Tiivistelmä
DHL Express (Finland) Oy (jäljempänä DHL) ryhtyi keväällä 2016 veloittamaan kuluttajilta erillistä palvelumaksua tilanteessa, jossa kuluttaja tullaa itse DHL:n EU:n ulkopuolelta maahantuoman lähetyksen. Yhtiö perusteli maksun käyttöönottoa työmäärällä. Kuluttajille palvelumaksu tuli yllätyksenä lähetyksen maahantulon yhteydessä eivätkä he olleet saaneet tietoa maksusta verkkokaupan tilausta tehdessään. Koska kuluttaja ei ollut kuljetussopimuksessa sitoutunut DHL:n luovutuspalveluun eikä siitä veloitettavaan palvelumaksuun, kuluttaja-asiamies katsoi, että DHL:n menettelytapa, jossa yhtiö veloittaa kuluttajilta erillisen luovutuspalvelumaksun tiedoista, jotka ovat välttämättömiä tavaroiden tullauksen kannalta ja joita tietoja kuluttaja tarvitsee lakisääteisen tulliselvityksen tekemistä koskevan velvollisuutensa täyttämistä varten, on sopimusehtokäytäntönä kuluttajien kannalta kohtuuton ja siten kuluttajansuojalain vastainen.
Lainsäädäntö
Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §
Perustelut
Kuluttaja-asiamies totesi, että tulliselvityksen tekeminen on kuluttajalle lakisääteinen velvollisuus siten kuin asiasta on tullilainsäädännössä säädetty. Kuluttaja tarvitsee itse tehtävää tulliselvitystä varten rahdinkuljettajalta tietyt tämän hallussa olevat lähetystä koskevat tiedot tulliselvityksen tekemistä varten ja näiden tietojen ja asiakirjojen luovuttamisesta DHL veloittaa luovutuspalvelumaksun muodossa 20 € maksun/lähetys.
Lähtökohtana erilaisten palvelumaksujen veloittamisessa on, että kuluttajalla on oltava ennakolta mahdollisuus tutustua palveluista veloitettaviin maksuihin elinkeinonharjoittajan palvelumaksuhinnastossa ja tehdä ostopäätöksensä annettuihin hintatietoihin perustuen. Palvelun hinta on sopimuksen keskeisiä ehtoja ja kuluttajalla on – jotta ehdot tulisivat häntä sitoviksi – oltava mahdollisuus tutustua ehtoihin ja hintoihin ennen sopimuksen tekemistä. Tämä vaatimus perustuu paitsi sopimusoikeuden yleisiin periaatteisiin myös kuluttajasopimusten kohtuuttomia ehtoja koskevaan direktiiviin 93/13/ETY. Direktiiviin sisältyy ohjeellinen luettelo ehdoista, joita voidaan pitää kohtuuttomina ja luettelon i alakohdan mukaan kohtuuttomana pidetään ehtoa, jonka mukaan” Kuluttajan katsotaan sitovasti hyväksyneen ehdot, joihin hänellä ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta tutustua ennen sopimuksen tekemistä”.
Etämyynnissä yleisenä lähtökohtana lisäksi on, että ennen tilauksen tekemistä myyjän on annettava kuluttajalle keskeiset tiedot hyödykkeen ominaisuuksista ja sen hinnasta sisältäen myös hyödykkeen kokonaishintaan sisältymättömät toimitus- ja muut kulut. Vaikka kyse on kuluttajien EU:n ulkopuolella sijaitsevien verkkokauppojen kanssa tekemistä tilaussopimuksista, voidaan vertailukohtana kiinnittää huomiota myös EU:n alueella tapahtuvan etämyynnin sääntelyyn direktiivissä 2011/83/EU. Sen mukaan elinkeinonharjoittajan on varmistettava, että kuluttaja nimenomaisesti hyväksyy sähköiseen sopimuksen liittyvän maksuvelvollisuuden tai muussa tapauksessa sopimus ei sido kuluttajaa.
DHL:n luovutuspalvelumaksua koskevista kuluttajien yhteydenotoista käy ilmi, etteivät kuluttajat ole olleet tietoisia siitä, että DHL rahdinkuljettajana veloittaa heiltä erillisen palvelumaksun lähetyksen saapumisen yhteydessä, vaan asia on tullut kuluttajille yllätyksenä lähetyksen saapumisen yhteydessä. Tämä koskee sekä tilannetta, jossa myyjä on oma-aloitteisesti valinnut rahdinkuljettajaksi DHL:n että tilannetta, jossa kuluttaja on itse voinut vaikuttaa siihen, että rahdinkuljettajaksi on valittu DHL.
