Siirry sisältöön
Sivustohaku
Sivustohaku

Tavaroiden ja palveluiden hinnan ilmoittaminen

(2014)

Sisällys

  1. Linjauksen lähtökohtia
  2. Tiedonantovelvollisuus tarjottaessa yksilöityä tavaraa tai palvelua tiettyyn hintaan
    2.1 Tuotteen yksilöiminen
    2.2 Kokonaishinta
  3. Yhdistetyt tarjoukset ja kylkiäistarjoukset
  4. Ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot
  5. Myyntihinta ja sen ilmoittaminen
  6. Yksikköhinta ja sen ilmoittaminen
  7. Tavaroiden hinta vähittäismyyntipaikassa, näyteikkunassa ja verkkosivustoilla
  8. Palveluiden hinnaston esittäminen
    8.1 Hinnasto ja sen esittäminen
    8.2 Hinnasto verkkosivuilla
  9. Kauppaan liittyvät tai erikseen markkinoitavat palvelut
  10. Hintatietojen antaminen koti- ja etämyynnissä
    10.1 Yleistä
    10.2 Hintatietojen antaminen rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden etämyynnissä
  11. Harhaanjohtavuuden kielto
  12. Pikkuprintti
  13. Hintatiedon oikea-aikaisuus
  14. Määräaikaista palvelua koskevan palveluksen hinta
  15. Hinnan pyöristäminen
  16. Lakien valvonta
  17. Hintailmoittelu tietyillä aloilla
    17.1 Eräitä erityislakeja
    17.2 Kuluttajaluotot tavaroiden ja palvelujen markkinoinnissa
    17.3 Taloelementtien kauppa ja rakennusurakka
    17.4 Aikaosuudet ja pitkäkestoiset lomatuotteet
    17.5 Kuluttaja-asiamiehen linjaus: talopakettien hintailmoittelu

1. Linjauksen lähtökohtia

Hinnan ilmoittamisvelvollisuuteen vaikuttaa tarjottavan tavaran tai palvelun laji sekä se miten ja missä markkinointivälineessä niitä markkinoidaan. Hinnan ilmoittamisvelvollisuus voi olla eri tavaroilla ja palveluilla erilainen ja se voi riippua myyntitavasta.

Markkinoinnin käsite on laaja. Markkinointia ovat esimerkiksi mainonta, kuluttajiin välittömästi tai välillisesti kohdistuvat muut myynninedistämistoimenpiteet sekä hyödykkeiden tai myyntitapahtuman yhteydessä annettavat tiedot hyödykkeistä. Markkinointi käsittää myös sekä tarjonnan että myynnin. (HE 8/1977) Myös pelkkää tuotteen pitämistä kaupan myymälätiloissa voidaan pitää markkinointina. (KKO:2004:32)

Hinnan ilmoittamisesta säädetään kuluttajansuojalaissa (38/1978, myöh. KSL) ja kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa annetussa asetuksessa (553/2013, myöh. hintamerkintäasetus) Lisäksi esimerkiksi lentojen, valmismatkojen, asuntojen, maksupalveluiden, taksipalveluiden, tupakan, alkoholin ja sähköisten viestintäpalveluiden hintojen tai palveluita koskevien hinnastojen ilmoittamisesta on erityislainsäädäntöä, jotka asettavat poikkeuksia hinnan ilmoittamiselle.

Tähän linjaukseen on koottu yleiset ohjeet hinnan ilmoittamisesta. Lisäksi linjauksessa on nostettu esimerkinomaisesti esiin yksittäisiä aloja ja/tai tuoteryhmiä, joiden hintailmoittelusta kuluttaja-asiamies on aiemmin julkaissut erilliset linjaukset.

Linjaukseen on merkitty sulkeisiin, perustuuko kyseinen kohta lainsäännökseen, lain perusteluihin (HE), kuluttaja-asiamiehen kantaan (KA) vai markkinaoikeuden päätökseen (MO) tai muuhun oikeuskäytäntöön.

2. Tiedonantovelvollisuus tarjottaessa yksilöityä tavaraa tai palvelua tiettyyn hintaan

Jos yksilöityä kulutushyödykettä tarjotaan tiettyyn hintaan, markkinoinnista on käytävä ilmi hyödykkeen kokonaishinta veroineen tai, jos täsmällistä hintaa ei hyödykkeen luonteen takia voida ilmoittaa, hinnan määräytymisen perusteet. (KSL 2:8)

2.1 Tuotteen yksilöiminen

Tuotteen yksilöintiä koskeva edellytys täyttyy, kun tuotteesta on sanallinen tai kuvallinen esitys. (Euroopan komission ohjeet sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun direktiivin 2005/29/EY täytäntöönpanoa ja soveltamista varten) Tuotteen yksilöimiseksi riittää, että tiedot ilmoitetusta tuotteesta ja sen hinnasta ovat kuluttajalle riittäviä ostopäätöksen tekemiseksi. Markkinoinnissa ei kuitenkaan ole tarpeellista antaa myös tuotteen ostamiseen tosiasiallista mahdollisuutta tai että markkinointi esitetään tällaisen mahdollisuuden yhteydessä. (EUT C-122/10)

Hinta on sellainen kuluttajan kannalta keskeinen tieto, jonka kertomista voidaan pitää suositeltavana silloinkin, kun jokin nimenomainen säännös ei siihen velvoita. (KA)

Esimerkki: mainoksessa on kuva lampusta ja sen vieressä teksti ”29,90 €”.  Tuote on yksilöity ja sitä myydään tiettyyn hintaan.

Esimerkki: mainoksessa on teksti
”Hopeinen led-ulkovalosarja 14,50 €”.
Tuote on yksilöity ja sitä myydään tiettyyn hintaan.

