Tiivistelmä
Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota Ropo Suomi Oy:n (jälj. Ropo) menettelyyn tämän periessä kuluttajasaatavia. Ropo oli lähettänyt velallisille perintäkirjeitä, jotka oli otsikoitu velkasaldon muutosilmoituksiksi. Kuluttaja-asiamies totesi, että kirjallista maksukehotusta tulee lähtökohtaisesti pitää perintälain tarkoittamana maksumuistutuksena tai maksukehotuksena, ja noudattaa mainittuja kehotuksia koskevia säännöksiä huolimatta siitä, miten kirje on otsikoitu. Kuluttaja-asiamiehen mukaan Ropon velkasaldon muutosilmoitus oli epäselvä, sillä siitä ei ilmennyt lähetyksen syy tai mitä velalliselta odotettiin. Ropo päätyi lopettamaan velkasaldon muutosilmoituksen käyttämisen.
Sovelletut säännökset
Saatavien perinnästä annetun lain (513/1999, perintälaki) 4 §, 5 §:n 1 momentti, 5 a §, 10 §, 10 a §, 10 b §:n 1 ja 2 momentit, 10 c §
Perustelut
Kuluttaja-asiamies kiinnitti huomiota kuluttajien esiin nostamiin epäkohtiin Ropon toiminnassa koskien erityisesti velkasaldon muutosilmoitukseksi otsikoitua maksukehotusta. Kuluttajailmoitusten mukaan Ropo lähetti velkasaldon muutosilmoituksen, kun velallinen maksoi velkojaan vähemmäksi ja velkasaldo muuttui.
Ropon antaman selvityksen mukaan Ropo käytti velkasaldon muutosilmoitusta tietyissä, tarkoin rajatuissa tilanteissa, joissa se katsottiin perinnässä tarkoituksenmukaiseksi. Ropon selvityksen mukaan velkasaldon muutosilmoitusta käytettiin tietyissä tilanteissa, kun velallinen maksoi osan avointa saatavaa.
Velkasaldon muutosilmoituksen arviointi suhteessa maksuvaatimukseen ja maksumuistutukseen
Perintälaissa tarkoitettu maksumuistutus on yleensä velkojan toimittama huomautuslasku tai muu ilmoitus siitä, että erääntynyt lasku tai muu saatava on yhä maksamatta. Maksumuistutuksen voi velkojan puolesta tehdä myös toimeksisaaja. (HE 21/2004 vp, s. 8).
Maksuvaatimuksella tarkoitetaan perintälaissa lain 5 §:n sisältövaatimukset täyttävää maksukehotusta, jonka perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittava antaa tai lähettää velalliselle periessään kuluttajasaatavaa toisen lukuun tai sille yksinomaan perintätarkoituksessa siirrettyä kuluttajasaatavaa. (HE 57/2012 vp, s. 36–37)
Perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittavan velvollisuus lähettää maksuvaatimus kuluttajasaatavan perinnässä liittyy hyvän perintätavan noudattamiseen ja sen tarkoituksena on varmistaa, että kuluttajavelallinen saa perinnän yhteydessä riittävästi tietoja saatavan oikeellisuuden selvittämiseksi ja oman oikeusasemansa arvioimiseksi. (HE 199/1996 vp, s. 13)
Jos velkoja itse perii omaa saatavaansa velalliselta, velkojan lähettämistä kirjallisista maksukehotuksista ei saada periä kuluja 10 a §:n 2–4 kohdan mukaisesti, vaan 1 kohdan mukaisesti. Asiaan ei vaikuta se, mitä nimitystä velkoja maksukehotuksesta käyttää ja mitä tietoja maksukehotus sisältää. (HE 57/2012 vp, s. 37)
Kuluttaja-asiamies katsoi, että kun velalliselle lähetetään kirjallinen maksukehotus, kyse on lähtökohtaisesti perintälain tarkoittamasta maksumuistutuksesta tai maksuvaatimuksesta.
Esitöissä on todettu, että velkoja, joka perii omaa saatavaansa, ei voi otsikoimalla maksukehotusta eri tavalla periä suurempia kuluja kuin mitä perintälain 10 a §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan saa periä maksumuistutuksesta. (HE 57/2012 vp, s. 37) Toisin sanoen, kun velkoja perii omaa saatavaansa, velkoja ei esimerkiksi voi nimittää maksukehotustaan maksuvaatimukseksi ja vaatia enemmän kuluja kuin maksumuistutuksen enimmäiskulu.
