Tiivistelmä
Suur-Savon Sähkö Oy vaati kuluttajalta vakuutta edellytyksenä sähköntoimituksen aloittamiselle. Perusteena vakuuden vaatimiselle oli kuluttajalla ollut luottotietomerkintä. Kuluttaja-asiamiehen ratkaisukäytännössä sähköntoimitusta pidetään välttämättömyyspalveluna, jota ilman kuluttajat eivät voi nyky-yhteiskunnassa tulla toimeen, ja palvelun kohtuullinen saatavuus on tärkeää kaikille kuluttajille taloudellisesta asemasta ja muista henkilökohtaisista olosuhteista riippumatta. Suur-Savon Sähkön menettelytapaa, jossa kuluttajalla oleva luottotietomerkintä johti automaattisesti vakuuden vaatimiseen ilman, että kuluttajan maksukykyä arvioitiin tapauskohtaisesti, ei voitu pitää kuluttajansuojalain sopimusehtosäännöksen mukaisena kohtuullisena sopimusehtokäytäntönä. Menettely ei ollut myöskään sähkönmyyntiehdoissa olevan vakuuden tai ennakkomaksun vaatimista koskevan ehtokohdan mukainen. Vakuuden määrän osalta sähkönmyyntiehdoissa on erilaisia määräaikoja vakuuden laskemiselle, jolloin vakuus voi eri tilanteissa jonkin verran vaihdella. Kuluttajien kannalta tärkeää on, että vakuus on määrältään kohtuullinen siten, ettei vakuuden suuruus muodosta käytännössä estettä sähkön saatavuudelle.
Sovelletut säännökset
Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §
Perustelut
Sähkömarkkinalaissa ei ole säännöksiä siitä, milloin sähkönmyyjä tai verkonhaltija voi vaatia kuluttajalta vakuutta silloin, kun sopimus osapuolten välillä tehdään tai kun sopimus on jo voimassa. Sähkönmyyntiehtojen SME 2014 mukaan myyjä voi näissä tilanteissa vaatia kuluttajalta kohtuullisen vakuuden. Myyntisopimuksen ollessa voimassa vakuutta tai ennakkomaksua voidaan vaatia vain, jos kuluttaja on olennaisesti laiminlyönyt maksuvelvollisuutensa. Myyjällä tulee sekä myyntisopimusta tehtäessä että sen voimassa ollessa olla lisäksi erittäin painava syy vakuus- tai ennakkomaksuvaateelleen. Erittäin painava syy voi ehtojen mukaan olla esimerkiksi se, jos kuluttajan luottotiedoista ilmenee, että hän on ilmeisesti kyvytön suoriutumaan myyntisopimukseen perustuvista maksuista.
Suur-Savon Sähkö perusteli vakuuden vaatimista sähköntoimitusta aloitettaessa sillä, että kuluttajan luottotiedossa oli maksuhäiriömerkintä. Yhtiön selvityksen mukaan luottotietotarkastus tehdään säännönmukaisesti aina, kun kyseessä on uusi sopimus. Jos asiakkaalla on maksuhäiriömerkintä, luoton myöntöä ei suositella vaan asiakkaan kanssa tehdään ehdollinen sopimus, jossa sopimuksen alkamisen ehtona on vakuus.
Yhtiö piti ehdollisten sopimusten tekemistä vastuullisena toimintana sekä asiakkaan että yrityksen näkökulmasta, koska tällöin asiakkaan maksukyky tulee huomioitua ja velkaantuminen pysyy hallinnassa. Asiakkaita on myös kohdeltava tasapuolisesti ja syrjimättömästi, jolloin yhtä asiakasta ei voida asettaa muista poikkeavaan asemaan. Yrityksen luottotappiot ovat lisäksi hallinnassa ja yritys pysyy elinvoimaisena.
Kuluttaja-asiamies totesi, että kuluttajan luottotietomerkintöjen osalta sähköehdoissa edellytetään, että kuluttajan on luottotietojen perusteella oltava ”ilmeisesti kyvytön suoriutumaan myyntisopimukseen perustuvista maksuista”.
