Tiivistelmä
Instru optiikka Oy markkinoi ilmaista näöntarkastusta kertomatta, ettei tarkastus sisältänyt sen kirjallisia tuloksia. Lisäksi yritys markkinoi yhdistettyjä tarjouksia siten, etteivät tarjouksen rajoitukset käyneet mainonnasta selvästi ilmi. Markkinointi oli sopimatonta ja harhaanjohtavaa.
Sovelletut säännökset
Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §, 7 §, 12 §.
Perustelut
Harhaanjohtava markkinointi ja yhdistetyt tarjoukset
Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 § kieltää totuudenvastaisten tai harhaanjohtavien tietojen antamisen markkinoinnissa, mikäli tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt. Hallituksen esityksen 32/2008 mukaan vaikka annettu tieto olisi sinänsä oikea, sen antaminen on kiellettyä, jos muodostuva kokonaiskuva on harhaanjohtava.
Kuluttajansuojalain 2 luvun 12 §:n mukaan pykälän tarkoittamia yhdistettyjä tarjouksia mainostettaessa tulee ilmoittaa selkeästi mm. tarjouksen hyväksi käyttämistä koskevat ehdot, erityisesti tarjouksen kesto sekä määrälliset ja muut rajoitukset.
Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO:2011:65 katsonut elinkeinonharjoittajan menettelyn olleen sekä kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n että 12 §:n vastaista, kun elinkeinonharjoittaja ei mainoskampanjassaan ollut tuonut esiin riittävän selkeästi tarjoukseen liittyviä rajoituksia. Menettely katsottiin lainvastaiseksi siitä huolimatta, että kyseessä oli televisiomainos, jolloin käytetty viestintäkanava lähtökohtaisesti asetti rajoituksia mainoksessa annetuille tiedoille.
Instrun mainoskampanjan mukaan kuluttaja on ostaessaan normaalihintaiset kehykset ja linssit voinut saada toiset lasit kaupan päälle joko itselleen tai valitsemalleen henkilölle sekä ko. oston yhteydessä itselleen ja / tai valitsemalleen henkilölle näöntarkastukset kaupan päälle.
Kampanjan lehtimainoksissa sekä asiakkaille suoraan postitse lähetetyissä mainoksissa oli otsikkona ”Toiset lasit ilmaiseksi koko valikoimasta.”, mikä oli ollut omiaan luomaan kuluttajalle käsityksen, ettei toisten silmälasien valintaa ole rajoitettu millään tavalla.
Kampanjan lehtimainoksissa ja asiakassuorassa esimerkkeinä käytetyissä silmälasipareissa maksuttomaksi mainitut kehykset olivat aina toista paria halvemmat tai samanhintaiset ja niihin sisältyvät linssit tietyn tyyppiset. Tästä ei kuitenkaan vielä voinut edellyttää kuluttajien päättelevän, että kaikkien kampanjan tarkoittamien kaupan päälle tulevien lasien olisi aina oltava tällaisia.
Vain lehtimainosten ja asiakassuoran alalaitaan sijoitetussa huomattavan pienikokoisessa tekstissä todettiin toisten silmälasien sisältävän ”samanhintaiset tai edullisemmat kehykset kuin ensimmäisissä silmälaseissa sekä hyvät 1.5 yksi- tai moniteholinssit kovalla ja heijastamattomalla pinnoitteella varastovoimakkuuksin ja monitehot hiomovalmistusrajoin”. Nämä seikat huomioiden lasien valitsemiseen liittyneitä rajoituksia ei voinut pitää riittävän selkeinä ja yksiselitteisinä.
Mainonta oli kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n ja 12 §:n vastaista.
Olennaisten tietojen antamatta jättäminen
Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n mukaan markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa jättää antamatta asiayhteys huomioon ottaen olennaisia tietoja.
