Sähkösopimusten hinnan ilmoittaminen ja sopimusehtokäytännöt

Päivämäärä

30.5.2025

Diaarinumero

KKV/1265/14.08.01.05/2024

Osapuolet

Cheap Energy Finland Oy

Tiivistelmä

Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota Cheap Energy Finland Oy:n (jäljempänä Cheap Energy) menettelyyn sähkösopimusten hintamarkkinoinnissa. Cheap Energyn verkkosivujen hinta-markkinoinnissa ei kerrottu sopimusehtoihin kirjatusta vähäisen kulutuksen ylläpitomaksusta, jota veloitettiin kuukausittaisena lisämaksuna tietyn kulutusrajan alittavilta kuluttajilta. Lisäksi Cheap Energyn sosiaalisessa mediassa esittämissä mainoksissa kerrottiin vain osa sopimuksen lopulliseen kokonaishintaan vaikuttavista hinnan osatekijöistä. Kuluttaja-asiamies edellytti, että Cheap Energy kertoo kaikessa hintamarkkinoinnissaan kaikki markkinoidun sopimuksen lopulliseen kokonaishintaan vaikuttavat hinnan osatekijät kuluttajansuojalain edellyttämällä tavalla. Kuluttaja-asiamies edellytti, että Cheap Energy kertoo myös vähäisen kulutuksen ylläpitomaksusta kaikissa sopimuksen hintaa käsittelevissä mainoksissaan, joita ei ole selkeästi rajattu vain niille kuluttajille, joihin vähäisen kulutuksen ylläpitomaksua ei sopimusehtojen mukaan sovelleta. Cheap Energy sitoutui edellytettyyn menettelyyn ja ilmoitti luopuneensa vähäisen kulutuksen ylläpitomaksun veloittamisesta uusilta asiakkailtaan.

Sovelletut säännökset

Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §, 7 § ja 8 §:n 1 momentin 3) -kohta

Perustelut

Totuudenvastaiset ja harhaanjohtavat tiedot

Kuluttaja-asiamies vastaanotti kuluttajayhteydenottoja, joiden perusteella Cheap Energyn sopimusehtoihin kirjattu vähäisen kulutuksen ylläpitomaksu tuli kuluttajille yllätyksenä vasta sopimuksen laskutuksen yhteydessä. Cheap Energyn sopimusehtojen mukaan vähäisen kulutuksen ylläpitomaksua sovellettiin käyttöpaikkakohteille, joiden vuosikulutusarvio oli alle 1 000 kWh. Kuluttajayhteydenottojen perusteella Cheap Energy veloitti vähäisen kulutuksen ylläpitomaksua muutaman euron suuruisena perusmaksun kaltaisena kuukausimaksuna.

Cheap Energyn verkkosivuilla markkinoitiin esimerkiksi 24 kk määräaikaista sopimusta seuraavasti: ”Hinta muodostuu kiinteästä energiahinnasta (snt/kWh) ja kiinteästä kuukausittaisesta perusmaksusta – ei piilokuluja tai kulutusvaikutuksia! ” Verkkosivujen määräaikaisen sähkösopimuksen markkinoinnissa ei mainittu vähäisen kulutuksen ylläpitomaksun mahdollisuutta. Sen sijaan siinä korostettiin nimenomaisesti, ettei sopimukseen sisälly piilokuluja tai kulutusvaikutuksia.

Cheap Energy markkinoi verkkosivuillaan pörssisähkösopimusta ja toistaiseksi voimassa olevaa markkinahintasähkösopimusta muun muassa seuraavasti: ”kiinteä kuukausittainen perusmaksu, jonka suuruuteen kulutetun sähkön määrä ei vaikuta”. Markkinoinnista ei käynyt ilmi, että kiinteän perusmaksun päälle voi sopimusehtojen mukaan tulla perusmaksuun rinnastuva vähäisen kulutuksen ylläpitomaksu.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n mukaan markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt. Pykälän 2 momentin 3) -kohdan mukaan totuudenvastaiset ja harhaanjohtavat tiedot voivat koskea erityisesti hintaa tai sen määräytymisen perusteita. Edellä kuvattu Cheap Energyn verkkosivujen hintamarkkinointi oli omiaan johtamaan siihen, että kuluttajalle muodostui totuudenvastainen ja harhaanjohtava käsitys sopimuksen lopullisen kokonaishinnan määräytymisperusteista. Markkinoinnissa kuluttajalle ei kerrottu vähäisen kulutuksen ylläpitomaksusta, vaan hänelle päinvastoin korostettiin, että sopimukseen ei sisälly tällaista hintakomponenttia. Markkinointi oli omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee markkinoitua sähkösopimusta koskevan päätöksen, jota hän ei todennäköisesti ilman totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja olisi tehnyt. Cheap Energyn hintamarkkinointi oli siten kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n vastaisesti totuudenvastaista ja harhaanjohtavaa.

