Polttoaineiden hintavaihtelut ja kilpailupolitiikka

YLE nosti 25.9.2023 MOT-ohjelmassaan esille kiinnostavan havainnon polttoaineiden hintoihin liittyen. Ohjelman mukaan polttoaineen hinta on matalimmillaan tiistaisin, nousee terävästi keskiviikkoaamuna ja laskee sitten asteittain kohti seuraavaa tiistaita. Ohjelmassa nostettiin esille aiheellisesti kysymys myös siitä, onko havaittu hintasykli merkki kilpailuongelmista. Pohdimme tässä kirjoituksessa vaihtoehtoisia selityksiä hintojen käyttäytymiselle ja keskustelemme siitä, onko ilmiöön puuttuminen perusteltua.

Dieselin hinta viime aikoina korkeimmillaan keskiviikkoisin

Kuvassa 1. on esitetty dieselin ja bensan keskihintojen kehitys viimeisen noin kuukauden aikana pääkaupunkiseudulla. Hintatiedot on kerätty polttoaine.net-sivustolta 4–5 päivän välein. Aineistosta havaitaan selkeä hintasykli. Hinnat nousevat keskiviikkoisin ja tämän jälkeen kääntyvät laskuun. Keskimäärin tarkasteluajanjaksolla esimerkiksi dieselin hinta on ollut noin 22 senttiä halvempaa tiistaina verrattuna keskiviikkoon. Se vastaa hieman yli kymmentä prosenttia dieselin keskihinnasta. Suurimmillaan muutos dieselin keskihinnassa oli keskiviikkona 30.8., jolloin keskihinta nousi 30 senttiä verrattuna edelliseen päivään.

Miksi hinnoilla on viikkorytmi?

Jakeluasemien hintojen säännöllisestä viikkorytmistä on uutisoitu Suomessa useasti aiemminkin (ks. esim. Iltalehti 18.8.2021, Helsingin Sanomat 8.9.2021, ja Aamulehti 4.4.2023). Yhdysvalloissa hintasykli havaittiin ensimmäisen kerran jo 1960-luvulla, ja ilmiö on dokumentoitu myös ainakin Etelä-Amerikassa, Australiassa ja useissa Euroopan maissa (Noel 2011).

Taloustieteessä polttoaineiden hintojen säännöllistä vaihtelua kutsutaan Edgeworth-sykleiksi. Talousteorian mukaan syklien olemassaolo on selitettävissä yritysten välisellä kilpailullisella käyttäytymisellä. (Maskin & Tirole 1988) Kahden yrityksen tapauksessa syklien syntymekanismia voi kuvata seuraavasti. Hintojen ylittäessä yrityksen kustannustason, sen kannattaa asettaa hintansa hieman kilpailijan hintatasoa matalammaksi voittaakseen asiakkaita ja markkinaosuutta. Yritykset leikkaavat hintojaan vuorotellen, kunnes hintataso laskee yritysten kustannuksen tasolle, minkä jälkeen hintojen alentaminen ei ole enää kannattavaa. Kumpikin yritys kuitenkin ymmärtää, että mikäli se nostaa tässä aallonpohjassa hintaansa, kilpailijan on kannattavaa nostaa myös omaa hintaansa. Yksi yrityksistä nostaa hintaansa, ja sykli alkaa uudelleen.

Mikäli kilpailijoita on useampia, hinnankorotukseen liittyy kuitenkin riski siitä, etteivät kaikki kilpailijat nostakaan hintojaan. Tällöin yritys, joka nostaa hintojaan ensimmäiseksi, voikin huomata jäävänsä ilman asiakkaita. Yrityksillä on siten tarve koordinoida hinnoittelupäätöksiään. (Noel 2008) Huoli siitä, että yritykset saattaisivat sopia hinnoista keskenään, on siten periaatteessa perusteltu. Australiasta löytyy myös esimerkki, jossa ketjujen välinen kartelli ylläpiti hintasykliä sopimalla korotuksista puhelimitse.

Kansainväliset kokemukset sekä taloustieteellinen tutkimus viittaavat kuitenkin siihen, ettei hintasyklien syntyminen yleensä edellytä yritysten välistä kiellettyä yhteistyötä. Edellä kuvattu koordinaatio-ongelma on nimittäin ratkaistavissa myös muilla tavoin. Yksi johtavista selityksistä perustuu ajatukseen, jonka mukaan yksi yritys toimii säännönmukaisesti hintajohtajana, jonka hinnankorotusta muut yritykset oppivat seuraamaan. Kyseessä voi olla esimerkiksi suuri toimija, joka voi nostaa hintojaan samanaikaisesti useissa toimipisteissä. Koska yritykset eivät kommunikoi keskenään, kyse ei ole kartellista, vaan niin sanotusta hiljaisesta kolluusiosta. Puhelinsoittojen tai muun viestinnän sijasta hintajohtaja viestii aikeistaan yksinomaan hintojaan muuttamalla. Sekä Australian että Norjan markkinoiden hintasyklien on osoitettu selittyvän hintajohtajamallilla (ks. Byrne & De Roos (2015) Australian ja Tveito (2022) Norjan osalta).

