Tiivistelmä
Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota Qliro AB:n (jäljempänä Qliro) viivästyskorkoehtoon. Sopimusehdon mukaan vähintään luottotuotteen voimassa olevan koron suuruista viivästyskorkoa sovellettiin erääntyneeseen saatavaan, kunnes saatava oli maksettu Qlirolle kokonaisuudessaan. Kuluttaja-asiamies katsoi, että Qliron sopimusehto olisi voinut johtaa siihen, että luottotuotteen voimassa olevan koron suuruista viivästyskorkoa olisi peritty kauemmin kuin korkolain 4 §:n sallima 180 vuorokauden aika siitä, kun velka on kokonaisuudessaan erääntynyt. Qliro kertoi muuttaneensa sopimusehtoaan korkolain mukaiseksi.
Sovelletut säännökset
Kuluttajansuojalaki 3 luku 1 §, korkolaki 2 § ja 4 §
Perustelut
Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana.
Sopimusehtoa, joka on muun kuin kuluttajansuojalakiin sisältyvän pakottavan säännöksen vastainen tai jonka tarkoituksena on tällaisen säännöksen kiertäminen, on pidettävä kohtuuttomana (HE 8/1977 vp, s. 36 ja MAO: 372/13, kohta 14).
Korkolain (633/1982) 2 §:n 2 momentin mukaan, jos velallisen sitoumus liittyy kuluttajaluottoa tai muuta kulutushyödykettä koskevaan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen taikka sellaiseen sopimukseen, jonka perusteella velallinen ostamalla tai vuokraamalla hankkii asunnon itseään tai perheenjäseniään varten, sitoumus on tehoton siltä osin kuin velallinen olisi velvollinen maksamaan enemmän viivästyskorkoa kuin 4 tai 5–11 §:ssä säädetään.
Korkolain 4 §:n 1 momentin mukaan velan maksun viivästyessä velallisen on maksettava viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa, joka on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko.
Korkolain 4 §:n 2 momentin mukaan viivästyskorkoa on maksettava saman perusteen mukaan kuin ennen eräpäivää, jos 1 momentin mukaan määräytyvä viivästyskorko on alempi kuin velalle eräpäivää edeltäneeltä ajalta maksettava korko. Jos velallisen sitoumus liittyy kulutusluottosopimukseen tai muuhun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuun sopimukseen, viivästyskorkoa on kuitenkin maksettava saman perusteen mukaan kuin ennen eräpäivää enintään 180 vuorokauden ajan siitä, kun velka on kokonaisuudessaan erääntynyt. Jos velkaa koskeva tuomioistuimen tuomio annetaan ennen mainitun ajanjakson päättymistä, korkoa on maksettava saman perusteen mukaan kuin ennen eräpäivää tuomion antamiseen.
Qlirolla oli sopimusehto, jonka mukaan vähintään luottotuotteen voimassa olevan koron suuruista viivästyskorkoa sovellettiin erääntyneeseen saatavaan, kunnes saatava oli maksettu Qlirolle kokonaisuudessaan.
Korkolain 4 §:n mukaan viivästyskorkoa on maksettava saman perusteen mukaan kuin ennen eräpäivää enintään 180 vuorokauden ajan siitä, kun velka on kokonaisuudessaan erääntynyt. Qliron sopimusehto olisi voinut johtaa siihen, että luottotuotteen voimassa olevan koron suuruista viivästyskorkoa olisi peritty kauemmin kuin korkolain 4 §:n sallima 180 vuorokauden aika siitä, kun velka on kokonaisuudessaan erääntynyt.
Kuluttaja-asiamies pyysi Qlirolta selvitystä siitä, mitä toimia se aikoi toteuttaa varmistaakseen, että se noudattaa korkolain sääntelyä. Qliro kertoi muuttaneensa sopimusehtoaan korkolain mukaiseksi.