2.2 Kokonaishinta

Toimituskulut, kuten postitus- tai rahtikulut, on sisällytettävä hyödykkeen kokonaishintaan. Aina toimituskulujen sisällyttäminen kokonaishintaan ei kuitenkaan ole mahdollista esimerkiksi siksi, että toimituskulujen aiheutuminen ja niiden määrä riippuvat kuluttajan valitsemasta toimitustavasta. (HE157/2013) Tämän vuoksi markkinoinnista on lisäksi käytävä ilmi tarvittaessa kokonaishintaan sisältymättömät toimituskulut. Jos näitä kuluja ei voida kohtuudella laskea etukäteen, markkinoinnista on käytävä ilmi tieto siitä, että tällaisia kuluja voi aiheutua. (KSL 2:8)

Markkinaoikeuden ratkaisussa 605/14 arvioitiin yrityksen televisiomainosta, jossa markkinoitiin vähintään kuuden kuukauden määräajaksi tehtävää maksukanavapalvelusopimusta. Televisiomainoksen ääniraidalla korostettiin kanavapaketin halpaa hintaa. Kuvaruudulla noin viiden sekunnin ajan esitetyistä tiedoista selvästi suurimmassa koossa ja helpoimmin havaittavissa oli hintaa osoittava ”29,95”. Sen kanssa samassa puhekuplassa ollut ”€/kk/6kk” oli jo selvästi pienemmässä koossa. Markkinaoikeuden mukaan televisiomainoksessa korostui palvelun kuukausihintaa koskenut hintamerkintä ”29,95”, eikä mainoksessa oltu kuluttajan havaittavissa olevalla tavalla ilmoitettu palvelun kokonaishintaa kaikkine kuluineen. Markkinaoikeus katsoi, että televisiomainoksessa ei esitetty kuluttajansuojalain 2 luvun 8 §:ssä ja 12 §:ssä edellytetyllä tavalla markkinoidun palvelun kokonaishintaa.

Esimerkki: sanomalehden 6 kuukauden mittaista tilausta markkinoidaan hintaan 30 € / kk. Koska tuote on yksilöity ja sille on ilmoitettu tietty hinta, myös hyödykkeen eli tässä tapauksessa 6 kuukauden mittaisen tilausjakson kokonaishinta on ilmoitettava
(6 x 30 = 180 €). (HE 32/2008)

3.Yhdistetyt tarjoukset ja kylkiäistarjoukset

Jos markkinoinnissa tarjotaan kulutushyödykkeitä

  • yhteisellä hinnalla tai
  • niin, että ostamalla hyödykkeen saa alennetulla hinnalla toisen hyödykkeen tai muun erityisen edun,

markkinoinnissa on selkeästi ilmoitettava tarjouksen sisältö ja arvo sekä yhteisellä hinnalla tarjotuista hyödykkeistä lisäksi niiden erilliset hinnat, jollei hyödykkeen hinta erikseen hankittuna ole pienempi kuin kymmenen euroa. (KSL 2:12)

4. Ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot

Elinkeinonharjoittajan on muussa kuin kulutushyödykkeiden koti- ja etämyynnissä ennen sopimuksen tekemistä annettava kuluttajalle selkeästi ja ymmärrettävästi

  • kulutushyödykkeen kokonaishinta veroineen. Jos täsmällistä hintaa ei hyödykkeen luonteen takia kohtuudella voi ilmoittaa, on kerrottava hinnan määräytymisen perusteet.
  • kokonaishintaan sisältymättömät toimituskulut. Jos näitä kuluja ei voida kohtuudella laskea etukäteen, tieto siitä, että tällaisia kuluja voi aiheutua. (KSL 2:8 a)

On riittävää, että elinkeinonharjoittaja antaa pykälässä mainitut tiedot kuluttajalle suullisesti. Tiedot voidaan myös asettaa kuluttajan nähtäville myyjän liiketilaan. Erityisesti monimutkaisemmissa ja pitempikestoisissa sopimuksissa voi kuitenkin olla molempien osapuolten edun mukaista, että tiedot annetaan kuluttajalle kirjallisesti. (HE 157/2013)

KSL 2:8 a §:n mukaisesti annettavat tiedot ovat myös pitkälti samoja kuin ne, jotka elinkeinonharjoittajan tulee edellä selostetun KSL 2:8:n mukaan antaa markkinoinnissa tarjottaessa yksilöityä kulutushyödykettä tiettyyn hintaan. Näiden kahden pykälän mukaiset tiedonantovelvoitteet voivatkin tulla osin täytetyiksi samanaikaisesti. (HE 157/2013)

Koti- ja etämyynnissä kuluttajalle annettavista ennakkotiedoista on säädetty kuluttajansuojalain 6 luvussa. Katso tarkemmin linjauksen luku 9 Hintatietojen antaminen koti- ja etämyynnissä.

Ennen sopimuksen tekemistä elinkeinonharjoittajan on pyydettävä kuluttajan nimenomainen suostumus kaikkiin lisämaksuihin, jotka eivät sisälly kulutushyödykkeestä perittäväksi ilmoitettuun hintaan. Nimenomaisena suostumuksena ei pidetä sitä, että kuluttaja on hyväksynyt elinkeinonharjoittajan käyttämän oletusvalinnan lisämaksun hyväksymisestä. (KSL 2:10 a) Kuluttajan lisämaksuja koskeva maksuvelvollisuus ei siis voi perustua ennalta rastittuihin ruutuihin. (HE 157/2013)

Jos kuluttaja ei ole antanut nimenomaista suostumusta lisämaksuun, hänellä ei ole velvollisuutta sitä maksaa. (KSL 2:10 a) Lisämaksuilla tarkoitetaan muun muassa liitännäissopimuksista ja lisäpalveluista aiheutuvia kustannuksia. (HE 157/2013)

5. Myyntihinta ja sen ilmoittaminen

Tavaran myyntihinnalla tarkoitetaan tavaran tai palvelun lopullista verollista hintaa, johon on lisätty tavarasta mahdollisesti perittävät pantit. (Hintamerkintäasetus 2 §)

Markkinaoikeuden päätöksessä MT:2001:11 on käsitelty lopullista myyntihintaa yrityksen mainonnassa. Yhtiön mainoksissa oli sinänsä mainittu kaikki sellaiset erät, joista markkinoitujen hyödykkeiden lopullinen myyntihinta oli koostunut. Myös laskutoimitus kokonaishinnan selville saamiseksi oli ollut helppo. Yhtiön mainoksissa ei ollut kuitenkaan esitetty lopullista hintaa, jossa hinnan eri osatekijät olisi yhteenlaskettu.