Vastaavasti olisi lain tarkoituksen kiertämistä, jos ammattimaisesti perintätoimintaa harjoittava voisi otsikoimalla kirjallisen maksukehotuksen toisin kuin muut maksumuistutukset tai maksuvaatimukset saada aikaan sen, että kirjalliseen maksukehotukseen ei sovellettaisi maksumuistutuksia tai maksuvaatimuksia koskevia säännöksiä. Perintälain säännökset, mukaan lukien maksuvaatimusten ja maksumuistutusten enimmäiskuluja ja vähimmäisaikarajoja sekä maksuvaatimusten sisältövaatimuksia koskevat säännökset, on säädetty velallisen suojaksi. Jos tämä suoja voitaisiin kiertää otsikoimalla maksuvaatimukset tai maksumuistutukset eri tavalla, tämä heikentäisi velallisen suojaa.
Ropo esitti selvityksessään, että velkasaldon muutosilmoitus on perintälaissa tarkoitettu muu, erääntyneelle saatavalle vapaaehtoista maksua vaativa perintätoimi. Ropo totesi lain esitöihin vedoten, ettei perintälaki listaa tyhjentävästi sallittuja perintäkeinoja, vaan velalliselta voi vaatia korvausta myös muista kuin laissa erikseen listatuista, sinänsä hyväksyttävistä ja hyvän perintätavan mukaisista toimenpiteistä. Kuluttaja-asiamies ei ottanut kantaa siihen, minkälaisia muita hyvän perintätavan mukaisia perintätoimenpiteitä voidaan tehdä, mutta kuluttaja-asiamies katsoi, että pääsääntöisesti kirjallinen maksukehotus on katsottava maksuvaatimukseksi tai maksumuistutukseksi.
Ropo kertoi selvityksessään, että velkasaldon muutosilmoituskirjeen toteuttamista varten saapunut osittaismaksu on käsiteltävä, velkamäärä päivitettävä sekä toimeksiannossa tehtävä velkasaldon muutosilmoituksen edellyttämä, käytännössä maksuvaatimukseen rinnastuva työmäärä. Kuluttaja-asiamies totesi, että suoritusten vastaanottaminen ja kohdentaminen, avoimen saatavan kommunikointi velalliselle ja maksukehotusten esittäminen ovat perinnän perustyötä, josta aiheutuvat kulut sisältyvät maksumuistutusten tai maksuvaatimusten kuluihin. Nämä toimenpiteet tulee toteuttaa osana maksumuistutusten ja maksuvaatimusten edellyttämää työtä, eikä niitä voi eriyttää erilliseksi perintätoimenpiteeksi. Kuluttaja-asiamies totesi, että tällainen eriyttäminen mahdollistaisi käytännössä velallista suojaavan, maksumuistutuksia ja maksuvaatimuksia koskevan lainsäädännön kiertämisen. Kuluttaja-asiamies katsoi siksi, että Ropo ei voi kohdella velkasaldon muuttumisesta ilmoittavaa perintäkirjettä maksumuistutuksesta tai maksuvaatimuksesta erillisenä perintätoimena, kuten Ropo oli tehnyt. Kuluttaja-asiamies katsoi, että Ropon menettely, jossa se kohteli velkasaldon muutosilmoitusta erillisenä ja ylimääräisenä, muuna perintätoimenpiteenä oli perintälain vastainen.
Kuluttaja-asiamiehen käsityksen mukaan Ropon käyttämä velkasaldon muutosilmoitus oli otsikostaan huolimatta maksuvaatimus. Kuluttaja-asiamies totesi, että perintälain velallisen hyväksi pakottavia säännöksiä ei voi kiertää otsikoimalla maksuvaatimuksia eri tavalla. On tärkeää, että maksuvaatimuksen sisältövaatimukset täyttyvät, kun tosiasiassa on kyse maksuvaatimuksesta. Ropo oli kuluttaja-asiamiehelle todennut, että Ropo oli kohdellut velkasaldon muutosilmoitusta perintälaissa tarkoitettuna maksuvaatimuksena, sillä se täytti perintälaissa maksuvaatimukselle säädetyn määrämuodon.
