Yksityisen sektorin hyödyntäminen voi parhaimmillaan tuoda tehokkuutta ja säästöjä julkiseen terveydenhuoltoon. Näin ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti. Suomessa yksityiset sote-markkinat ovat monilla osa-alueilla vahvasti keskittyneet. Heikko kilpailu on omiaan nostamaan hintoja ja heikentämään palveluiden laatua. Nykyisessä markkinatilanteessa yksityisten palveluiden laajamittainen käyttö julkisten palveluiden täydentäjänä voi kasvattaa kustannuksia.
Markkinoiden keskittyminen muutamalle suurelle toimijalle on edennyt runsaan kymmenen vuoden aikana vähitellen, pääosin lukuisten pienten yrityskauppojen kautta. Keskittymisen vaikutukset näkyvät kaikissa maksajaryhmissä: yksityisasiakkaiden hinnoissa, työterveyshuollon kustannuksissa yrityksille ja Kelalle, vakuutusyhtiöiden korvausmenoissa – ja sitä kautta terveysvakuutusten hinnoissa – sekä julkisissa hankinnoissa. Vaikka hyvinvointialueet ovat kuntia suurempia toimijoita, ne neuvottelevat usein tilanteessa, jossa todellisia vaihtoehtoja on vähän. Keskittyneellä markkinalla suuri ostovolyymi ei yksin riitä takaamaan edullista hintatasoa.
Hyvinvointialueet hankkivat yksityisiä sosiaali- ja terveyspalveluja noin viidellä miljardilla eurolla vuodessa. Yksityisiltä ostettavat sote-palvelut ovat yksi hyvinvointialueiden suurimmista menoeristä. Sillä, miten palveluja yksityisiltä sote-markkinoilta ostetaan, on suora vaikutus julkisen talouden kestävyyteen. Nykyisessä niukassa rahoituskehyksessä myös tähän kokonaisuuteen on välttämätöntä puuttua.
Miten julkisia varoja voidaan käyttää kustannustehokkaammin?
Yksi merkittävä etu yksityisiltä markkinoilta ostettaessa on hyvinvointialueiden oma tuotanto. Kun hyvinvointialue tuottaa itse merkittävän osan keskeisistä palveluista, se saa vertailukohdan yksityisen tarjoamille hinnoille ja vahvistaa neuvotteluvoimaansa. Ilman omaa tuotantoa julkinen sektori on keskittyneiden markkinoiden armoilla, mikä heijastuu kustannusten nousuna. Neuvotteluvoiman säilyttämiseksi julkisen sektorin ei myöskään ole perusteltua avata omia tuotantokustannuksiaan markkinoille.
Hankintojen taitava suunnittelu on keskeinen väline kustannusten hillitsemiseksi. Keskittyneillä markkinoilla julkisen ostajan ei kannata nojata samoihin oletuksiin kuin kilpailluilla markkinoilla. Esimerkiksi oikein mitoitettu hintakatto voi toimia kilpailun kirittäjänä tilanteissa, joissa kilpailua on vähän, ja siten hillitä hintatasoa silloin, kun markkina ei itse tuota tarvittavaa hintapainetta. Puitesopimuksissa etusijajärjestyksellä voidaan puolestaan ohjata kysyntää kustannustehokkaampiin vaihtoehtoihin. Tällaisilla keinoilla julkinen ostaja voi vaikuttaa kustannuksiin myös silloin, kun kilpailu on vähäistä.
On myös tarpeen arvioida Kelan korvaamien yksityisten lääkäri- ja tukipalvelujen kustannusvaikutuksia. Julkisista varoista maksettavat korvaukset ovat perusteltuja silloin, kun ne vähentävät kustannustehokkaasti painetta julkisessa terveydenhuollossa. Ellei näin ole, julkinen rahoitus on tehokkaampaa kohdentaa suoraan julkiseen terveydenhuoltoon sen sijaan, että tuetaan yksityisiä palveluja niille, jotka käyttäisivät niitä joka tapauksessa.
Lisäksi markkinoiden haitallinen keskittyminen on pystyttävä estämään tulevaisuudessa, vaikka jo tapahtunutta ei voida perua. Hintojen nousu voisi periaatteessa houkutella markkinoille uusia terveysalan toimijoita, mutta käytännössä kilpailupainetta synnyttävät tulokkaat voidaan ostaa pois ennen kuin todellista kilpailua ehtii kehittyä. Terapia- ja hoivapalveluissa markkinat ovat vielä osittain kilpailullisia, mutta keskittyminen etenee niissäkin nopeasti. Haitallisen keskittymisen torjuminen edellyttää, että kilpailuviranomaiselle annetaan mahdollisuus tutkia myös sellaiset yrityskaupat, jotka alittavat nykyiset yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajat.
Päätösten aika on nyt
Suomessa tarvitaan päätöksiä, joilla julkisten sote-menojen tasoon voidaan vaikuttaa pysyvästi. Kilpailu- ja kuluttajaviraston asiantuntijat ovat koonneet kymmenen konkreettista toimenpidettä – edellä esitetyt mukaan lukien– joilla yksityisiä sote-markkinoita voidaan hyödyntää nykyistä kustannustehokkaammin ja hillitä julkisten menojen kasvua. Julkisen talouden kiristyneessä tilanteessa näiden ratkaisujen merkitys korostuu, ja niillä on mahdollista saavuttaa arviolta satojen miljoonien eurojen säästöt ilman, että palvelujen saatavuus ja laatu heikkenevät.