Unionin tuomioistuimen päätöksessä EUT C-476/14 on käsitelty lopullista myyntihintaa yrityksen mainonnassa. Mainoksessa ei ilmoitettu kokonaishintaa, joka kuluttajan oli maksettava kulutushyödykkeen hankkimisen yhteydessä.

Jos kulutushyödykettä markkinoidaan tiettyyn myynti- tai yksikköhintaan, myyntihinta ja yksikköhinta on ilmoitettava selkeällä, yksiselitteisellä ja kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla. (Hintamerkintäasetus 3 §)

Alennusmyynti ei ole poikkeustilanne, vaan hintamerkintöjä koskevia säännöksiä on noudatettava myös sen aikana.

Esimerkki: ruokakaupassa ilmoitetaan leipäpaketin hinta -30 % -tarralla. Alennusprosenttimerkintää on sinänsä sallittua käyttää, mutta se ei korvaa myynti- ja yksikköhinnan kertomista, sillä -30 % -merkintä kertoo vain annettavan alennuksen prosentuaalisen suuruuden, ei tuotteen hintaa. Hinta merkitään siten kuin hintamerkintäasetuksen 4 §:ssä säädetään, esim. tavaran päällykseen tai sen läheisyydessä olevaan hintataulukkoon (Katso tämän linjauksen luku 6 Tavaroiden hinta vähittäismyyntipaikassa, näyteikkunassa ja verkkosivustoilla). Myynti- ja yksikköhinta tulee ilmoittaa niin, että merkinnät ovat selkeitä ja havaittavia, riittävän kookkaita, toisistaan erottuvia, muiden tuotteiden hintatiedoista erottuvia ja leipäpaketin välittömässä läheisyydessä.

6. Yksikköhinta ja sen ilmoittaminen

Yksikköhinta tarkoittaa tuotteen kilo-, litra- metri-, neliömetri- tai kuutiometrihintaa. Yksikköhintaan lasketaan mukaan arvonlisä- ja muut verot ja maksut, mutta ei tuotteesta perittäviä pantteja. (Hintamerkintäasetus 2 §, 3 §, 8 §)

Yksikköhinnan perusteella kuluttaja voi verrata erikokoisia pakkauksia keskenään. Jos vähittäiskauppias markkinoi tavaraa ilmoittamalla myyntihinnan, tavaran yksikköhinta on samalla ilmoitettava. Yksikköhintaa ei kuitenkaan tarvitse ilmoittaa, jos se on sama kuin myyntihinta. (Hintamerkintäasetus 3 §, 8 §)

Jos kulutushyödykettä markkinoidaan tiettyyn myynti- tai yksikköhintaan, myyntihinta ja yksikköhinta on ilmoitettava selkeällä, yksiselitteisellä ja kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla.

Yksikköhintana on ilmoitettava vakiintuneen kansallisen tavan mukainen yksikköhinta, esimerkiksi jos tuotetta vakiintuneesti mitataan esimerkiksi litroissa, ilmoitetaan yksikköhintana litrahinta.

Yksikköhinta lasketaan pakkauksen nettosisällön painon tai tilavuuden perusteella.

  • Jos kiinteää elintarviketta myydään liemessä, jota ei ole tarkoitus syödä, laskentaperusteena käytetään kuitenkin nettosisällön painoa vähennettynä liemen painolla.
  • Pakkaamattoman ruokaleivän kilohinta lasketaan leipomon ilmoittaman keskipainon perusteella. (Hintamerkintäasetus 13 §)

Toisistaan poikkeavat painoon perustuvat yksikköhinnat eivät mahdollista tuotteiden hintojen keskinäistä vertailtavuutta. Sen vuoksi painoon perustuvana yksikköhintana on ilmoitettava hinta kiloa kohti, eikä esimerkiksi hinta 100 grammaa kohti.

Esimerkki: kaupassa myydään kahta erimerkkistä shampoota, toista 400 millilitran pullossa, toista 500 millilitran pullossa. Pienemmän pakkauksen myyntihinta on 6 euroa, suuremman 7 euroa. Yksikköhinta ilmoitetaan vakiintuneen tavan mukaan litraa kohti. Näin pienemmässä pakkauksessa myytävän tuotteen yksikköhinnaksi muodostuu 15 € / litra, ja suuremmassa pakkauksessa myytävän tuotteen yksikköhinnaksi 14 € / litra.

Poikkeuksena voidaan torikaupassa ja markettien aula- ja ulkotiloissa mittauslaitelain (707/2011) 17 §:n mukaan noudattaa perinteeksi muodostunutta tapaa käyttää kiinteissä tuotteissa (marjat, hedelmät, palkokasvit, vihannekset ja sienet) tilavuusmittoja, kuten litran mittaa tai perunakappaa. Tämä poikkeus ei koske teollisia tuotteita, kuten makeisia.