Hallituksen esityksen 32/2008 mukaan määritettäessä elinkeinotoiminnassa yleisesti hyväksyttävää asianmukaista menettelytapaa voidaan ottaa huomioon lukuisat eri lähteet, kuten lainsäädäntö, oikeuskäytäntö, valvontaviranomaisten ohjeet, Kansainvälisen kauppakamarin markkinoinnin kansainvälisistä perussäännöt ja kyseisen alan käytännesäännöt.
Optometrian Eettinen Neuvosto (OEN) on vuonna 2011 laatinut ohjeistuksen hyvästä näöntutkimuskäytännöstä. Ohjeistuksen mukaan kaikista tutkimuksista ja esille tulevista asiakirjoista tulee kirjata olennaiset tiedot tutkimuskorttiin. Lisäksi refraktiotulos tulee ohjeistuksen mukaan antaa tutkitulle kaikissa tapauksissa kirjallisena.
OEN:n tehtävänä on seurata, ohjata ja valvoa optisen toimialan ammatinharjoittamista terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä annettujen säädösten pohjalta. Vaikka sen laatima hyvää näöntutkimuskäytäntöä koskeva ohjeistus ei ole luonteeltaan sitova, voidaan ohjeistusta kuitenkin pitää osoituksena siitä, mikä vastaa optometrian alan hyväksyttävää toimintatapaa.
Instru kohdisti asiakkaisiinsa tekstiviestikampanjan, jossa kuluttajat kutsuttiin tekstiviestillä ilmaiseen näöntarkastukseen. Lisäksi TV:ssä esitettiin mainoksia, joissa kerrottiin näöntarkastuksen olevan Instrussa nyt (kampanjan aikana) kaikille ilmainen.
Mainoksissa ei tuotu esiin sitä, ettei ilmainen näöntarkastus sisällä sen kirjallisia tuloksia. Asiakkaan olisi yrityksen mukaan ollut mahdollista saada näöntarkastuksen yhteydessä kirjalliset tiedot silmiensä näkövoimakkuuksista. Kuluttaja-asiamiehelle tulleista ilmoituksista ei kuitenkaan ilmennyt, että kuluttajille olisi kerrottu tästä mahdollisuudesta. Täten he eivät olleet sitä myöskään voineet hyödyntää.
Lisäksi tulee huomata, että OEN on vuonna 2014 julkaissut myös ammatillisen ohjeen optikon toimen harjoittamisesta. Ohjeen mukaan optikko selvittää näöntutkimuksessa ”silmien taittovirheet, yhteistoiminnan sekä näköjärjestelmän toimintakyvyn huomioiden tutkittavan näönkäytön tarpeet ja näkemisen oireet”.
Optikon suorittaman näöntutkimuksen tulosten voitiin katsoa tyypillisesti sisältäneen muitakin tietoja kuin tiedon silmien näönvoimakkuuksista. Teoreettista mahdollisuutta saada kirjallinen tieto ko. voimakkuuksista ei siten voinut pitää rinnasteisena näöntarkastuksen kirjallisten tulosten saantiin.
Näin ollen sitä, ettei kuluttaja saanut ilmaisena markkinoidun näöntarkastuksen tuloksia kirjallisena itselleen eikä siten voinut esimerkiksi hyödyntää tutkimustuloksia toisessa optikkoliikkeessä kuin Instrussa, oli pidettävä sellaisena rajoituksena näöntarkastuksen sisältöön, josta olisi tullut kertoa kuluttajille mainonnassa.
Se, että Instrun hinnastossa oli eritelty näöntarkastuksen ja silmälasireseptin hinnat, ei tuonut riittävällä tavalla esiin sitä, etteivät kirjalliset tulokset sisältyneet tarjoukseen. Ei voida edellyttää, että kuluttaja olisi käynyt erikseen tutustumassa liikkeen hinnastoon sen Internet-sivuilla sen jälkeen, kun oli saanut tekstiviestitse kutsun ilmaiseksi mainittuun tarkastukseen tai nähnyt TV:ssä mainoksen, jossa tarkastuksen oli kerrottu olevan ilmainen kaikille.
Menettely oli kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n vastaista.