Yksityishenkilön maksuhäiriömerkintä voidaan tallentaa luottotietorekisteriin usealla eri perusteella, esimerkiksi silloin, kun velkojan ilmoittaman kulutusluoton maksu on myöhässä yli 60 päivää tai kun kuluttajalle on tuomioistuimessa annettu velkomistuomio. Maksuhäiriömerkintöjä talletetaan rekisterissä pääsääntöisesti 2–3 vuotta ja tilanteessa, jossa kuluttaja maksaa saatavan tallentamisaikana, säilyy merkintä luottotiedoissa kuitenkin kahden vuoden ajan.
Kuluttaja-asiamies totesi, että erityisesti kulutusluottojen osalta maksulaiminlyönti saattaa tulla kuluttajalle helpostikin eikä luottotietomerkintään johtavan maksurästin tarvitse olla välttämättä kovin suurikaan. Ei voida siten lähteä siitä oletuksesta, että luottotietomerkintä osoittaisi kuluttajan olevan säännönmukaisesti ”ilmeisesti kyvytön suoriutumaan sähkösopimukseen perustuvista maksuista”. Maksuhäiriömerkinnän taustalla saattaa olla esimerkiksi tilapäinen sairaus tai työttömyys, josta johtuneista maksuvaikeuksista kuluttaja on jo päässyt eroon. Maksukäyttäytymistä tutkittaessa on myös havaittu, että kuluttajat pyrkivät huolehtimaan sähkölaskujen kaltaisista välttämättömistä maksuista yleensä ensisijaisesti ja maksuvaikeuksien yhteydessä ”tingitään” tarvittaessa muista maksuista.
Kuluttaja-asiamies katsoi, että sähköehtojen sanamuoto kuluttajan ”ilmeisestä kyvyttömyydestä suoriutua sähkösopimusta koskevista maksuistaan” edellyttää kuluttajalta sellaista huomattavaa maksukyvyttömyyttä, jota yksittäinen maksuhäiriömerkintä ei vielä sinällään osoita. Jotta ehtojen mukainen ”ilmeinen maksukyvyttömyys” voitaisiin todeta, olisi kuluttajan maksukykyä arvioitava laajemmin ottaen huomioon myös luottotietomerkintään johtaneen maksulaiminlyönnin laatu ja merkittävyys sen kannalta, miten kuluttaja kykenee suoriutumaan sähkösopimusta koskevista maksuvelvoitteistaan.
Asiakkaiden syrjimätöntä ja tasapuolista kohtelua koskevan vaatimuksen ei myöskään voitu katsoa olevan ristiriidassa sellaisen menettelyn kanssa, jossa sähköyhtiö arvioi sähkösopimusta tehdessään kunkin kuluttajan maksukykyä erikseen sen toteamiseksi, onko kuluttaja ”ilmeisesti kyvytön suoriutumaan myyntisopimukseen perustuvista maksuista”. Tällöin kahden eri kuluttajan osalta voidaan päätyä vakuuden vaatimisen osalta perustellusti eri lopputulokseen, vaikka molemmilla olisi luottotiedoissaan maksuhäiriömerkintä tai –merkintöjä.
Se, että sähköyhtiö pyrkii toiminnassaan vastuullisuuteen myydessään sähköä ”luotolla” ja estämään kuluttajien ylivelkaantumista, on luonnollisesti sinänsä hyväksyttävää. Kuluttaja-asiamies totesi kuitenkin, että kuluttajansuojalain 7 luvun kuluttajaluottosäännöksiä, kuten hyvää luotonantotapaa koskevaa 13 §:n säännöstä, ei sovelleta sähköntoimituksen kaltaiseen kuluttajapalvelukseen, jossa kuluttajalla on mahdollisuus maksaa hinta lyhyehkön määräajan kuluessa laskua vastaan ja jossa laskutus- ja maksuaika on alalla tavanomainen.
Hyvä luotonantotapa ei myöskään merkitse ehdotonta kieltoa tehdä luottosopimus sellaisen kuluttajan kanssa, jolla on maksuhäiriömerkintä tai useitakin merkintöjä, vaan luotonantajan tulee luottosopimuksen tekemistä harkitessaan arvioida kuluttajan luottokelpoisuutta kokonaisuutena ottaen huomioon eri seikkoja, kuten kuluttajan maksuhäiriömerkintöjen määrä, niihin liittyvien velkojen määrä, merkintöjen tuoreus sekä niihin johtaneet tekijät.
