Tiivistelmä
Toyota Auto Finland Oy oli ilmoittanut mainosjulkaisussaan Uusi Prius+ -autolle matkustajakohtaisen päästötiedon. Päästötietoa koskeva teksti oli saanut värityksensä ja käytetyn kirjasinkoon vuoksi suuremman huomioarvon kuin muut päästö-, kulutus- ja hintatiedot. Kuluttaja-asiamies katsoi yrityksen menetelleen kuluttajien kannalta sopimattomasti ja harhaanjohtavasti.
Sovelletut säännökset
Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §, valtioneuvoston asetus autojen polttoaineenkulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen ilmoittamisesta (938/2000) 7 §
Perustelut
Matkustajakohtaisen päästötiedon ilmoittaminen
Kauppalehdessä 20.8.2012 julkaistussa mainoksessa Toyota Auto Finland Oy oli ilmoittanut Uusi Prius+ -autolle päästötiedon ”CO2-päästöt 14 g/km/henkilö”. Päästötietoa koskeva teksti sai värityksensä ja käytetyn kirjasinkoon vuoksi muuta päästö-, kulutus- ja hintatietojen ilmoittamista suuremman huomioarvon.
Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt.
Valtioneuvoston asetuksessa autojen polttoaineenkulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen ilmoittamisesta säädetään uusien myytävien ja liisattavien autojen polttoaineen kulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen ilmoittamisesta ja ilmoittamistavasta. Lisäksi asetuksen 7 §:ssä on nimenomaisesti kielletty sellaisten merkintöjen, tunnusten tai merkkien käyttäminen, jotka eivät vastaa asetuksen vaatimuksia tai jotka voivat aiheuttaa sekaannusta.
Asetuksessa on siten hyvin tarkasti säädetty miten päästötiedoista tulee ilmoittaa. Päästötietojen ilmoittamisvelvollisuudessa on kysymys ostopäätökseen vaikuttavan tiedon takaamisesta kuluttajalle, mutta myös vertailtavuuden mahdollistavasta ilmoittamistavasta. Jos elinkeinonharjoittajat käyttävät toisistaan poikkeavia ilmoittamistapoja, merkintöjä tai merkkejä kuluttaja ei pysty tekemään aitoa vertailua eri autojen kesken.
Matkustajakohtaisten päästötietojen ilmoittaminen ei vastaa asetuksen vaatimuksia. Asetuksen vaatimukseen perustumattomien matkustajakohtaisten päästötietojen kiellettävyyteen ei vaikuttanut se, että mainoksessa oli ilmoitettu myös autoa koskeva oikea ja asianmukainen päästötieto 96 g/km.
Mainosta oli pidettävä autojen polttoaineenkulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen ilmoittamisesta annetun asetuksen 7 §:n ja siten kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n vastaisena markkinointina, koska siinä oli ilmoitettu matkustajakohtainen päästötieto 14 g/km. Kuluttaja-asiamies piti Toyota Auto Finland Oy:n menettelyä kuluttajien kannalta sopimattomana ja harhaanjohtavana.
Autojen markkinointi ympäristöväittämillä
Ympäristöväittämien käyttämiseen liittyen kuluttaja-asiamies halusi yleisesti vielä todeta, että luottamus mainoksen viestiin ja markkinoinnissa esitettyihin ympäristöväittämiin rakentuu selkeydestä, uskottavuudesta ja vertailtavuudesta. Käytettyjen väitteiden tulee olla selkeitä ja yksinkertaisia. Kuluttajille tarjottavan tiedon tulee olla välitöntä ja mennä heti asiaan. Monimerkityksellisiä ja teknisiä ilmaisuja tulisi välttää.
Kuluttajat haluavat todellista, helposti lähestyttävää ja todennettavissa olevaa tietoa hyödykkeen ominaisuuksista, alkuperästä ja sen käytöstä. Kuluttajat tekevät nopeita päätelmiä tukeutuen päätöksissään asioita yksinkertaistaviin nyrkkisääntöihin.
Ilman luottamusta markkinoinnissa esitettyihin väitteisiin kuluttajat tulevat haluttomiksi vaikuttamaan ostopäätöksillään, koska he eivät tiedä kehen tai mihin luottaa. Tämä voi viedä pohjan tavoitteelta saada kuluttaja tekemään ympäristöystävällisempiä kulutusratkaisuja.
Vertailtavuus on yksi tärkeimmistä kuluttajan luottamusta väitteitä kohtaan rakentavista tekijöistä. Kuluttajat tarvitsevat yksinkertaista vertailutietoa tuotteiden merkityksellisistä ominaisuuksista. Tiedon vertailukelpoisuus auttaa kuluttajaa ymmärtämään esimerkiksi sen tarjoaako väitteen esittänyt elinkeinonharjoittaja yhtään vihreämpää toimintatapaa tai tuotetta kuin mitä samalla alalla toimivat muut yritykset. Esimerkiksi elinkeinonharjoittajan esittämä väite siitä, että hyödykkeemme on ympäristöystävällisellä tavalla tuotettua, herättää heti kysymyksen ”verrattuna mihin?”.
Kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan on tärkeää, että yritykset kehittäisivät vihreämpiä tuotantomenetelmiä ja tuotteita sekä kilpailisivat hyödykemarkkinoilla vihreiden arvojen huomioonottamisella yhä enemmän. Tämä kuitenkin vaatii reilua kilpailua.