Palveluseteleillä hankittavat palvelut ovat kilpailutettujen ostopalveluiden tapaan vaihtoehto hyvinvointialueiden omalle sote-palveluiden tuotannolle. Heikentynyt julkinen talous ja kasvava palvelutarve edellyttävät eri järjestämistapojen kriittistä arviointia.
Palvelusetelien käyttö vaihtelee merkittävästi hyvinvointialueiden välillä. Erot näkyvät muun muassa setelien käyttökohteissa ja arvoissa. KKV:n tuore selvitys haastaa hyvinvointialueita miettimään, miten palveluseteleistä voidaan tehdä toimiva ja kustannustehokas sote-palveluiden järjestämistapa.
Palvelusetelien tavoitteet vaihtelevat eri palveluissa ja alueilla
Hyvinvointialueiden tavoitteet palveluseteleille vaihtelevat, kuten alla olevasta kuviosta nähdään. Keskeisimpänä tavoitteena esille nousee asiakkaiden valinnanvapauden lisääminen. Valinnanvapaus edellyttää vaihtoehtoisia palveluntarjoajia ja tietoa näiden hinnoista ja laadusta. Toisaalta kaikki sote-palveluiden käyttäjät eivät kykene tekemään itsenäisesti valintoja. Tästä syystä hyvinvointialueilla on velvollisuus tarjota asiakkaille oma tai kilpailutettu palvelutuotanto vaihtoehtona palvelusetelille.
Kuvio: Palvelusetelin tavoitteet hyvinvointialueen palvelutuotannossa
Toisena tavoitteena esiin nousee oman palvelutuotannon täydentäminen ja palveluiden saavutettavuuden parantaminen tilanteissa, joissa julkinen palvelutarjonta on vähäistä suhteessa palvelutarpeeseen. Suun terveydenhuollossa palveluseteleitä hyödynnetään myös jonojen purkamiseen, mikä heijastaa paineita julkiseen hoitoon pääsyssä.
Lisäksi palveluseteleillä pyritään monipuolistamaan palvelutarjontaa ja vahvistamaan monituottajamallia. Erityisesti omaishoidossa painottuvat vaihtoehtojen lisääminen ja yhteistyö eri tuottajien kanssa. Sen sijaan kustannussäästöt tai kilpailun edistäminen nousevat vain harvoin tavoitteiksi, mikä viittaa siihen, että palvelusetelien käyttöönottoa perustellaan ennen kaikkea asiakaslähtöisyydellä ja palvelujen saatavuudella – ei taloudellisilla tai markkinaehtoisilla näkökohdilla.
Palveluseteli, kilpailutus vai oma palvelutuotanto?
Palvelusetelit voivat kilpailutettujen ostopalveluiden tapaan täydentää hyvinvointialueiden omaa palvelutuotantoa. Se, kannattaako hyvinvointialueen kilpailuttaa yksityinen palveluntuottaja vai käyttää palveluseteliä, riippuu hankitun palvelun luonteesta. Yksinkertaistaen voidaan ajatella, että kilpailuttamalla pyritään ostamaan vakiolaatuista palvelua mahdollisimman halvalla, kun taas palvelusetelin tavoitteena voi olla laajentaa palvelutuotantoa ja tarjota asiakkaille mahdollisuus maksaa eri laatutasosta.
Yksityisten palveluntarjoajien hyödyntäminen on järkevää, kun se voidaan tehdä hyvinvointialueen omaa palvelutuotantoa edullisemmin. Hyvinvointialueen kannattaa tästä syystä lähtökohtaisesti määrittää palvelusetelin arvo alle sen omien tuotantokustannusten.
Kun asiakkaalle halutaan antaa valinnanvapaus, kannattaa se järjestää palvelusetelillä, jolloin asiakas voi itse päättää haluaako hän maksaa korkeammasta laadusta tai lyhyemmästä odotusajasta. Tällöin palveluntarjoajat kilpailevat hinnalla ja laadulla asiakkaan valinnasta.
Ilman asiakkaan maksamaa omavastuuosuutta palveluntarjoajille ei synny kannustinta hintakilpailuun. Useat sote-palvelut ovat asiakkaille lakisääteisesti maksuttomia. Maksuttomissa palveluissa kustannustehokkain järjestämistapa onkin kilpailutus. Tällöin hyvinvointialue voi laittaa palveluntuottajat niiden hinnan perusteella etusijajärjestykseen, joka ohjaa asiakkaat edullisimmille tarjoajille.
Palvelusetelit muistuttavat monin tavoin Kela-korvauksia, jotka myös täydentävät julkisia sote-palveluita. Palvelusetelin saaminen edellyttää kuitenkin julkisen sektorin hoidon tarpeen arviointia. Kela-korvausten tavoin liian korkea palvelusetelin arvo voi nostaa palveluntarjoajien hintatasoa. Tästä syystä hyvinvointialueiden on perusteltua harkita palveluseteliä käyttävän asiakkaan omavastuun enimmäismäärän sääntelyä, eli asettaa yläraja palvelusetelillä ostettavan palvelun kokonaishinnalle. KKV:n selvityksen perusteella usea hyvinvointialue näin toimiikin.
Kirjavat käytännöt eivät mahdollista valinnanvapautta kaikkialla
KKV:n selvityksen mukaan alueelliset erot esimerkiksi palvelusetelien sisällöissä ja myöntämiskriteereissä eivät mahdollista valinnanvapautta kaikkien hyvinvointialueiden asiakkaille samoissa palveluissa. Yhtenäisemmät valtakunnalliset käytännöt palveluseteleissä voisivat lisätä palvelusetelien vertailtavuutta ja helpottaa niiden käyttöä.
Hyvinvointialueiden kannattaa omaksua toisiltaan parhaimpia hankintakäytänteitä ja tehdä järjestelmällisesti tuotantotapa-analyysejä eri järjestämistapojen välillä. Tästä syystä valtakunnallisen viitekehyksen tulee antaa hyvinvointialueille tilaa huomioida oman palvelutuotantonsa erityispiirteet, kuten palveluiden tuotantokustannukset.
Esimerkiksi yhtenäiset palvelusetelien sääntökirjat voisivat madaltaa yksityisten palveluntuottajien kynnystä osallistua palvelusetelijärjestelmään. Kun toimintatavat ovat valtakunnallisia, myös palveluntuottajien kiinnostus palveluseteleihin voi vahvistua. Tämä hyödyttää lopulta asiakasta, joka saa käyttöönsä helpommin saavutettavia ja yhdenmukaisempia palveluita riippumatta hyvinvointialueesta.