Irtotavaraa punnittaessa on käytettävä taaraa pakkausmateriaalin painon poistamiseksi mittaustuloksesta. Hintaa määriteltäessä mittauslaite on sijoitettava siten, että mittaaminen ja mittauslaitteen näyttämä ovat osapuolten havaittavissa. (Mittauslaitelaki 14 §)

Pakkaamattomille ja kuluttajan läsnä ollessa mitattaville tavaroille on ennen mittausta ilmoitettava yksikköhinta. Myyntihinta on merkittävä tavaraan mittauksen jälkeen ennen kassalle menoa. (Hintamerkintäasetus 7 §)

Elintarvikkeiden yksikköhinnan ilmoittamista koskevat poikkeukset

Yksikköhintaa ei tarvitse ilmoittaa seuraavista elintarvikkeista (Hintamerkintäasetus 10 §):

  • elintarvikkeiden valmispakkauksista, joiden sisällön paino on vähemmän kuin 50 grammaa tai tilavuus vähemmän kuin 50 millilitraa;
  • valmisaterioista tai muista vastaavista pakkauksista, jotka sisältävät eri elintarvikkeita;
  • leivonnaisista, konditoriatuotteista, suklaamunista ja koristemakeisista;
  • nippuina myytävistä varhaisvihanneksista tai ruukkuvihanneksista.

Eräiden tavaroiden yksikköhinnan ilmoittamista koskevat poikkeukset

Yksikköhinnan ilmoittamisvelvollisuus ei koske seuraavia tavaroita:

  • yksittäiskappaleena myytäviä tavaroita, joiden sisältöä ei voida jakaa osiin niiden laatua tai osia muuttamatta (esimerkiksi huonekalut, autot, koneet, laitteet yms.);
  • tavaroita, joiden painon, pituuden tai tilavuuden ilmoittamista ei vaadita (esim. edellä mainitut huonekalut yms.);
  • valmispakkauksia, joiden sisällön paino on vähemmän kuin 50 grammaa tai tilavuus vähemmän kuin 50 millilitraa.

Yksikköhinnan ilmoittaminen kappalehintana

Paperisista ruokaliinoista, vaipoista, terveyssiteistä ja tamponeista on ilmoitettava yksikköhintana hinta kappaleelta (Hintamerkintäasetus 11 §).

Yleispuhdistusaineiden yksikköhinnan ilmoittaminen

Tiivistetyistä yleispuhdistusaineista ilmoitetaan yksikköhinta laimennettua määrää kohti (Hintamerkintäasetus 12 §).

7. Tavaroiden hinta vähittäismyyntipaikassa, näyteikkunassa ja verkkosivustoilla

Vähittäismyyntipaikassa ja sen yhteydessä olevassa näyteikkunassa sekä verkkosivustoilla tarjottavista tavaroista on ilmoitettava myynti- ja yksikköhinta. Merkinnässä yksikköhinnan on erotuttava myyntihinnasta.

Hinta on merkittävä niin selkeästi ja yksilöidysti että ei synny vaaraa erehtyä tuotteesta ja pakkauksesta. Merkinnän on oltava riittävän kookas ja se on sijoitettava siten, että se on helposti kuluttajan havaittavissa.

Myynti- ja yksikköhinta on merkittävä selkeästi

  • tavaraan tai sen päällykseen, tai erillisenä tavaran kohdalle; tai
  • hintataulukkoon tai muulla vastaavalla tavalla tavaran välittömään läheisyyteen. (hintamerkintäasetus 4 §)

8. Palveluiden hinnaston esittäminen

8.1 Hinnasto ja sen esittäminen

Palveluntarjoajan on pidettävä esillä hinnasto liikehuoneistossa ja verkkosivustoilla, silloin kun tarjotaan rahoituspalveluita tai palveluita, joihin sovelletaan palvelulakia ja joiden tarjoaja on sijoittautunut Suomeen. (Hintamerkintäasetus 5 §)

  • Rahoituspalveluilla tarkoitetaan mm. pankki-, luotto-, vakuutus-, sijoitus- ja maksupalveluja sekä sijoitusneuvontaa.
  • Palvelulakia (1166/2009) sovelletaan elinkeinotoiminnassa tuotettuihin palveluihin, joista tavallisesti maksetaan korvaus. Palvelulakia ei sovelleta mm. viestintäpalveluihin, kuljetuspalveluihin, yksityisiin terveydenhuollon palveluihin ja apteekkien tarjoamiin palveluihin (palvelulaki 2 §).
  • Palveluntarjoajan katsotaan sijoittautuneen Suomeen jo silloin, kun sillä on toimipaikka, jota johtaa palveluntarjoajan oma henkilöstö tai henkilö, joka on riippumaton ja jolla on lupa toimia pysyvästi yrityksen puolesta. Pelkkää postilokeroa ei katsota sijoittautumiseksi.

Hinnastossa on esitettävä myyntihinnat. Jos täsmällisiä myyntihintoja ei voida esittää, on esitettävä tiedot myyntihintojen määräytymisperusteista.

  • Hinnaston tulee olla kuluttajan helposti havaittavissa ja näkyä mahdollisuuksien mukaan myös liikehuoneiston ulkopuolelta.
  • Jos palveluita tarjotaan tai suoritetaan muualla kuin liikehuoneistossa, hinnasto on esitettävä pyydettäessä. (Hintamerkintäasetus 5 §)

Mikäli kaikkien hintojen merkitseminen hinnastoon ei ole mahdollista niiden suuren määrän vuoksi tai muusta syystä, hinnastoon merkitään tavallisimmat hinnat ja maininta täydellisestä hinnastosta, jonka tiedot on annettava kuluttajalle pyydettäessä. (Hintamerkintäasetus 6 §)

Esimerkki: autokoulun hinnastoa ei näy liikkeessä. Koska autokoulupalvelut kuuluvat palvelulain soveltamisalaan ja koska kyse on liikehuoneistossa tapahtuvasta kaupankäynnistä, hintamerkintäasetusta sovelletaan. Hinnastossa tulee esittää myyntihinnat ja sen tulee mahdollisuuksien mukaan näkyä liikehuoneiston ulkopuolelta.

8.2 Hinnasto verkkosivuilla

Yrityksen verkkosivuilla on oltava hinnasto, mikäli yritys ylläpitää kaupallista toimintaansa esitteleviä verkkosivuja.

Hintamerkintäasetuksen mukaan palveluntarjoajan tulee pitää esillä hinnasto verkkosivustoilla, joilla harjoitetaan kaupankäyntiä.