Onko sykleistä haittaa kuluttajalle?

Hintasyklien ajatellaan julkisuudessa yleensä johtavan korkeampiin hintoihin. Huomio kiinnittyy tällöin yleensä syklin huippuun, eikä siihen, miten sykli vaikuttaa kuluttajien keskimäärin maksamiin hintoihin. Koska sykliin liittyy myös ankara hintakilpailuvaihe, syklin pohja voi alittaa tason, joka markkinoilla vallitsisi ilman syklin kehittymistä. Empiirisen tutkimuksen perusteella onkin mahdollista, että hintasyklit laskevat markkinoiden keskimääräistä hintatasoa ja yritysten katetasoa (Noel 2015). Toisaalta mahdollisen hintajohtajan on osoitettu kykenevän nostamaan yritysten voittoja voimistamalla hintahyppyjen suuruutta ja rajoittamalla huippujen välissä tapahtuvan kilpailun rajuutta (Byrne ja de Roos 2019). Kaiken kaikkiaan näytön hintasyklien vaikutuksista voidaan sanoa olevan toistaiseksi ristiriitaista.

Hintojen säännöllisellä viikkorytmillä on kuluttajan kannalta haitallisia ja hyödyllisiä vaikutuksia. Ensinnäkin yritysten näkökulmasta hintojen korotus kannattaa maksimoida ajoittamalla se päivälle, jolloin bensiinin kysyntä on mahdollisimman joustamatonta. Toisaalta syklin ennustettavuuden ansiosta kuluttajilla on mahdollisuus sopeuttaa omaa käyttäytymistään. YLE:n dokumentoiman hintasyklin pitäisi esimerkiksi kannustaa kuluttajia tankkaamaan autonsa maanantaisin. Se, kumpi vaikutuksista on voimakkaampi, riippuu muun muassa kuluttajien halukkuudesta siirtää kulutustaan päivältä toiselle. Australian markkinoita koskevan empiirisen tutkimuksen perusteella viikkorytmin nettovaikutus kuluttajille voi olla positiivinen (Noel 2019).

Hiljainen kolluusio ei ole lähtökohtaisesti kiellettyä

Kilpailulaki kieltää hinnoista sopimisen. Hiljainen kolluusio, jossa yritykset yhdenmukaistavat menettelytapojaan markkinoilla ilman varsinaista sopimusta, ei sen sijaan ole lähtökohtaisesti kiellettyä. Kilpailulain nojalla on siten käytännössä mahdotonta puuttua suoraan hintasykliin osallistuvien yritysten hinnoitteluun, mikäli yritykset reagoivat toistensa hinnoittelupäätöksiin ilman, että hinnoista tai hinnankorotuksista sovitaan yritysten kesken.

Lain vastaiseksi voi sen sijaan muodostua toiminta, jolla pyritään helpottamaan hintojen koordinointia. Norjassa jakeluasemaketjut julkaisivat verkkosivuillaan hintasuosituksia. Tulevista hinnoista signaloiminen helpottaa hintojen koordinointia, koska yritykset voivat toteuttaa ilmoitusten ansiosta hinnankorotukset samanaikaisesti, ja on lähtökohtaisesti lainvastaista. Norjan kilpailuviranomainen puuttuikin menettelyyn, minkä seurauksena ketjut sitoutuivat siihen, että jatkossa ne eivät julkisesti ilmoita tulevista hinnankorotuksistaan. Hintasykli on jatkunut Norjassa kuitenkin myös puuttumisen jälkeen.

Tulisiko hintasykliin puuttua?

Kilpailusäännöt eivät tarjoa nopeaa lääkettä hintasyklin lopettamiseen, eikä edellä esitetyn perusteella voida pitää myöskään selvänä, että puuttuminen olisi ylipäätään järkevää. Vaikka itse hintasyklin kieltäminen on käytännössä mahdotonta, erilaisilla politiikkatoimilla voidaan pyrkiä vaikuttamaan syklin syntymisen todennäköisyyteen ja syklin vaikutuksiin kuluttajille.