Kuluttaja-asiamies katsoi myös, että perintälain 10 b §:ssä säädettyjä vähimmäisaikarajoja ja perintälain 10 a §:ssä säädettyjä perintäkulujen enimmäismääriä tulisi noudattaa myös Ropon käyttämien velkasaldon muutosilmoitusten osalta.
Kuluttaja-asiamies ei nähnyt estettä sille, että velkasaldon muuttumisesta ilmoitettaisiin velalliselle maksumuistutuksella. Tällöin toimenpiteestä saisi periä enintään perintälaissa säädettyjä maksumuistutuksia koskevia enimmäiskustannuksia. Muutoinkin Ropon tulisi noudattaa perintälain maksumuistutuksia koskevia säännöksiä, jos Ropo haluaa lähettää velkasaldon muuttumisen jälkeiset maksukehotukset maksumuistutuksina.
Hyvän perintätavan mukaan perinnässä ei saa aiheuttaa velalliselle kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja taikka tarpeetonta haittaa (perintälain 4 §:n 2 momentin 2 kohta). Siksi on myös tärkeää, että velkasaldon muuttumisen jälkeen lähetettävää maksukehotusta ei lähetetä ennen kuin edellisessä maksukehotuksessa annettu maksuaika on kulunut loppuun. Velkasaldon muuttumisen jälkeen lähetettävää maksukehotusta ei siis saa lähettää ennen kuin eräpäivä on mennyt, vaikka velallinen tekisi osasuorituksen ennen eräpäivää. Voi nimittäin olla, että velallinen maksaa vielä puuttuvan osan ennen eräpäivää tai eräpäivänä. Jos velalliselle olisi tällaisessa tilanteessa osasuorituksen takia lähtenyt ylimääräinen maksukehotus ennen eräpäivää, tämä olisi tarpeettomien kulujen aiheuttamista velalliselle.
Maksuvaatimusten enimmäismäärät kuluttajasaatavan perinnässä
Perintälain 10 c §:n 1 momentin mukaan saman kuluttajasaatavan perinnässä velalliselta saa vaatia perintäkuluja enintään kahdesta 5 §:ssä tarkoitetusta maksuvaatimuksesta. Pykälän 2 momentin mukaan velalliselta saa vaatia perintäkuluja useammista maksuvaatimuksista, jos useampiin perintätoimiin on ollut erityistä aihetta eikä toteutettuja perintätoimia voida pitää suhteettomina ottaen huomioon erityisesti saatavan pääoma. Velalliselle on tällöin esitettävä erittely toteutetuista perintätoimista ja samalla ilmoitettava ne syyt, joiden vuoksi toteutettuihin perintätoimiin on ollut erityinen aihe.
Hallituksen esityksessä on esitetty esimerkkejä tilanteista, joissa voi olla erityinen aihe ylittää perintälain 10 c §:n 1 momentissa säädetyt enimmäismäärät. Erityinen syy useamman kuin kahden maksuvaatimuksen lähettämiselle voi hallituksen esityksen mukaan olla esimerkiksi että:
- saatava on erääntynyt useassa erässä ja eri aikaan erääntyneitä eriä ei ole voitu koota samaan maksuvaatimukseen.
- velallinen on tahallaan vaikeuttanut perintää antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja.
- samassa velassa on useampia osallisia, joille kullekin on lähetettävä omat maksuvaatimuksensa.
- velallinen on laiminlyönyt noudattaa tekemäänsä maksusuunnitelmaa ja velalliselle on aiheellista ilmoittaa, ettei maksusuunnitelmaa ole noudatettu ja että asia siirtyy oikeudelliseen perintään.
- velkojan on muistutettava velallista velasta, joka uhkaa vanhentua, jollei vanhentumista katkaista. (HE 57/2012 vp, s. 38–39)
Ropon antaman selvityksen mukaan Etelä-Suomen aluehallintovirasto on maininnut Ropolle, että aluehallintovirasto on katsonut ratkaisukäytännössään, että esimerkiksi velallisen osasuorituksen jälkeen voi olla perusteltua lähettää ylimääräinen maksullinen maksuvaatimus, jos erityinen aihe on velalliselle perintäkirjeessä ilmoitettu. Aluehallintovirasto on samalla maininnut Ropolle, että tästä osasuorituksen vuoksi lähetetystä ylimääräisestä maksuvaatimuksesta saisi periä ainoastaan enintään puolet ensimmäisen maksuvaatimuksen kuluista. Toisaalta näissäkin tilanteissa perintäkulun on aina oltava myös kokonaisuutena arvostellen kohtuullinen.
