Pääkirjoitus: Vahvan kilpailupolitiikan on oltava osa yrittäjyys- ja innovaatiopolitiikkaa

Vahvan kilpailupolitiikan perusedellytyksiä ovat kartellien ja markkinoiden haitallisen keskittymisen tehokas ennaltaehkäisy. Nämä perusedellytykset on saatava kuntoon Suomessakin.

Suomi tarvitsee lisää yksityisiä innovaatioita ja uusia yrityksiä. Kilpailun paine on innovaatioiden aivan keskeinen moottori. Heikon kilpailupolitiikan kielteiset vaikutukset tehokkaimpien yritysten mahdollisuuteen kasvaa ja vahvistua eivät ole vain teoriaa. Viraston tutkinnoissa on kertynyt vuosien varrella paljon kokemusta tilanteista, joissa kotimarkkinaamme hallitsevat toimijat ovat yksin tai yhdessä muiden kanssa pyrkineet vaikeuttamaan pienempien yritysten toimintamahdollisuuksia lainvastaisin keinoin. Valitettavan usein niinkin, että virastolla ei ole syystä tai toisesta ollut mahdollisuutta asiaa viedä eteenpäin markkinaoikeuteen. Pienet yrittäjät saatetaan myös ostaa markkinoilta ennen niiden kehittymistä todelliseen haastaja-asemaan.

Yrittäjyys- ja innovaatiopolitiikan kannattaakin jatkossa olla vahvasti linkitetty kotimarkkinoiden kilpailullisuuden lisäämiseen. Perusedellytyksiä tällaiselle vahvalle kilpailupolitiikalle on kaksi: kartellisoitumisen ennaltaehkäisy ja markkinoiden haitallisen keskittymisen ehkäisy yrityskauppavalvonnalla. Kartellien ehkäisemiseksi tarvitaan myös uskottava kiinnijäämisriski, mikä edellyttää riittävästi resursoitua kilpailuviranomaista. Nämä perusedellytykset eivät ole Suomessa olleet kohdallaan.

Hallitus on myöntänyt KKV:lle lisärahoitusta, mikä lisää mahdollisuuttamme puuttua kartelleihin jälkikäteen ja sitä kautta kiinnijäämisriskiä. Seuraavaksi on syytä pistää myös muut vahvan kilpailupolitiikan edellytykset kuntoon.

Sakkotason on ehkäistävä kotimarkkinoiden kartellisoitumista

Tehokas kartellien ennaltaehkäisy edellyttää joko kriminalisointia tai sen verran korkeita taloudellisia sanktioita, että kartelli ei kannata. Kartelleja ei ole Suomessa kriminalisoitu ja hallinnolliset sanktiot ovat liian alhaiset estääkseen kartellitoimintaa. Kartelli voi nykyisellään kannattaa, sillä kartellisakot ovat saattaneet olla vain joitakin prosentteja kartellin kohteena olevista tuotteista kertyneestä yhden vuoden liikevaihdosta.

Kartelli voi usein nostaa hintatasoa 1030 prosenttia vuodessa ja olla voimissaan lukuisia vuosia. Kiinnijäämisriski ei ole parhaimmillaankaan erityisen korkea toiminnasta, joka pyritään salaamaan kaikin keinoin.

Euroopan komissiolla on sakkosuuntaviivat, jotka asettavat sakot kartellista aidosti ennaltaehkäisevälle tasolle. Kartellisakon perussumma mitataan asteikolta, joka on enintään 30 prosenttia kyseisen markkinan liikevaihdosta kultakin kartellin toimintavuodelta, ja lisäksi otetaan huomioon koventavia ja lieventäviä tekijöitä. Vastaavat pykälät on saatava myös Suomen lainsäädäntöön. Näin voisimme ehkäistä tehokkaasti markkinoiden kartellisoitumista komission tapaan.

Yrityskauppavalvonnalla pitää olla mahdollisuus estää kotimarkkinoiden keskittymistä

Yrityskauppavalvonnan rajat ovat liian korkeat Suomessa. Kauppa voidaan tutkia vain, jos sekä ostajan että kohdeyrityksen liikevaihto Suomessa on yli 20 miljoonaa euroa ja osapuolten maailmanlaajuinen liikevaihto on yhteensä yli 350 miljoonaa euroa. Lukuisat toimialat jäävät kokonaan yrityskauppavalvonnan ulkopuolelle, koska suurimpienkin toimijoiden liikevaihdot ovat tätä alhaisempia. Esimerkiksi Suomen 350 miljoonan euron kynnysarvo on moninkertainen suhteessa muiden Pohjoismaiden vastaaviin liikevaihtorajoihin. Yrityskauppavalvonnan ulkopuolella mikään ei estä monopolisoimasta kotimarkkinoitamme yrityskaupoin kuluttajien vahingoksi, oli ostaja sitten kotimainen tai ulkomainen yritys.

Liikevaihtorajojen alentamisen ohella kannattaa lakiin lisätä niin sanottu otto-oikeus.  Ruotsissa ja useissa muissa maissa kilpailuviranomainen voi tällaisen otto-oikeuden nojalla ottaa tutkittavakseen myös liikevaihtorajat alittavia yrityskauppoja, jos haitallisia vaikutuksia on tunnistettavissa.

Kuluttajien ja kansantalouden lisäksi myös yritykset hyötyvät vahvasta kilpailupolitiikasta. On ymmärrettävää, että kaikki yritykset ja toimialayhdistykset eivät silti kannata kartellisanktioiden koventamista ja yrityskauppavalvonnan rajojen laskemista. Kilpailu pistää yritykset lujille, ja yritys pyrkii luontaisesti asemaan, jossa se kohtaisi mahdollisimman vähän kilpailua. Erityisesti tehokkaimmat ja elinkelpoisimmat yritykset kuitenkin hyötyisivät kotimarkkinoiden kilpailullisuuden lisääntymisestä Suomen kilpailukyvyn vahvistuessa.

Kirsi Leivo
Kirjoittaja on Kilpailu- ja kuluttajaviraston pääjohtaja.


Tämä artikkeli on osa KKV:n uutiskirjettä 4/2019.