Hyvää luotonantotapaa koskevan säännöksen perusteluissa todetaan lisäksi, että vaikka kuluttajalla olisi maksuhäiriömerkintöjä, luoton myöntäminen kuluttajalle voi olla perusteltua ja hyvän luotonantotavan mukaista esimerkiksi silloin, kun merkintöjen rekisteröinnistä on kulunut kohtuullisen pitkä aika taikka kun ne ovat johtuneet sairauden tai työttömyyden aiheuttamasta velanmaksukyvyn tilapäisestä heikkenemisestä.
Kuluttaja-asiamies katsoi, ettei Suur-Savon Sähkön menettelytapaa, jossa kuluttajalla oleva luottotietomerkintä johtaa automaattisesti vakuuden vaatimiseen kuluttajalta ilman, että kuluttajan maksukykyä arvioitaisiin tapauskohtaisesti, voitu pitää kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n mukaisena kohtuullisena sopimusehtokäytäntönä. Kuluttajan maksukykyä tulee arvioida kokonaisuutena ottaen huomioon myös mm. maksuhäiriömerkinnän laatu ja siihen johtaneet syyt, kuten sairauden tai työttömyyden aiheuttama velanmaksukyvyn tilapäinen heikkeneminen. Luottotietomerkinnän ei voida siten katsoa säännönmukaisesti osoittavan, että kuluttaja olisi sopimusehtojen mukaisesti ”ilmeisesti kyvytön suoriutumaan sähkösopimukseen perustuvista maksuista”.
Vakuuden määrän laskeminen
Esimerkkitapauksessa Suur-Savon Sähkö Oy vaati kuluttajalta 500 euron vakuutta edellytyksenä sähköntoimituksen aloittamiselle.
Sähkönmyyntiehtojen 3.7 kohdan mukaan ”Vakuus tai ennakkomaksu voi olla määrältään enintään laskutuskauden alun ja sähkönmyynnin keskeyttämisen (siten kuin se määräytyy kohtien 7.1-7.5 mukaan) välisen ajan sähkön myyntilaskun suuruinen, jollei muun käyttäjän kuin kuluttajan tai toimitusvelvollisuuden piirissä olevan käyttäjän kanssa ole toisin sovittu. Myyntilasku lasketaan käyttäjän sähkönkäytöstä tehdyn arvion mukaan. Arvio voidaan tehdä suurimman sähkönkäytön ajanjakson mukaan”.
Suur-Savon Sähkön selvityksestä kävi ilmi yhtiön käyttämä vakuuden laskentatapa, jossa kuluttajan arvioitu vuosittainen sähkönmyynti- ja siirtolasku jaetaan 12:lla, jolloin saadaan sähkölaskun suuruus kuukaudessa. Vakuuden määrä saadaan, kun tämä kuukausittaisen sähkölaskun suuruus kerrotaan viidellä eli vakuus vastaa tällöin suuruudeltaan kuluttajan viiden kuukauden keskimääräistä sähkönkäyttöä.
Kuluttaja-asiamies totesi, että sähkönmyyntiehdoissa on erilaisia aikarajoja, joita voidaan käyttää apuna laskettaessa vakuuden suuruutta siten, että vakuus on ehtojen mukaisesti määrältään enintään laskutuskauden alun ja sähkönmyynnin keskeyttämisen välisen ajan sähkön myynti- ja/tai verkkolaskun suuruinen. Kuluttajan viivästyessä laskun maksamisessa hänelle lähetetään maksuhuomautus ja katkaisuvaroitus ennen sähköntoimituksen katkaisemista ja sähkönmyyntiehtojen kohdan 7.2 mukaan keskeyttäminen voi tapahtua aikaisintaan kuuden viikon kuluttua alkuperäisestä eräpäivästä.
Sähkönmyyntiehdoissa on lisäksi kuluttajan ns. sosiaalista suoritusestettä koskeva kohta 7.3., jonka mukaan ”Jos maksun laiminlyönti on johtunut käyttäjän maksuvaikeuksista, joihin hän on joutunut vakavan sairauden, työttömyyden tai muun erityisen seikan vuoksi pääasiassa ilman omaa syytään, sähkönmyynnin saa keskeyttää aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua maksun eräpäivästä”.