Hinnaston esittämisvelvollisuus on siis yleinen, eikä sitä ole esimerkiksi kytketty vain suorien ostokehotusten tekemiseen tai siihen, yksilöidäänkö sivustolla nimenomaisesti joitakin elinkeinonharjoittajan tarjoamia palveluja. (KA)

Esimerkki: kuntosalipalveluja esitellään verkkosivuilla. Koska kuntosalipalvelut kuuluvat palvelulain soveltamisalaan ja kyse on liikehuoneistossa tapahtuvaan kaupankäyntiin rinnastettavasta kaupankäynnin muodosta, hintamerkintäasetusta sovelletaan. Menettelyyn sovelletaan myös kuluttajansuojalain 6 luvun säännöksiä, jos verkkosivujen välityksellä voi tehdä sopimuksen. Verkkosivuilla tulee esittää hinnasto, jossa esitetään myyntihinnat. Jos täsmällisiä myyntihintoja ei voida ilmoittaa, on ilmoitettava hintojen määräytymisperusteet.

9. Kauppaan liittyvät tai erikseen markkinoitavat palvelut

Jos kuluttajalle tarjotaan esimerkiksi asennus-, kasaus- tai kuljetuspalveluita, pitää kiinteä hinta tai hinnan määräytymisen perusteet, kuten tunti- tai kilometriveloitus, ilmoittaa liikehuoneistoissa ja verkkosivustoilla, joissa palvelua tarjotaan.

10. Hintatietojen antaminen koti- ja etämyynnissä

10.1 Yleistä

Ennen koti- tai etämyyntisopimuksen tekemistä kuluttajalle on annettava tieto kulutushyödykkeen kokonaishinnasta veroineen. Jos täsmällistä hintaa ei hyödykkeen luonteen takia kohtuudella voida laskea etukäteen, on annettava tieto hinnan määräytymisen perusteista. (KSL 6:9)

Jos kyseessä on toistaiseksi voimassa oleva sopimus tai toistuvia suorituksia sisältävä sopimus, kokonaishinnan on sisällettävä kokonaiskustannukset laskutusjaksoa kohden. Jos siis kyse on esimerkiksi lehtitilauksesta, jossa laskutuskausi on puoli vuotta, elinkeinonharjoittajan tulee ilmoittaa tämän laskutusjakson kokonaishinta.

  • Jos toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen tai toistuvia suorituksia sisältävän sopimuksen hinta on kiinteä, kokonaishinnalla tarkoitetaan myös kuukausittaisia kokonaiskustannuksia, eli tällöin olisi annettava tieto kokonaiskustannuksista sekä laskutusjaksoa että kuukautta kohden.
  • Jos kokonaiskustannuksia ei voida kohtuudella laskea etukäteen, on ilmoitettava niiden laskutapa. (HE 157/2013)

Lähtökohtana on, että toimituskulut sisältyvät hyödykkeen kokonaishintaan. Kaikissa tapauksissa toimituskulujen sisällyttäminen kokonaishintaan ei ole mahdollista esimerkiksi siitä syystä, että toimituskulujen aiheutuminen ja niiden määrä riippuvat kuluttajan valitsemasta toimitustavasta. Tällöin tulee ilmoittaa tarvittaessa kulutushyödykkeen kokonaishintaan sisältymättömät toimitus- ja muut kulut. Jos näitä kuluja ei voida kohtuudella laskea etukäteen, tulee tarvittaessa ilmoittaa tieto siitä, että tällaisia lisäkuluja voi aiheutua.

  • Tieto toimitus- ja muista kuluista on annettava kuluttajalle tarvittaessa eli aina silloin, kun tällaisia kuluja aiheutuu tai niitä voi aiheutua. (HE 157/2013)
  • Tieto etäviestimen käyttämisestä sopimuksen tekemisessä syntyvistä kuluista on annettava, jos siitä veloitetaan perushintaa enemmän.

Lisäksi verkkokaupan tilausprosessiin liittyy maksuvelvollisuuden ja lisämaksujen ilmoittamista koskevaa sääntelyä, jonka noudattamisen laiminlyönnistä voi seurata, ettei kuluttajalle synny maksuvelvollisuutta. Näitä säännöksiä on selostettu tarkemmin verkkosivulla Hin­ta ja li­sä­mak­sut verk­ko­kau­pas­sa.

Esimerkki: yritys tarjoaa verkossa laihdutustuotteen aloituspakkausta hintaan 4,90 €. Tosiasiassa aloituspakkauksen tilannut kuluttaja tulee samalla sidotuksi 12 kuukauden mittaiseen tilausjaksoon. Koska tuote on yksilöity ja sille on ilmoitettu tietty hinta, myös hyödykkeen eli tässä tapauksessa 12 kuukauden mittaisen tilausjakson kokonaishinta on ilmoitettava. Esimerkissä kuvatun menettelyn harhaanjohtavuudesta (tilausjakson ensimmäisen erän harhaanjohtava markkinointi tutustumis- tai aloituspakkauksena) katso esim. kuluttaja-asiamiehen ratkaisu Dnro 725/04.05.00/2013.

10.2 Hintatietojen antaminen rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden etämyynnissä

Rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden etämyynnissä kuluttajalle on annettava hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä ennakkotiedot, joista on säädetty kuluttajansuojalain 6 a luvussa. Näihin sisältyvät tiedot kuluttajalta perittävien maksujen, korvausten ja muiden kulujen yhteismäärästä, mukaan lukien verot tai, jos täsmällistä määrää ei voida ilmoittaa, kulujen määräytymisperusteet. (KSL 6 a luku 5 §, 6 §, 7 §, 8 §, 9 §)

Mikäli rahoituspalveluja tai rahoitusvälineitä kaupataan kuluttajalle puhelimitse, tulee kuluttajalle antaa puhelimitse tieto mm. rahoituspalvelun suorittamisesta kuluttajalta perittävien maksujen, korvausten ja muiden kulujen yhteismäärästä, mukaan lukien verot. Jos täsmällistä määrää ei voida ilmoittaa, tulee kuluttajalle antaa tieto kulujen määräytymisperusteista. (KSL 6 a luku 10 §).

