Tiivistelmä
Erityisesti lapsia kiinnostavan Howrse-nettipelin pelisivusto on toteutettu suomeksi, mutta sivustoon liittyvät sopimusehdot olivat saatavilla vain englanniksi. Lapsi oli pelannut peliä vanhempansa älypuhelimella ja päässyt ostamaan erilaisia lisäominaisuuksia peliin ilman vanhemman suostumusta tai tietoa. Elinkeinonharjoittaja ei ollut asianmukaisesti varmistunut lapsen iästä eikä pyytänyt riittävällä tavalla vanhempien suostumusta ostosten tekemiseen. Kuluttaja-asiamies piti menettelyä sopimattomana ja hyvän tavan vastaisena.
Sovelletut säännökset
Kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §, 2 § , 3 §, 7 § , kuluttajansuojalain 3 luvun 1 § , holhoustoimilain 4 luvun 23 § , 24 §, 26 §.
Alaikäisen erityisasema kuluttajana ja tuotteiden tarjoaminen alaikäiselle
Internet-peli Howrse on suunnattu lapsille ja nuorille eli lähtökohtaisesti kaikki sen pelaajat ja peliin kuuluvien maksullisten osien ostajat ovat alaikäisiä.
Kuluttajansuojalain 2 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan alaikäisille suunnattua tai alaikäiset yleisesti tavoittavaa markkinointia pidetään hyvän tavan vastaisena erityisesti, jos siinä käytetään hyväksi alaikäisen kokemattomuutta tai herkkäuskoisuutta, jos se on omiaan vaikuttamaan haitallisesti alaikäisen tasapainoiseen kehitykseen tai jos siinä pyritään sivuuttamaan vanhempien mahdollisuus toimia täysipainoisesti lapsensa kasvattajina.
Kuluttajansuojalain 2 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan ikänsä, vammansa tai herkkäuskoisuutensa vuoksi vaikuttamiselle erityisen alttiille kuluttajille suunnattua menettelyä arvioidaan tällaisen kuluttajaryhmän näkökulmasta (ks. myös esim. markkinatuomioistuimen ratkaisut 1980:13, 1981:9 ja 2002:12).
Holhoustoimilain 4 luvun 24 §:n mukaan alaikäinen voi ilman huoltajan suostumusta tehdä vain tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä oikeustoimia. Elinkeinonharjoittajan vastuulla on tunnistaa sopijakumppaninsa ja elinkeinonharjoittaja kantaa riskin siitä, että alaikäisen kanssa solmittu sopimus jää pätemättömäksi, ellei sitä ole pidettävä tavanomaisena oikeustoimena tai sille saada huoltajan suostumusta holhoustoimilain 4 luvun 26 §:n mukaisesti.
Maksullisia osia pelissä tarjotaan joko kännykällä tai luottokortilla tehtyä maksua vastaan. Luottokortilla tehtävät yksittäiset ostokset eivät muodosta etämyynnissä ongelmaa alaikäisen tunnistamisen osalta, sillä luottokorttia käyttävän henkilön voidaan perustellusti olettaa olevan täysi-ikäinen ja mahdolliset väärinkäyttötapaukset käsitellään erikseen huomioiden muun muassa kortin käyttöehdot.
Puhelimella maksaminen eroaa luottokortilla maksamisesta alaikäisen tunnistamisen osalta olennaisesti. Tänä päivänä hyvinkin nuorilla lapsilla on käytössään kännykkä, mihin puhelimen maksuvälineenä hyväksyvän elinkeinonharjoittajan on varauduttava. Mahdollisuus maksaa kännykällä liitettynä alaikäisille suunnattuun peliin asettaakin elinkeinonharjoittajalle tiukan velvollisuuden huolehtia siitä, että käytössä on riittävät keinot varmistaa vanhempien suostumus ennen kaupankäyntiä.
Ostosten merkittävyys myös vaihtelee mm. lapsen iän mukaan. Samansuuruinen ostos voi olla toiselle pelaajalle tavanomainen ja toiselle ei. Koska kyse on sähköiseen peliin ostettavista lisäominaisuuksista, jotka myös maksetaan sähköisesti, voi lapselle olla erityisen vaikeaa arvioida rahan käyttöään ja ymmärtää ostostensa merkitystä.
Menettelyllä, jolla tosiasiallisesti mahdollistetaan ostosten teko ilman vanhempien lupaa, annetaan lapselle mahdollisuus tehdä ostoksia, joihin hänellä ei ole holhoustoimilain mukaan oikeutta. Näin ollen on sopimatonta tarjota lapsille erityisesti heille suunnatussa ympäristössä heitä kiinnostavia tuotteita ja mahdollistaa suurienkin rahasummien käyttäminen ilman, että todenperäisesti varmistetaan lapsilla olevan lupa ostoksiin.