Lisäksi kohdan 7.4. mukaan ”kuluttajan tai asuinkiinteistön sähkönmyyntiä ei kuitenkaan voida keskeyttää, jollei tällaisen käyttäjän suorittamatta oleva maksu ole vähintään 250 euroa tai jollei vanhimman maksamatta olevan laskun eräpäivästä ole kulunut vähintään kolmea kuukautta”. Ns. talvikeskeytyskieltoa koskevan 7.5 kohdan mukaan ”Sähkönmyyntiä ei saa maksujen laiminlyönnin vuoksi keskeyttää vakituisena asuntona käytettävästä rakennuksesta tai sen osasta, jonka lämmitys on riippuvainen sähköstä, lokakuun alun ja huhtikuun lopun välisenä aikana, ennen kuin on kulunut neljä kuukautta laiminlyödyn maksun eräpäivästä”.
Kuluttaja-asiamies totesi, että sosiaalista suoritusestettä koskevan kohdan 7.3. tarkoituksena on suojella kuluttajia sähkönkatkaisulta tilanteessa, jossa he esimerkiksi ennalta arvaamattoman sairauden tai työttömyyden vuoksi eivät kykene suoriutumaan välttämättömistä laskuistaan ja tarvitsevat aikaa esimerkiksi sosiaalitoimistossa asiointia varten. Tätä taustaa vasten kuluttaja-asiamies piti tulkinnanvaraisena, voidaanko tätä kuluttajansuojasäännöstä soveltaa myös siten, että esimerkiksi työttömyys olisi hyväksyttävä syy sille, että kuluttajalta voidaan vaatia tavanomaista pidemmän ajan mukaan määräytyvää vakuutta eli että kohdan 7.3. mukainen aikaraja (3 kk maksun eräpäivästä) otetaan vakuutta laskettaessa huomioon.
Eräpäivästä laskettava 3 kk:n määräaika sisältyy tosin myös ehtokohtaan 7.4, jonka mukaan katkaisua ei saa tehdä, jollei suorittamatta oleva maksu ole vähintään 250 euroa tai jollei vanhimman maksamatta olevan laskun eräpäivästä ole kulunut vähintään kolmea kuukautta.
Talvikeskeytyskieltoa sovellettaessa Suur-Savon Sähkön vakuuden suuruuden osalta käyttämä noin 5 kk:n sähkönkäyttöä vastaava määrä ei 1 kk:n laskutuskausi huomioon ottaen ylittäisi sopimusehtojen mukaista vakuuden enimmäismäärää. Talvikeskeytyskielto koskee kuitenkin vain kuluttajia, joilla asunnon lämmitys on riippuvainen sähköstä. Muut kuin sähkölämmittäjät taikka muutoin lämmityksen osalta sähköstä riippumattomat kuluttajat jäävät siten tämän ehtokohdan ulkopuolelle.
Heidän osaltaan vakuuden suuruudeksi saataisiin noin 3.5 – 4.5 kuukauden sähkönkäyttöä vastaava määrä riippuen siitä, sovelletaanko ehtojen 7.2 mukaista sähkönkatkaisun normaalimenettelyä tai ehdoista 7.3 ja 7.4. ilmenevää erityissäännöstä (3 kk maksun eräpäivästä).
Yhteenvetona kuluttaja-asiamies totesi, että vakuuden suuruuden laskemista koskevat ehdot antavat erilaisine määräaikoineen sähköyhtiölle jonkin verran ”liikkumavaraa” vakuuden määrittelyssä. Kuluttajien kannalta tärkeää on, että vakuus on määrältään kohtuullinen siten, ettei vakuuden suuruus muodosta käytännössä estettä sähkön saatavuudelle. Vaikka sähkömarkkinalaissa ei vakuutta koskevia säännöksiä olekaan, asettaa lain taustalla oleva EY:n sähkömarkkinadirektiivi kuitenkin velvollisuuden huolehtia heikossa asemassa olevien asiakkaiden tarvitsemien sähkötoimitusten varmistamisesta.