Summaarinen velkomusmenettely on tarkoitettu kevyeksi tavaksi käsitellä riidattomia velka-asioita. Siihen tarkoitukseen se onkin tehokas. Käytännössä menettelyä hyödynnetään kuitenkin yhä useammin tilanteissa, joissa saatava ei ole selkeä ja riidaton. Nykyjärjestelmä jopa houkuttelee yrityksiä viemään myös riitaisia asioita summaariseen menettelyyn.
Vapaaehtoista perintätoimintaa valvotaan Suomessa, mutta oikeudellista perintää ei kukaan valvo. Tämä tarkoittaa sitä, että kuka tahansa voi panna vireille summaarisen kanteen, jopa sellainen, joka on menettänyt oikeutensa harjoittaa vapaaehtoista perintää. Sama velkoja voi käyttää järjestelmää toistuvasti väärin, joskus hyvinkin törkeällä tavalla.
Kuluttaja-asiamies on avustanut kuluttajia lukuisissa tapauksissa, joissa summaarista menettelyä on käytetty väärin. Yritykset ovat esimerkiksi nostaneet massoittain kanteita ilman näyttöä siitä, että saatava edes on olemassa. Yhtiöt ovat siirtäneet saatavia toisilleen ja jatkaneet toimintaa konkurssien jälkeen uudella nimellä. Kohtuuttomia luottokustannuksia ja vanhentuneita pikavippisaatavia on peritty summaarisessa menettelyssä.
Kuluttaja pelkää oikeudenkäyntikuluja ja usein maksaa, vaikka ei tarvitsisi. Moni ei lähde riitauttamaan asiaa, vaikka tietäisi olevansa oikeassa. Kuluriski voi olla valtava. Puhutaan tuhansien eurojen tai jopa kymmenen tuhannen euron oikeudenkäyntikuluriskistä, vaikka itse riita koskisi vain muutamaa sataa euroa. Syy kuluttajan passiivisuuteen voi olla myös tietämättömyys tai velkaantumisen aiheuttama toivottomuus. Tällaisissakin tilanteissa järjestelmän pitää suojata heikompaa osapuolta.
Tämä ei ole pelkästään juridinen, vaan yhteiskunnallinen kysymys. Vain hyvin harvalla kuluttajalla on edellytykset puolustautua perusteettomia velkomuskanteita vastaan. Oikeusvaltiossa ei voi olla järjestelmää, joka palkitsee väärinkäytöksistä ja rankaisee heikommassa asemassa olevaa. Tämä on korjattava.
Tuomioistuimet kuormittuneita, tutkintavelvollisuus ei toteudu
EU:n tuomioistuin edellyttää, että kansalliset tuomioistuimet tutkivat oma-aloitteisesti vaatimuksia ja sopimusehtoja myös summaarisissa prosesseissa. Myös KKV pitää tärkeänä, että tuomioistuimilla on oltava käytännön mahdollisuudet tutkia sopimusehtojen kohtuullisuutta viran puolesta. Meidän on varmistettava Suomessa, että kotimainen lainsäädäntömme ja oikeusjärjestelmämme antavat tuomioistuimille riittävät edellytykset täyttää tämän tutkintavelvollisuuden.
Tuomioistuimet ovat tällä hetkellä liian usein voimattomia näiden oikeusturvavaateiden edessä. Summaarisia asioita on lähes puoli miljoonaa vuodessa. Yksi käsittelijä ratkaisee keskimäärin peräti 3500 asiaa. Tuomioistuimen resurssit ja lainsäädännön antamat puitteet eivät anna mahdollisuuksia summaaristen velkomuskanteiden oma-aloitteiseen tutkintaan eivätkä tarjoa välineitä väärinkäytösten estämiseen. Myöskään poliisilla ja syyttäjälaitoksella ei ole resursseja puuttua näihin väärinkäytöksiin.
Oikeudenkäyntikuluille katto, väärinkäytöksistä seuraamuksia
Kuluttaja-asiamies on esittänyt useita tärkeitä ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi. Monet niistä ovat toteutettavissa nopeasti ja niiden vaikutus kuluttajien oikeusturvaan olisi merkittävä. Yksi keskeinen toimenpide on kulukaton asettaminen vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamiselle. Se on välttämätön, jotta kuluttaja uskaltaa kiistää perusteettoman vaatimuksen ilman pelkoa kohtuuttomista kustannuksista.
Kannustimet väärinkäyttöön on poistettava. Suomessa olisikin syytä selvittää, millaisia seuraamuksia voitaisiin määrätä silloin, kun sama taho käyttää järjestelmää toistuvasti väärin. Näiden seuraamusten pitäisi olla riittävän ennaltaehkäiseviä niin, että ne todella estävät väärinkäytökset. Rikosoikeudellisten seuraamusten rinnalla on syytä harkita muitakin keinoja. Voisiko tuomioistuimilla esimerkiksi olla mahdollisuus kieltää summaarisen menettelyn käyttö niiltä, jotka tekevät toistuvasti perusteettomia hakemuksia?
Teknologian avulla tuomioistuimet voisivat keskittyä olennaiseen
Summaaristen velkomuskanteiden käsittelyssä on monia vaiheita, jotka voitaisiin automatisoida. Tämä nopeuttaisi prosessia ja vapauttaisi aikaa tuomioistuimissa siihen mikä on olennaista, eli juridiseen harkintaan. Automatisointi on mahdollista vain, jos lainsäädäntöä muutetaan niin, että summaariset velkomuskanteet on yksilöitävä riittävän täsmällisesti ja tiedot kirjataan rakenteisessa muodossa, jota järjestelmät pystyvät käsittelemään. Tekoäly voisi tukea tuomioistuinta seulomalla perusteettomia vaatimuksia ja nostamalla esiin ne kohdat, jotka on syytä tutkia tarkemmin, esimerkiksi tilanteet, joissa korkovaatimus ylittää lain mukaisen katon tai joissa saatava näyttää vanhentuneelta.
Jos panostamme datan laatuun ja teknologiaratkaisuihin, valtavia hakemusmääriä voitaisiin käsitellä perusteellisemmin ilman, että tuomioistuinten resursseja tarvitsee lisätä. Näin tuomioistuimet voisivat toteuttaa myös EU-oikeuden edellyttämän tutkintavelvollisuuden. Tekoäly voisi myös varoittaa käsittelijää toistuvista väärinkäytöksistä.
Teknologiaa voidaan hyödyntää vastuullisesti myös tuomioistuinlaitoksessa. Ei korvaamaan ihmistä, vaan tukemaan häntä päätöksenteossa.
Velkomuskanteiden ongelmia käsiteltiin myös KKV-päivässä 5.11.2025. Päivän esitykset löytyvät KKV:n verkkosivuilta.