Tiivistelmä
Lendo Oy (jälj. Lendo) tarjoaa kuluttajille luottojen vertailu- ja kilpailutuspalvelua Lendo.fi -sivustolla. Lendo menetteli hyvän luotonantotavan vastaisesti antaessaan harhaanjohtavan kuvan kuluttajille palvelun tekemän vertailun kattavuudesta ja riippumattomuudesta jättäessään kertomatta läpinäkyvästi välittäväsä vain yhteistyökumppaneidensa luottoja ja ketä nämä yhteistyökumppanit olivat. Lendo ei myöskään antanut kuluttajille palvelunsa luottotarjousten esittelysivulla kaikkia luottojen markkinoinnissa edellytettyjä tietoja kuluttajansuojalain edellyttämällä tavalla. Yritys sitoutui tekemään muutoksia palvelun ja luottotarjousten markkinointiin kuluttaja-asiamiehen vaatimusten mukaisesti.
Sovelletut säännökset:
Kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §, 3 §, 6 § ja 9 §
Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §
Kuluttajansuojalain 7 luvun 7 §:n 6 kohta, 8 §, 13 §:n 1 momentti, 48 §
Perustelut
Kuluttajansuojalain 7 luvun soveltuminen luotonvälittäjiin
Kuluttajansuojalain 7 luku sisältää säännökset kuluttajaluotoista. Luvun säännökset ovat pakottavia ja koskevat luotonantajien lisäksi tietyiltä osin luotonvälittäjiä. Luotonvälittäjän käsite määritellään kuluttajansuojalain 7 luvun 7 §:n 6 kohdassa ja se on tarkoitettu lain esitöiden mukaan laajaksi (HE 24/2010 vp, s. 30). Määritelmä perustuu kulutusluottodirektiivin 2008/48/EY 3 artiklan f-kohtaan. Säännösten mukaan luotonvälittäjä on muu elinkeinonharjoittaja kuin luotonantaja, joka esittelee tai tarjoaa kuluttajille luottosopimuksia taikka muutoin avustaa kuluttajia luottosopimuksen tekemisessä tai tekee luotonantajan puolesta luottosopimuksia kuluttajan kanssa.
Kuluttaja-asiamies katsoi luotonvälittäjän käsitteen sisältö ja sen laajuus huomioon ottaen, että Lendo toimi luotonvälittäjänä sen avustaessa kuluttajia luottosopimusten tekemisessä pyytämällä luotonantajilta luottotarjouksia kuluttajan puolesta sekä sen esitellessä saatuja luottotarjouksia kuluttajille. Lendolla oli siten luotonvälittäjänä velvollisuus noudattaa toiminnassaan kuluttajien suojaksi säädettyjä kuluttajansuojalain 7 luvun pakottavia säännöksiä siltä osin kuin ne velvoittavat luotonvälittäjiä.
Kuluttaja-asiamies kiinnitti Lendon huomiota siihen, ettei se voi esimerkiksi vastuunrajoitusehdoilla kiertää luotonvälittäjille asetettuja velvollisuuksia ja vastuita.
Vertailun kattavuudesta ja yhteistyökumppaneista annetut tiedot markkinoinnissa
Lendo markkinoi Lendo.fi-palvelunsa etusivulla vertailevansa luottoja kuluttajan puolesta kertomatta läpinäkyvästi vertailun kattavan vain sen yhteistyökumppaneina olevia luotonantajia ja ketä nämä yhteistyökumppanit olivat. Yleinen maininta vertailun kohdistumisesta vain Lendon yhteistyökumppaneihin löytyi palvelun yleisistä sopimusehdoista ja sivuston alareunassa olevan ”Lendosta”-linkin takaa. Yhteistyökumppaneita ei kuitenkaan kummassakaan yhteydessä kerrottu tarkemmin. Kuluttaja-asiamiehen havaintojen mukaan tarkempi tieto yhteistyökumppaneista oli saatavilla vain palvelun tietosuojaselosteessa. Palvelun sopimusehdoissa Lendo kertoi myös olevansa riippumaton luotonvälittäjä, vaikka se sai palkkioita välittämistään luotoista luotonantajilta.
Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n mukaan sopimattomana markkinointina pidetään erityisesti harhaanjohtavien tietojen antamista, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee sellaisen ostopäätöksen tai muun sellaisen kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt. Myös tosiasiallisesti virheetön tieto voi olla harhaanjohtavaa esimerkiksi esitystavan vuoksi. Arvioitaessa markkinoinnin harhaanjohtavuutta lähtökohtana on kuluttajalle syntyvä vaikutelma.