Kuluttaja-asiamies totesi, kuten Etelä-Suomen aluehallintovirasto, että ylimääräisen maksullisen maksuvaatimuksen lähettäminen voi tietyissä tilanteissa olla perusteltua velallisen osasuorituksen jälkeen. Kuluttaja-asiamies katsoi, että velallisen tekemä osasuoritus ei kuitenkaan aina ole erityinen aihe lähettää ylimääräinen maksuvaatimus eikä osasuoritus itsessään riitä perusteeksi ylimääräiselle maksulliselle maksuvaatimukselle. Sen sijaan osasuorituksen myötä voi syntyä tilanne, jossa on perusteltu ja hyväksyttävä syy lähettää ylimääräinen maksullinen maksuvaatimus, kuten esimerkiksi kuluttajan suorituksen virheellisyyden ilmoittaminen ennen mahdollisten oikeudellisten perintätoimenpiteiden aloittamista. Kussakin tapauksessa on aina arvioitava ja perusteltava erikseen ja tapauskohtaisesti, onko velallisen osasuorituksen jälkeen erityistä aihetta lähettää ylimääräinen maksuvaatimus. Ylimääräisessä maksuvaatimuksessa on lain mukaisesti tällöin esitettävä erittely toteutetuista perintätoimista ja ilmoitettava ne syyt, joiden vuoksi toteutettuihin perintätoimiin on ollut erityinen aihe. Perintälain 10 c §:n 2 momentin mukaisesti ylimääräistä maksuvaatimusta harkittaessa on myös huomioitava perintätoimen suhteellisuus huomioiden erityisesti saatavan pääoma.
Kuluttaja-asiamies katsoi, että perintälain 10 c §:ssä säädettyä tulee noudattaa Ropon käyttämien velkasaldon muutosilmoitusten osalta, jos niiden osalta halutaan käyttää maksuvaatimuksen muotoa ja periä maksuvaatimuksen kuluja. Kuluttaja-asiamies kiinnitti Ropon huomiota siihen, että jos jossain asiassa esimerkiksi on jo lähetetty kaksi maksuvaatimusta ja tämän jälkeen lähetettäisiin velkasaldon muuttumisen jälkeinen maksuvaatimus, tulisi tässä maksuvaatimuksessa ilmoittaa ne syyt, joiden vuoksi on ollut erityinen aihe lähettää vielä ylimääräinen maksuvaatimus. Lisäksi kuluttaja-asiamies totesi selvyyden vuoksi, että jos velkasaldo muuttuu velallisen osasuorituksen myötä ensimmäisen maksuvaatimuksen jälkeen ja tämä kommunikoidaan velalliselle toisella maksuvaatimuksella, ei tämän jälkeen saa lähettää uutta maksullista maksuvaatimusta, elleivät perintälain 10 c §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyty.
Kuluttaja-asiamies muistutti, että perintätoimenpiteiden tarpeellisuutta, kuten velkasaldon muuttumisen jälkeisen maksukehotuksen lähettämistä, tulee aina arvioida ja harkita tapauskohtaisesti. Perintäkulujen kohtuullisuus ja perintätoimenpiteiden kulurajat on myös aina otettava huomioon. Perintälain 4 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisesti hyvään perintätapaan kuuluu, että velalliselle ei saa aiheuttaa kohtuuttomia tai tarpeettomia kuluja taikka tarpeetonta haittaa. Jos velallinen esimerkiksi tekee toistuvia osasuorituksia veloilleen eikä kyseessä näytä olevan virhe, olisi tarpeettomien kulujen aiheuttamista, jos velallisen jokaisen osasuorituksen jälkeen lähetettäisiin maksullinen velkasaldon muuttumisesta kertova perintäkirje. Kuluttaja-asiamies korostaa, että perinnässä on otettava velallisen oikeudet huomioon siten, ettei velalliselta perittäviä perintäkuluja tarpeettomasti lisätä lähettämällä maksullista perintäkirjettä velallisen osasuorituksen jälkeen, ellei se tapauksen olosuhteet huomioiden ole velallisen edun mukaista.
Velkasaldon muutosilmoituksen sisällön arviointia
Kuluttaja-asiamies tarkasteli ja arvioi Ropon käyttämän velkasaldon muutosilmoituksen otsikkoa ja sisältöä Ropon toimittaman esimerkin perusteella.
