Alkutuottajien asemaa elintarvikeketjussa hankaloittavat sekä tiukka sääntely että toimivan kilpailun kannalta kyseenalaiset sopimuskäytännöt päivittäistavarakaupan ja teollisuuden kanssa, todetaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) tänään julkistamassa selvityksessä.
Selvitys on jatkoa Kilpailuviraston tammikuussa 2012 julkaisemalle päivittäistavarakaupan ostajavoimaselvitykselle, jossa nostettiin esiin toimivan kilpailun kannalta kyseenalaisia kaupan käytäntöjä. Osittain samat käytännöt näyttäytyvät haitallisina myös alkutuottajien näkökulmasta. Alkutuottajia koskevan sääntelyn todetaan selvityksessä niin ikään aiheuttavan ongelmia kilpailuolosuhteisiin.
Elintarvikeketjun eri portaille syksyllä 2012 lähetettyihin kyselyihin perustuva selvitys valottaa ostaja- ja neuvotteluvoiman ilmentymiä ja vaikutuksia alkutuottajien näkökulmasta. Tutkittuja toimialoja olivat erityisesti lihantuotanto, kalankasvatus sekä avomaa- ja kasvihuoneviljely.
Sopimussuhteissa monia kitkatekijöitä
Vihannesmarkkinoilla, joilla alkutuotannolla on suoria liikesuhteita kauppaan, alkutuottajien asema näyttää heikommalta suhteessa kauppaan kuin elintarviketeollisuuteen. Ongelmia aiheuttaa muun muassa alalle tyypillinen kirjallisten sopimusten puuttuminen, joka saattaa edesauttaa esimerkiksi sopimusehtojen yksipuolista muuttamista tai hinnan ilmoittamista toimitusten tai jopa vasta toteutuneiden myyntien jälkeen.
Kauppa pyrkii lisäksi siirtämään usein riskiä myymättä jääneistä tuotteista vaatimalla alkutuottajia korvaamaan mahdollisen hävikin. Kilpailun kannalta ongelmallisia ovat myös joidenkin vastaajien kohtaamat tilanteet, joissa tuottajaa kielletään myymästä tuotteitaan yksittäisille kauppiaille ohi keskusliikkeiden tai joissa heidät velvoitetaan myymään tuotteitaan vain yhdelle ostajalle.
Myös alkutuottajien asema elintarviketeollisuuden sopimustuottajina saattaa sisältää kilpailuolosuhteiden kannalta kyseenalaisia piirteitä. Ongelmia voi aiheutua erityisesti sopimuksiin sisältyvistä yksintoimitusvelvoitteista yhdistettynä niiden pitkään kestoon, jolloin hankintayhtiöiden kilpailuttaminen vaikeutuu.
Sääntely aiheuttaa useita häiriöitä kilpailuneutraliteetille
Alkutuottajien näkemyksen mukaan Suomessa sovelletaan joitakin EU-direktiivejä tiukemmin kuin mitä niiden minimivaatimukset edellyttävät. Suomen koetaan lisäksi implementoivan direktiivit usein etupainotteisesti, mikä voi heikentää suomalaisten alkutuottajien asemaa muihin EU-maihin verrattuna. Kuluttajien ei myöskään katsota olevan tietoisia kotimaisen ja ulkomaisen ruoan tuotanto-olosuhteisiin liittyvistä eroista.
Sääntely asettaa alkutuottajia keskenään epätasapuoliseen asemaan muun muassa yrityksen koosta riippuen. Esimerkkeinä tästä ovat energiaverotus, jossa valmisteveron veronpalautuksena voidaan maksaa vain yli 50 000 euron ylittävä osuus, sekä eläinten teurastukseen liittyvä sääntely, joka tekee pienteurastamojen toiminnan käytännössä mahdottomaksi.
Sääntelystä ja säännöksien noudattamisen valvonnasta koituu alkutuottajille myös runsaasti kustannuksia eli ns. hallinnollista taakkaa. Sääntelyn selkeyttäminen ja hallinnollisen taakan keventäminen ovatkin keskeisiä asioita pyrittäessä parantamaan alkutuottajien kilpailuolosuhteita. Erityisen tärkeää olisi varmistua siitä, että säännöksiä sovelletaan samalla tavoin eri puolilla Suomea.
Kilpailulaki sallii markkinoiden tehokkuutta lisäävän yhteistyön
Yhtenä vaihtoehtona elintarvikeketjun voimasuhteiden tasapainottamiseen voisi olla alkutuottajien välisen yhteistyön lisääminen. Kilpailulainsäädännön sallimia yhteistyömuotoja ovat sellaiset markkinoiden tehokkuutta lisäävät yhteistyömuodot, joiden tehokkuushyötyjä välittyy myös kuluttajille. Kestävä ratkaisu elintarvikeketjun toiminnan parantamiseksi sen sijaan ei ole, että kilpailusääntöjen soveltamista maatalouteen ryhdyttäisiin laajasti lieventämään.
Selvityksen havainnot puoltavat kuitenkin myös näkemystä siitä, että elintarvikeketjun toimivuutta koskevia ongelmia ja niiden ratkaisemista on harkittava monesta eri näkökulmasta. Esimerkiksi eduskuntakäsittelyssä oleva kaupan määräävää asemaa koskeva säännös ei yksinään riitä varmistamaan alan kilpailullisuutta, jos muu sääntely vie kehitystä toiseen suuntaan.