Koska Lendon markkinointi Lendo.fi -sivustolla koski luottoja, arvioinnissa on otettava huomioon myös kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:ssä tarkoitettu hyvä luotonantotapa. Kyse on kuluttajaluottoja koskevasta erityissäännöksestä, joka täydentää muun muassa kuluttajansuojalain 2 luvun markkinointisäännöksiä. Hyvää luotonantotapaa koskeva säännös korostaa luotonvälittäjien velvollisuutta toimia avoimesti ja rehellisesti sekä ottaa kuluttajan etu ja taloudellinen turvallisuus riittävässä määrin huomioon. Velvollisuus ulottuu luottosuhteen kaikkiin vaiheisiin markkinoinnista luottosopimuksen tekemiseen ja mahdollisten ongelmien selvittämiseen (HE 24/2010 vp, s. 33). Kyseessä on joustava normi, jonka vuoksi sen sisältöä ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi määritellä yksityiskohtaisesti. Pykälän tulkinnassa voidaan kuitenkin hyödyntää kuluttajansuojalain 2 luvun säännöksiä ja niiden tulkinnasta muodostunutta oikeuskäytäntöä, sillä kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n voidaan katsoa edellyttävän luottojen markkinoinnilta vähintään sitä, mitä markkinoinnilta edellytetään kuluttajansuojalain 2 luvussa. Toisin sanoen markkinointi, jota pidetään yleisten markkinointisäännösten vastaisena, on myös hyvän luotonantotavan vastaista.
Kuluttaja-asiamies on arvioinut vastaavanlaista markkinointia Power Finland Oy:tä koskevassa asiassa KKV/727/14.08.01.05/2017, jossa yrityksen katsottiin luoneen kuluttajille harhaanjohtavan vaikutelman hintarobotin tekemän hintavertailun kattavuudesta. Yrityksen markkinoinnin katsottiin olevan harhaanjohtavaa ja siten kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n vastaista. Myös markkinaoikeus on esimerkiksi ratkaisussaan MAO 250/18 edellyttänyt tehtyjen vertailujen perustuvan riittävän laajaan vertailuaineistoon.
Koska kuluttajat eivät voineet saada palvelun etusivulta oikeanlaista kuvaa palvelun tekemän vertailun kattavuudesta ja Lendon yhteistyökumppaneista, mikä oli omiaan johtamaan kuluttajia harhaan Lendon riippumattomuudesta luotonvälittäjänä, kuluttaja-asiamies katsoi Lendon harhaanjohtaneen kuluttajia ja menetelleen siten myös hyvän luotonantotavan vastaisesti. Lendo ei voinut edellyttää kuluttajien itse etsivän aktiivisesti tietoa yrityksen verkkosivuilta ja tietosuojaselosteesta mahdollisista yhteistyökumppaneista.
Kuluttaja-asiamies kiinnittää Lendon huomiota myös siihen, että kuluttajansuojalain 7 luvun 48 §:ään sisältyy luotonvälittäjille asetettu nimenomainen velvollisuus ilmoittaa markkinoinnissaan kuluttajalle, toimiiko välittäjä tietyn tai tiettyjen luotonantajien asiamiehenä vai riippumattomana luotonvälittäjänä. Kuluttaja-asiamies katsoi, ettei Lendo kertonut tältäkään osin riittävän selkeästi ja avoimesti palvelun etusivun markkinoinnissa roolistaan, minkä vuoksi kuluttajille syntyi harhaanjohtava kuva vertailun riippumattomuudesta Lendon saadessa tosiasiallisesti palkkioita yhteistyökumppaneiltaan. Lendon voitiin siten katsoa myös laiminlyöneen kuluttajansuojalain 7 luvun 48 §:ssä säädetyn velvoitteensa.
Kuluttaja-asiamies edellytti Lendon kertovan selkeästi ja helposti havaittavalla tavalla Lendo.fi -palvelun etusivulla yhteistyökumppaninsa sekä tiedon siitä, että kuluttajan tekemän luottohakemuksen perusteella vertaillaan ja kilpailutetaan vain Lendon yhteistyökumppaneiden luottoja.