11. Harhaanjohtavuuden kielto

Markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja hinnoista, niiden määräytymisperusteista, hintaeduista tai maksuehdoista. (KSL 2:6)

Markkinoinnissa pitää kertoa kuluttajien kannalta oleelliset tiedot asianmukaisella tavalla. Hintatietojen täytyy pitää paikkansa sekä olla selkeitä ja yksiselitteisiä. Esimerkiksi mainoksen kuva-, teksti- ja hintatietojen tulee vastata toisiaan.

Oikeitakin tietoja sisältävä markkinointi voi johtaa harhaan, jos kokonaisuuden kannalta merkittäviä tietoja ei saateta kuluttajien tietoon tai ne esitetään epäselvästi. Ratkaiseva merkitys markkinointitoimen harhaanjohtavuutta arvioitaessa annetaan kokonaisvaikutelmalle, joka välittyy vastaanottajalle eli kuluttajalle. EUT C-611/14

Kunkin markkinointivaiheen lainmukaisuutta, esim. lehtimainontaa, esitteitä, TV-mainontaa jne., arvioidaan itsenäisesti eikä esim. sen mukaan, voidaanko markkinoinnissa myöhemmin täydentää aikaisemmin annettuja puutteellisia tietoja. Tämä periaate ilmenee markkinatuomioistuimen (nyk. markkinaoikeus) ratkaisusta 1983:4. Tämä periaate ilmenee markkinatuomioistuimen (nyk. markkinaoikeus) ratkaisusta 1983:4[1].

Markkinatuomioistuin on talopakettien markkinointia koskevassa päätöksessään 1984:3 käsitellyt mm. toimitussisällön ja hintavertailun harhaanjohtavuutta. Päätöksen perusteella voidaan katsoa muun muassa harhaanjohtavaksi sellaisten ilmaisujen käyttö, jotka antavat kuvan, että osavalmis ”talopakettitoimitus” olisi sellaisenaan täydellinen ja asuttava omakotitalo. Päätökseen sisältyy myös kannanotto siitä, että on harhaanjohtavaa vertailla hintoja, kun vertailtavat kohteet eivät ole toimitussisällön laadultaan ja laajuudeltaan samanlaisia.

Valtioneuvoston asetuksessa kuluttajien kannalta sopimattomasta menettelystä markkinoinnissa ja asiakassuhteissa (601/2008) on säädetty sellaisista menettelytavoista, joita on pidettävä aina kuluttajan kannalta harhaanjohtavina. Tällaisia ovat mm.

12. Pikkuprintti

Pikkuprintillä tarkoitetaan sellaista hintatiedon ilmoittamistapaa, joka ei mainoksessa käytetyn esitystavan vuoksi ole kuluttajan luettavissa tai tutustuttavissa.

Pikkuprintistä on kyse esimerkiksi silloin, kun

  • televisiomainoksessa esitetään hyödykkeen hinta ruudun alalaidassa pienellä kirjasinkoolla hyvin lyhyen ajan.
  • lehtimainonnassa ilmoitetaan hyödykkeen hinta hyvin pienellä kirjasinkoolla tai sellaista pienen tekstin ja taustan väriyhdistelmää, että teksti ei ole luettavissa.
  • autoilijoille suunnatussa tienvarsimainonnassa autoilija ei pysty lukemaan tai omaksumaan hintatietoa.

Koska kuluttajan on mahdotonta tai hyvin vaikeaa lukea ja omaksua pikkuprintillä esitettyjä tietoja, tiedot eivät tule pikkuprinttiä käytettäessä lain edellyttämällä tavalla annetuiksi. Olennaisten tietojen antaminen pikkuprinttiä käyttämällä on usein katsottu kuluttajien kannalta harhaanjohtavaksi.

Tuomioistuimissa on käsitelty useita pikkuprinttiä koskevia juttuja:

  • asiassa MAO:265/11 esitettiin tietoja sanomalehtimainoksessa pienellä valkoisella tekstillä oranssia taustaa vasten;
  • asiassa MAO:165/03 esitettiin tietoja pienellä tekstillä sanomalehti- ja televisiomainoksessa;
  • asiassa MT:2001:009 esitettiin tietoja pienellä ja suttuisella tekstillä televisiomainoksessa;
  • asiassa KKO:2011:65 esitettiin tietoja pienellä tekstillä lyhyen aikaa televisiomainoksessa;
  • asiassa KKO:2006:6 esitettiin tietoja pienellä tekstillä sanomalehti- ja televisiomainoksessa;
  • asiassa MAO:225/12 esitettiin tietoja pienellä tekstillä kadunvarsimainoksessa.

13. Hintatiedon oikea-aikaisuus

Hintatiedolta edellytetään oikea-aikaisuutta. Liian myöhään annettuna tai jossakin toisessa markkinointivälineessä ilmoitettuna hintatieto ei välttämättä tavoita kuluttajaa. Siksi jokaisen yksittäisen, hintatiedon sisältävän mainoksen on täytettävä hinnan ilmoittamista koskevat vaatimukset.

Markkinaoikeus on päätöksellään MAO:165/03 kieltänyt elinkeinonharjoittajaa sallimasta markkinoida yhtiön maksullista puhelinnumeroa pääsylippujen ostokanavana, ellei samalla ilmoiteta kyseisen puhelinnumeron hintaa selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla. Sillä, että puhelun hinta ilmoitettiin kerrottavan suullisesti numeroon soittaville kuluttajille, ei voitu korjata mainosten puutteellisuutta.

Markkinaoikeus kielsi päätöksellään MAO:345/12 numeropalvelun tarjoajaa tarjoamasta puhelun aikana maksullista palvelua ilmoittamatta samalla markkinoidun palvelun hintaa. Ei ollut riittävää, että hintatieto oli annettu yhtiön verkkosivuilla.

