Tiivistelmä
United Parcel Service Finland Oy (jäljempänä UPS) veloitti kuluttajilta erillistä palvelumaksua tilanteessa, jossa kuluttaja tullaa itse UPS:n EU:n ulkopuolelta maahantuoman lähetyksen. Yhtiö perusteli maksun veloittamista mm. sillä, että yhtiön toimesta tehtävä tullaus on monilta osin automatisoitu, kun taas itsetullaus aiheuttaa UPS:lle enemmän manuaalista työtä ja lähetystä joudutaan myös varastoimaan ainakin vuorokauden ajan. Kuluttajille tullausmaksu tuli yllätyksenä eikä siitä ollut heille tilausvaiheessa kerrottu. Koska kuluttajat eivät olleet verkkokaupan tilausta ja kuljetussopimusta tehdessään sitoutuneet UPS:n itsetullausta koskevaan palveluun eikä tästä veloitettavaan palvelumaksuun, kuluttaja-asiamies katsoi, että UPS:n menettelytapa, jossa yhtiö veloitti kuluttajilta erillisen palvelumaksun tiedoista, jotka ovat välttämättömiä tavaroiden tullauksen kannalta ja joita tietoja kuluttaja tarvitsee lakisääteisen tulliselvityksen tekemistä koskevan velvollisuutensa täyttämistä varten, on sopimusehtokäytäntönä kuluttajien kannalta kohtuuton ja siten kuluttajansuojalain vastainen.
Lainsäädäntö
Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §
Perustelut
Kuluttaja-asiamies totesi, että tulliselvityksen tekeminen on kuluttajalle lakisääteinen velvollisuus siten kuin asiasta on tullilainsäädännössä tarkemmin säädetty. Tulli on avannut nettiin Tuonti-ilmoituspalvelun, jossa kuluttaja voi hoitaa tulliselvityksen tekemisen ilman viranomaismaksuja eli itsetullaus on kuluttajalle tältä osin maksuton. Kuluttaja tarvitsee kuitenkin rahdinkuljettajalta tietyt tämän hallussa olevat lähetystä koskevat tiedot ja asiakirjat tulliselvityksen tekemistä varten. Kuluttaja saa ne UPS:ltä maksamalla yhtiölle erillisen palvelumaksun 24,80 €.
Lähtökohtana erilaisten palvelumaksujen veloittamisessa on, että kuluttajalla on oltava ennakolta mahdollisuus tutustua palveluista veloitettaviin maksuihin elinkeinonharjoittajan palvelumaksuhinnastossa ja tehdä ostopäätöksensä annettuihin hintatietoihin perustuen. Palvelun hinta on sopimuksen keskeisiä ehtoja ja kuluttajalla on – jotta ehdot tulisivat häntä sitoviksi – oltava mahdollisuus tutustua sopimuksen ehtoihin ja hintoihin ennen sopimuksen tekemistä. Tämä vaatimus perustuu paitsi sopimusoikeuden yleisiin periaatteisiin myös kuluttajasopimusten kohtuuttomia ehtoja koskevaan direktiiviin 93/13/ETY. Direktiiviin sisältyy ohjeellinen luettelo ehdoista, joita voidaan pitää kohtuuttomina ja luettelon i alakohdan mukaan kohtuuttomana pidetään ehtoa, jonka mukaan” Kuluttajan katsotaan sitovasti hyväksyneen ehdot, joihin hänellä ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta tutustua ennen sopimuksen tekemistä”.
Etämyynnissä yleisenä lähtökohtana lisäksi on, että ennen tilauksen tekemistä myyjän on annettava kuluttajalle keskeiset tiedot hyödykkeen ominaisuuksista ja sen hinnasta sisältäen myös hyödykkeen kokonaishintaan sisältymättömät toimitus- ja muut kulut. Vaikka kyse on kuluttajien EU:n ulkopuolella sijaitsevien verkkokauppojen kanssa tekemistä tilaussopimuksista, voidaan vertailukohtana kiinnittää huomiota myös EU:n alueella tapahtuvan etämyynnin sääntelyyn direktiivissä 2011/83/EU. Sen mukaan elinkeinonharjoittajan on varmistettava, että kuluttaja nimenomaisesti hyväksyy sähköiseen sopimuksen liittyvän maksuvelvollisuuden tai muussa tapauksessa sopimus ei sido kuluttajaa.
UPS:n itsetullauksen palvelumaksua koskevista kuluttajien yhteydenotoista kävi selvästi ilmi, etteivät kuluttajat olleet tietoisia siitä, että UPS rahdinkuljettajana veloittaa heiltä erillisen palvelumaksun lähetyksen tullessa maahan, vaan asia on tullut kuluttajille yllätyksenä lähetyksen saapumisen yhteydessä. Tämä on koskenut sekä tilannetta, jossa myyjä on oma-aloitteisesti valinnut rahdinkuljettajaksi UPS:n että tilannetta, jossa kuluttaja on itse voinut vaikuttaa siihen, että rahdinkuljettajaksi on valittu UPS.
Monilla verkkokaupoilla on sivuillaan mainita, että maahantuonnista voi syntyä kuluttajalle kuluja. Verkkokaupan toimitusehdoissa saattaa tällöin olla viittaus vastaanottajan velvoitteeseen maksaa lähetystä koskevat tullimaksut ja verot. Sen sijaan menettelytapana ei ole ollut, että verkkokaupan myyjä olisi esittänyt kuluttajalle hinnaston tai muun ilmoituksen, josta kävisi ilmi UPS:n palvelumaksun veloittaminen vastaanottajana olevalta kuluttajalta. Kun kuluttaja on maksanut myyjälle lähetyskulut tavaran toimittamisesta vastaanottajalle, hän on voinut tällöin perustellusti olettaa, että lähetyskulujen lisäksi häneltä ei veloiteta mitään erillisiä palvelumaksuja lukuun ottamatta mahdollisia tulleihin ja veroihin liittyviä viranomaismaksuja.
