustajan oikeuksiin pääsyä, ja että matkustajille ei aiheudu tästä oikeuksien käsittelyn siirrosta lisäkustannuksia matkustajan käyttäessään lakisääteisiä oikeuksiaan.
[1] Buri, R., Heinonen, M., Kanervo, J. & Karjalainen, J. (2024). The effects of entry deregulation: evidence from interurban passenger transport. Journal of Regulatory Economics, 66, 181–204.