14. Määräaikaista palvelua koskevan palveluksen hinta

Kun sopimusta markkinoidaan määräajaksi, ei riitä, että ilmoitetaan hinta kuukautta kohden, vaan kokonaishintana tulee ilmoittaa hinta koko määräajalta, esimerkiksi 12 kuukaudelta. Samassa yhteydessä on annettava tieto sopimuksen määräaikaisuudesta.

Markkinaoikeus on päätöksellään MAO:265/11 kieltänyt elinkeinonharjoittajaa tarjoamasta määräaikaista sopimusta yksilöidystä palvelusta tiettyyn hintaan ilmoittamatta samalla sopimuksen määräaikaisesta luonteesta ja tilausjakson kokonaishintaa.

15. Hinnan pyöristäminen

Euromääräisten maksujen pyöristämisestä annetun lain (27.10.2000/890) 1 §:n  mukaan maksut pyöristetään lähimpään viiteen senttiin. Pyöristys on tehtävä aina vasta maksuvaiheessa eli loppusummaan.

Laki ei vaikuta 1 ja 2 sentin metallirahojen kelpoisuuteen laillisina maksuvälineinä Suomessa.

16. Lakien valvonta

Kuluttaja-asiamies valvoo hintailmoittelun lainmukaisuutta. Kuluttaja-asiamies pyrkii valvonnassaan elinkeinonharjoittajaa ohjeistamalla ensisijaisesti neuvotteluratkaisuun, jos elinkeinonharjoittaja ei noudata lain säännöksiä. Tarvittaessa kuluttaja-asiamies ryhtyy asian edellyttämiin toimenpiteisiin tai vie asian markkinaoikeuden käsiteltäväksi.

Aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) 4 §:n mukaan aluehallintovirastoilla on niille erikseen säädettyjä tehtäviä mm. kuluttaja- ja kilpailuhallinnossa. Hintojen ilmoittamisen valvominen on yksi näistä tehtävistä. Valvonta kattaa sekä kuluttajansuojalain että hintamerkintäasetuksen mukaisen hinnan ilmoittamisen.

Aluehallintovirasto voi kuluttajansuojalain 2 luvun 18 §:n nojalla määrätä kiellon asiassa, joka koskee hintamerkintäasetuksen tai asunnon hinnan ilmoittamisesta annettujen säännösten vastaista menettelyä. Aluehallintovirasto voi asettaa määräämänsä kiellon tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi markkinaoikeus.

Kuluttajansuojalain mukaista hinnan ilmoittamista koskevassa asiassa kiellon voi määrätä kuluttaja-asiamies. Kuluttaja-asiamies voi määrätä kiellon myös hintamerkintäasetuksen nojalla.

17. Hintailmoittelu tietyillä aloilla

Hinnan ilmoittamisesta on olemassa lukuisia erityissäännöksiä, jotka koskevat vain jotakin tiettyä alaa. Seuraavaan on koottu ensinnäkin eräitä erityislakeja, jotka sisältävät hintaa koskevaa sääntelyä. Kuluttajansuojalakiin sisältyvät alakohtaiset erityissäännökset on nostettu omina kohtinaan esiin.

Aivan linjauksen loppuun on koottu kuluttaja-asiamiehen jo aiemmin julkaisemia toimialakohtaisia linjauksia koskien hinnan ilmoittamista. Linjaukset on koonnin yhteydessä saatettu voimassa olevan lain mukaisiksi.

17.1 Eräitä erityislakeja

Myös muun muassa seuraavista erityislaeista löytyy hintojen tai palveluita koskevien hinnastojen ilmoittamisesta säännöksiä, jotka asettavat poikkeuksia hinnan ilmoittamista koskeville yleisille säädöksille:

17.2 Kuluttajaluotot tavaroiden ja palvelujen markkinoinnissa

Kuluttaja-asiamies on laatinut oman linjauksensa kuluttajaluotosta tavaroiden ja palvelujen markkinoinnissa. (KSL 7 luku)

17.3 Taloelementtien kauppa ja rakennusurakka

Kuluttajansuojalain 9 luvun (taloelementtien kauppa ja rakennusurakka) soveltamisalan piiriin kuuluviin sopimuksiin sovelletaan myös kyseisen luvun 23–25 §:ä, joissa on säännökset hinnasta ja sen maksamisesta.

17.4 Aikaosuudet ja pitkäkestoiset lomatuotteet

Kuluttajansuojalain 10 luvun (aikaosuudet ja pitkäkestoiset lomatuotteet) soveltamisalan piiriin kuuluviin sopimuksiin sovelletaan myös kyseisen luvun 4–7 §:ä, joissa säädetään ennakkotiedoista, markkinoinnista, sopimuksen muodosta ja sen sisällöstä. Säännökset käsittelevät myös hintaa sekä muita maksuja ja kuluja.

17.5 Kuluttaja-asiamiehen linjaus: talopakettien hintailmoittelu

1. Kokonaishinta

Jos yksilöityä talopakettia markkinoidaan tiettyyn hintaan, tulee talopaketin kokonaishinta ilmoittaa. (KSL 2:8) Hinnan ilmoittaminen pelkästään muodossa € / m² ei ole riittävää, jos täsmällisen hinnan ilmoittaminen on kohtuudella mahdollista. Myös silloin, kun talopakettia tarjotaan verkkosivuilla, tulee myyntihinta / kokonaishinta ilmoittaa. (hintamerkintäasetus 4 §, KSL 6:9).

Kokonaishinta ilmoitettaessa mainoksissa on riittävän selkeästi tuotava esiin rakentamisen kokonaiskustannusten yksilölliset erot, eli mainoksessa on kerrottava, millä edellytyksillä esitettyyn loppuhintaan päästiin. Esimerkkitapauksen tulee olla totuudenmukainen ja antaa oikea ja edustava kuva pientalorakentamisen kustannuksista.