Kuluttajan voidaan katsoa olevan verkkokaupan asiakkaana sidottu rahdinkuljettajan kanssa tehtävään kuljetussopimukseen, kun hän tilauksen yhteydessä hyväksyy verkkokaupan myyjän ilmoittamat toimitusehdot ja maksaa rahdinkuljetusta koskevan maksun. On myös selvää, että kuluttaja vastaa tullilainsäädännön edellyttämistä tulli- ja veroseuraamuksista tavaroiden maahantuontiin liittyen.
Kuluttajat eivät olleet kuitenkaan verkkokaupan tilausta ja kuljetussopimusta tehdessään sitoutuneet UPS:n itsetullausta koskevaan palveluun eikä tästä veloitettavaan palvelumaksuun. Kuluttaja ei ole tilausta tehdessään ollut aina edes tietoinen rahdinkuljettajana toimivasta yrityksestä ja silloinkin, kun kuluttaja on tiennyt UPS:n toimivan rahdinkuljettajana, hänelle ei ole kerrottu, että rahtimaksun maksamisen lisäksi UPS veloittaa häneltä myös erillisen palvelumaksun itsetullaukseen liittyen. Kuluttajan velvollisuuden maksaa palvelumaksu ei voida siten katsoa missään vaiheessa tulleen kuljetussopimuksen osaksi eikä kuluttajan voida katsoa palveluun ja sitä koskevaan maksuun muutenkaan sitoutuneen.
Kuluttaja-asiamies katsoi, ettei myöskään se, että UPS:n nettisivuilla on lisämaksuja koskeva hinnasto, josta palvelumaksu kävi ilmi, merkitse sitä, että kyseinen palvelumaksu olisi tullut kuluttajaa koskevan kuljetussopimuksen osaksi. Hinnasto ei ole ollut kuluttajan tutustuttavissa hänen tehdessään tilausta verkkokaupan myyjän nettisivuilla eikä kuluttajan voida myöskään edellyttää tutustuvan UPS:n omilla nettisivuilla olevaan hinnastoon ennen tilauksen tekemistä. Kuten edellä EU-direktiivin osalta todettiin, kuluttajalla tulee olla tosiasiallinen mahdollisuus tutustua hinnastoon ennen sopimuksen tekemistä, jolloin esimerkiksi myyjän toimitusehdoissa oleva yleinen maininta siitä, että maahantuonnista voi syntyä kuluja, ei ole riittävää.
Se, miten elinkeinonharjoittaja hinnoittelee tarjoamansa tuotteet ja palvelut, on lähtökohtaisesti sinänsä elinkeinonharjoittajan itsensä päätettävissä. Kuluttajaoikeudessa lähdetään kuitenkin kokonaishinnan ilmoittamisen periaatteesta eli hyödykkeiden hinnat on – aina kuin se on mahdollista – ilmoitettava kuluttajille kokonaishintoina. Kokonaishinta sisältää tällöin kaikki pakolliset hinnan osat ilman, että hintaa ositellaan tai paloitellaan pienempiin osiin, mikä vaikeuttaa myös toimivaan kilpailuun kuuluvaa kuluttajan mahdollisuutta vertailla eri elinkeinonharjoittajien tarjoamien hyödykkeiden hintoja.
Kun kuluttaja ostaa tavaroita EU:n ulkopuolisesta verkkokaupasta, hän samalla hyväksyy lähetyskustannukset ja maksaa ne tilauksen yhteydessä. Jollei kuluttajalle ole muuta ilmoitettu, kuluttaja voi perustellusti lähteä siitä, että rahdinkuljettajan ja kuluttajan välinen kuljetussopimus sisältää kaikki välttämättömät lähetyskulut, lukuun ottamatta mahdollisia viranomaismaksuja, kuten tullia ja arvonlisäveroa.
Koska kuluttajat eivät olleet kuljetussopimuksessa sitoutuneet UPS:n palvelumaksuun itsetullauksen osalta, kuluttaja-asiamies katsoi, että UPS:n menettelytapa, jossa yhtiö veloittaa kuluttajilta erillisen palvelumaksun tiedoista, jotka ovat välttämättömiä tavaroiden tullauksen kannalta ja joita tietoja kuluttaja tarvitsee lakisääteisen tulliselvityksen tekemistä koskevan velvollisuutensa täyttämistä varten, oli sopimusehtokäytäntönä kuluttajien kannalta kohtuuton ja siten kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n 1 momentin vastainen.
UPS sitoutui siihen, ettei yhtiö 1.1.2018 lukien veloita kuluttajilta itsetullausta koskevaa palvelumaksua tilanteessa, jossa
a) kuluttaja ja UPS eivät ole sopineet itsetullausta koskevasta palvelumaksusta keskenään siten, että maksu on tullut osaksi kuljetus- tai muuta sopimusta, tai
b) verkkokaupan myyjä ei ole ennen kuluttajan tekemää tilaussopimusta ilmoittanut hänelle lähetyskulujen lisäksi veloitettavasta kuluttajan tekemää itsetullausta koskevasta UPS:n palvelumaksusta