Yksi mahdollisuus on rajoittaa lainsäädännön keinoin hinnankorotusten taajuutta. Esimerkiksi Itävallassa jakeluasemat voivat nostaa hintojaan vain kerran päivässä. Hinnanalennusten lukumäärää ei ole sen sijaan rajoitettu. Mikäli hinnat muuttuvat useita kertoja päivässä, kuluttajien voi olla vaikeaa vertailla jakeluasemien hintoja. Tämä laskee yritysten kannustimia alittaa toistensa hinnat, koska hinnanalennuksella on voitettavissa pienempi määrä asiakkaita. Lisäksi tiheät hintamuutokset mahdollistavat nopeat kilpailijoiden väliset reaktiot toistensa hintoihin, minkä on osoitettu edesauttavan hintajohtajan kykyä ylläpitää hiljaista kolluusiota (Tveito 2020).

Toinen mahdollinen työkalu on hintavertailua edistävän, jakeluasemakohtaisen hintatiedon jakaminen kuluttajille. Useissa maissa on otettu käyttöön järjestelmiä, joissa ketjujen on ilmoitettava hintatietonsa valtion ylläpitämään tietokantaan, jonka tietoja julkaistaan verkkosivujen tai tarkoitusta varten kehitettyjen sovellusten kautta. Esimerkiksi Iso-Britanniassa on suunnitteilla ”fuel finder” -järjestelmä, jonka avulla autoilijoilla olisi mahdollisuus vertailla reaaliaikaisia hintatietoja.

Hintatieto lisää kuluttajien kilpailutusaktiivisuutta, mikä kiristää yritysten välistä kilpailua. Hintadatan julkaisemiseen liittyy kuitenkin riski siitä, että aineisto helpottaa yritysten välistä koordinaatiota (Luco 2019). Tutkimustieto hintojen läpinäkyvyyden vaikutuksista on osittain ristiriitaista. Lyhyellä tähtäimellä hintatiedon julkaisulla saattaa olla hintoja laskeva vaikutus, mutta pitemmän ajan kuluessa yritykset voivat löytää uuden hiljaiseen kolluusioon nojaavan tasapainon (Byrne & De Roos 2019 ja Tveito 2021). Myös markkinoilla yleistyneet hinnoittelualgoritmit saattavat lisätä haitallisen kolluusion todennäköisyyttä (Assad et al. 2023).

Yksi mahdollisuus haittavaikutusten hillitsemiseksi on rajoitetun hintatiedon julkaisu. Esimerkiksi Australian kilpailuviranomainen kerää hintatietoa ja julkaisee sen perusteella kuluttajille suunnattuja vinkkejä siitä, milloin tankkaaminen on kannattavinta. Kuluttajien reagointi hintasykliin saattaa johtaa syklin loppumiseen tai sen muuttumiseen. Erot kuluttajakäyttäytymisessä voivat selittää osaltaan sitä, miksi syklejä ei havaita kaikilla markkinoilla.

Tarkempaa hintaseurantaa syytä harkita Suomessakin

Polttoaineiden hintasykli ei itsessään ole osoitus kilpailulain vastaisesta menettelystä. Sykli ei myöskään tarkoita välttämättä sitä, että kuluttajien maksama keskihinta olisi kilpailullista tasoa korkeampi. Syklin vuoksi polttoainemarkkinoiden toimivuuteen on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota. Markkinat ovat suhteellisen keskittyneet ja niillä myytävä tuote on erittäin homogeeninen. Molemmat tekijät kasvattavat todennäköisyyttä sille, että yritykset markkinalla pystyvät koordinoimaan hintojaan. Useissa maissa kilpailuviranomaiset seuraavatkin polttoainemarkkinaa erityisellä tarkkuudella. Esimerkiksi Australiassa ja Norjassa kilpailuviranomaiset keräävät päiväkohtaista aineistoa hintojen kehityksestä. Suomessakin voitaisiin harkita, tulisiko jakeluketjut velvoittaa ilmoittamaan hintojaan säännöllisesti viranomaisille. Säännöllinen hintaseuranta mahdollistaisi markkinan jatkuvan monitoroinnin ja tarvittaessa nopean puuttumisen tilanteessa, jossa olisi viitteitä siitä, että yritykset ovat alkaneet ylläpitämään hintakoordinaatiota laittomin keinoin.

Olli Kauppi on KKV:n kilpailuvalvonnan pääekonomisti.
Riku Buri työskentelee tutkimusohjaajana KKV:n vaikutusarviointiyksikössä.