Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi päivittäistavarakauppapalveluiden tukemisesta monipalvelukeskuksina maaseutualueilla annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta

Lausunto maa- ja metsätalousministeriölle 8.4.2024

Diaarinumero KKV/317/03.02/2024

Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi päivittäistavarakauppapalveluiden tukemisesta monipalvelukeskuksina maaseutualueilla annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta

Maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt Kilpailu- ja kuluttajavirastolta (KKV) lausuntoa otsikkoasiassa.

Valtioneuvoston asetuksella säädettävä tuki päivittäistavarakauppapalveluiden tukemisesta monipalvelukeskuksina maaseutualueilla (“kyläkauppatuki”) on ollut voimassa vuodesta 2020 alkaen. Aluksi tuki oli voimassa kokeiluluonteisena ja vuosina 2020 ja 2021 tuen maantieteellinen soveltamisala kattoi harvaan asutuilla maaseutualueilla sijaitsevat päivittäistavarakaupat. Vuosille 2022–2023 tukialuetta laajennettiin kattamaan kaikki maaseutualueet [1] ja tuki vakinaistettiin 1.7.2023 alkaen. Kyläkauppatuen oikeudellisena perusteena on EU:n SGEI (Services of General Economic Interest) de minimis-valtiontukea koskeva sääntely.

Kyläkauppatukea koskevaa valtioneuvoston asetusta esitetään muutettavaksi. Tuen määrärahan pienenemisen johdosta tukialue kattaisi jatkossa ainoastaan harvaan asutut maaseutualueet ja ydinmaaseudun. Lisäksi asetusta esitetään muutettavaksi kyläkauppatukeen sovellettavassa EU:n SGEI de minimis –sääntelyssä tapahtuneiden muutoksien takia. [2]

KKV:n huomioita asetuksen muutosesityksen vaikutuksista

KKV on aiemmissa kyläkauppatukea koskevissa lausunnoissaan pitänyt tuen kilpailua vääristäviä vaikutuksia mahdollisena erityisesti tukialueen laajentumisen takia. KKV on lisäksi kiinnittänyt huomiota siihen, että tuki voitiin myöntää myös sellaiselle päivittäistavarakaupan toimijalle, joka olisi muutoinkin valmis investoimaan palveluvelvoitteen mukaisten palvelujen tarjoamiseen.

Lisäksi tuen perusteluissa ei myöskään ollut otettu eikä edelleenkään ilmeisesti oteta huomioon avustuksesta muille kuin päivittäistavarakaupan markkinoille aiheutuvia vaikutuksia. KKV huomauttaa, että muun kaupallisen palvelukokonaisuuden tarjoaminen on nimenomaan tuen ehtona, joten potentiaaliset kilpailuvaikutukset eivät rajoitu päivittäistavarakauppaan.

KKV pitää myönteisenä, että nyt lausuttavana olevan esityksen mukaan tuki kattaisi jatkossa ainoastaan harvaan asutuilla maaseutualueilla ja ydinmaaseudulla sijaitsevat päivittäistavarakaupat, jotka täyttävät asetuksessa säädetyt tuen edellytykset. KKV on aiemmin huomauttanut, että tukialueen laajentuessa kilpailua vääristävät vaikutukset ovat entistä todennäköisempiä. Mitä laajempi on tukialue, sitä todennäköisempää on, että asiointia päivittäistavarakaupoissa kohdistuu alueille, joilla sijaitsee sekä tuettuja että ei-tuettuja päivittäistavarakauppoja. [3]

Esityksen mukaan tukea ei jatkossa enää saisi harvaan asuttujen maaseutualueiden ja ydinmaaseudun ulkopuolisilla alueilla sijaitsevan päivittäistavarakaupan toimintaan. Asetuksen perustelumuistion mukaan kyse olisi avustuksesta sellaisille harvaan asutulla maaseudulla ja ydinmaaseudulla sijaitseville kyläkaupoille, joiden lähellä ei ole toista kauppaa. Koska kaupunkien läheiset maaseutualueet eivät olisi enää tuen piirissä, merkittävien kilpailua vääristävien vaikutuksien todennäköisyyden voidaan katsoa pienentyvän. [4]

Tukikauden 2022–2023 arvioinnin mukaan vaikuttaa myös siltä, että tukiohjelma on voinut auttaa monipuolistamaan yksittäisten kyläkauppojen palveluvalikoimaa ja näin ollen parantamaan niiden elinkelpoisuutta. Tämä puolestaan on omiaan lisäämään kuluttajahyötyjä. Yhtenä esimerkkinä mahdollisista kuluttajahyödyistä on myös se, että tukikautena 2021–2022 aterioiden ja elintarvikkeiden kotiinkuljetuspalveluiden kehittäminen oli yksi keskeisiä tuen käyttötarkoituksia. [5]