Suostumuksen saaminen vanhemmalta
Maksullisten osien hankintaa Howrse-pelissä oli rajoitettu siten, että lapset, jotka olivat asettaneet ikänsä 6 ja 13 -vuoden välille tarvitsivat huoltajan vahvistuksen voidakseen tehdä ostoksia pelissä. Ennen vajaavaltaisuuden päättymistä alaikäisellä henkilöllä on mahdollisuus päättää itse vain omien ansioidensa, kuten kesätyörahojen, käytöstä merkittävimpiinkin ostoksiin. Pääsääntöisesti työhön saadaan ottaa henkilö, joka on täyttänyt 15 vuotta (laki nuorista työntekijöistä 2 §). Näin ollen vanhempien suostumus ostoksiin tulisi varmistaa ainakin kaikilta alle 15-vuotiailta, eikä vain alle 13-vuotiailta.
Yritys oli kertonut pyytävänsä huoltajan suostumuksen sähköpostitse. Käytännössä vanhemman tuli napsauttaa viestissä olevaa linkkiä, mikäli tämä halusi antaa lapselle luvan ostaa passeja.
Vanhemmalta saatavan suostumuksen on oltava todenperäinen, jotta sillä olisi menettelyä arvioitaessa merkitystä. Suostumusta ei voi pyytää tavalla, joka lapsen on helppo kiertää. Howrse-pelissä linkin aktivoimista ei voinut pitää riittävänä tapana varmistaa vanhemman suostumus, sillä sen perusteella ei voinut arvioida, oliko linkin aktivoinut lapsi itse vai oliko kyse vanhemman suostumuksesta. Olennaista on, että suostumuksen avulla voidaan aidosti kontrolloida sitä, kuka sen antaa.
Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:ssä edellytetään olennaisten tietojen antamista markkinoinnissa. Tiedot on annettava selkeästi, ymmärrettävästi ja oikea-aikaisesti. Näin ollen suostumusta ei voida pyytää antamatta vanhemmalle asiaa koskevia olennaisia tietoja. Yrityksen käyttämästä viestistä ei käynyt ilmi selvästi ja ymmärrettävästi pelin maksullisiin ominaisuuksiin liittyviä tietoja.
Viestin liitteenä olleet sopimusehdot olivat englanniksi, vaikka pelin suomenkielinen versio oli mitä ilmeisimmin suunnattu suomalaisille kuluttajille. Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n mukainen kielto käyttää kohtuuttomia sopimusehtoja koskee paitsi ehtoja, jotka sisältönsä puolesta ovat kohtuuttomia, myös ehtoja, jotka ovat epäselvästi tai harhaanjohtavasti muotoiltuja. Kuluttajan ei voida edellyttää sitoutuvan sopimusehtoihin, joita hän ei välttämättä lainkaan ymmärrä.
Kuluttajilla on oltava aito mahdollisuus tutustua sopimusehtoihin, joihin heidän edellytetään sitoutuvan sopimusta solmittaessa. Mikäli sopimusehdot ovat saatavilla vain kuluttajalle vieraalla kielellä, jää tutustumismahdollisuus näennäiseksi. Erityisesti Howrse-pelin kohderyhmä huomioon ottaen sopimusehdot eivät voineet olla vieraskieliset, kun elinkeinonharjoittaja oli tarjotessaan palveluaan suomalaisille kuluttajille tehnyt mahdolliseksi sekä sopimuksen tekemisen että sitä koskevan palvelun käyttämisen suomenkielellä.
Lapsen rahankäytön kontrollointi
Vanhempi oli voinut kontrolloida lapsensa rahankäyttöä pelissä seuraamalla sähköpostiaan, sillä jokaisesta ostosta lähetettiin viesti lapsen ilmoittamaan vanhemman sähköpostiosoitteeseen. Vanhempi sai ostoista tiedon vasta jälkikäteen. Kaikki eivät tarkasta sähköpostiaan päivittäin ja jo yhden päivän aikana saattoi lapsen ostoksista muodostua varsin suuri lasku.
Vanhemmalla tulee olla mahdollisuus kontrolloida lapsensa rahankäyttöä myös verkossa. Mikäli elinkeinonharjoittaja päättää tarjota maksutapoja, joista jokainen ei erikseen vaadi vanhemman vahvistusta, on sen muulla tavoin mahdollistettava lapsen rahankäytön kontrollointi.
Osana nimenomaista suostumusta lapsen ostoksille vanhemman olisi pitänyt voida päättää, minkä verran hänen lapsensa voi esimerkiksi kuukausittain käyttää rahaa Howrse-palvelussa. Kuluttaja-asiamies piti kohtuuttomana ja siten kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n nojalla kiellettynä edellyttää vanhemmalta etukäteen sitovaa suostumusta mihin tahansa määrään lapsen tulevaisuudessa tekemiä ostoksia. Vanhemmalta pyydettävän suostumuksen on oltava riittävän tarkkarajainen, jotta sekä elinkeinonharjoittajalle että kuluttajalle on selvää, mihin suostumus on annettu.