Tiivistelmä
Tässä raportissa tarkastellaan julkisen ja yksityisen suun terveydenhuollon käyttöä Suomessa sekä arvioidaan Kela-korvausjärjestelmän vaikutuksia. Analyysi perustuu laajaan käyntitason rekisteriaineistoon, joka kattaa sekä julkisen että yksityisen sektorin hammashoidon koko maassa.
Raportin ensimmäinen keskeinen havainto on, että suun terveydenhuollon palvelujen käyttö jakautuu Suomessa selvästi sosioekonomisen aseman mukaan. Yksityisten palvelujen käyttö on vahvasti yhteydessä korkeampaan tulo- ja koulutustasoon, kun taas julkisten palvelujen käyttö painottuu suhteellisesti enemmän alempiin tuloryhmiin. Erot näkyvät myös palvelujen kokonaiskäytössä. Kela-korvaukset puolestaan kohdistuvat voimakkaimmin korkeammassa sosioekonomisessa asemassa oleville, jotka käyttävät yksityisiä palveluja eniten.
Toinen keskeinen tulos koskee sektorivalinnan pysyvyyttä. Julkisen ja yksityisen hammashoidon välillä tapahtuu siirtymiä, mutta sektorivalinta on huomattavan vakaata: yksityisiä palveluja käyttäneistä noin yhdeksän kymmenestä palasi yksityiselle sektorille myös seuraavalla käynnillään. Pysyvyys säilyi myös silloin, kun tarkasteltiin muuttaneita henkilöitä, joiden aiempi toimipaikka ei enää ollut yhtä helposti saavutettavissa. Tämä viittaa siihen, että julkinen ja yksityinen hammashoito eivät ole useimmille asiakkaille toisiansa korvaavia.
Raportin kolmas osio käsittelee Kela-korvauksissa tapahtuneita muutoksia. Vuosien 2015–2016 leikkaukset puolittivat yksityisen hammashoidon korvausasteen noin 30 prosentista 15 prosenttiin, ja korvausmuutos siirtyi pääosin suoraan asiakkaiden maksamiin hintoihin. Yksityisten palvelujen käyttö väheni leikkausten seurauksena 12 prosenttia ja julkisten palvelujen käyttö kasvoi 11 prosenttia, mutta kokonaiskäyttö pysyi lähes ennallaan. Siirtymä yksityiseltä julkiselle kasvatti julkisen sektorin kuormitusta ja odotusajat pitenivät jonkin verran. Julkistaloudellisesti leikkaukset johtivat kuitenkin nettosäästöihin, arviolta useita kymmeniä miljoonia euroja. Vuosien 2024–2025 Kela-korvausten korotukset puolestaan alensivat asiakashintoja, esimerkiksi suun perustutkimuksen hinta laski noin 18 %, mutta vaikutus palvelujen käyttöön jäi vähäiseksi. Kokonaiskäyntimäärä kasvoi vain noin 3 %. Tulos on johdonmukainen vuosien 2015–2016 leikkausten kanssa: molempien perusteella yksityisen suun terveydenhuollon kysyntä on suhteellisen joustamatonta hinnan suhteen.
Raportin tulosten perusteella Kela-korvausjärjestelmän keskeinen ongelma ei ole korvausten siirtyminen palveluntuottajien hintoihin, sillä korvausmuutokset ovat selvästi heijastuneet asiakashintoihin molempiin suuntiin. Ongelma on pikemminkin se, että sektorivalinta reagoi hintamuutoksiin vain rajallisesti. Tällöin korvaukset eivät tehokkaasti ohjaa asiakkaita julkiselta sektorilta yksityiselle eivätkä kevennä julkisen sektorin kuormitusta. Samalla korvaukset kohdistuvat pääosin ryhmiin, jotka käyttäisivät yksityisiä palveluja todennäköisesti joka tapauksessa, ja hyödyttävät vähiten niitä ryhmiä, joissa palvelujen mahdollinen alikäyttö on yleisintä.