Verkkokaupan myyjän toimitusehdoissa on saattanut olla viittaus vastaanottajan velvoitteeseen maksaa lähetystä koskevat tullimaksut ja verot mutta myyjä ei ole kuitenkaan esittänyt kuluttajalle hinnastoa tai muuta ilmoitusta, josta kävisi ilmi DHL:n luovutuspalvelumaksun veloittaminen vastaanottajana olevalta kuluttajalta. Kun kuluttaja on maksanut myyjälle lähetyskulut tavaran toimittamisesta vastaanottajalle, hän on voinut tällöin perustellusti olettaa, että lähetyskulujen lisäksi häneltä ei veloiteta mitään erillisiä palvelumaksuja lukuun ottamatta mahdollisia tulleihin ja veroihin liittyviä viranomaismaksuja.
Kuluttajan voidaan katsoa olevan verkkokaupan asiakkaana sidottu rahdinkuljettajan kanssa tehtävään kuljetussopimukseen, kun hän tilauksen yhteydessä hyväksyy verkkokaupan myyjän ilmoittamat toimitusehdot ja maksaa rahdinkuljetusta koskevan maksun. On myös selvää, että kuluttaja vastaa tullilainsäädännön edellyttämistä tulli- ja veroseuraamuksista tavaroiden maahantuontiin liittyen.
Kuluttajat eivät ole kuitenkaan verkkokaupan tilausta ja kuljetussopimusta tehdessään sitoutuneet DHL:n luovutuspalveluun eikä tästä veloitettavaan palvelumaksuun. Kuluttaja ei ole tilausta tehdessään ollut aina edes tietoinen rahdinkuljettajana toimivasta yrityksestä ja silloinkin, kun kuluttaja on tiennyt DHL:n toimivan rahdinkuljettajana, hänelle ei ole kerrottu, että rahtimaksun maksamisen lisäksi DHL veloittaa häneltä myös erillisen luovutuspalvelumaksun. Kuluttajan velvollisuuden maksaa luovutuspalvelumaksu ei voida siten katsoa missään vaiheessa tulleen kuljetussopimuksen osaksi eikä kuluttajan voida katsoa palveluun ja sitä koskevaan maksuun muutenkaan sitoutuneen.
Kuluttaja-asiamies katsoi, ettei myöskään se, että DHL:n nettisivuilla on huolintapalveluja koskeva hinnasto, josta kohdasta DHL:n luovutuspalvelumaksu käy ilmi, merkitse sitä, että palvelumaksu olisi tullut kuluttajaa koskevan kuljetussopimuksen osaksi. Hinnasto ei ole ollut kuluttajan tutustuttavissa hänen tehdessään tilausta verkkokaupan myyjän nettisivuilla eikä kuluttajan voida myöskään edellyttää tutustuvan DHL:n omilla nettisivuilla olevaan palveluhinnastoon ennen tilauksen tekemistä. Tämä koskee myös tilannetta, jossa kuluttaja on verkkokaupassa voinut itse valita tarjolla olevista rahdinkuljettajista DHL:n.
Kun kuluttaja ostaa tavaroita EU:n ulkopuolisesta verkkokaupasta, hän samalla hyväksyy lähetyskustannukset ja maksaa ne tilauksen yhteydessä. Jollei kuluttajalle ole muuta ilmoitettu, kuluttaja voi perustellusti lähteä siitä, että rahdinkuljettajan ja kuluttajan välinen kuljetussopimus sisältää kaikki välttämättömät lähetyskulut, lukuun ottamatta mahdollisia viranomaismaksuja, kuten tullia ja arvonlisäveroa.
Koska kuluttaja ei ole kuljetussopimuksessa sitoutunut DHL:n luovutuspalveluun eikä siitä veloitettavaan palvelumaksuun, kuluttaja-asiamies katsoo, että DHL:n menettelytapa, jossa yhtiö veloittaa kuluttajilta erillisen luovutuspalvelumaksun tiedoista, jotka ovat välttämättömiä tavaroiden tullauksen kannalta ja joita tietoja kuluttaja tarvitsee lakisääteisen tulliselvityksen tekemistä koskevan velvollisuutensa täyttämistä varten, on sopimusehtokäytäntönä kuluttajien kannalta kohtuuton ja siten kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n 1 momentin vastainen.
DHL sitoutui siihen, että yhtiö ei 1.9.2017 lukien veloita kuluttajilta itsetullausta koskevaa luovutuspalvelumaksua tilanteessa, jossa
a) kuluttaja ja DHL eivät ole sopineet luovutuspalvelusta ja sitä koskevasta palvelumaksusta keskenään siten, että luovutuspalvelu on tullut osaksi kuljetus- tai muuta sopimusta, tai
b) verkkokaupan myyjä ei ole ennen kuluttajan tekemää tilaussopimusta ilmoittanut hänelle lähetyskulujen lisäksi veloitettavasta DHL:n luovutuspalvelua koskevasta palvelumaksusta.