Olennaisten tietojen antaminen markkinoinnissa

Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n mukaan markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa jättää antamatta sellaisia asiayhteys huomioon ottaen olennaisia tietoja, jotka kuluttaja tarvitsee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen tekemiseksi ja joiden puuttuminen on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei olisi riittävin tiedoin tehnyt. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen perustelujen mukaan elinkeinonharjoittajan voidaan katsoa laimin-lyöneen tiedonantovelvollisuutensa, vaikka tiedot olisi annettu, mutta ne on annettu epäselvästi tai päätöksenteon kannalta liian myöhään (HE 32/2008 vp, s. 26).

Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:ssä tarkoitetut olennaiset tiedot tulee siis antaa markkinoinnissa oikea-aikaisesti ennen kuin kuluttaja tekee kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen. Markkinoinnissa annettujen tietojen tulee olla niin kattavia, että kuluttaja ei tule tietoiseksi olennaisista seikoista vasta esimerkiksi siinä vaiheessa, kun hän mainoksen nähtyään hakeutuu yrityksen verkkosivuille perehtymään sopimukseen tarkemmin. Elinkeinonharjoittaja ei voi perustella tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä sillä, että kuluttaja löytää yksityiskohtaiset tiedot sopimuksen hinnan määräytymisen perusteista muualta verkkosivuilta, esimerkiksi ”lue lisää” -linkin takaa tai sopimuksen tekemiseen johtavalta tilauspolulta.

Olennaisten tietojen antaminen markkinoinnissa

Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n mukaan markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa jättää antamatta sellaisia asiayhteys huomioon ottaen olennaisia tietoja, jotka kuluttaja tarvitsee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen tekemiseksi ja joiden puuttuminen on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei olisi riittävin tiedoin tehnyt. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen perustelujen mukaan elinkeinonharjoittajan voidaan katsoa laiminlyöneen tiedonantovelvollisuutensa, vaikka tiedot olisi annettu, mutta ne on annettu epäselvästi tai päätöksenteon kannalta liian myöhään (HE 32/2008 vp, s. 26).

Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:ssä tarkoitetut olennaiset tiedot tulee siis antaa markkinoinnissa oikea-aikaisesti ennen kuin kuluttaja tekee kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen. Markkinoinnissa annettujen tietojen tulee olla niin kattavia, että kuluttaja ei tule tietoiseksi olennaisista seikoista vasta esimerkiksi siinä vaiheessa, kun hän mainoksen nähtyään hakeutuu yrityksen verkkosivuille perehtymään sopimukseen tarkemmin. Elinkeinonharjoittaja ei voi perustella tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä sillä, että kuluttaja löytää yksityiskohtaiset tiedot sopimuksen hinnan määräytymisen perusteista muualta verkkosivuilta, esimerkiksi ”lue lisää” -linkin takaa tai sopimuksen tekemiseen johtavalta tilauspolulta.

Tietyn kulutusrajan alittavaan kulutukseen sovellettava kuukausittainen lisämaksu on kuluttajan päätöksenteon kannalta olennainen markkinointitieto silloin, kun elinkeinonharjoittaja markkinoi sähkösopimusta tiettyyn hintaan. Kuluttaja-asiamiehen selvityspyynnön aikaan helmikuussa 2025 Cheap Energyn verkkosivuilla ei kuitenkaan kerrottu sopimusten hintaa käsittelevän markkinoinnin yhteydessä millään tavalla vähäisen kulutuksen ylläpitomaksusta. Maksua koskeva tieto oli kuluttajan saatavissa ainoastaan sopimusehdoista.

Alle 1000 kW/h vuosikulutustasolla noin 3 euron suuruinen vähäisen kulutuksen ylläpitomaksu muodostaa olennaisen osan kuluttajan kuukausittaisesta sähkölaskusta. Maksua koskevan hintatiedon kertomatta jättäminen saa vain vähän sähköä kuluttavan kuluttajan todennäköisesti tekemään sähkösopimusta koskevan päätöksen, jota hän ei riittävin tiedoin olisi tehnyt. Cheap Energyn hintamarkkinointi oli siten myös kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n vastaista.