Perintälain 4 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan perinnässä ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja maksun laiminlyönnin seuraamuksista tai muista velallisen kannalta merkityksellisistä seikoista.
Kuluttaja-asiamies katsoi, että velallinen saattaa kokea ”velkasaldon muutosilmoitus” -otsikon vaikeana ymmärtää tai harhaanjohtavana. Kirjeen otsikko viittaa siihen, että kyseessä on vain jonkinlainen ilmoitus siitä, että velkasaldo on muuttunut, vaikka tosiasiassa kirjeessä myös vaaditaan velalliselta maksua. Kun velallinen saa velkasaldon muutosilmoituskirjeen jälkeen muita perintäkirjeitä, joissa saman asian aiempien perintätoimenpiteiden listauksessa on mukana velkasaldon muutosilmoitukseksi otsikoitu kirje, se voi velallisen näkökulmasta vaikuttaa siltä, että Ropo on aiemmin lähettänyt vain jonkinlaisen ilmoituksen. Kuluttaja-asiamiehelle ja kuluttajaneuvontaan oli tullut velallisilta yhteydenottoja, joissa on kyseenalaistettu mikä velkasaldon muutosilmoitus on ja se, saako siitä periä kuluja. Tämä viittaa siihen, että ainakin osalle kuluttajista on ollut epäselvää, mikä velkasaldon muutosilmoitus on.
Kuluttaja-asiamies katsoi, että kuluttajavelallisen on tärkeää saada selkeästi ja yksiselitteisesti tieto siitä, onko hänelle lähetetty kirjallinen maksukehotus maksumuistutus tai maksuvaatimus. Tämä on erityisen tärkeää, jotta kuluttajavelallinen voi arvioida sitä, onko perinnässä noudatettu perintälain säännöksiä ja erityisesti voidakseen arvioida perintäkulujen määrän lainmukaisuutta. Kuten perintälain esitöistä ilmenee, velallisen kannalta on keskeistä saada oikea kuva siitä, missä vaiheessa perintä on ja minkä perusteiden mukaan perintäkulujen määrää on arvioitava (HE 57/2012 vp, s. 15). Jos maksukehotuksen otsikossa tai itse maksukehotuksessa ei mainita, että kyse on muistutuksesta tai maksuvaatimuksesta, tämä vaikeuttaa kuluttajavelallisen mahdollisuuksia arvioida häneen kohdistuvien perintätoimenpiteiden lainmukaisuutta. Kuluttaja-asiamies katsoi, että kirjallisesta maksukehotuksesta on selkeästi käytävä ilmi, että kyse on maksumuistutuksesta tai maksuvaatimuksesta.
Kuluttaja-asiamies katsoi, että Ropon lähettämässä esimerkissä velkasaldon muutosilmoituksesta ei oltu esitetty selkeästi, miksi velalliselle oli lähetetty velkasaldon muutosilmoitus, mikä velkasaldon muutosilmoitus on, ja mitä ilmoituksen vastaanottaneelta kuluttajalta odotetaan. Velalliselle ei ollut tarpeeksi selkeää, että syy velkasaldon muutosilmoituksen lähettämiselle oli se, että velallinen oli maksanut ainoastaan osan saatavasta. On tärkeää, että velalliselle on selkeää, miksi maksukehotus on lähetetty ja että velalliselta vaaditaan maksua.
Kuluttaja-asiamies edellytti, että Ropo muotoilee perintäkirjeensä, joissa se ilmoittaa velkasaldon muuttumisesta siten, ettei kirjeen otsikosta tai sisällöstä synny velalliselle harhaanjohtavaa kuvaa siitä, mistä kirjeessä on kyse ja siten, että perintäkirjeistä ilmenee selkeästi, miksi kirje on lähetetty ja mitä velalliselta odotetaan. Lisäksi kuluttaja-asiamies edellytti, että Ropo käyttää velkasaldon muuttumisesta ilmoittamiseen maksumuistutusta tai maksuvaatimusta ja noudattaa näitä koskevia perintälain säännöksiä, jos ilmoitus velkasaldon muuttumisesta tehdään kirjallisella maksukehotuksella.
Ropo ilmoitti kuluttaja-asiamiehelle muuttavansa perintäprosessiaan siten, että velkasaldon muutosilmoitus poistetaan Ropon perintäprosessista.