KKV pitää kuitenkin edelleen ongelmallisena, että ilmeisesti jatkossakin tuki voitaisiin myöntää myös sellaiselle päivittäistavarakaupalle, joka on tai olisi muutoinkin valmis tuottamaan palveluvelvoitteeseen kuuluvia palveluja. Kyläkauppatuesta näyttäisi siten muodostuvan yleistuki maaseutualueella jo nykyään kannattavaa liiketoimintaa harjoittaville päivittäistavarakaupoille. Kilpailua vääristävien vaikutusten minimoimiseksi kyläkauppatuki tulisi ensisijaisesti myöntää tarveharkintaan pohjautuen vain sellaisille päivittäistavarakauppapalvelutoimijoille, joille palveluvelvoitteen mukaisten palveluiden tuottamiseen investoiminen ei olisi ilman tukea lainkaan mahdollista.

Asetusehdotuksen perusteluista ei myöskään ilmene, miksi tukea ei voitaisi myöntää esimerkiksi huoltoaseman yhteydessä toimiville myymälöille. Vaarana siten on, että tuki kohtelisi eri tavoin päivittäistavarakaupan erikoistumista ja esimerkiksi huoltamoiden yhteydessä toimivia päivittäistavarakauppoja ja kannustaisi näiden toimintojen eriyttämiseen, vaikka pienemmän asiakaspohjan vuoksi tehokkaampaa markkinoiden kannalta saattaisi olla erilaisten vähittäismyyntitoimintojen, kuten huoltamon ja päivittäistavarakaupan yhdistäminen.

KKV toteaa lisäksi, että SGEI-sääntely edellyttää julkisen palveluvelvoitteen sisällön ja velvoitteiden riittävän tarkkaa määrittelyä. Näin ollen myös palveluvelvoitteeseen kuuluvat oheispalvelut tulisi asetuksessa määritellä riittävän selvästi. Esimerkiksi epäselväksi jää se, tarkoitetaanko asetuksessa postipalvelulla ainoastaan postilaissa (415/2011) säänneltyjä postipalveluja vai laajemminkin myös esimerkiksi pakettipalveluja. Tällä voi olla oleellinen merkitys palveluvelvoitteen sisällön kannalta, koska kotimaan pakettipalvelut ja Suomeen saapuvat ulkomaan paketit eivät ole postilain soveltamisalan piirissä.

KKV toistaa aiempien lausuntojensa tavoin, että tuen tulisi olla vain toimintaympäristön murrostilanteeseen liittyvä siirtymävaiheen väline. Siten tuen ei tulisi muodostua pitkäkestoiseksi, eikä se saisi vaarantaa toimijoiden tasapuolisia kilpailuedellytyksiä esimerkiksi uusien alalle tulijoiden kannalta. KKV pitääkin edelleen tärkeänä, että kyläkauppatuen markkinoihin kohdistuvia vaikutuksia seurataan ja tuen tarpeellisuutta arvioidaan.

 

[1]Toista kokeilukautta koskevan asetuksen mukaisiin maaseutualueisiin lukeutuvat Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän paikkatietopohjaisen Kaupunki-maaseutu-luokituksen mukaisesti harvaan asuttu maaseutu, ydinmaaseutu, kaupungin läheinen maaseutu sekä maaseudun paikalliskeskukset.

[2] Komissio on antanut uuden SGEI de minimis – asetuksen (EU) N:o 2023/2832, joka on tullut voimaan 1.1.2024.

[3]KKV:n lausunto 12.12.2022 (KKV/1327/03.02/2022).

[4]Kyläkauppojen tukikauden 2022–2023 arvioinnin mukaan merkittävä osa kaupunkien läheisellä maaseudulla tukea saaneista kaupoista sijaitsi hyvin lähellä toista päivittäistavarakauppaa. Arvioinnin mukaan nämä havainnot tukevat Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV/1327/03.02/2022) epäilyjä siitä, että tuen maantieteellisen kohdealueen ulottaminen kaupungin läheiselle maaseudulle voisi vaikuttaa kauppojen väliseen kilpailuun (Kyläkauppojen tukikauden 2022–2023 arviointi. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2024:4, s. 19–20).

[5]Kyläkauppojen tukikauden 2022–2023 arviointi, s. 33.