Kokonaishintaan vaikuttavien osatekijöiden ilmoittaminen

Kuluttajansuojalain 2 luvun 8 §:n 1 momentin 3) -kohdan mukaan tarjottaessa yksilöityä kulutushyödykettä tiettyyn hintaan markkinoinnista on käytävä ilmi kulutushyödykkeen kokonaishinta veroineen tai, jos täsmällistä hintaa ei hyödykkeen luonteen takia kohtuudella voida ilmoittaa, hinnan määräytymisen perusteet. Kuluttajansuojalain 2 luvun 8 §:n 1 momentin 3) -kohdan nojalla markkinoinnissa ei voi kertoa vain tiettyjä hinnan osatekijöitä, vaan markkinoinnissa on kerrottava aina kaikki lopullisen kokonaishinnan määräytymisperusteet, jos siinä annetaan jokin hintaa koskeva tieto. Cheap Energy markkinoi verkkosivuillaan sähkönmyyntisopimuksia tiettyyn hintaan kuvaamalla hinnan koostuvan sähköenergian hinnasta ja kiinteästä perusmaksusta. Markkinoinnissa ei kuitenkaan annettu tietoa vähäisen kulutuksen ylläpitomaksusta, eli sähkösopimusten hintoja käsittelevissä verkkosivumainoksissa kerrottiin vain osa sopimuksen lopullisen kokonaishinnan muodostumisen perusteista. Hintamarkkinointi on näin ollen ollut myös kuluttajansuojalain 2 luvun 8 §:n 1 momentin 3) -kohdan vastaista.

Cheap Energyn hintaa käsittelevät mainokset sosiaalisen median kanavissa

Kuluttaja-asiamies kiinnitti Cheap Energyn verkkosivujen hintamarkkinoinnin ohella huomiota myös yrityksen sosiaalisen median kanavissa esittämiin mainoksiin, joissa markkinoitiin sähkösopimusta tiettyyn hintaan, mutta kerrottiin sopimuksesta vain jokin yksittäinen hintatieto. Kuluttaja-asiamiehen tekemien havaintojen perusteella mainoksissa saatettiin kertoa esimerkiksi pelkästään sopimukseen sovellettavan perusmaksun hinta, mutta ei varsinaista sähköenergian hintaa eikä tietoa vähäisen kulutuksen ylläpitomaksusta. Sosiaalisen median kanavissa esitettyihin mainoksiin sovelletaan  samoja kuluttajansuojalain vaatimuksia kuin yrityksen verkkosivujen hintamarkkinointiin. Näin ollen myös kuluttaja-asiamiehen selvityspyynnön kohteena olleet Cheap Energyn sosiaalisen median kanavissa esittämät, hintatiedoiltaan puutteelliset mainokset olivat kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n ja 8 §:n 1 momentin 3) -kohdan vastaisia.

Kuluttaja-asiamies piti Cheap Energyn sosiaalisen median kanavissa esittämiä mainoksia myös kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla harhaanjohtavina, kun niissä korostettiin perusmaksun olevan 0 euroa koko sopimuskaudelta, mutta jätettiin kertomatta perusmaksuun rinnastuvaa vähäisen kulutuksen ylläpitomaksua koskeva hintatieto. Kuluttaja-asiamies katsoi, että mainoksista muodostui vain vähän sähköä kuluttaville kuluttajille harhaanjohtava kokonaiskuva sopimuksen erityisestä edullisuudesta.

Kuluttaja-asiamiehen edellyttämät toimenpiteet

Kuluttaja-asiamies edellytti Cheap Energyn sitoutuvan siihen, että se vastaisessa toiminnassaan:

Kertoo kaikessa hintamarkkinoinnissaan kaikki markkinoidun sopimuksen lopulliseen kokonaishintaan vaikuttavat hinnan osatekijät kuluttajansuojalain 2 luvun 8 §:n 1 momentin 3) -kohdan edellyttämällä tavalla.

Kertoo myös vähäisen kulutuksen ylläpitomaksusta kaikissa sopimuksen hintaa käsittelevissä mainoksissaan, jos kyseisiä mainoksia ei ole selkeästi rajattu vain niille kuluttajille, joihin vähäisen kulutuksen ylläpitomaksua ei sopimusehtojen mukaan sovelleta.

Cheap Energy sitoutui kuluttaja-asiamiehen vaatimuksiin ja ilmoitti luopuvansa vähäisen kulutuksen ylläpitomaksun veloittamisesta uusilta asiakkailtaan.