Luottotarjousten markkinoinnissa annetut tiedot
Lendo.fi -palvelun tarjousnäkymässä kuluttajalle esitellyt luottotarjoukset sisälsivät tietoja muun muassa luotonantajasta, luottoajasta, luoton määrästä sekä kuukausierien suuruudesta, nimelliskorosta, todellisesta vuosikorosta ja muista mahdollisista luottokustannuksista. Koska kyse oli luotosopimusten ehtoja koskevista tiedoista, luottotarjousten esittelyyn, joka on luoton markkinointia, sovelletaan kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n tiedonantovaatimuksia.
Kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n tiedonantovaatimukset käsittävät kuluttajaluoton mainonnassa annettavat vakiotiedot. Pykälässä edellytettyjen tietojen antaminen on tarpeellista, jotta kuluttaja saisi kokonaiskäsityksen markkinoidusta luotosta sekä mahdollisuuden vertailla erilaisia luottotarjouksia keskenään. Ilman tällaisia kuluttajan päätöksen kannalta keskeisiä tietoja kuluttajan on mahdotonta arvioida, kannattaako hänen ylipäätään ottaa luottoa ja mikä eri luottovaihtoehdoista on hänelle sopivin.
Vakiotietojen lisäksi luottojen mainonnassa tulee huomioida myös kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:ssä tarkoitettu hyvä luotonantotapa, joka täydentää muualla kuluttajansuojalainsäädännössä asetettuja tiedonantovelvoitteita. Hyvä luotonantotapa korostaa luotonantajan vastuuta siitä, että kuluttaja saa päätöksentekonsa tueksi riittävästi tietoa selkeällä tavalla (HE 24/2010 vp, s. 34). Näin ollen vakiotietojen ohella kuluttajan kannalta keskeisenä tietona voidaan pitää esimerkiksi markkinoidun luoton luottotyyppiä (esim. kerta- tai jatkuva luotto), josta tulee antaa tieto selkeästi jo luottomainoksessa muiden kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n mukaisten tietojen yhteydessä kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n nojalla.
Kun arvioidaan sitä, onko luotonvälittäjä täyttänyt kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:ssä säädetyn tiedonantovelvollisuutensa, kiinnitetään huomiota annettujen tietojen lisäksi niiden esitystapaan. Säännöksessä edellytetyt tiedot on aina annettava selkeällä ja näkyvällä tavalla sekä tiiviinä kokonaisuutena. Tiiviyttä koskevalla vaatimuksella on erityistä merkitystä verkkomainonnassa (HE 77/201 vp, s. 46). Vaaditut tiedot eivät saa olla esimerkiksi hajallaan eri puolilla verkkosivuja siten, ettei kuluttaja saa niitä vaivatta yhtenä kokonaisuutena. Kyseisiä tietoja ei saa antaa myöskään kokonaan tai osittain esimerkiksi linkin tai useampien linkitysten takana taikka siten, että kuluttajan tulee omalla aktiivisella toimenpiteellä klikata vakiotiedot esiin. Luottoa koskevassa mainonnassa oleva puute ei myöskään korjaannu sillä, että kuluttaja ohjataan luotontarjoajan verkkosivustolle lisätietojen hankkimiseksi.
Lendo.fi -palvelun tarjousnäkymässä kuluttajalle ei annettu tietoa luoton ja luottokustannusten yhteismäärästä sekä luottotyypistä. Koska kaikkia pakottavan sääntelyn edellyttämiä tietoja ei ollut annettu kuluttajansuojalain edellyttämällä tavalla, Lendo oli laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa.
Kuluttaja-asiamies edellytti Lendon ilmoittavan luottotarjouksia esitellessään kaikki kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:ssä edellytetyt vakiotiedot sekä luottotyyppiä koskevan tiedon kuluttajansuojalain 7 luvun 13 §:n nojalla selkeästi, näkyvästi ja tiiviisti samassa näkymässä yhtenä kokonaisuutena luottotarjouksien esittelysivulla.
Edellä mainitun lisäksi kuluttaja-asiamies kiinnitti Lendon huomiota sähköistä suoramarkkinointia ja sitä koskevan suostumuksen keräämistä koskeviin periaatteisiin ja lainsäädännön asettamiin vaatimuksiin.
Lendo sitoutui tekemään muutoksia palvelunsa ja luottotarjousten markkinointiin kuluttaja-asiamiehen vaatimusten mukaisesti.