Mikäli mainoksessa käytetään alkaen-hintaa, edellytetään, että hinta koskee mainoksessa esitettyä ratkaisua. Rakentamisen yksilöllisistä eroista johtuen ei voida pitää hyväksyttävänä keskimääräistä noin-hintojen esittämistä. Ns. avaimet käteen -tarjouksissa on elinkeinonharjoittajan luonnollisesti helpompaa esittää riittävän yksilöidyt ja totuudenmukaiset hintatiedot kuin erilaisten elementtitoimitusten ollessa kyseessä.

2. Toimitussisältö

Kuluttajansuojalain 2 luvun markkinointisäännösten perusteella voidaan edellyttää, että elinkeinonharjoittaja kertoo riittävän tarkasti, mitä mainoksessa mainittuun toimitukseen sisältyy, sillä toimitussisällöt voivat poiketa sekä sisällöllisesti että laadullisesti toisistaan. Tämän lisäksi toimituksista saatetaan käyttää erilaisia nimityksiä, toimitusten osista eri nimiä jne.

Koska eri valmistajien toimitussisällöt poikkeavat sekä sisällöllisesti että laadullisesti toisistaan, olisi kuluttajan tietojensaannin kannalta tarpeellista tuoda esille ne keskeisimmät panokset, jotka pakettitoimituksen lisäksi vaaditaan talon saattamiseksi asumiskuntoon (esim. kuluttajan oman työpanoksen määrä, sähkötyöt, lvi-työt, ulkoverhoilu jne.). Toisin sanoen talopaketista tulee kertoa sekä positiivinen että negatiivinen toimitussisältö eli se, mitä paketti pitää sisällään ja toisaalta myös se, mitä siihen ei sisälly.

Pientaloteollisuus PTT ry:n sivuilta löytyy taulukko toimituksen sisältökuvauksen yläkäsitteistä.

3. Kuva / hintatiedot

Kuva antaa kuluttajalle mielikuvan valmiista kokonaisuudesta ja tietyn talotoimittajan suunnittelu- ja rakennusteknisistä ratkaisuista. Valmiin talon kuvan ja tietyllä esivalmiusasteella olevan pakettitoimituksen hinnan esittäminen asettaa kuitenkin korostuneita vaatimuksia sille, mitä nimitystä paketista käytetään sekä sille, mitä talopaketin toimitussisällöstä kerrotaan. Pelkkä kuva ja hintatieto eivät riitä, koska kuluttaja voi silloin erehtyä luulemaan, että kuvan esittämän talon saa mainoksessa mainitulla hinnalla.

Mikäli mainoksessa mainitaan talopaketin hinta ja puhutaan samassa yhteydessä ”talosta” tai ”kodista” (ts. vahvistetaan mielikuvaa valmiista kokonaisuudesta), voidaan menettelyä pitää kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n perusteella kuluttajan kannalta harhaanjohtavana. Tämän johdosta mainonnassa tulisi käyttää ilmaisuja, jotka kuvaavat kaupan kohdetta tarkemmin (esim. ”elementtitoimitus hintaan xx euroa”).

Kuvan ja hintatietojen välinen harhaanjohtavuus poistuu, kun a) käytetään oikeita nimityksiä, b) kerrotaan toimitussisällöstä ja c) annetaan lisäinformaatiota.

Hinnan ilmoittamista koskevat säädökset

Hinnan ilmoittamiseen vaikuttaa markkinoitava hyödyke, myyntitapa ja säädösten etusijajärjestys. Toissijaiset säädökset täydentävät ensisijaisia

Ensisijaiset säädökset
kun kyseessä on
Aikaosuudet ym. lomatuotteet → Kuluttajansuojalaki 38/1978
Alkoholi → Alkoholilaki 1143/1994
Asunnot → Valtioneuvoston asetus asuntojen markkinoinnissa annettavista tiedoista 130/2001
Jätetaksa → Jätelaki 646/2011
Kiinteistönvälitys → Laki kiinteistöjen ja vuokrahuoneistojen välityksestä 1074/2000
Koti- ja etämyynti → Kuluttajansuojalaki 38/1978
Kuluttajaluottojen markkinointi → Kuluttajansuojalaki 38/1978
Lentojen markkinointi → Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1008/2008,
annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, lentoliikenteen harjoittamisen
yhteisistä säännöistä yhteisössä
Maakaasu → Maakaasumarkkinalaki 508/2000
Maksujen pyöristäminen
lähinpään viiteen senttiin		 → Laki euromääräisten maksujen pyöristämisestä 890/2000
Maksupalvelut → Maksupalvelulaki 290/2010
Matkaesite → Valmismatkalaki 1079/1994
Palvelulain soveltamisalaan kuuluvat palvelut → Valtioneuvoston asetus kulutushyödykkeen
hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa 553/2013
Posti → Postilaki 415/2011
Rahoituspalvelujen etämyynti → Kuluttajansuojalaki 38/1978
Sähkö → Sähkömarkkinalaki 588/2013
Taksimatka → Valtioneuvoston asetus taksiliikenteen
kuluttajilta perittävistä enimmäishinnoista 470/2014
Tavaroiden yksikköhinnat → Valtioneuvoston asetus kulutushyödykkeen
hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa 553/2013
Tupakka → Tupakkalaki 693/1976
Viestintäpalvelut → Viestintämarkkinalaki 393/2003
Yksikköhinnat torikaupassa → Mittauslaitelaki 707/2011
Toissijaiset säädökset
kun kyseessä on
Mikä tahansa hyödyke tai myyntitapa → Kuluttajansuojalaki 38/1987
Palvelut → Laki palvelujen tarjoamisesta 1066/2009(toissijainen KSL 2 lukuun nähden)
Sähköisesti toimitettava palvelu → Laki sähköisen viestinnän palveluista 917/2014

[1] Tätä ei löydy verkosta.

[2] Voimaantulosta katso laki sähköisen viestinnän palveluista 351 §

Linjaus on laadittu vuonna 2014.